Ikäraja: S
1.Uudet oppilaat
Nousin varhain aamulla ylös sängystä. Tänään kouluumme tulisi uusiaoppilaita. Kaksi. Toinen tulisi luoka´llemme ja hän olisi poika. Hymyilin itsekseni siitä, olin itseasiassa hieman innoissani. Nousin ylös ja vetaisin farkut jalkaani ja puin sinisen topin ylleni. Hupparinkin löysin laatikosta.. Huokaisin kun katsoin peiliin. En ikinä saisi noita hiuksiani selviksi. Otin vastahakoisesti harjan käteeni ja aloin raastaa takaraivostani suutia takkuja. Huono jättää takkuja, ne näkyy platinan vaaleista hiuksista. Niin minulla on sen väriset hiukset jotka ulottuvat vyötäisilleni. Laskeuduin alakertaan väsyneenä, olin yöllä nukkunut erittäin huonosti. Vilkaisin sitten kelloa. Vasta vartin yli 7! Ehtisin vielä syödä rauhassa ja vaikka katsoa telvisiota. Metsästin muropaketin kaapista ja kaadoin niitä kulhoon jossa oli tietenkin maitoa. Söin joka lusikallisen hitaasti ja huolellisesti pureskellen. Ajatukseni harhailivat kesälomassa, mitä oli ystävämni Main kanssa tehneet, uineet, ja kaikkea mahdollista. Naurahdin itsekseni eräälle muistolla. Sitten huomasin, että vanhempani olivay jo lähteneet töihin. Isäni Cole on rajavartiostossa töissä ja tekee pitkä päivää, äitini Nicole on juristi. Pitkä päivä hänelläkin. Oli syönyt ja Mai asteli sisää. ``Hei Alyce, oletko kouluun valmis?`` Hän kysyi. Hymyilin leveäst, olin iloinen nähdessäni hänet. ``Mai kellohan on vasta varttiavaille 8 ja olet jo lädössä kouluun. Koulu alkaa vasta yhdeksältä.`` Sanoin naurahtaen ja vein murokulhon pois. `` Niin joo olenhan sentän ahkera koulun käviä!`` Mai sanoi rotevasti. Itseasiassa, Mai pärjäsi aika huonosti koulussa. `` Joo sen kun näkis! Olet innoissasi uudesta pojasta! myönnä!`` Sanoin ja tönäisin häntä kyynärpäällä. `` Niin..`` Mai sanoi punastuen. Nauroimme yhdessä. Odotellessamme kouluun lähtöä juttelimme kesästä, kuinka hän oli tippunut laiturilta veteen ja kuinka hän kiskaisi minut mukanaan ja sen sellaista. Viimein kello oli varttiavaille 9 ja lähdimme. `` En jaksa odottaa kouluun pääsyä! Onkohan poika komea?`` Mai hehkutti. Mai oli aina poikien perään, minä en niinkään. `` En tiedä. Kerro minkälaisenä kuvittelet hänet?`` Tiesin, että sen sanottuani Mai alkaisi hölöttämään eikä minun tarvitsisi kuin vastailla: ahaa, joo vai niin... Minut nimittäin tunnettiin luokan hiljaisena oppilaana joka ei turhia puhunut. Siinä menikin se koko matka Main hehkuttaessa uudesta pojasta. Tultuamme koulun pihalle uudet oppilaat seisoivat pyörä telineillä. Se tyttö, hän oli sanoin kuvaamattoman kaunis, kaunis kuin virheetön kuvaveistos virheetön läpikuultavan kalpea iho ja lyhyet tummat hiukset. Silmätkin olivat kauniit, kullan ruskeat. Ja poika oli myös kaunis. Virheetön iho hänelläkin Se oli myös läpikuultava ja hyvin kalpea, veistoksellinen vartalo. Hän oli kauniimpi kuin Mai oli kuvaillut. Hänellä oli mustat hiukset ja kauniit kasvot ja taivaan siniset silmät. Olin ihan piu pau. Suuni oli loksahtanut auki ja kun kävelimme heistä ohi, se poika katseli minua uteliaan ja samalla vihaisen näköisenä. Kun olimme poissa kuulo etäisyydeltä Mai avasi suunsa:``V A U, eikö se poika ollutkin komea? Ja miten hän katsoi meitä?`` Minua muuten ihan koski sen tytön kauneus, kateellinen kun olin. ``Niinpä olihan hän ihan kivan näköinen.`` Sanoin hiukan hymyillen. ``Tule, tunti alkaa.`Sanoin ja kiirehdimme luokkaan. Olimme nyt lukion ykkösellä. Huokaisin kun luokka oli jo täyttynyt enkä saanut istua Main vieressä. Opettaja laittoi meidät erilleen höpötyksemme takia. (itseasiassa Main, koska yleensä vain vastailin hänelle) Sitten -harmi kyllä se uusi poika istu viereeni joka oli ainoa vapaa paikka. Huokaisin turhautuneesti ja laitoin pääni käsilleni. Noniin Alyce, rauhoitu, se poika ei ole tehnyt mitään minulle. Vielä. Ajattelin ja nostin pääni. Söikähdin kun poika katseli minua. Opettaja oli jo aloittanut opetuksen. ``Hei.`` Hän sanoi Menin sanattomaksi, kuinka kaunis äänikin hänellä oli! niin pehmeä ja ystävällinen. ``He hei.`` Onnistun kangertamaan. ``Olen uusi täällä, minun nimeni on Eemil. ja sinä olet?`` Hän kysyi. ``Olen Alyce.`` Hyyilin kokeeksi. Eemil nyökkäsi ja työntyi poispäin minusta ja katseli minua taas vihaisen näköisenä. Kuvottelinko vai katsoiko hän minua oikeasti? No itseasiassa huomasin, että hän katseli sinistä korukiveäni.
Tunti kului matelevasti ja yritin vältellä Eemilin katsettä. Kun tunti loppui Eemil nousi nopeasti tuolistaan, ottikirjat ja paineli ulos ennenkuin kukaan muu oli edes ehtinyt laittaa kirjoja reppuun. huokaisin siilmiäni pyörittäen. Mikä häntä oikein vainaa? Laitoin kirjat reppuun ja etsin Main. No hän löysi minut ensin. Kävelimme ulos. `` Mitä juttelitte sen pojan kanssa? mikä hänen nimensö on?`` Katsoin Maita. `` Emme mitään jutelleet. Hän esitteli itsensä ja minä itseni. Hänen nimensö on Eemil.`` Sanoin yhteen pötköön. Miten Mai voi olla noinkiinostunut yhdestä pojasta ja meidän mitättömästä keskustelustamme?. Sitten minulla välähti. ``Mai et kai vain ole ihastunut häneen? olisi pitänyt arvata!`` Sanoin hihittäen. `` Ei Alyce, ei sinun sitä pitänyt huomata!`` Mai sanoi punastuen ja otti hihastani kiinni ja ravisti sitä. Hänen silmänsö kiiluivat innostuksesta. Hymyili hänelle.``mitä meillä on seuraavaksi?´´ Kysyi eräs luokkalaisemme Cary. -´´Äidin kieltä P 312:kkosessa.`` Sanoin. Pojat eivät puhuneet minulle muuten kuin kysyivät läksyt, mikä tunti on ja sen tapaista. Seuraavat tunnit matelivat hyyyyvin hitaasti ja Eemil tarkkaili minua pelottavan näköisesti, kuin haluaisi tappaa minut. Niin vihainen katse hänellä oli. Huomasin että hänen siskollaan oli samanlainen reaktio minua kohtan joka oli jo hieman pelottavaa. Sain myös selville hänen siskonsa nimen, se oli Abigail. Vihdoin koulu loppui ja pääsimme kotiin! Aurnko ei paistanut vieläkään joka hieman masensi. Kävelimme pyörätelineiden ohi jossa Abigail ja Eemil olivat. He molemmat lähettivät sen pelottavan katseen minuun. Kun olimme melkein koti ovellani ja siihen asti Mai oli puhunut Eemilistä, kuinka hän oli hänelle jutellut melkein joka tunti. (Mai oli aina kiiruhtanur hänen viereensä) Avasin suuni:`` Eivätkö he sinusta ole vähän outoja?´´ Kysyin ja samalla pysähdyin taloni kohdalla. ´´Ai ketk? niin ne uudet oppilaat, no katsovat he sinua kummallisesti.`` Eli en kuvitellut, Mai oli myös huomannut sen. ``Se on hieman pelottavaa, ja sinä tiedäy kuinka arja jalka olen.`` Sanoin naurahtaen kalseasti. ´´Mai katsoi minua ja myös nauahti. `` Alyce eivät he tee sinulle miään. Tuletko tänään meille?´´ Hän kysyi. ``Vanhempani tulevat tunnin päästä ja aion kokata heille. Soittelen myöhemmin.´´ Sanoin ja hymyilin teko hymyä. `` Okei, soitellellaan!`` Mai sanoi ja lähti vilkuttaen kotiansa kohti. Menin sisälle ja olin hieman kauhuissani. En ollut mikään ääliö ja heissä oli jokin vikana joka pelotti minua ihan sairaasti. Lysähdin lattialle ja aloin täristä kun ajattelin heidän vihaisen murhaavaa katsetta.
------->
Jatkoa tulee jos on mielestänne kiinnostava=)
