Fandom: Kujibiki-Unbalance
Kirjoittaja: Dria
Ikäraja: S //Snoop. lisäili ikärajan myös alkutietoihin.
Genre: Drama, Friendship
Pari: jonkinlainen Ritsuko/Kasumi (eli presidentti/varapresidentti)
Yhteenveto: Miksi hänen piti pelätä niin hirvittävän paljon salamoita?
Haasteet: Hieman tuntemattomampia fandomeita, Fobia (brontofobia – ukkospelko), Perspektiiviä parittamiseen (ystävät)
A/N: Lievästi sanottuna hieman tuntemattomampi fandom. Kuji-un on mainittu useampaan osaan Gensiken mangassa, mutta muuten se taitaa olla aika tuntematon. Suosittelen molempia mangoja kaikille, jotka pitävät koulusekoilusta ja eksyivät jopa lukemaan ficcini.
Ukkospäiviä
Kasumi seisoi lamaantuneena oppilaskunnan puheenjohtajan pöydän takana ja katsoi silmät levällään pimeää taivasta. Hän värähti joka kerta, kun kirkas salama halkoi pimeyttä. Kädet eksyivät jatkuvasti leikkimään pitkillä tummilla hiuksilla ja siitä katanan kahvalle.
Kädet puristuivat nyrkkeihin ja kyyneleet polttivat silmiä. Miksi hänen piti pelätä niin hirvittävän paljon salamoita? Hän oli voittamaton miekkamestari ja kuuluisan Rikkyoinin oppilaskunnan varapresidentti, ei hänen pitäisi pelätä vaivaista sääilmiötä. Silti hän ei voinut olla tärisemättä pelosta.
”Kisaragi? Mitä sinä teet vielä täällä?” Hallituksen rahastonhoitaja Risa kysyi kurkistettuaan muutoin tyhjään huoneeseen. Hän käveli työpöytänsä luo ja kaivoi laatikostosta nipun papereita.
”Mitä väliä, Risa Hanbi?” Kasumi vastasi kääntämättä katsettaan ulkona raivoavasta ukkosesta. Viholliselle ei koskaan saanut kääntää selkäänsä.
”Eipä kai mitään. Ah, minä tiedän, odotat presidenttiä! Kuinka romanttista”, Risa huudahti innoissaan. Oranssihiuksinen tyttö oli yrittänyt puoli vuotta saada ystävänsä myöntämään, että he pitivät toisistaan. Tuloksetta, sillä molemmat tytöt olivat liian jääräpäisiä nähdäkseen kuinka hyvä pari he olivat. He täydensivät toisiaan.
”Niinhän sinä luulet, Hanbii” varapresidentti tiuskaisi ja kieltäytyi myöntämästä edes itselleen, että Hanbiin sanoissa oli totuuden siemen. Presidentti asui hieman samalla suunnalla, eikä Kasumi todellakaan aikonut lähteä yksin ulos. Onneksi hän oli selin Risaan, sillä oranssihiuksisen tytön ei todellakaan tarvinnut nähdä punaa hänen kasvoillaan.
Ovi paukahti kiinni ja Kasumi hymyili tyytyväisenä. Hanbii oli poissa.
”Kasumi? Vieläkö sinä olet täällä?” kysyi yllättynyt ääni ja Kasumi pyörähti yllättyneenä ympäri kohdatakseen sinisten silmien tuijotuksen. Hän ei ollut kuullut oven avautuvan uudelleen. Samassa taivaalla välähti jälleen ja tummahiuksinen tyttö uikahti tukahtuneesti.
”Tuletko samaa matkaa kanssani?” presidentti kysyi huomattuaan että, varapresidentti oli selvästi peloissaan, mutta yritti peittää sen. Kasumi nyökkäsi kykenemättä sanomaan mitään. Mielessään hän mietti, mitä presidentti ajatteli hänestä. Lukiolaisen ei kuulunut hypätä kattoon, jos vähän ukkosti.
Ritsuko otti pelokasta tyttöä kädestä ja toivoi, että ele rauhoittaisi tätä. He vilkaisivat toisiaan ja punastuivat yhtäläisesti. Kumpikaan ei osannut sanoa mitään, mikä keventäisi tilannetta.
”Kaikki on hyvin” Ritsuko päätyi lopulta kuiskaamaan toisen tytön korvaan. Hän näki, kuinka varapresidentti nielaisi hermostuneena ja puri hampaansa yhteen, kun salama välähti jälleen ja ukkonen jyrisi. Presidentti avasi sateenvarjon ja johdatti heidät molemmat synkän harmaalle pihamaalle.
”…olen pahoillani” Kasumi mutisi lopulta, kun he olivat kävelleet hiljaisuudessa. Kyyneleet valuivat pitkin hänen kasvojaan.
”Mistä?” Ritsuko ihmetteli ja veti itkevän tytön halaukseen. Sateenvarjo putosi hänen kädestään ja kylmät vesipisarat satoivat heidän päälleen.
”Olen niin heikko”, varapresidentti nyyhkäisi ja hautasi kasvonsa vasten ystävänsä kaulaa. ”Olen pelkuri”
”Kasumi, sinä olet täydellinen” presidentti kuiskasi tytön hiuksiin ja todella tarkoitti sitä. Jonain päivänä hän vielä kertoisi tytölle tunteistaan, mutta sitä ennen hän muistaisi viettää ystävänsä kanssa aikaa ukkospäivinä.
***
Fin
