Iltatähti | S | Ginny

[Illa]

Nimi: Iltatähti
Kirjoittaja: Illa
Genre: lievä kaipausangst
Ikäraja: S
Vastuuvapaus: Kaikki kunnia Rowlingille, mitään en omista, paitsi mielikuvitukseni

Osallistuu haasteeseen Poetry Wheel II, haasteen runo tekstin lopussa

Sanoja 500



Tylypahka oli hiljainen. Ginny Weasley olisi voinut vannoa, että oli ainut hereillä oleva sielu, eikä hänkään mitään sen kummoisempaa tehnyt kuin tuijotteli kattoon. Tänä vuonna yölliset retket oli suunniteltava tarkasti etukäteen, sillä Kalkaros Carrowien tukemana määräsi kiinnijäämisestä ankarat rangaistukset. Nykyään tuntui, etteivät edes aaveet liikkuneet käytävillä öisin. Ginny oli jäänyt kiinni viimeksi, ja totta puhuen häntä ei erityisemmin houkutellut lähteä kerjäämään uutta rangaistusta ennen kuin edelliset haavat olisivat lakanneet kivistämästä.

Ginnyä piti hereillä ikävä. Harry oli jossakin kaukana, elävänä tai rajan takana, edes sitä tyttö ei tiennyt, mutta uskoi vakaasti näkevänsä pojan vielä. Kuinka hän olisikaan kaivannut toisen ihoa vierelleen juuri nyt. Häpeäkseen Ginny joutui myöntämään harkinneensa aloittavansa seurustelun jonkun rohkelikkopojan kanssa, ei niin väliksi kenen, vain sen vuoksi, että pitkinä, yksinäisinä öinä olisi ollut edes joku, jonka vieressä nukkua. Jos sulkisi silmät, niin voisi kuvitella, että vieressä nukkujalla olisi musta tukka ja suljetut silmäluomet piilottaisivat vihreät silmät. Tosin Harryn vieressä hän ei ollut koskaan nukkunut, kiitos Harryn herrasmiesaatteiden. Hän ei tiennyt, miltä Harryn hengitys kuulosti öisin. Pyörisikö Harry unissaan? Puhuisiko? Kierähtäisikö tiedostamattaan vieläkin lähemmäs?

Lopulta Ginny kyllästyi makoilemaan sängyssä. Ikävä tuntui silloin vain kahta kauheammalta. Hyvin hiljaa, visusti varoen herättämästä huonetovereitaan, Ginny heilautti paljaat jalkansa kylmälle lattialle ja hiipi oleskeluhuoneeseen. Oleskeluhuoneessa oli kylmä, takkatuli oli sammutettu, sillä teoriassa öisin täytyi pysytellä sängyssä, myös oleskeluhuone oli kiellettyä aluetta. Aivan kuin he pitäisivät jonkun Harry Potter -kerhon tapaamisia öisin oleskeluhuoneen nojatuoleissa, naurettavaa! Käytännössä tosin sääntöä oli helppo rikkoa, sillä kukaan kuolonsyöjäkolmikosta ei päässyt sisään ilman McGarmivan apua. Ginny tiesi, että professori oli sopinut Lihavan leidin kanssa salasanan vaihdosta joka kerta, kun joku kolmikosta sai tietää salasanan. Ginnyä hymyilytti. Eikä edes Kalkaros ollut ainakaan tähän mennessä ollut niin typerä, että olisi käynyt herättämässä McGarmivan keskellä yötä ilman pätevää syytä.

Ginny kiipesi ikkunalaudalle istumaan. Harry oli kerran sanonut, että hänen tapansa istua kerällä stressaantuneena toi mieleen kissan. Ginny huokasi pienesti, tällaisina öinä mikä tahansa toi Harryn hänen mieleensä, oli turha yrittää kieltää ajatuksiaan.
Ulkona näkyivät tähdet. Tytön katse kiinnittyi erääseen epätavallisen kirkkaaseen tähteen ja hetken häntä harmitti, etteivät tähtitieteen opinnot olleet koskaan kiinnostaneet senkään vertaa, että hän olisi osannut nimetä sen. Mutta hän osasi toivoa, että Harry näki tähden myös ja ajatteli häntä. Hän lähetti tähdelle pienen toiveen, ettei Harry nukkuisi Hermionen vieressä. Tokihan hän tiesi veljensä ihastuksesta, mutta jos totta puhutaan, Ginny huomasi usein ajattelevansa, että mitä Hermionen kaltainen tyttö Ronissa näkisi? Toisaalta Ginny kyseenalaisti myös sen, mitä Harry hänessä itsessään näki. Mutta toisaalta, Ginny oli jo oppinut, ettei elämässä ollut järkeä.

Tähti vaikutti tuikkivan vastaukseksi Ginnyn pohdintoihin. Tai ehkä se oli planeetta? Aamutähti, Ginny lopulta päätti naurahtaen hiljaa väsyneille ajatuksilleen, aamutähti kuten Harry. Hän oli itse ollut aina kaikin tavoin iltatähti.



Ginny heräsi ensimmäisten oppilaiden kömpiessä väsynein silmin makuusaleistaan alas. Hän oikoi puutuneita jäseniään, ei hän ollut tarkoittanut nukahtaa siihen. Hetken mielijohteesta Ginny kaivoi vaivihkaa AK:n kaljuunan taskustaan ja pyöritteli numerot osoittamaan seuraavaa iltaa. Hänen olisi pitänyt puhua Nevillelle ja Lunalle ensin, olisi pitänyt miettiä mitä tehtäisiin. Syitä ja seurauksia, joihin Ginnyllä ei ollut vastauksia juuri nyt. Hän halusi vain taistella.




Runo, jonka on kirjoittanut Syvä Miete
Monta kertaa vuodessa,
Tyttö makaa vuoteessa..
Ympärillään pelkkä hiljaisuus,
Henkien vaellus
Haltijoiden sävellys

Pitkään odottanut on
Tuntevansa muiden ihon,
Hengityksen
Nähden jäätyneen,
Valmiiksi säveltyneen
Kuvion
Se on kuin Orion,
Paljon isompi,
Paljon kirkkaampi
Se on Saturnus,
Vaiko Uranus?

Heräten arvoitukseen,
Selkenevään,
Uusi päivä edessä,
Tähti liekeissä
Sydän palaen,
Tyttö hymyillen,
Kierosti katsoen

[Letizia]

Olipa kiva lukea Ginnystä! Hän on tässä hyvin inhimillinen ja samaistuttava kaivatessaan viereensä Harrya - tai edes jotakuta, jos Harry on poissa, ehkä kuollut, ja joka tapauksessa niin turkasen herrasmies. Tykkäsin siitä kovin. Minusta on kamalan kurjaa, että Ginnyn hahmo saa välillä fandomissa lokaa niskaansa samasta syystä.

Tämä oli kaunis haikea palanen, mutta haikeudesta huolimatta Ginnyn sähäkkä luonne pääsi esille. Hän on tosiaan oikea kissa, joskin eri tavoin kuin vaikkapa Minerva McGarmiwa. :D Ginny oli pohjimmiltaan toiminnan nainen, vaikka tarvitsi myös tähtien valossa haikailua. Aika tuntui pysähtyneen yöksi, mutta aamulla maailma jatkaisi taas pelottavaa kulkuaan ja hän halusi olla mukana pistämässä kapuloita rattaisiin, kun ne pyörivät väärään suuntaan.

[Illa]

Kiitos kommentista, Letizia! Kiva kuulla, että luit ja tykkäsit Ginny on mielestäni tosiaan hyvin inhimillinen, ja on sääli, että ne inhimillisyydet on ficeissä monesti käännetty kovin negatiiviseksi. Jokainen tarvitsee välillä vähän haikailua, myös Ginny, vaikka onkin enemmän toiminnan ihminen

[Vuorna]

Aamua! Kaipasin jotain mielenkiintoista luettavaa näin aamupuhteeksi (ja vältelläkseni artikkelin lukemista), ja onnekseni tämän olen joskus lukulistalleni löytänyt. Vanhempien tekstien löytäminen ilahduttaa mua aina, sillä ihan liian helposti ei näitä reilu viisi vuotta vanhoja tekstejä kuitenkaan löydä. Hyvä vaan että tähän törmäsin, oli nimittäin varsin ihana teksti!

Ginnyn mietteistä on aina hurjan mielenkiintoista lukea, ja pidän kovasti juuri tähän ajankohtaan sijoittuvista teksteistä. Tylypahkassa oleminen Voldemortin vallan alla ei varmasti ole ollut helppoa yhtään kenellekään, saati sitten Ginnylle. Tykkäsin paljon siitä, miten tähän oli saatu semmoinen erityisen inhimillinen ote juuri tuon Ginnyn kaipuun tähden. Sen unohtaa hirveän usein, kuinka nuori Ginny oikeasti on Kuoleman varjelusten aikaan. Harryn kaipaaminen ja tuommoinen pieni mustasukkaisuuden värähdys olivat todella uskottavia piirteitä tässä tekstissä, ja minusta oli tosi hienoa että ne tähän toit mukaan!

Aivan kuin he pitäisivät jonkun Harry Potter -kerhon tapaamisia öisin oleskeluhuoneen nojatuoleissa, naurettavaa!

Ai että, tää oli myös ihastuttava kohta tässä. Tämä oli jotenkin tosi Ginnymäinen toteamus, vaikka Ginny taitaakin vähän pitää kyseisen kerhon tapaamisia ihan itsekseen.

Tämä oli varsin hieno teksti, tunnelmallinen ja haikeudessaan erittäin ymmärrettävä. Ginny on tosiaan enemmän toiminnan ihminen, mutta tämmöinen haikailu sopii minusta hyvin tapahtuma-aikaan, kun kaikki on epävarmaa ja pelottavaakin. Pidin myös paljon tuosta lopun aktiivisemmasta otteesta, yön pysähtyneisyys loi sitten hyvän kontrastin aamun toimintaan. Tuo iltatähti-aamutähti-vertaus oli myös aika suloinen!

Kiitos paljon tämän kirjoittamisesta, tämä ilahdutti mun aamuani oikein kunnolla!