Music took you.
Author: Tuhka
Pairing: Sirius/Trisha
Raiting: S
Genre: Angst, romance
Summary: Siriuksen ja Trishan tarina.
N/A: Laitan tämän uudestaan uuteen finiin.Trisha on siis pitkän kelmificcini hahmo. Ficciä ei tosin vielä löydy finistä (vielä kesken ja kirjoitan sitä niin kausittain, että se olisi vähän väliä tauolla.) Tämä sijoittuu Kelmien Tylypahka vuosien jälkeiselle ajalle.
Vielä kertauksena vanhaa jäkätystä: Sirius kuuluu Rowlingille, mutta Trisha on oma hahmoni ja myös pysyy omanani.
Tuhka
~**~
Pyhän mungon suljetulla osastolla makaa nainen. Hän kauneutensa on muistona entisestä, mutta energia joka ennen purkautui hänen olemuksestaan, on hiipunut kyteväksi liekiksi hiilloksen keskelle. Hän on vankina itsessään ja synkissä ajatuksissaan ja kulkenut eksyksissä niin kauan, ettei enää löydä ulospääsyä. Hänen peloistaan ja suruistaan syntynyt maailma pyörii hänen ympärillään hukuttavana, kuin meren tummat syvyydet. Sieltä täältä erottuu jotain tuntematonta, jotain mikä ei ole hänen tunteensa. Tunteita laulusta, joka kävi kohtalokkaaksi. Aina joskus kaiken sen yksinäisyyden keskellä, hän tuntee jonkun olevan lähellään. Joku kutsuu häntä kohti ulospääsyä. Välähdyksiä, välähdyksiä, kuin kultaisina hohtavat portaat, jotka johtavat pois tästä yksinäisestä vankilasta. Hän kiiruhtaa niitä kohti ja aina ne vedetään pois.
Mies istuu kovia kokeneen, ennen niin arvokkaan keittiönpöydän ääressä ja katselee pisaroiden valumista alas likaista ikkunaa. Hän on loukussa vihaamassaan talossa. Pakotettuna odottamaan toimettomana muiden yrittäessä selvitellä asioita. Loukussa oleminen antaa paljon aikaa ajatella, paljon aikaa muistella menneitä ja murehtia tulevaa. Hän pitää sylissään vanhaa nahkakantista albumia, jonka avoimella sivulla on kuva nauravasta nuoresta parista. Heidän takanaan siintää komea linna. Aurinko on laskemassa horisonttiin ja se luo linnan kylmänkivisiin torneihin oranssia valoaan. Mustahiuksinen, naurava poika katselee kuinka tyttö pyörähtelee paljain jaloin vihreällä nurmella. Tummansinisen hameen helma leviää kehäksi tytön ympärille.
He ovat onnellisia ja suloisen tietämättömiä ajan mukanaan tuomista kolhuista. Jostain alkaa soljua musiikkia. Se on kuin kylmä ilma, joka valuu sisään huomaamattomista raoista ikkunanpielissä…
I wanted you to know, that I love the way you laugh
I want to hold you high and steal your pain
Muistatko kuinka juoksentelimme nauraen Tylypahkan tiluksilla? Ainoastaan kirkas kuutamo loi meille pehmeää valoaan. Tähdet säteilivät koristeina korkeuksiin kohoavan juhlasalimme katossa. Kasteinen nurmi hyväili paljaita jalkojamme, pehmeämmin kuin kaunein matto. Muistatko kuinka halusit lentää? Laskin käteni vyötäröllesi ja pyöritin sinua ilmassa. Helisevä naurusi purkautui tiluksille kirkkaana ja puhtaana, kuin pulppuva lähde ja jouduin vaientamaan sinut suudelmilla, ettemme olisi jääneet kiinni. Niinä öinä murheet haihtuivat pois, kuin usva aamun tieltä. Meillä oli toisemme emmekä kaivanneet muuta.
I keep your photograph I know it serves me well
I want to hold you high and steal your pain.
Olen säilyttänyt valokuvan meistä. Sen jonka kuvaajaa kukaan ei tunne. Pidän sitä mukanani. Se saa minut tuntemaan, että pääsen hiukan lähemmäksi sinua. Katselen sinua ja onnellista hymyäsi. Kuvan kulma on käpristynyt. Yksinäinen kyyneleeni on saanut sen taipumaan. Haluaisin sinut luokseni, en tyytyä vanhaan palaan paperia.
Cause I´m broken when I´m lonesome
And I don´t feel ringht when you gone away.
Kaikki ovat menneet. Yksinäisyys tuntuu kuristavalta. En edes tunnista itseäni. Sinä tiedät heikkouteni. Tiedät etten kestä yksinäisyyttä. Saan elämäniloni ystävistä. Ystävät ovat poissa ja tunnen itseni rikkinäiseksi. Siipirikoksi linnuksi, joka ei pysty nousemaan lentoon. En edes tiedä haluanko. Sinä olet poissa eikä mikään tunnu todelliselta. Kaikki on vain katkeroituneen mieleni harhaa.
The worst is over now and we can breathe again.
I want to hold you high you steal my pain.
Pahin on jo ohi ja ilma on puhdasta hengitettäväksi. Silti tunnen ilmassa väräjävän jännityksen. Tämä on vain viimeinen hengenveto ennen uutta syöksyä. Haluaisin nostaa sinut ilmaan. Aivan kuin niinä kirkkaina öinä Tylypahkassa. Haluaisin kuulla kirkkaan naurusi. Ne ajat ovat menneisyytä ja suru kuuluu tähän päivään. Veit minulta tuskani ja otit sen kantaaksesi. Se kävi liian raskaaksi ja murruit menneisyyden painon alla.
There´s so much left to learn and no one left to fight.
I want to hold you high and steal you pain.
Vielä olisi aikaa elettäväksi. Vielä olisi asioita koettaviksi, iloja jaettaviksi, suruja kannettaviksi. Enään ei vain ole ketään, jonka kanssa jatkaa. Monet ovat menneet ja jäljelle jääneet murtuvat kuin myllynkivien väliin jääneet simpukankuoret.
Cause I´m broken, when I´m open
And I don´t feel like I´m strong enough
Avasin sydämmeni sinulle. Nyt olet poissa. Ei, olet täällä. Silti liian kaukana, enkä enää yletä sinuun. Teit suruissasi päätöksen ja jäit vangiksi itseesi. Minun olisi pitänyt olla luonasi ja tukenasi. Syyllisyys murtaa minua sisältä ja tuntuu kuin vuotaisin kuiviin. Yritän pysyä vahvana, mutta luovuttaminen hiipii päivä päivältä ajatuksiini. En tunne, että olisin tarpeeksi vahva. Luovuttaminen tuntuu niin suloisen helpolta. Ainoastaan syyllisyydentunto pitää minut pystyssä. En halua alistua luovuttajaksi. Minun pitäisi pysyä vahvana. En vain tiedä löydänkö vahvuutta enää sisältäni.
Cause I´m broken when I´m lonesome
And I don´t feel right when you gone away.
Yksinäisyys puristaa minut kasaan. Se painuu ihoni lävitse ja hiipii ajatuksiini. Se kaivertaa minua sisältä ja murtaa minua pala palalta, kuten nousuvesi murentaa hiekkalinnan. Nauruni on vain muisto entisestä, katkeraa ja herkkään taipuvaa. Se ei edes tunnu oikealta. Mikään ei ole tuntunut oikealta siitä lähtien, kun annoit periksi. Siitä päivästä lähtien, kun pakenit paikkaan mistä en pysty sinua pois vetämään.
Pyhän mungon suljetulla osastolla, yksinäinen kyynel vierähtää naisen suljettujen luomien raosta ja tipahtaa tahraksi puhtaanvalkoisille lakanoille.
~
Kommentteja.... jookosta kookosta?
