Kirjoittaja Aihe: Unelmansärkijästä (S)  (Luettu 4271 kertaa)

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Unelmansärkijästä (S)
« : 23.08.2010 22:50:11 »
Ikäraja: S
Genre: angstiromance kaiketi
Paritus: Luna/Pansy
Vastuuvapaus: Row omistaa, minä leikin. Kuten aina.
Summary: Toisella on pitkät kynnet eikä Lunalla ole enää värikyniäkään, joilla maalata sormenpäihin kynnennysien jatkeet.

A/N: Mää en osaa sanoa muuta kuin että tämä on Kiirunalle, Wingalle, Mustalupiinille ja karmikselle. Olette rakkaita. :-* Haasteista menee femmekymppiin, randomkymppiin ja tupa-haasteeseen - oi kyllä, taas. Niin ja anteeksi mielikuvitukseton nimi, aivot lagittaa.


On päiviä, jolloin Luna ei enää jaksa nousta ylös sängystä. Koivunvihreän peiton alta vaaleita metsinkäistukkakiharoita, posliininvalkea käsivarsi; kynnet pureskellut, olemattomat. Hiljaisia huokauksia ja äänettömiäkin, kalpeansinisiin seiniin ja ikkunalasiin huuruksi. Onnettomia aamuja, jotka eivät koskaan valkene päiväksi; eivät Lunalle. Ja toisinaan hän miettii, minne ovat kaikki rikkokirit ja ruttusarviset niistaisikit  kadonneet, minne minne minne ja jonnekin kauemmas. Päivämäärä joskus vuosia sitten, siltä tuntuu, Luna muistaa valmistujaiset ja vihreänvehreän valmistujaismekon. Siihen aikaan vehnäkiharoissa valui vielä vesiputouksia ja Luna näki vaaleanpunaiset perhoset; ei vain kuvitellut niitä sanomalehtipaperin havinaan.

Hiljaisia säpsähdyksiä ja sormenpäissä näkymättömiä auringonkynsiä, täytyy olla taas uusi aamu ja Luna kuulee sen, perhosensiipiä ja kahvikupin jättämät reunat pöydässä. Hän ei nouse, toinen ei koskaan laskeudukaan. Toinen (Luna miettii milloin viimeksi sanoi nimen) on nousukiidossa ilmapalloineen; niiden, jotka ovat Lunalta varastetut ja rakkausunelmilla täytetyt.

Enää Luna ei elä edes muistoissaan, ne ovat kaikki jo loppuunkulutettuja ja puhkimuisteltuja. Eikä ole paljon muisteltavaa; pari hassua raitasukallista, sinipronssinen huivi ja siinä kaikki. Toisella on enemmän, toinen kesti tuuletkin, toinen on luihuinen ja sitä paitsi mustatukka; polkka tosin kadonnut. Toisella on pitkät kynnet eikä Lunalla ole enää värikyniäkään, joilla maalata sormenpäihin kynnennysien jatkeet.

Joinakin päivinä kurkusta lähtee hento kuiskaus, jota Luna tuskin tunnistaa. Se ei ole keijukaishelinää tai metsinkäiskuiskintaa, joksi ennen ääntä kuvattiin, se on ruostunut kello tikittämässä kohti loppuaan ja kirskuu.

”Pansy...”

Loppu hiipuu ja  Luna muistaa hetken; se on sen toisen nimi, se se se ja maistuu kitkerältä, viiden minuutin haudutettu tee. Voimaa tuskin huulen puremiseen, pään sisässä epävarmuus vetää varpaitaan koukkuun, mutta toinen tulee. Kops kops kops kops kengissä piikkiset kärjet, vihreää hopeaa mustaa eikä Luna osaa valita; katsoako vai eikö katsoa.

Ei katsoa.

Luna hymyilee pienesti, väsymystä vain, toinen kysyy mitä Luna tahtoo eikä hymyile takaisin ollenkaan. Rypistelee kulmiaan, Luna ei tosin sitä näe ja ehkei mustatukka niin edes tee. Mielikuvituksen rippeet, Luna arvelee ja miettii taas kadonneita perhosia. Pansy on yöperhonen, sellainen jota Luna ei osaa kesyttää ja jonka pimeydestä Lunan sitruunasokerikuori haipuu.

”Verhot... valoisaa.”

Kops kops kopoti kops; viuh ja askeleet takaisin. Ovi narisee ja painuu kiinni, eikä talon ulkopuolella Lunaa olekaan.

Luna ei oikeastaan tiedä, miltä katkeruus tuntuu, mutta hän arvelee sen olevan jotakin tällaista. Se pistelee jalkojen alla vaikkei Luna edes kävele; hän miettii, millaista se on seisoen kun nyt jo pistelee, ehkä silmääsärkevää kirkuvanvihreää ja haiseekin pahalle – Luna ei tiedä pahasta paljoa. Pansy on sellainen, niin sitä sanotaan, leijamainen, tuuliviirejä hiuksissa, mutta se ei auta kipuun; toinen on sytyttänyt unelmat tuleen Lunan sisältä. Harvinaisen unelmarikasta kun palaa vieläkin, tämä ei ole ollenkaan lunamaista mutta mikä loppujen lopuksi on?

Taivaankappaleita sataa Lunan suljettujen luomien sisäpinnalla ja kipu yltyy taas. Se tekee niin aina kun toinen lähtee, ne korkokengät (Luna ei tiedä millaiset, mutta kopina on erilainen) jaloissaan, ja se tietää aina samaa. Unelmanrikkojaa; harmaata taivasta, jotakin inkivääriä kirpeämpää.

Alkuun pieniä tekoja; Pariisiin vai Madridiin, kanootilla vai lautalla. Niistä koostuvat sorakivitiet, joita Luna nykyisin kävelee. Toinen päätti ja Luna seurasi, ei nähnyt Pariisin katulamppuja, kuulemma Lontoota keltaisemmat, eikä Luna enää edes muista kaikkea. Pala palalta käärmeenmyrkky leviää jäseniin ja jää sinne polttamaan. Kaulasta mustelmat haalistuneet; näkymättömiä kuten ne hutsut verhoissa, Luna kaivautuu peittojen alle ja yrittää unohtaa senkin mitä ei enää muista.

Kellon ääni ei kuulu mutta kuiskauksia alapuolella. Yksi lähtee ja kaksi tulee takaisin, niin se aina menee eikä kukaan heistä tiedä Lunasta. Ei ehkä Pansykaan, luulee ettei Luna kuule tai tunne luuytimissään, onko kultatakuissa äänieristys ja jotain sinne päin. Tuntee hän, yhtä pienenä suurena ärsyttävänä mahdottomana kuin se ennen aurinkoinen hiuskiehkura nenän alla, kutittaa kutittaa eikä käsi osaa pyyhkiä sitä pois. Savunkatkeraa mutta Luna vaikenee, antaa tukahdutettujen huutojen kaikua tyhjässä mielessä ja alakerran huoneissa ja rappukäytävässä, sillä toisessa ei varmastikaan ole mitään vikaa; sulki verhotkin.

Ja mitä Luna edes olisi tänään, jos ei osa Pansya?
« Viimeksi muokattu: 21.10.2011 20:28:21 kirjoittanut shaya »
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.

Upsila

  • aallotar
  • ***
  • Viestejä: 1 248
    • and here are all your lies
Vs: Unelmansärkijästä
« Vastaus #1 : 24.08.2010 19:41:13 »
Oh, tässä jää sanattomaksi, kun lukee näin kirpeänhaikeahkon kaunista tekstiä. Tosiaankin tätä lukiessa, se aiheutti myös minulle alemmuskompleksin. Anteeksi nyt etukäteen, tästä kommentista tulee pelkkää hehkutusta.

Luna/Pansy on kieltämättä aivan ihana paritus, vaikkakin harmillisen harvinainen täällä; en ole tainnut törmätä kuin ehkä parisen tätä paritusta, mutta siihen se jääkin surullisesti. Luna on aivan ihana hahmo, joka sopii mainiosta parittaa lähes kenen tahansaan muihin tyttöihin muutenkin. Luihuistytön ja Lunan parittaminen saattaa tosiaan olla hieman hankalaa jollekkin erilaisten ajatusmaailman kulun takia, mutta tälläistä vaihtelua on suloista lukea, vaikka synkkä tunnelma varjostikin sinisilmäisen unelmatytön kullattua unelmaa varjoilla. Pidin niin hirmuisesti tästä, että lukiessani jäin aina ihailemaan kuvankauniita yksityiskohtia ja aivan hirmunhirmunhirmun kaunista kuvailua, joka vetää lukijaa mukaan keijupölyn leikkeihin ja Lunan ankeahkoon tunteeseen.

Pansyn rakkaus korpinkynsityttöä kohtaan oli vain sykähtänyt kulumaan loppuun ja Luna joutui heistä kahdesta kärsimään enemmän. Hirmun surullista ja kaunista luettavaa, tälläistä on aina ihanaa lukea vaikka kuinka paljon, varsinkin kun sinun kirjoitustaitoasi ei voi olla ihailematta; pidän siitä aivan paljon, sinä hallitset vain sanoja niin hyvin. :)

Kaikenlisäksi aivan hirvittävän kaunista kuvailua, rakastin monia kohtia ja kuvailuja, jotka saivat tekstin eläytymään niin kirkkaasti. Korullinen ja runollinen tyylisi on aivan kaunista luettavaa, ehkä minun pitäisi kurkata lukemaan enemmän tekstejäsi, sillä rakastuin vain tähän niin mielettömästi.

Pidin kuinka sait surun ja harmauden tuotua esille tässä hyvin; Lunan epätoivoisen äänen hiipuvuus, missä ruttusarvi niistaisikit ja nimesi on kuin juoksevaa kitkeryyttä teessä. Pansyn kylmäkiskoisuus paistoi hyvin tekstien välissä, kuinka hän ei oikein jaksannut enää välittää kunnolla, ehkä teki yhden pienen teon, mutta siihen se jääkin.

Tunnelma ja teksti oli särkyvän kaunis katkeransuloisineen tunteineen ja otsikko oli muuten aivan ihana (veti heti automaattisesti puoleen lukemaan). Voisin toki lainata vaikka kuinka paljon virkkeitä tänne, kertakaikkiaan ihanan surullista luettavaa.

Kiitos tästä lukukokemuksesta!
I'd rather have one sunflower from you than a million roses from any other boy.

Ruskapoika

  • Kivikuorinen
  • ***
  • Viestejä: 1 539
  • Mock me.
Vs: Unelmansärkijästä
« Vastaus #2 : 24.08.2010 21:14:34 »
Katoin ensin kauhulla tota Kiirunan kommentin pituutta. Mie en koskaan saa kirjotettua noin hienoo kommenttia, ja sitten huomasin, että muutki oli kirjottanu noin hienot kommentit, joten tää menee varmaan toisteluks ja kusee koko homma, mutta yritän kuitenkin tähän jotain väkertää.

Ja turhaan sie mitään OoC:mäisestä Lunasta höpötit #jumalaisissa! Luna oli lunamainen, sanoit mitä sanoit. Kaikki pienet ajatukset Lunalla, jotka vähän edes viittasivat sellaisiin asioihin mitä muut eivät miettisi. Suloisia todella. Mie en tiedä mistä sie oot ton taidon hommannu kirjottaa näin kauniin haikeeta angstia, mutta ei sillä niin väliä, koska sen ansiosta saan lukee näitä söpöliinejä.

Oudon huomion oon kanssa tehny, että nykyään, kun luen niin on pakko sammuttaa musa siks ajaks. Ennen ei oo pitäny, mutta tässä min oli pakko saada taustalle joku hidas temponen ja haikee musa. Löysin sopivan ja ai, että koko kirjotus riipi sydäntä. Luna parka jäänyt yksin rakkautensa kanssa, kun Pansy on vaan siinä kylmänä ja kovana luihuisena. Kuvailun sie oot taas hoitanu omalla mahtavalla tyylilläs, koska se vaan imas mukaansa, ja mie kun eläydyn kaikkeen liikaa mukaan sain täällä ihan kamalan haikeus kohtauksen, kun Luna paralla oli niin paha (en keksi parempaa adjektiivia), kun Pansy ei huomaakaan sen rakkautta. Tai sitten huomaa, mutta on kun ei huomais.

Lainaus
Ja toisinaan hän miettii, minne ovat kaikki rikkokirit ja ruttusarviset niistaisikit  kadonneet, minne minne minne ja jonnekin kauemmas.
Hirmu kaunis lause ja juuri Lunalle sopiva mietinnän aihe. Miulle ei tuu ainakaan ketään muuta mieleen, joka miettis rikkokirien ja ruttusarvi niistaisikkien kohtaloa, tai minne ne olisivat kadonneet.

Lainaus
--- miettii taas kadonneita perhosia.
Aaws, kadonneita perhosia<3 Mistä sie oikein vedät näitä ideoistas?

Lainaus
luulee ettei Luna kuule tai tunne luuytimissään, onko kultatakuissa äänieristys ja jotain sinne päin.
Tämä kohta on ehdottomasti lemppari kohtani tästä. Tässä tulee sellainen huoleton kuva ja sitten jonkilaista pelkoa menettää jotakin, tai sitten kuvittelen omiani. Mikä ei olisi uutta, mutta tuo kultatakuissa äänieristys ja jotain sinne päin jätti sanattomaksi. Liian kaunis lause<3 Nyt se ei oo ede epäilyksen alasta, sie oot se hyvä kirjottaja ja mie se keskiverto.

Lainaus
sillä toisessa ei varmastikaan ole mitään vikaa; sulki verhotkin.
Haluutko tulla keräämään miut takasin kasaan, kun purruin kuin kissan leikittämä lankakerä tohon lattialle. Ihana pieni katkeruus erottuu tästä miusta ja tuo puolipilkku kruunasi tuossa kaiken. Ilman sitä se olisi ollut jotenkin laimea.

Niin, tykkäsinkö? Arvaa kaks kertaa.

Kiitän muru aivan ihanasta ficceröisestä :-*

Teidän,
Ruskapoika
Hei homepää! Leikitäänkö sanahippaa, jos saatais aikaan tarinoita?

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Vs: Unelmansärkijästä
« Vastaus #3 : 27.08.2010 11:42:50 »
Kiiruna, huiapua tuota sun kommentin pituutta! :D Olen aika otettu että jaksoit käyttää aikaasi vielä noin pitkään kommenttiin betailun lisäksi(- ja kiitos muuten vielä siitä). Ah, Luna. Musta hän on ehkä maailman ihanin hahmo, moniulotteisimpia Potterdomissa, mutta niin vaikea, niin vaikea kirjoittaa. Huokaus. Menee kaikki ihanat Luna-paritukset ihan ohi kun en uskalla käyttää häntä. Mutta niin, ihanimmissa femmeparituksissa usein on Luna mukana ja hänet on kyllä erittäin helppo parittaa kelle vain, kun tyttö niin kovasti uskoo kaikista hyvää. Luihuisten kanssa tuo onnellinen loppu vaan taitaa olla aika mahdoton... mutta niin, itse tätä kirjoittaessani ajattelin kyllä Pansyn edes jotenkin välittävän lunasta, edelleenkin, koska hän on luihuinen kuitenkin, ja tuskin olisi asunut Lunan kanssa jos jäljellä olisi enää halveksuntaa. Sitä, oliko se sitten rakkautta, tottumusta vai mitä tunnetta, en itsekään oikein tiedä. Mutta mää en ole koskaan pitänyt Pansya minään jääkalikkana ollenkaan.

Puolipisteet on mun ikuinen ongelma ja tätä kirjoittaessa koitin vähän vahtia niitä - hyvä jos onnistui. Ehkä nekin alkavat ajan mittaan kadota, kun oma tyyli löytyy varmemmin ja niin edelleen. Toivottavasti, ainakin lukijoiden kannalta. ;) No sitten. Tiedät että ilahdun aina kun joku lainaa kohtia joista erityisesti piti ficissä, joten kiitokset siitä jälleen. Ja niin, ihana kuulla jas Luna ei nyt ihan OoC:n puolelle pompannut, sen takia nuo haaveilut siellä mukana olivatkin, musta kun ne ovat aika olennainen osa tytön persoonaa.Värikyniin, itse ajattelin asiaa siltä kannalta että Luna tiedostaa että hänessä on jotain vikaa, kun ei riitä Pansylle, ja kun vikaa ei oikein löydy niin värkynäsormet ovat joku epätoivoinen tapa pidellä Pansysta kiinni. Tai olisivat, siis. Luna ei ehkä näe Pansyn verhojensulkemisessa mitään kaksinaamaisuutta, höpsö kun on, mutta tavallaanhan Pansy sulkee ulkomaailman Lunalta ja piilottaa tyttöystävänsä - ei siis ihan puhdasta ystävällisyyttä. Mutta no, Luna on. (Ainakin tässä ficissä jos ei muuten.) Kuten aiemmin sanoinkin, niin Pansy ei ollut tarkoitettu ihan tunteettomaksi ficissä, miltä hän kyllä vaikuttaa. Itse vain pohdin asetelmaa enemmän ja ajattelin, että kyllä hän välittää, mutta luihuisen moraali ei vain ole kovi suuri, eikä hän katso että hetket muiden kanssa olisivat niinkään pois Lunalta(tai ei jaksa välittää vaikka olisikin), ja että toiset päivät nyt vain ovat pahempia kuin toiset. Tämä oli paha, ilmeisesti(...ja voi kiitos, nyt päässä pyörii idea pidemmästä Luna/Pansysta, möyh.) Ja Pansyn suhtautumisesta toki kuultaa sekin läpi, että hän on unohtanut että una on korpinkynsi, eikä pelkkä haaveilija. Joten ne toisetkaan eivät ole siellä Lunaa satuttaakseen, Pansy ei vain ymmärrä että se satuttaa. Näillä kahdella hahmolla on vain aika erilaiset ajatusmaailmat mun päässäni, joten siitä ristiriidat ja joo. Ehkä lopetan ennen kun alan analysoimaan enemmän(vieläpä omaa tekstiäni, huokaus), kiitos paljon kommentoinnista. :-*

Mustalupiini, aloitan tämänkin vastauksen näköjään sanalla apua - koska oikeasti apuaiiksäää, alemmuuskompleksi minun tekstistä? Tästä tekstistä, jossa Luna kusee ja mitäkaikkea? Olen kovin pahoillani. :D Ja ihanaa jos nimi ei ole ihan toivoton sinusta (Ginistä se toki on, kun rikkoo sen pyhää listaa - ya know, unelma) ja hei, määkin poden alemmuuskompleksia Kiirunan kommenteista, ne ovat liian hienoja! Kaikki samassa veneessä kellutaan, läpi avaruuden purjehditaan näin Sakari Kuosmasta lainatakseni ja vitsit se biisi ja tuo sun kommentti ovat jotakin liian isnpiroivaa! Ja hei, olisin mää sulle omistanut jotakin muutenkin, koska olet vain ihana. Anstaitset sen(ja enemmän)! Ja eääh tämä ei kyllä musta ollut yhtään lunamaista, mutta ehkä Lunan kirjoittamise vaikeus on juuri siinä - että kun ajattelee että nyt meni hyvin niin Luna onkin täydellisen OoC ja muuten sitten ei niinkään. Hankala hahmo, pitää myöntää taas - ihailen sellaisia jotka kirjoittavat tästä neitokaisesta pidempiä ficcejä!

Hahah joo ja tuo äidinkielenopettaja! Varmasti saisi. Ja mun äikänmaikka on vielä kaiken lisäksi lähes 70vee kyyryselkäinen mummeli, joka pitää luentoja siitä kuinka oppilaat ovat opettajien alapuolella, lukee Kalevalaa innoissaan koko luokale ääneen(eikä kukaan kuuntele) ja pukeutuu aina marimekkoon. Erittäin raivostuttava, ja selittää varmasti miksi saan aineistani kutosta, seiskaa, kasia. Tosin en tiedä, kasi saattaisi tulla luovemmaltakin opettajalta, ihan vain yleisestä sekavuudesta. :D Enigeis. Mää en tartte syväanalyysejä, olen otettu kahdesta sydämmestä jotka sain ja kiitos miljoonasti, olet ihana! :-* <3

Upsila, ääk sain melkein slaagin, kolmas kommentti ja kaikkea. :D Ja eihän, eieieieieieijei minun teksteistä kuulu mitään komplekseja saada(tai joo - ylemmyyskompleksi)! Eikä varsinkaan sun, hyvänen aika sentään, osaat itse kirjoittaa mielettömän kauniisti että äläs yhtään. Ja munkin puolesta anteeksi etukäteen, mää en osaa vastata ihkutukseen kuin punastelemalla ja menemällä piiloon peiton alle(mikä muuten kuulostaa aika hyvältä, kipeänä kun olen. tahdoin kuitenkin tulla vastaaman näihin). Yllä totesinkin jo, että Luna on ihana hahmo ja ihana pritettava - hänestä lukee aina ja kenen kanssa vaan. Mua viehättävät erityisesti nämä luihuisparitukset, koska olen pohjimmiltani angstificcari, ja tykkään erityisesti juuri tällaisesta haikean katkeran angstin kirjoittamisesta ja lukemisesta. K18 ei sen sijaan niinkään ole mun juttu. Vitsit, jonkun mielestä mun kuvailu ei ole liian rönsyilevää ja teennäistä, vau. :D Olen jälleen otettu. Enhä mää nyt ainakaan hyväksy sun alemmuuskompleksipuheitasi, koska hei, sun kommentissakin oli jo paljon tosi kauniita vertauskuvia. (Tähän väliin muuten voi lisätä sitten paljon punattelua, apuaääkkääkmitä-huudahduksia ja kiherrystä.) Ihanaa kuulla jos otiskko ei kussut kovin pahasti - olin aika väsynyt tätä julkaistessani. Hitsi, olen kamalan huono vastaamaan kommentteihin, kun ei vaan ole mitään sanaa kuvaamaan sitä, kuinka paljon näitä arvostan, rakastan, ja kuinka paljon näistä inspiroiduin. Kiiiitos miljoonasti! :-*

Ruskapoika, jeij, liity sinäkin toki Kiirunan kommenttien(ja tekstienkin toki) fanityttökerhoon! :D Ja pyhpahmöh lopeta se pahoittelu nainen, sun kommentti oli oikein ihana ja pitkä ja en tiedä mitä sanoa kun olen tyyliin kyyneleet silmissä kun olen niin otettu. :D Voi apua ja aww. Mää vaan punastelen enkä osaa vastat, musta Luna on edelleen OoC ja hitsi, tiedätkö onko jossakin joku kurssi jossa opetetaan vastaamaan yli-ihaniin kommentteihin? Mää en pysty edes kuvittelemaan kirjoittavani hiljaisuudessa, mutta se pitää kyllä paikkaansa, että musiikin pitä olla oikeanlaista. Mää olen tosin niin yksikaistainen kirjoittaja että lähes kaikki mun musiikki on siihen sopivaa, joten ongelmaa ei oikeastaan tule. Lukiessa ihan sama juttu, ja olen huomannut, että se auttaa mua keskittymään. Oot varmaan kuullukin mun valituksia siitä kun en osaa olla paikoillani ja vain kirjoittaa tai lukea tai jotakin, niin koitan vähän lieventää sitä kittaamalla teetä(saavillisia päivässä, tiedätkin jo), ja kuuntelemalla taustalla musiikkia. En osaa vain antaa jakamatonta huomiotani kovin pitkäksi aikaa jollekin. Musiikki, syöminen ja juominen ovat sopivia, kun vievät huomion pois vain juuri sen verran, että keskityn. Oliko varmasti tarpeeksi sekava selitys? (Ja hei, jos tarvitset haikeita angstibiisejä, niin nykäise hihasta - mun koneella on niitä noi 400.)  Uih ja hei hieno homma jos pystyit elätymään - oon oikeesti jotain yli-iloista jos mun teksteistä on aistittavissa edes vähän tunnetta. Olen aina ollut sukka niiden välittämisessä.

Ruttusarvinen niistaisikki on muuten kamala nimi! En varmaan koskaan opi sitä - kiitokset Kiirunalle korjailusta(kahdesti, voi apua). Joudin ihan tauttmaan sen nimen. :D Ja hei älä kiltti kysy mun ideoista, kun mulla on oikeasti surkea mielikuvitus. Sen sijaan, mistä sää revit ideas? Un juonet ja kaikki on aina niin upeita että ei oo edes mahdollista! Ja ei et kuvitellut ollenkaan, mää olen ilmeisesti tosi huono salaamaan tarkoituksiani, kun esmeks Ciaraan sain juuri taannoin yhden kommentin, jossa lukija oli avrannut yhden parituksen jo ennen kuin mää olin itse sen ekksinyt... supernoloa. Pyhpahmöh mää tuun ja kiljun sulle ja syön sut jos vielä kerrankin väität että oon sua parempi kirjoittaja, hei! Et sää voi sanoa noin! Meidän tyylit ei ole edes vertailukelpoisia ollessaan niin erilaisia, ja muutenkin, tuossa nyt ei ole mitään perää. Voin kyllä myöntää että meidän vahvuudet saattaa olla hieman eri aloilla - sää olet esmeks mahti juonisuunnitteluissa, missä mää aina sukkaan. Hihihi mun puolipiste osui oikeaan paikkaan kerrankin ja olen ylpeä itsestäni saatuani pienennettyä puolipistevijelmiäni(jos muuten tahdot, voin ilomielin lainata sulle tilkun - anteeks, mun huumorintaju sukkaa.) Ja voi vitsi mikä vertaus! Ahahah. Olenko väsynyt kun nauroin sille? :D Hmm... arvaan että saatoit ehkä tykätä ihan pikkiriikkisen, ja sitten arvaan tiedän että sykkään susta ihan valltavasti kun kommentoit, kiitos kultasein. :-*

/köh, mitenniin pitkät vastaukset?
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Vs: Unelmansärkijästä
« Vastaus #4 : 16.11.2010 16:24:03 »
Luoja kun säikähdin kun tähän oli tullut kommentti. :D Njoo.

Ah, kiva että luit kuitenkin loppuun asti, puspus Celepornille tämän ficin linkittämisestä ja sulle kommentoinnista! Joo-o taitaa mennä kiittelyksi koko vastaus, mutta olen oikeasti ihan mielettömän otettu jos joku ajattelee mua edes mahdollisesti yhtenä lempificcareistaan, edes femmen parissa. Enhän mä juuri muuta kirjoitakaan, lol. Luna ja Pansy tosiaan on ainakin kirjoissa kuvattu todella erilaisiksi hahmoiksi, mutta mun sisäinen canon löytää Pansystakin sen herkemmän puolen, niin miksikäs ei (vaikka se herkempi puoli nyt tässä olikin vähän kadoksissa). Rareus. <3 Tuossa Pansyn ja Lunan tulkinnoissasi osuit hyvin pitkälti nappiin, Lunan kirjoittaminen masentuneena oli outoa, mutta toisaalta myös virkistävää - kiva jos ei ihan lätsähtänyt tuo masennuksen kuvailu, sen on hankalaa. Tuohon kysymykseesi, en tarkkaan muista mitä ajattelin kun kirjoitin tämän, kolme kuukautta on pitkä aika dementikolle, mutta luulisin että ajattelin jotakin tuon kaltaista, luonteet olivat vain liian erilaiset eikä Pansy jaksanut jatkuvaa unelmissaleijuntaa. Tuo yksi lähtee ja kaksi tulee takaisin, niin se aina menee eikä kukaan heistä tiedä Lunasta ja sitä seuraavat lauseet viittaavat myös siihen, että Pansy petti Lunaa(tiedän, mun heikkous tunkea pettäjä jokaiseen tekstiin), ehkäpä se oli se joka särki haaveilijatytön lopullisesti. ;)

Ja mitä siellä pahoittelet kommentin pituutta, hyvänen aika tuohan oli jo ihan kamalan pitkä tuollaisenaankin. :D Tuon runomaisen tyylin lisääntymisen olen tosiaan itsekin huomannut, moni ficcari jonka muistan sellaisesta pelkistetymmästä ja karummasta tyylistä on ryhtynyt kokeilemaan enemmän tällaista tyyliä, mutta en valita, lumoavaa kuvailuahan on aina kiva lukea!

Kiitos vielä paljon kommentistasi, Scintilla. :-*
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.