kirjoittaja: hevoskotka
betat: latzku_ ja leikisti suuri kiitos molemmille !
ikäraja: K11
genre: angst
paritus: Hermione/Harry
varoitukset: en tiedä pitääkö mainita mutta pieni kuvas viiltelyä
A/N: yhden äikän tunnin tulosta. itse pidän tekstistä paljon. risut ja ruusut on tervetulleita. jos ihmiset pitävät tästä niin teen jatko-osan.
nauttiikaa. kommentit olis tosiaankin kivoja
Sanat satuttavat
Kyyneleet kastelevat poskeni ja paitani. Luen lähettämäsi pergamentin uudestaan ja uudestaan. Jokainen sana muokaroi sydäntäni pienemmiksi palasiksi.
"Anteeksi. En voi enää valehdella sinulle. Asia koskee meitä. En voi enää salata asiaa. Vaikka pidän sinusta paljon, mutta emme voi enää jatkaa seurustelua. Olen pahoillani, sillä tiedän että tämä satuttaa sinua mutta näin on parempi....
Harry"En voi uskoa että teit tämän. En halua olla enää edes ystäväsi. En kestäisi sitä. Juoksen ulos makuusalista ja jatkan juoksemista, kunnes olen Tylypahkan tilusten ulkopuolella. Ilmiinnyn kotiin, sillä ajatus tänne jäämisestä tuntuu liian tuskaiselta. On jo myöhä kun saavun kotiin. Siellä ei ole ketään hereillä, hyvä niin, saan toimia kaikessa rauhassa.
Menen keittiöön ja etsin keittiön laatikosta erästä esinettä. Löydän etsimäni. Kapea keittiöpuukko. Sen kahva sopii hyvin käteeni. Puristan sormeni mustan, muovisen kahvan ympärille. Kuun heikossa valossa katselen kiiltävää ja terävää terää. Liutan terää pitkin käsivarttani. Sen kylmyys tuntuu rohkaisevalta. Viillän käteeni tuoreen viillon, jonka pintaan kerääntyy muutama veripisara.
Kipu tekee hyvää, vaikka kyyneleet pakkautuvat silmäkulmiin. Viillän vielä kolmesti. Viimeisestä viillosta lähtee lämmin verinoro. Katselen sen kulkua kättäni pitkin.
Oloni paranee heti kun tunnen kipua. Kipu on ainut joka pitää minut hengissä. Kipu tuo nautintoa.
En voi kertoa muille yöllisistä puuhistani. Kukaan ei kuitenkaan ymmärtäisi.Harmi vain, että suurin osa jäljistä, kauniista pitkistä viilloista, häviää aikanaan. Kunpa ne jäisivät iäksi. Silloin ihmiset näkisivät tuskani, he näkisivät kauniit tasaiset arvet käsissäni.
Sivelen arpia, ne tuntuvat ihanilta sormieni alla. Mietin, viiltäisinkö joku ilta vähän syvemmälle ja lähemmäs laskimoa. Veri pulppuaisi sydämen tahdissa ulos ja maanpäällinen helvetti loppuisi. Ehkä Harry silloin tajuaisi, kuinka paljon rakastan häntä, huomaisi miten paljon tuskaa hähen sanansa toivat.
Äkkiä joku sytyttää valot ja jään kiinni. Vetäisen nopeasti kaavunhihan käsivarteni peitoksi. Tulija on äitini.
”Hermy, mitä ihmettä sinä teet parhaan keittiöpuukkoni kanssa? Ja miksi olet kotona ja hereillä tähän aikaan? Alahan selittää, neitiseni! ”
”Saimme koulusta lomaa loppuviikoksi, niin ajattelin pistäytyä kotona ja keittiöpuukkoa tarvitsin, jotta sain katkaistua yhden langan kaavustani.”
”Vai niin. No, nyt on aika kiivetä sänkyyn sinunkin. Pistä se puukko pois, kun lähdet ja sammuta valot.”
”Juu. Tulen ihan kohta perässä. Öitä, äiti.”
En pidä yhtään valehtelusta, varsinkaan vanhemmilleni. Mutta tällä kertaa en voi puhua tottakaan. En halua satuttaa vanhempiani omalla tuskallani.
Näen tutun pöllön lähestyvän. Se on Hedwig, ja sillä on suussaan pergamenttirulla. Avaan ikkunan ja otan pergamenttirullan käteeni. Silitän Hedwigin sulkia ja annan sille herkun. Se lähtee takaisin yön pimeyteen. Katselen kädessäni olevaa rullaa. Avaan sen hitaasti, sillä en ole varma haluanko lukea sitä. Jo parin sanan jälkeen kyyneleet tulvivat silmiini uudestaan.
"Hermione kiltti, tiedän, että satutan sinua paljon sanoillani, ja olen todella pahoillani siitä.
Jonain päivänä huomaat, että tämä järjestely on parempi meille molemmille.
Rakastan sinua edelleen todella paljon.
Mutta syy, miksi jätän sinut, on se, että rakastan sinua liikaa.
Saat pääni pyörälle. Pelkään, että kun pääni on sekaisin sinusta, olen haavoittuvaisempi kuolensyöjiä kohtaan ja he voisivat käyttää sinua ansana minua vastaan. En kestä ajatusta siitä, että menettäisin sinut lopullisesti.
Minä toivon hartaasti, että voisimme jatkaa ystävinä. Ymmärrän jos et halua sitä aivan heti, mutta ehkä sitten kun olemme molemmat saaneet ajatuksemme selviksi.
Anna anteeksi, Hermione. En haluaisi sinun kärsivän takiani.
Harry"Kyyneleeni tahrivat pergamentin. Miten Harry voi edes ajatella tällä tavalla. Hän tietää satuttavansa minua ja silti hän sanoo tämän kaiken. Mikä pelle, yrittää leikkiä sankaria, mutta loppujen lopuksi ajattelee vain omaa selviytymistään. En ole varma voinko antaa tätä koskaan Harrylle anteeksi. Hän on minulle tästä eteenpäin vain ilmaa.
Pari päivää myöhemmin palaan kouluun. Juttelen Ginnyn kanssa ja näytän hänelle molemmat viestit, vaikka toinen on tahriutunut kyynelistäni ja toisen meinasin polttaa, joten se on reunoilta kärventynyt.
Kun Ginny saa molemmat luettua, hän halaa minua yllättäen. Vastaan rutistukseen ja kysyn neuvoa asian suhteen. Ginny ehdottaa, että menisin puhumaan Harryn kanssa, sopisin asian hänen kanssaan, ja miettisin sen jälkeen voisimmeko jatkaa kavereina. Ginnyn mielestä meidän olisi syytä jatkaa kavereina, sillä kuulumme molemmat samaan kaveriporukkaan, eikä ole kiva katsoa kun kaksi hyvää ystävää ovat riidoissa.
Olen iloinen, että minulla on Ginny ystävänä. Ehkä hän on oikeassa. Ehkä minun pitäisi tosiaan sopia Harryn kanssa. En halua menettää meidän ystävyyttämme, vaikka olenkin vihainen Harrylle hänen teostaan.
Syön aamupalaa Ginnyn kanssa, kun Ron liittyy seuraamme. Hän on vaisu ja näyttää nukkuneen huonosti.
”Mikä on, Ron?” En ole nähnyt häntä tuon näköisenä pitkään aikaan.
”Harry itki koko yön ja purki tuskaansa minuun. Tiedätkö sinä mitä hänelle on tapahtunut?”
”Eikö Harry kertonyt sinulle? Eipä tietystikään, se olisi uutta. Harry jätti minut kolme päivää sitten. En ole puhunut hänen kanssaan sen jälkeen. Harry on minulle kuin ilmaa siihen asti, että hän tekee aloitteen. Haluan olla Harryn ystävä vielä, mutta en aio tehdä aloitetta, sillä Harry sai tämän kaiken aikaan ja hän saa myös tehdä aloitteen sen lopettamiseksi.” Vedän syvään henkeä. Sain sanottua kaiken mitä sydämelläni oli. Ron katsoo minua suu auki. Nousen ylös ja lähden pihalle. Tarvitsen raitista ilmaa ja tilaa ajatella.
Kipuan pöllöjen luokse. Kutsun Hedwigin luokseni, kiedon sen jalkaan osittain tuhoutuneet pergamentinpalat ja pyydän pöllöä viemään ne Harrylle. En vastannut kumpaankaan viestiin. Lähetän Harrylle vain hänen omat viestinsä takaisin.
