Kirjoittaja Aihe: Jääkyyneleitä, S  (Luettu 6169 kertaa)

Rins

  • Tribuutti
  • ***
  • Viestejä: 1 920
  • Team Peeta
    • The pieces of my heart
Jääkyyneleitä, S
« : 02.07.2010 15:31:33 »
// Alaotsikko: Hermione/Ginny, angst, romance

Beta: Guadalupe
Genre: femme, angst, romance, drama
Ikäraja: S
Paritus: Hermione/Ginny (taustalla Hermione/Ron)

A/N: Osallistuu vuodenaikahaasteeseen talvella, ja yhtyeen tuotanto - haasteeseen Avrilin biisillä Forgotten. Tää on mun ensimmäinen (ja todennäkösesti viimenen) femme.
Suuret kiitokset Gualle joka jakso tän betata <3

----

Oli jo pimeää, kun kuljin kotiini. Oli olemassa hyvin vähän asioita, joita noidan täytyi pelätä, eikä kaduilla kulkeminen kuulunut niihin. Enemmän huolta minulle tuotti se, että olin pukeutunut aivan liian kevyesti kyseistä talvipäivää varten.
Sillä kerralla minä kuitenkin pelästyin, kun olkapäähäni koskettiin. En uskaltanut katsoa takanani olevaa.

“Hei Hermione”, sanoi tuttu ääni, ja nyt vihdoin käännyin ympäri. Hymy kohosi kasvoilleni, kun näin naisen. Meidän viime tapaamisestamme oli kulunut aivan liian kauan aikaa.
“Ginny”, sanoin ilahtuneena, mutten silti onnistunut hillitsemään hampaideni kalinaa. Ginny hymyili.

“Sinulla taitaa olla kylmä? Mennään minun hotellilleni.”
Olisin kovasti halunnut kysyä, mitä nainen teki Lontoossa. Minä olin kuullut Harryn ja Ginnyn erosta, mutta sen jälkeen Ginny oli kuulemani mukaan lähtenyt muualle. Selvästikin hän oli nyt palannut. Tätä tietoa jokainen aivosoluni yritti rekisteröidä, hyvin laihoin tuloksin. Loppujen lopuksi päässäni vain pyöri.
Matkalla sain kuulla Ginnyn kiertäneen Eurooppaa. Sen tarkemmin minun ei kuitenkaan tarvinnut tietää. En halunnut tietää.

Kuuntelemisen sijasta katselinkin Ginnyn kasvoja. Niissä ei ollut mikään muuttunut, jokainen pisama oli vanhalla paikallaan. Kuitenkin ne olivat niin erilaiset. Hänen poskensa punoittivat kylmästä, hänen silmänsä kiiltelivät innosta hänen selittäessään matkansa kohokohtia, ja hänen hiuksensa olivat huurteesta valkoiset.

Maa nitisi kovaäänisesti jalkojemme alla kävellessämme. Puita koristivat puhtaan valkoiset lumipeitot.
Ginny oli ilmeisesti saanut juttunsa loppuun, sillä tuli aivan hiljaista. Jostain kaukaa kuului hetken aikaa vaimea auton ääni, mutta sitten jälleen hiljeni. Vain talvella saattoi olla sellaista. Silloin hiljaisuus on mahdollista, ja sitä saattoi jäädä kuuntelemaan. Muulloin kaikilla on liian kiire tekemään eri asioita. Kyllä, ne hetket ovat timantteina kivien joukossa. Niitä täytyi pystyä arvostamaan.

Olimme liian pian hotellilla. Ginny pyysi avaimensa vastaanotosta. Sen jälkeen me menimme hissillä ylimpään kerrokseen, jossa oli ainoastaan kaksi ovea. Ginny avasin toisen niistä, ja sisään päästyäni minä huokaisin.

“Sviitti?” Sain sanottua. Ginny virnisti. Tämä oli jotain aivan hänen tapaistaan. Ikkunasta näkyivät varmasti kaikki Lontoon valot.

“Kuule. Miksi sinä tulit?” Käännyin Ginnyyn päin odottamaan vastausta.
“Kyllä sinä tiedät miksi minä tulin”, hän huokaisi ja käveli luokseni. Hän kosketti hellästi poskeani, ja painoi huulensa hellästi omiani vasten. Hän kokeili varovasti, aivan kuin tämä olisi meidän ensisuudelmamme. Niin kuin ensimmäisellä kerrallakin, minusta tuntui, että kuuluin tähän paikkaan. Toivoin, että hetki kestäisi ikuisesti. Mihin minun muka pitäisi mennä, minullahan oli tässä kaikki. Onnistuin kuitenkin keräämään jostakin aivojen perukoilta muutaman järjen hivenen, ja työnsin Ginnyn hitaasti pois.

“Ei”, sanoin hiljaa, mutta Ginnyn läsnäolo oli niin vahvaa, etten tuntenut olevani oikeasti sitä mieltä. Nainen katsoi minua hetken.
“Minä tulin sinun takiasi takaisin, ja sinä tiedät sen. Mikä siis on ongelma?”
“Sinä teit jo kerran valintasi. Sinä otit Harryn minun sijastani. Tiedätkö miltä se tuntui? Minulla kesti kauan hyväksyä se. Mutta hyväksyin.  Ja lopulta tein oman valintani. Minä olen nyt onnellinen. Miksi sinä et voi nyt vuorostasi hyväksyä sitä?”
Ginny katsoi minua epäilevästi.

“Minä en koskaan tule rakastamaan Ronia yhtä paljon kuin sinua. Hän on kuitenkin hieno ja luotettava ihminen, enkä voisi koskaan särkeä hänen sydäntään. Tehdä samaa, minkä sinä teit aikanaan minulle.” Auoin suutani hetken yrittäessäni sanoa jotain, mitä en olisi todella halunnut. En meinannut pystyä. Se tuntui liian lopulliselta.

“Taitaisi olla parasta, ettemme näkisi enää toisiamme. En kuitenkaan usko sen olevan mahdollista. Kohtaamme joskus Kotikolossa. Joskus Billin lasten syntymäpäivillä. Mahdollisesti joskus jopa Ronin ja minun lasten juhlissa. Mutta sinun kannattaa muistaa, että silloin minulle puhuminen on turhaa. Sinä et nimittäin ole minulle enää olemassa. Joskus olit minulle tulta, tästä lähtien olet enää hiilipölyä. Niin on kaikille parasta.” Tosiasiassa se olisi parasta vain minulle. Tiesin, että jos puhuisin Ginnyn kanssa - reagoisin hänen olemassaoloonsa - joskus tulisi vielä se päivä, kun menettäisin kaiken itsehillintäni ja lähtisin hänen mukaansa. Ja se ei olisi oikein.

Avasin oven ja katsoin Ginnyn hämmästynyttä ilmettä vielä kerran. Hänen kauniita kasvojaan, jotka kerran olivat minulle ne kaikista tutuimmat. Kaikista rakkaimmat.

“Joten… Hei.” Suljin oven ja lähdin hotellista niin nopeasti kuin pääsin. Ulkona mietin, että olinkohan sittenkään toiminut viisaasti. Sanat olivat tuntuneet veitsiltä kurkussa, kun päästin niitä ulos. Jos Ginny ei olisi aikoinaan lähtenyt Harryn matkaan… Ei, sitä oli nyt turha miettiä. Elämä oli tässä ja nyt.

Kyyneleet alkoivat vieriä poskiani pitkin ja annoin niiden lopulta tippua maahan. Niistä muodostuisi jääkiteitä. Jäätyneitä kyyneleitä.

Kohotin vielä katseeni hotellin ylimpään ikkunaan ja tunsin yhtäkkiä kaikki tunteet, jotka olin Ginnyn takia ikinä tuntenut. Ystävyys. Rakkaus. Pettymys. Suru. Ja nyt - kaikkein viimeisimpänä - helpotus.


I'm giving up on everything
Because you messed me up
Don't know how much you
Screwed it up
You never listened
That's just too bad
Because I'm moving on
I won't forget
You were the one that was wrong
I know I need to step up and be strong
Don't patronize me

Have you forgotten
Everything that I wanted
Do you forget it now
You never got It
Do you get it now

Gotta get away
There's no point in thinking about yesterday
It's too late now
It won't ever be the same
We're so different now




----

A/N2: Sitä kommenttia? (:
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 12:13:13 kirjoittanut Eeyore »



Joitakin unelmia ei ole tarkoitettu toteutuviksi.

Bannerin tehnyt Lady Dynamite

Kettu

  • Porngod
  • ***
  • Viestejä: 546
  • Sweet like chica cherry cola
Vs: Jääkyyneleitä, S
« Vastaus #1 : 02.07.2010 21:38:55 »
Vau. Päässä pyöri nää kohtaukset kuin leffassa. Tykkäsin valtavasti.

Ginnyssä oli sitä ihanaa itsevarmuutta, mitä kirjoistakin löytyy. Hermione taas oma vahva itsensä. Loppu yllätti ihan positiivisesti. Vaati melkoista tahtoa kävellä pois rakkautensa luota.
“Taitaisi olla parasta, ettemme näkisi enää toisiamme. En kuitenkaan usko sen olevan mahdollista. Kohtaamme joskus Kotikolossa. Joskus Billin lasten syntymäpäivillä. Mahdollisesti joskus jopa Ronin ja minun lasten juhlissa. Mutta sinun kannattaa muistaa, että silloin minulle puhuminen on turhaa. Sinä et nimittäin ole minulle enää olemassa. Joskus olit minulle tulta, tästä lähtien olet enää hiilipölyä. Niin on kaikille parasta.” Tosiasiassa se olisi parasta vain minulle. Tiesin, että jos puhuisin Ginnyn kanssa - reagoisin hänen olemassaoloonsa - joskus tulisi vielä se päivä, kun menettäisin kaiken itsehillintäni ja lähtisin hänen mukaansa. Ja se ei olisi oikein.

Loistava kohta.

Arh. En saa mitään fiksua tähän. Ensimmäinen Hermione/Ginny -ficci, jonka oon lukenu.
Mahtavaa kuvailua.
Kiitän, kumarran ja poistun takavasemmalle.
Man, what a rush! I’d like to thank the academy, my agent, my family and the Lord baby Jesus. Naw, just kidding. Fuck this shit

Ex-Haplo

Hp-fani4EveR

  • Potterholisti
  • ***
  • Viestejä: 226
  • You can be my hero, Harry.
Vs: Jääkyyneleitä, S
« Vastaus #2 : 09.07.2010 22:56:32 »
Olen täysin samaa mieltä kuin Haplo.
Vaati varmasti paljon kävellä vain pois. Mutta olen toisaalta salaa mielessäni iloinen että Hermione teki sen, hän kuuluu Ronille.  :P

Kiitos!

MISSYOU

  • DRAMIONE H8ER
  • ***
  • Viestejä: 15
Vs: Jääkyyneleitä, S
« Vastaus #3 : 27.07.2010 19:40:28 »
Sanat olivat tuntuneet veitsiltä kurkussa, kun päätin niitä ulos.
Yksi ainokainen kirjoitusvirhe, jos oikein ymmärsin. Päästin.
Kuitenkin erittäin kaunis, vaikka kuvailua olisinkin hieman jäänyt kaipaamaan. Mutta erittäin kaunis, siitä huolimatta.
se o hankala juttu se rakkaus tiäksä.

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Vs: Jääkyyneleitä, S
« Vastaus #4 : 27.07.2010 20:53:46 »
Tykkäsin, tykkäsin, tykkäsin.

Tää on vissiin kolmas kerta kun luen tän, mutta aiemmin en oo saanut kommenttia aikaseksi. Nyt kuitenkin yritän.

Hahmot oli musta ihastuttavan omia itsejään(sanotaanko se noin?), koska no, mun päässä Ginny nyt vaan ei todellakaan ole se täydellinen Mary Sue kuin Rowin päässä, ja sille sopii tuollaiset pettämisjättämis-systeemit oikein loistavasti, samoin kuin itsekkyys ja yleisesti kaikki mitä se nyt tässä oli. Ja Hermione, sen päättäväisyys jäi ehdottomasti kirjoissa liian vähälle ja siitä muutenkin tehtiin kamalan yksipuolinen hahmo, joten oli kiva saada vähän uutta näkökulmaa, mutta sellaista, mikä istuu kuitenkin myös kirjoissa esiintyneeseen. Ihanan päättäväinen ja juuri pohtiva, suora, ääh en tiedä, ihana kuitenkin. Musta Ginny/Herm on myös yks toimivimpia femmeparituksia, hyvin uskottava ja ihana kaikin puolin. Niin ja mä rakastan angstiromancea, joten genrekin meni ihan nappiin. Varsinkin kun Ginny oli jätetty osapuoli.

Sitten en keksi enää mitään analysoitavaa joten lainailen hieman.

Lainaus
Ginny oli ilmeisesti saanut juttunsa loppuun, sillä tuli aivan hiljaista. Jostain kaukaa kuului hetken aikaa vaimea auton ääni, mutta sitten jälleen hiljeni. Vain talvella saattoi olla sellaista. Silloin hiljaisuus on mahdollista, ja sitä saattoi jäädä kuuntelemaan. Muulloin kaikilla on liian kiire tekemään eri asioita. Kyllä, ne hetket ovat timantteina kivien joukossa. Niitä täytyi pystyä arvostamaan.
Vähän pitkä lainaus, mutta en osannut jättää mitään pois. Nättiä tekstiä, yksi lempikohtiani tässä. Huomaa että Ginny ja Herm omaavat vieläkin tunteita toisiaan kohtaan, koska hiljaisuus ei ollut vaivaantunut.

Lainaus
“Minä en koskaan tule rakastamaan Ronia yhtä paljon kuin sinua. Hän on kuitenkin hieno ja luotettava ihminen, enkä voisi koskaan särkeä hänen sydäntään. Tehdä samaa, minkä sinä teit aikanaan minulle.” Auoin suutani hetken yrittäessäni sanoa jotain, mitä en olisi todella halunnut. En meinannut pystyä. Se tuntui liian lopulliselta.
Mä en nyt taas osaa sanoa mitään, menin ihan puupökkelöksi. Mutta niin, uskottavaa ja kaunista, että herm rakastaa Ronia ehkä enemmänkin ystävänä kuin miehenä, mutta ei voisi kuitenkaan pettää tätä. Tykkäsin. ˆˆ

Lainaus
“Joten… Hei.”
Jotenkin ensin tää häiritsi mua kauheesti, mutta oikeestaan se on kamalan hermionemainen ja epävarmuudessaan ihana repla. Sopi tunnelmaan.

Kiitokset tästä. :-*
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.

Ria

  • ***
  • Viestejä: 241
Vs: Jääkyyneleitä, S
« Vastaus #5 : 21.08.2010 12:28:46 »
Oih! Tämä oli aivan ihana! Muistan kun olimme nyt kesällä rannalla ja kerroin mulle tästä ficistä. Silloin mietin, että toi täytyy kyllä lukea. Ja (taas kerran :D) unohdin lukea tän. Nyt kun sain luettua tän niin en voi muuta sanoa kun vau! En osaa kuvailla tätä ficciä millään muulla sanalla.
Tästä jäin muutenkin semmoinen ihmeellinen tunne. En osaa kuvailla sitä oikeastaan mitenkään, mutta mulle ainakin tulee semmoinen samanlainen tunne aina kun oon lukenut jonkun oikeesti tosi hyvän kirjan tai ficin :)

“Taitaisi olla parasta, ettemme näkisi enää toisiamme. En kuitenkaan usko sen olevan mahdollista. Kohtaamme joskus Kotikolossa. Joskus Billin lasten syntymäpäivillä. Mahdollisesti joskus jopa Ronin ja minun lasten juhlissa. Mutta sinun kannattaa muistaa, että silloin minulle puhuminen on turhaa. Sinä et nimittäin ole minulle enää olemassa. Joskus olit minulle tulta, tästä lähtien olet enää hiilipölyä. Niin on kaikille parasta.”
Tästä kohdasta pidin erityisesti :) Varsinkin tuosta tummennetusta kohdasta. Toi kuulosti tosi ihanalta ja hienolta vertaukselta mun korvaan :)

Muuta en osaa sanoa, kuin että meen vielä tänään myöhemmin lukemaan noita sun muita ficcejä mitä mun on pitänyt lukea :)
Ja tää oli oikeasti todella hyvä <3
 
Herrat Kuutamo, Matohäntä, Anturajalka ja Sarvihaara
esittävät: Kelmien Kartta.
Vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessäni.
Ilkityö onnistui!

ava by Toujors pur

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 077
    • tumblr
Vs: Jääkyyneleitä, S
« Vastaus #6 : 10.09.2010 15:41:17 »
Todella nätti fic, sopivan pituinen, niminen, tunnelmainen - kaikkea. Nautin tämän lukemisesta todella paljon, ja osasin hypätä tilanteeseen mukaan. Tunnelma oli hyvä ja tiivis, aito. Kuvailit talvea kauniisti.

Lainaus
Maa nitisi kovaäänisesti heidän jalkojensa alla heidän kävellessään.

Tässä näköjään vaihtui hänkertojaksi, vaikkakin seuraavassa kappaleessa se oli jo takaisin Hermionen näkökulmassa.

Fic oli siis edelleenkin todella kaunis, toimiva ja hyvin kappaleen sanohiin sointuva. Hyvin kirjoitettu, onnittelen. : )
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

Rins

  • Tribuutti
  • ***
  • Viestejä: 1 920
  • Team Peeta
    • The pieces of my heart
Vs: Jääkyyneleitä, S
« Vastaus #7 : 15.10.2010 14:14:12 »
Ääh, tänne on tullu niin paljon ihania kommentteja, että pakko vastata (:

Haplo: Olisit nähny mun ilmeen sillon kun mä näin että sä oot kommentoinu. Mä olin ihan että  :o Sä oot yks mun lempificcaajista, ja mä mietin heti että miten sä oot lukemassa mun tekstiä :D Ja sitten vielä kehuja. Voi että, kiitos <3

Hp-fani4EveR: Hermione/Ron on kyllä ihana paritus, vaikka Ron vois paljon paremmankin saada Nevillen!. Kiitos kommentista (:

MISSYOU: Kiitos kehuista (:

shayl: Shayl ja sen kilometrikommentit.. No ei, on ensinnäkin ihanaa saada kommentteja, ja pitkiä sellasia mä rakastan.
Joo, siis Ginny oli tässä sellasena kun mä oon sen aina ajatellu. Samat sanat Hermionesta.
Ihanaa että tykkäsit, kiitos kommentista <3

cassable: Toi hän- ja minäkertojan sekottuminen johtuu siitä, että tein tän eka hän - kertojalla, ja tajusin vasta sen jälkeen, että minä - kertoja sopii paremmin. Kiitos kommentista (:

Ria: Ainahan sä kaiken unohdat. Eikun <3 Vähän mä olin ylpee itestäni noiden sun kehujen jälkeen. Sain tän siis onnistuun (: Kiitos kommentista.

Lillurapallura: Sama selitys sulle kun cassablelle. Tää oli siis alunperin kirjotettu hän-kertojaks, mutta lopulta muutin minä-kertojaks. Ihania kehuja, kiitos <3



Joitakin unelmia ei ole tarkoitettu toteutuviksi.

Bannerin tehnyt Lady Dynamite

Celeporn

  • Vieras
Vs: Jääkyyneleitä, S
« Vastaus #8 : 19.01.2011 09:22:30 »
Kommenttikampanjan paras puoli on ehdottomasti se, että sen topicin runsas käyttö saa lukemaan muutakin kuin niitä tavallisia valintojaan. Tämä oli taas sellainen ficci, laajentaa mukavasti näkemystä.

Tässä oli tunnelma kohdallaan. Vaikka ficin nimi olikin minusta ehkä hivenen kliseisen tuntuinen, sen sivuutti aika nopeasti kun talvi-fiilistely toimi niin nätisti. Kaikki lumipeitteiset oksat ja hangen nitinät oli kuvattu kauniisti - hyvin yksinkertaista, mutta silti soljuvaa kerrontaa. Erityisesti tykkäsin Ginnyn huurteesta valkoisista hiuksista, ihana yksityiskohta.

Välillä tuntui siltä, että tunteita ja oivalluksia alleviivattiin vähän liikaa - ei luotettu lukijan nappaavan niistä jutuista kiinni pienemmilläkin viitteillä tai tajuavan ajatusta ilman kunnollista selvennystä. Erityisesti tällaisissa lyhyissä teksteissä niin käy helposti, eikä se nyt sinänsä lukemista kauheasti haittaa, vähän vain pisti silmään.
Tykkäsin kuitenkin paljon niistä osioista, joissa eriteltiin Hermionen syitä kieltäytyä lähtemästä taas Ginnyn matkaan. Erityisesti minuun vetosi se, että Ginnyn pelkkä oleminenkin on niin voimakasta, että se saa toisen pään sekaisin. Ettei toinen enää oikein tiedä, mitä ajattelee. Oli myös hienoa, että Hermione tiedosti oman heikkoutensa - nyt ehkä vielä pystyy kieltäytymään, mutta liian paljo puhuminen voisi saada itsehillinnän katoamaan. Liian usein tällaisia aiheita pyörittelevissä teksteissä sen ensin jätetyn tunteet  ovat turhan yksioikoisia, pelkkää vihaa ja pettymystä, Hermionen inhimillisyys siis ilahdutti kovasti.

Kaikkiaan siis oikein mukava pikku ficci. Ehkä tosiaan olisin hieman hienovaraisuutta kaivannut noihin “aforistisempiin” kohtiin, mutta kokonaisuudessaan kuitenkin toimi kivasti.

Rins

  • Tribuutti
  • ***
  • Viestejä: 1 920
  • Team Peeta
    • The pieces of my heart
Vs: Jääkyyneleitä, S
« Vastaus #9 : 09.06.2011 16:13:29 »
Celeporn: Kyllä, nimi on kliseinen, mutta se tuntui vaan sopivan tähän.
Minulla on se paha tapa, että selittelen kaikki yksinkertaisetkin jutut. Se on minun tapani kirjoittaa, ja yritän kovasti päästä siitä eroon (ehkä olenkin jo jotenkin onnistunut).
Kiitos kommentista! (:



Joitakin unelmia ei ole tarkoitettu toteutuviksi.

Bannerin tehnyt Lady Dynamite