Viimeinen kyynel, K-11, Valmis! 5/5

[Vaarallinen Komentoija]

Beta: Ei olla.
Summary: Mitä jos Lily saisi tietää, että yksi hänen eksistään olisi hänen tuleva miehensä?
IKÄRAJA: K-11
Paritukset: Lily/OC, James/Rose, James/Aylet...
A/N: Haasteesta kiitos vuottiksen Raparperille.

Luku 1. Kaikki alkaa alusta

Lily Luna Potter istui ennustuksen tunnilla ja oli kuolla tylsyyteen. Olisinpa kerrankin kuunnellut isän ohjeita ja jättänyt ennustuksen pois kokonaan, tyttö ajatteli tylsistyneenä. Hänen isänsä oli sanonut ettei ennustusta kannattanut ottaa. Se oli kuulemma ihan tylsä aine. Kerrankin Lily oli samaa mieltä isänsä kanssa.
 Lilyllä oli jatkuvasti yhteen ottoja isänsä kanssa. Hän kuului luihuisiin ja oli tavallaan pettänyt sukunsa. Harry (Lilyn isä) ei siitä välittänyt, mutta James (Lilyn veli) välitti paljonkin. James ei sanonut Lilylle melkein koskaan mitään, vaikka Lily kulkisi Jamesin ohi. Ennen heillä oli synkannut hyvin, James oli yksi parhaimmista isoveljistä, jonka Lily tiesi. Nykyään… Nykyään Lilyn elämä oli yhtä helvettiä. Hänen poikaystävänsä Scorpius Malfoy oli jättänyt hänet, hänen ystävänsä ei ollut väleissä hänen kanssaan. Voisiko huonommin mennä?
 Kaiken lisäksi Lilyn ylihuolehtiva veli Albus oli huomannut jotain siskonsa oudosta käyttäytymisestä. Hän kyseli jatkuvasti Lilyn koulunkäynnistä, ystävistä ja muista. Ikään kuin Lilyn elämä kuuluisi Albukselle.
 Nyt Lily siis istui ennustuksen tunnilla ja kuunteli Professori Punurmion luentoa kristallipalloista. Hän katseli välillä Elainaa, hänen entistä parasta ystäväänsä ja välillä Scorpiusta. Scorpius keinui huolettomasti tuolinsa takajaloilla ja näytti Lilyn tapaan pitkästyneeltä.
 Elaina katseli Scorpiuksen parasta kaveria Albusta, joka oli myös Lilyn veli. Albuskin oli joutunut rohkelikon sijaan luihuiseen ja Elaina oli jo pitkään ollut ihastunut tähän. Lilyä helpotti se, ettei hän ollut ainoa Potterien suvusta, joka oli laitettu rohkelikon sijaan luihuisiin.
 Lily sulki silmänsä ja muisteli lajitteluaan.
Pieni yksitoistavuotias tyttö seisoi avuttomana Tylypahkan Suuressa Salissa. Hän ei tiennyt, minne tupaan menisi. Hän oli kuolla pelkästä jännityksestä.
 Lily Potterin isoveli Albus Potter katseli siskoaan luihuisten pöydästä. Veljen vieressä oli Scorpius Malfoy. Albus iski Lilylle silmää. Hänelle olisi ihan sama minne sisko joutuisi. Luihuinen, rohkelikko, korpinkynsi tai puuskupuh. Aivan sama. Lily saisi kuitenkin ystäviä ja se oli Albukselle tärkeintä.
 Lilyn toinen isoveli James Potter vilkuili myös Lilyä. Tämän ympärillä oli paljon enemmän väkeä kuin Albuksen. Hän oli aina ollut suositumpi kuin Albus. James katseli pikkusiskoaan ja näytti ylpeältä. ”Tuo on minun siskoni”, Lily arvasi hänen sanovan parhaalle ystävälleen Erikille.
”Lily Potter!” Professori Longbottom sanoi.
 Lily nousi pelokkaana portaita ylöspäin. Hän istuutui penkille ja vanha ja kulunut lajitteluhattu laitettiin hänen päähänsä.
”Haha. Taas yksi Potter. Kuinka monta teitä oikein on? Muistan kun lajittelin veljesi, hän meni luihuisiin. Ja se toinen veli, joka oli uhkasi vääntää minut solmuun jos ei pääsisi rohkelikkoon. No jaa, sinnehän hän menikin.
 Mutta sinä. Sinä olet erilainen kuin veljesi tai isäsi. Sinussa on eniten äitiäsi, mutta jotain isäsi ja isoäitisi piirteitäkin sinussa on. Sinä olet rohkea kyllä vain, sitä ei käy myöntäminen. Olet myös hyvin sosiaalinen. Tavallisesti laitan kaltaisesi puuskupuhiin, mutta sinussa on jotain jota ei ole muissa puuskupuheissa. Sinussa on tahtoa, välillä olet myös ilkeäkin. Suutut helposti. Minnekäs minä sinut laittaisin?” hattu mietti hetken ja sanoi sitten:
”Nyt tiedän… Sinun tupasi on… LUIHUINEN!”
 Hetkeen Lily ei noussut tuoliltaan. Hän avasi hämmästyneenä silmänsä, oliko kaikki sittenkin unta? Professori Longbottom katsoi kummityttöään yhtä hämmästyneenä kuin tämä itse tunsi olevansa.
Lily muisti aina lajittelunsa. Hän ja James olivat riidelleet heti seuraavana päivänä.
 Samassa kello soi ja kaikki ponkaisivat tuoleistaan. Lily jäi muista jälkeen kun hän etsi sulkakynäänsä, jonka hän lopulta löysi tuolinsa alta. Lily oli juuri laittamassa kynäänsä laukkuun kun hän kuuli omituisen möreän miesäänen:
”Tuleva miehesi on eräs poika, joka on jättänyt sinut. Hän saa tietää, että olet erilainen, kuin hän luuli. Hän saa tietää, että rakastat häntä yhä. Anna hänelle tilaisuus kertoa se ja näytä se hänelle. Muuten ennustus valuu hukkaan.”
 Lily oli pitkään ymmällään kuultuaan Professori Punurmion ennustuksen. Entinen poikakaveri? Pitikö hänen uskoa tuollaista? Miksi?
 Hän alkoi uskoa jo sitä. Sen takia koska hän alkoi pikkuhiljaa uskoa Professori Punurmion ennustuksiin. Kaiken lisäksi Lilyn isä oli kuvaillut ennustuksen juuri sellaiseksi. Siis sen, kun Punurmio kertoo ennustuksen. Hänen äänensä on matala ja käheä, kuin miesääni. Sen jälkeen Punurmio ei muista ollenkaan ennustuksestaan.
 Lily käveli luihuisten oleskeluhuoneeseen edelleen mietteliään näköisenä. Scorpius ja Lilyn veli Albus tulivat hänen luokseen.
”Moro, kaikki!” Scorpius virnisteli ja heilautti kättään Lilyn silmien edessä.
”Älä esitä, Scorp”, Albus huokaisi väsyneenä.
”Huumoria, Al”, Scorpius naureskeli. Hän heittäytyi nojatuoliin hekotellen edelleen itselleen.
”Lily onko kaikki okei?” Albus kysyi huolestuneen näköisenä.
”On, kaikki on loistavasti”, Lily sanoi ja sai aikaan pienen hymyn.
”Oletko varma?” Albus kysyi istuutuen sohvalle. Hän vilkaisi Scorpiusta, joka nauroi edelleen omalle muka hyvälle vitsilleen.
”Al, minulla on kaikki hyvin! Uskoisit jo!” Lily huudahti vähän turhankin kovaa. Jopa Scorpius hiljeni ja kuiskasi:
”Taas se alkaa.”
 Lily ja Albus nimittäin riitelivät aika usein.
”Hyvä on. Ei tarvitse kiihtyä. Minä vain…”, Albus aloitti ja mulkaisi samalla Scorpiusta.
”Minä tiedän. Menen nyt nukkumaan, okei?” Lily sanoi ja ryntäsi enempää sanomatta makuusaliin.
 Oleskeluhuoneeseen lankesi hiljaisuus.
”Pöö!” Scorpius huusi. Jotkut nuoremmat tytöt kiljaisivat pelkästä säikähdyksestä. Sohvalta kuului iloinen nauru.

 Samaan aikaan tyttöjen makuusalissa Lily makasi omassa sängyssään. Hän kuuli hämärästi muiden äänet ja naurun, muttei juurikaan välittänyt siitä. Hänellä oli muutakin pohdittavaa.
 Lily mietti, kenen kanssa hän oli koskaan seurustellut. Jack, Elias, Johannes… Niitä oli aika lista. Ai niin. Scorpiuskin oli. Lily hymyili itsekseen.
---------------------------------------------------------------------------
Kommentteja? Yritän olla purematta

// Neme muoksi ikärajan taas kerran alkutietoihin.

[Neme]

Lukisitko yksityisviestilaatikkosi? Muoksin jälleen kerran sulle ikärajan alkutietoihin.

[Feliicia]

Noniii, eksyinpäs taas tännekin. Ajattelin kommata kun en ollut tätä vielä lukaissutkaan.

Idea on tosi hyvä, halusin enemmänkin ficcejä jotkaa kertoo Lily Lunasta, Albuksesta ja Jamesistä. Toisesta polvesta siis. Hyvä huomio, että Albuskin on luihuisessa, koska osaan aina vain kuvitella hänet sinne. Hän vain sopii sinne kun pelkäsi juuri epilogissa sinne joutumista.
 James nyt taas vaikuttaa Jamesiltä, suosittu, ja sellainen. Ei ekasta luvusta voi paljoa sanoa.
 En ole kuvitellut, että Lily menisi luihuiseen, pikemminkin korpinkynsi. Kai se nänkin voi olla. Kiinnostasi vain, että millä luokalla Lily nyt on. Eipä tässä muuta.

Toivon ehdottomasti jatkoa tälle ficille, ja muillekin jatkoficeillesi.

Kiitos,
HPF4E

[Vaarallinen Komentoija]

Kiitos kommentistasi HarryPotterFan4Ever! Se piristi päivääni. Lily on nyt viidennellä luokalla, joka tulee toisessa luvussa selväksi.
Nemethys, onnistun aina unohtamaan tuon ikärajan tuolta alkutiedoista. Olen kyllä lukenut yksityisviestisi, kiitos vain.

A/N: Nyt tulleepi siis toinen luku. Toivottavasti pidätte.

Luku 2. Kiusaamista ja suutelua


Seuraavana aamuna Lily nousi aikaisin. Hän hyräili itsekseen suihkussa, pukeutui koulukaapuun, harjasi hiuksensa ja hampaansa ja lähti syömään aamiaista.
 Matkalla Suureen Saliin Lily näki Jamesin. Hän huokaisi. James oli taas kerran tyttöjen luona. Lily tiesi, että hänen veljensä oli iskenyt silmänsä Aylaan, erääseen rohkelikkotyttöön.
”Kas, mitä suvunpettäjä?” James kysyi siskoltaan. Hänen silmissään oli mustat renkaat, mutta hän virnisteli, kuten aina.
”Minä en pettänyt sukuamme. Vaan Albus”, Lily vastasi ja nosti leukansa pystyyn.
”Sukuamme. Sinä et edes kuulu enää sukuumme”, James sanoi ilkeästi. Hänen tukijoukkonsa nauroi hänen takanaan.
”Ihan miten vain. Sinun siskosi minä kuitenkin olen”, Lily huomautti.
 Hän yritti nostaa laukkunsa maasta, mutta James ehti ensin. Poika piti laukkua niin korkealla, ettei Lily enää ylettynyt siihen.
”Anna se tänne”, tyttö sihahti hampaidensa välistä.
”Oioi, kun pelottaa. En taida”, James nautti tilanteesta.
”Sinuna antaisin sen”, Lily sanoi ja vetäisi taikasauvansa esiin. Hän osoitti suoraan veljensä kasvoihin. ”Sinulla on kymmenen minuuttia aikaa antaa se takaisin. Kymmenen, yhdeksän…”, Lily alkoi laskea.
”Et uskalla taikoa keskellä Suurta Salia”, James väitti.
”Seitsemän, kuusi…”, Lily jatkoi. Hänen kätensä tärisi, hän ei halunnut tehdä sitä.
”Lily ja James! Mitä täällä tapahtuu?” Professori Longbottom kysyi.
”James otti laukkuni eikä suostu antamaan sitä takaisin. Ajattelin puolustautua”, Lily kertoi.
”Lily, menetät pisteen luihuisilta. James, anna laukku takaisin Lilylle. Rohkelikko menettää viisi pistettä”, Longbottom sanoi.
”Mitä! Luihuinen menettää vain yhden ja rohkelikko viisi! Onko se muka reilua?” James kysyi.
”Käsittääkseni sinä aloitit riidan”, Professori Longbottom sanoi ja käveli sitten kohti opettajien pöytää.
”Käsittääkseni. Mikä ihme noita opettajia vaivaa?” James kysyi kovaäänisesti kavereiltaan.
”Älä muuta virka. Ainahan he ovat sinun kimpussasi, ja Potter pääsee nii-in vähällä”, Alisa, yksi Jamesin ihailijoista sanoi.
”Joo-o, pikku Lily, jolla ei ole kavereita”, James ilkkui pikkusiskoaan. Lily huokaisi. Jamesista ei kannattanut välittää.
 Lily riensi luihuisten pöytään katsomatta taakseen tai eteensä.
”Lily hei!” tytön ääni kuului hänen takaansa.
 Lily kääntyi ja huomasi serkkunsa Rosen, joka kuului korpinkynsiin.
”Hei, Rose. Et usko miten ihanaa on nähdä sinut”, Lily sanoi ja halasi tyttöä.
”Samoin. Riitelitkö taas Jamesin kanssa?” Rose kysyi irrottautuen halauksesta.
 Lilyn kasvojen ilme synkkeni.
”Riitelin. Hän ei edelleenkään hyväksy sitä, että päädyin luihuisiin”, tyttö huokaisi.
”James on typerä”, Rose kommentoi.
”Mitä? Toistatko tuon? Sinähän seurustelet Jamesin kanssa!” Lily huudahti kauhistuneena.
”Seurustelin. Jätin hänet, koska hän ei osaa käyttäytyä. Sanoin hänelle, että jollei hän pyydä sinulta tai Alilta anteeksi niin jätän hänet. Hän sanoi ettei se haittaa. Viikko sen jälkeen näin hänen nuoleskelevan Ayletin kanssa”, Rose kertoi nopeasti.
”Olen pahoillani. Minun takiani sinä ja James erositte”, Lily kuiskasi hyvin hiljaa.
”Lily, jos Aylet on kerran minua parempi tyttöystävä niin antaa Jamesin olla. Meidän suhteemme olisi muutenkin jo ohi”, Rose sanoi saadakseen Lilyn paremmalle tuulelle. Oikeasti hän rakasti yhä Jamesia.
”Uu.. Katsokaas ketä täältä löytyy, kaksi söpöä pimua!” Jack ja Elias olivat tulleet Suureen Saliin.
”Kuule, Jack. Ota sinä tuo kiharapää niin minä nappaan punapään”, Elias ehdotti.
”Turha toivo, Elias. Eikä Rosekaan lähde Jackin mukaan”, Lily heitti pojille.
”Loitsujen käsikirja viisi”, Rose sanoi.
”Mistä ihmeestä hän puhuu?” Jack kysyi hämmästyneenä.
”Koulusta, Jack, koulusta. Se on sellainen paikka, jossa opiskellaan”, Elias naureskeli.
”Ai, sinäkin olet oppinut, Elias? Vihdoin, siinä kestikin viisi vuotta”, Lily tuumasi.
 Rosekin nauroi. Hän halasi Lilyä ja riensi sitten korpinkynsien pöytään.
”Tulkaa, pojat”, Lily käski ja raahasi Eliaksen ja Jackin syömään.
”Ruokaa!” pojat huudahtivat kuorossa.
”Just joo. Teidän mielestänne päivän parhaat hetket ovat ruokatunnit”, Lily sanoi ja pyöritteli silmiään, kun Elias kasasi mielettömän annoksen ruokaa lautaselleen.
”Diedytsi ohat”, Jack totesi suu täynnä ruokaa.
”Hyi, Jack. Tuo on ällöttävää”, Evana, Lilyn ikäinen luihuinen, huomautti. Evana ja Jack olivat serkukset ja Jackin vanhemmat olivat Evanan kummeja.
 Jack nielaisi ja virnisti sitten Evanalle ilkikurisesti. Hän heitti lihan palasen tytön mehulasiin.
”HYI!” Evana kiljaisi.
 Lily, Jack ja Elias nauroivat. Evana oli suuttuvinaan Jackille ja työnsi tämän tuolin niin, että Jack tippui lattialle kovan naurunremakan säestämänä.
”Okei. Tasapeli”, Jack virnisti hyväntuulisesti. Evana virnisti Jackille takaisin ja serkukset löivät ylä-vitosen.
 Elias katseli Lilyä. Hän hymyili tälle epävarmana ja osoitti sitten Suuren Salin ovea. Lily nyökkäsi, otti kaulahuivinsa ja laukkunsa ja lähti pojan perään.
 Elias odotti Lilyä tyrmissä, poika rykäisi ja sanoi:
”Lils, minä taidan… Taidan pitää sinusta vieläkin. Minä… Arvioin sinut väärin, luulin ettet välittäisi kenestäkään muusta kuin itsestäsi. Myönnän, että käyttäydyin typerästi. Voitko antaa anteeksi ja voisimmeko yrittää seurustelua uudelleen?”
 Lilyn sydän jyskytti. Hän kuuli mielessään Professori Punurmion äänen:
”Tuleva miehesi on eräs poika, joka on jättänyt sinut. Hän saa kuulla, että olet erilainen kuin hän luuli…”
”Elias, minä… Minun täytyy miettiä tätä vielä. Ihan vakavasti. Sinä olet hyvä kaverina ja niin poispäin, mutten tiedä olenko valmis seurustelemaan näin pian. Scorpiuksen ja minun erosta on kuitenkin vasta kaksi viikkoa”, Lily sanoi hiljaa.
”Scorpius. Aina vain Scorpius. Kaikki melkein palvovat häntä. Etkö sinä ymmärrä, että minä rakastan sinua? Rakastan. Ihan oikeasti”, Elias yritti vakuutella.
”Minä ymmärrän sen. Rakkaus on… Se on mahtava voima. Kaikista voimista mahtavin”, Lily vastaisi kuiskaten.
”Eikä ole. Rakkaus on hempeilyä, tyttöjen juttuja. Mutta… Minä en ole tuntenut ketään toista kohtaan näin kuin sinua. Voimmeko yrittää uudelleen?” Elias toisti kysymyksensä.
”Rakkaus ei ole vain tyttöjen juttuja. Pojillakin on rakkautta, mutta se pysyy piilossa. Tosi paikan tullen se tulee esiin piilostaan ja näyttäytyy”, Lily väitti vastaan.
”Mistä sinä sen tiedät?” Elias kysyi uhkaavaan sävyyn.
”Isältäni”, Lily vastasi. ”Hän pelasti äidin, kun äiti oli yhdentoista. Isä ei ymmärtänyt silloin, että hän rakastui äitiin”, hän jatkoi sulkien silmänsä ja nauttien tarinasta.
 ”Myöhemmin äiti ja isä alkoivat seurustella. Sitten he erosivat väliaikaisesti. Isä halusi suojella äitiä Voldemortilta.
 Kun Voldemort oli tuhottu äiti ja isä menivät naimisiin, saivat Jamesin, Albuksen ja minut”, Lily kertoi ja avasi silmänsä. Elias tuijotti häntä kauhistuneena.
”Sinä sanoit Pimeän Lordin nimen!” poika huudahti.
”Äh, Elias, hän on poissa. Kuka tahansa voi sanoa hänen nimensä jos vain tahtoo. Sitä paitsi isä sanoo aina, että nimi vain pahentaa pelkoa”, Lily vastasi viisaasti. ”Tahtomisesta puheen olleen nyt tahdon tehdä näin”, tyttö jatkoi ja suuteli Eliasta.
 Eliaksen huulet maistuivat yhä samalta. Vuosi sitten hän ja Elias olivat seurustelleet. Nyt Lily kokeili. Oliko Elias ennustuksen poika? Oliko Elias Se Oikea?
----------------------------------------------------------
Kommentteja?

[Feliicia]

UUUUUU! Lily pussas Eliasta. Tietty mä pidin täsä(kin) luvusta. Toi oli hyvö toi loppu ja Lilyn ja Jamesin riita, hyvä et rohkelikoilt otettii enemmän pisteit pois(en olisi koskaan uskonut, että sanoisin näin)


Yksi virhe häiritsi hiukan

Evana virnisti Jackille takaisin ja serkukset löivät ylä-vitosen.

Eikö sen kuuluisi olla "ylävitosen" eikä "ylä-vitosen"?

No toi oliki ainoo virhe jonka bongasin, joten mitäpäs tässä turhia valittamaan. Toivottavasti et ole ihan tylsistynyt ja masentunut kun luet kommenttini kun ei päästä oikeen irtoo mitään järkevää...

No kuitenkin, kiitti ihanasta luvusta

[Vaarallinen Komentoija]

Kiitos taas kerran HarryPotterFan4Ever piristit päivääni 

Luku 3, Juhlat


"Hei! Tajuatteko, mikä päivä tänään on?" Scorpius kysyi kovaan ääneen luihuisten oleskeluhuoneessa. Lily istui Eliaksen kainalossa lukemassa kirjaa. Albus teki läksyjä mahallaan takan edessä.
"No?" Lily kysyi kiinnostuneena. Hän laski kirjan syliinsä ja painoi päänsä Eliaksen syliin.
"Alin syntymäpäivä. Ettekö muka muistaneet sitä?" Scorpius kysyi.
"Ai niin. Onnea Albus!" Lily huudahti ja hyppäsi Eliaksen sylistä veljensä selän päälle istumaan.
 Siitä alkoi sota. Albus heilautti Lilyn selälleen makaamaan ja kutitti tyttöä joka puolelta, Elias heitti Albusta tyynyillä yrittäen saada tätä lopettamaan, Scorpius puolestaan naureskeli ja katseli mielenkiinnolla. Lopulta Albus lopetti, koska Lily anoi armoa.
"Järjestetään juhlat!" Scorpius ehdotti.
"Joo! Mutta missä?" joku seitsemäsluokkalainen kysyi.
"Tarvehuoneessa!" Lily ja Albus huudahtivat yhteen ääneen.
"Siis missä?" Scorpius kysyi.
"Ääh! Etkö sinä koskaan lue Tylypahkan huoneet ja salakäytävät- kirjaa?" Lily kysyi. Kun Sorpius pudisti virnistellen päätään tyttö jatkoi:
"Siinä kerrotaan huoneesta, jossa voi toivoa mitä tahansa paitsi ruokaa. Huone sijaitsee jossain neljännen tai viidennen kerroksen välissä, minä en muista."
"Et muista? Ron-enohan kertoi siitä huoneesta. Tulkaa!" Albus lisäsi.
 Albus johdatti kaikki viidesluokkalaiset ja siitä ylemmät Tarvehuoneeseen. Kun he olivat siellä Scorpius sanoi:
"No niin, Al. Nyt on sinun syntymäpäiväsi, toivo paikka sellaiseksi kuin itse haluat."
Albus sulki silmänsä ja rypisti kulmakarvojaan mietteliään näköisenä. Pojan huulilta muodostui ohjeita Tarvehuoneelle.
 Lily katseli kun Tarvehuoneeseen ilmestyi vähitellen tavaraa. Jääkaappi, iso uima-allas, sohvia, tuolia, tanssilattia, koristeita, ruokaa, juomaa. Pian kaikki oli täydellistä. Valmista.
 Sen jälkeen Lily katsoi itseään, hänhän näytti aivan kamalalta! Koulupuku päällä! Hiukset sekaisin! Ei, ehei käynyt. Lily ryntäsi luihuisten oleskeluhuoneeseen ja sieltä suoraan tyttöjen makuusaliin. Jotain kaunista, joku mekko päälle, joku joka lumoaisi Scorpiu... Hetki.. Siis Eliaksen.
 Lopulta Lily löysi valkoisen hiukan yli polviin asti ulottuvan olkaimettoman mekon.  Hän puki sen päälleen ja laittoi hiuksensa yläponinhännälle. Sen jälkeen tyttö ryntäsi takaisin Tarvehuoneeseen, jossa oli juhlat päällä.
 Kun musiikki soitti hidasta kappaletta, tanssilattia täyttyi. Elaina näytti tanssivan Albuksen kanssa. Tyttö näytti todella onnelliselta. Scorpius tanssi jonkun kuudesluokkalaisen kanssa.
"Tuletko tanssimaan?" Elias kysyi Lilyn takaa. Lily kääntyi, hymyili ja nyökkäsi.
 Elias kietoi kätensä hellästi Lilyn ympärille. Lily taas kietoi kätensä Eliaksen kaulan ympärille ja he tanssivat hitaasti pyörien. Lily painoi päänsä Eliaksen rinnalle. Hän halusi olla vain tässä, ei missään muualla. Keskellä Tarvehuonetta, Eliaksen syvässä sylissä. Lily sulki silmänsä.
 
 Hiukan kauempaa Albus katseli pikkusiskoaan. Lily näytti todella nauttivan oloistaan ja siitä Albus oli tyytyväinen. Hän ei välittänyt siitä kenen kanssa Lily seurusteli, mutta olisi tämä nyt voinut valita jonkun vähän paremman kuin Elias.
 Kappaleen loputtua Lily istuutui isoveljensä viereen.
"Seurusteletko sinä Eliaksen kanssa?" Albus kysyi suoraan.
"Seurustelen. Enkä välitä tippaakaan, mitä sinä hänestä sanot", Lily näpäytti ilkeästi.
"En aikonut sanoa muuta kuin, että hienoa", Albus puolusteli ja Lily hymyili veljelleen. Albus osasi joskus olla kiva, joskus taas ärsyttävä. Tällä kertaa poika oli kiva.
--------------------------------
Kommentteja? Oli lyhyt.

[Feliicia]

Kiinnostavaa, ei haittaa vaikka luku oli lyhyt. Joskus ei vaan saa kirjoitettua pitkää lukua Lily oli kiva, Elias vaikuttaa ihan okoolta. Scorpius on ihan mahtava, se on vaan paras Ja hmmm... kirjoitusviheit ei tanu olla yhtään.

Jatkoa vaan !

[Trickster]

Lukaisin tämän fikin alun ja tämähän on ihan jees. Kolmosluvusta sen verran että tarvehuoneeseen ei voi toivoa ruokaa, tai voihan sitä toivoa mutta sitä ei vaan tule koska ruoka on ensimmäinen poikkeus viidestä Gampin lakiin perustuen, eli sitä ei voi taikoa tyhjästä.

Jatkoa voisin lukea

[Vaarallinen Komentoija]

Kiitokset kommenteistanne! Jatko kesti aika kauan, mutta tässä tämä lyhyt nelos osa on. Toivottavasti pidätte.

Luku 4, Äkillinen lopetus

Lily ja Elias istuivat Tylypahkan järven rannalla katselemassa auringonlaskua. Lily painautui Eliaksen kainaloon unohtaen kaiken muun. Kaiken, ihan kaiken. Hän tunsi haluavansa olla vain siinä, Eliaksen sylissä, Eliaksen kanssa katsomassa auringonlaskua tuulen leikkiessä hänen hiuksillaan.

 Kumpikaan ei huomannut vaaleahiuksista ja sinisilmäistä Malfoyta, joka seisoi hiukan kauempana puun takana piilossa. Vai oli Lily Eliaksen kanssa, Scorpius ajatteli. Eihän asia sinäänsä hänelle kuulunut, mutta hän rakasti yhä Lilyä. Erosta oli kulunut vain muutama viikko ja Lily alkoi taas seurustella. Aivan kuin tämä ei muistaisi ollenkaan Scorpiusta. Scorpius tunsi pienen mustasukkaisuuden piston sydämessään. Hän kuitenkin naurahti. Malfoyt eivät ole mustasukkaisia. Poika näki Lilyn paineutuvan Eliaksen syliin ja Eliaksen suutelevan tytön punaisia hiuksia. Kunpa Scorpius saisi olla pojan paikalla, kunpa hän saisi suudella Lilyn hiuksia, huulia. Scorpius ei kestänyt enää katsella. Hitaasti poika käänsi selkänsä parille ja katosi varjoihin.

Parilla oli yksi toinenkin katselija. James Potter seisoi yksin rohkelikkojen poikien makuusalin ikkunan edessä ja katseli pikkusiskoaan. Hän näki Malfoyn katselevan myös siskoaan.
 James ei ollut varma, miksi oli niin ilkeä Lilylle. Kai hän vain halusi olla. James katseli, kun Lily suuteli poikaa, jonka sylissä makasi. James oli nähnyt Lilyn usein juttelevan tuolle pojalle, nähnyt tuon pojan Malfoyn ja Alin seurassa. Miksi Lily oli valinnut tuon pojan, kun olisi saanut Malfoyn? Ei sillä, että James välittäisi tytön valinnasta. Hän oli onnistunut poistamaan tunteensa Lilyä kohtaan jo kauan aikaa sitten. Lily ja Albus olivat pojalle vain kaksi luihuista. Hän ei välittänyt sisaruksistaan enää yhtään. Eikä tulisi koskaan välittämäänkään.

Albus Potter seisoi Tylypahkan ovien edessä ja katseli kaukaisuuteen. Hän ei katsellut Lilyä ja Eliasta, hän ei edes nähnyt heitä paikaltaan. Hän katseli ystäväänsä Scorpius Malfoyta, joka käveli häntä kohti apeannäköisenä.
"Mikä vialla, kaveri?" Albus kysyi.
"Lily", Scorpius vastasi tuskin kuuluvalla äänellä.
"Kannattaisiko tehdä asian hyväksi jotain?" Albus kysyi. Hän käänsi katseensa Scorpiuksesta järvelle, jossa hänen siskonsa seisoi Eliaksen kanssa. "Minulle on aivan sama kenen kanssa hän seurustelee. Kunhan hän vain on onnellinen", hän lisäsi.
"Lily on jo valinnut", Scorpius vastasi. "Minä luovutan", hän jatkoi.
"Ei kannata koskaan luovuttaa", Albus huomautti.
"Hyvä on. Ei sitten", Scorpius sanoi ja sai aikaan pienen virneen.

 Lilykin tunsi olonsa hiukan epävarmaksi Eliaksen kanssa. Hän ei ollut varma, oliko poika hänelle se oikea. Hän oli ainakin ihastunut Eliakseen, mutta ei ollut varma rakastiko hän poikaa. Rakkaus oli monimutkainen voima. Voima, jota Lily ei osannut hallita."Minä rakastan sinua", hän olisi tahtonut sanoa Eliakselle. Aina kun tyttö aukaisi suunsa, sanat katosivat. Hän ei rakastanut Eliasta.
"Mennäänkö sisälle?" Elias kysyi. Hän kietoi kätensä Lilyn ympärille ja hyväili tämän hiuksia.
"Joo, mennään vain", Lily sanoi. Hän huokaisi syvään ja irrottautui Eliaksen sylistä.
 Elias ei sanonut mitään. Otti vain Lilyä kädestä ja lähti kävelemään linnaa päin. Lily irrotti otteensa pojan kädestä ja pysähtyi.
"Odota, Elias. Minulla on asiaa", tyttö sanoi.
"Niin, kulta?" Elias kysyi.
"Minä haluan erota. En rakasta sinua", Lily sanoi.
"Luulin, että rakastat. Miksi sitten olit minun kanssani?" Elias kysyi pettyneen näköisenä. Kai hänellä oli oikeus kysyä sellaista, Lily tuumi. Hän ei kuitenkaan osannut vastata kysymykseen.
"En tiedä", tyttö sanoi lopulta painaen päänsä alas.
"Minäpä kerron. Olit kanssani, vain jotta saisit Scorpiuksen mustasukkaiseksi", Elias huudahti.
 Lily ei kieltänyt eikä myöntänyt. Hän jäi seisomaan samaan asentoon. Pää alas painettuna, jalat tiukasti yhdessä ja kädet taskussa. Hän näytti katuvalta, mutta ulkokuori petti. Lily ei ollut katuva. Hän ei katunut.
---------------------------------------------------
Joo, myönnän, etenee hiukan nopeatsi, mutta kommentteja?

[Feliicia]

Wohoooo! Oon eka kommentoija! Ihana luku! James on tyhmä, kun se ei välitä Alista ja Lilystä. Al ja Scorpius on parhaita. Et muuten oo viel kommentoinu I hate you, I love youn uusinta lukuu, mikä kestää? Joo, sori.
 Toi kohta missä Lily jätti Eliaksen oli jotenkin tönkkö, tai kun se Elias vain kysyi, että miksi ihmeessä? Se oli hiukan epätodellinen. Mutta muuten ihan mahtava luku!

[Vaarallinen Komentoija]

Feliicia, kiitos taas kommentistasi! Vika luku on nyt valmis.

Oma sana: Eipä jaksa kirjoittaa enempää, kuin viisi lukua tähän, mutta tässä tämä nyt on. Epilogin saatan jossain vaiheessa tehdä.

Luku 5, Yksinäinen,

Kun Scoprius kuuli Albukselta Lilyn  ja Eliaksen erosta tämä melkein hyppäsi ilmaan pelkästä onnesta. Nyt hän vihdoin ja viimein saisi Lilyn itselleen. Tai no, saisi Lilyn jos Lily huolisi hänet takaisin. Scorpius ei ollut varma oliko Lily yhä rakastunut häneen vai mistä johtui tämän ja Eliaksen ero? Scorpius itse tunsi rakastavansa Lilyä ja halusi osoittaa tytölle sen. Mutta miten?


 Lily seisoi yksikseen Tylypahkan oven edessä ja ajatteli. Hän halusi Scorpiukse ja Elainan takaisin, muttei tiennyt, miten saisi kaksikon jälleen itselleen.

”Hei, Lily!” tytön takaa kuului tuttuakin tutumpi ääni. Ääni, joka sai Lilyn sävähtämään pelosta.

”No?” Lily kysyi myrkyllisesti kääntyen. Hän seisoi kasvotuksin Elainan kanssa. ”Mitä asiaa?”

”Minä tulin kertomaan sinulle yhden jutun”, Elaina sanoi pelottavan tyynesti.

”Kerrot minulle mitä? Luulin, ettet halua enää olla ystäväni”, Lily totesi ihmetellen ystävänsä mielenmuutosta.


”Tulinkin juuri kertomaan sitä.”

”Sehän hienoa. Nyt voitkin sitten poistua.”

 Mutta Elaina ei lähtenyt. Sen sijaan tyttö ojensi hitaasti kätensä ja kosketti hellästi, mutta samalla lujasti Lilyn olkapäätä.

”Anna anteeksi”, tyttö kuiskaisi ikään kuin se vaatisi suurtakin ponnistusta.

 Lily ravisti ystävänsä käden pois ja käveli poispäin. Hän ei halunnut enää Elainaa tuekseen. Hän ei tarvinnut tätä enää. Enää ikinä. Mihinkään.

****

 James Potter istui rohkelikkojen oleskeluhuoneessa jalat heitettyinä tuolin käsinojan yli  rennosti. Hänen ympärillään oli liuta ihailijoita. James ei kuitenkaan sisäisesti nauttinut huomiostaan, sillä hän sai huomiota vain isänsä takia. James halusi loistaa omana itsenään, ei kulkea ikuisesti isän varjoissa.

 Nyt James ei kuitenkaan ajatellut isäänsä vaan pikkusiskoaan. Hän huokaisi syvään, nousi  tuolistaan, huitaisi kädellään ihailijoitaan ja kapusi kierreportaita ylös poikienmakuusaliin. Siellä hänelle oli kirje, isältä.

Hei, James,
 Et ole kirjoittanut meille pitkiin aikoihin, joten ajattelimme nyt kysyä, että onko kaikki hyvin? Onko jokin vialla vai etkö jostain muista syistä vain ole viitsinyt kirjoittaa meille mitään? Kirjoittele pian, Lily ja Al kirjoittavat melkein viikottain, sinä nippa nappa kerran kuukaudessa.
 Isäsi


 James huokaisi. Pitihän se arvata. Isä oli huolissaan hänestä. James oli liikuttunut, mutta tavallaan häntä ärsytti isän ylihuolehtivaisuus.

 Poika otti pergamentin palasen ja sulkakynän ja rupesi kirjoittamaan.

Hei, isä ja äiti,
 Kyllä, minulla on kaikki hyvin. En ole kirjoittanut siksi, koska ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Minua ei kiinnosta tippaakaan montako kertaa kuukaudessa tai viikossa suvunpettäjät teille kirjoittavat.
 Yksi juttu on muutaman viikon sisällä tapahtunut; Rose jätti minut. Kuulemma siksi, koska olen aina niin ilkeä Lilylle ja Albukselle. Mutta ei se haittaa, minä olin muutenkin aikeissa jättää Rosen. Ei mitään muuta uutta. Muutama jälki-istunto luihuisten kiusaamisesta ja muusta sellaisesta, mutta sehän alkaa olla jo perinne meidän suvussamme, vai mitä, isä? Kirjoittelen tästä lähin sitten useimmin, jos se saa teidän mielenne paremmaksi. Sanon vain: ”Hei, kaikki on hyvin.” kai sekin on jo tyhjää parempi?
 James

James luki kirjeen kertalleen läpi ennen kuin lähetti sen perhepöllöllä takaisin vanhemmilleen. Hän ei ollut paljastanut, että oli oikeastaan surullinen Rosen ja hänen erosta tai että hän halusi sisarensa ja veljensä takaisin, muttei tiennyt, miten voisi saada heidät. Oli niin paljon asioita, joita hän ei ollut tapahtumahetkenä katunut, mutta katui nyt. Hän halusi sisaruksensa takaisin, todella halusi. Hän kaipasi lapsuuttaan, jolloin hän oli ollut Albuksen paras ystävä ja he olivat ottaneet Lilyn mukaan leikkeihinsä vain koska   heidän äitinsä oli sitä vaatinut. Nykyään Albus ja Lily olivat yhdessä, James erossa. Kolmen erottomattoman sisaruksen tiet olivat haarautuneet, kaksi oli jatkanut matkaa käsi kädessä, yhdessä, yksi jäänyt yksin ja kastellut kyyneleensä ja piiloittanut tunteensa syvälle sydämeensä. Mutta nyt... Nyt Jamesin poskille valui viimeinen kyynel, jonka hän itki sisaruksiensa tähden. Joko askel eteenpäin, parempaan suuntaan, tai askel taaksepäin, huonompaan suuntaan. Ihan sama. Tärkeintä oli se, että viimeinen kyynel oli itketty.
----------
Kommentteja?

[Feliicia]

Mun piti lukea koko ficci uudestaan, kun mä olin jo vähän kuin unohtanut mitä tapahtui. Perinteistä sua, laittaa Hunajaherttuaan ja sitten loppu oli kuitenkin aika angst. Toivottavasti menee parempaan suuntaan, James siis. 

Jos ja kun(sitä mä vaadin)  sä kirjoitat epilogin, niin eiskö olis hyvä loppu et Lily ja Scorp saa toisensa, James ja Rose toisensa ja Lily, Al ja James on taas niin kuin läheisii Jooko?

Joo, ja muuten mä tykkäsin. 

[Vaarallinen Komentoija]

Feliicia, Hehe, mä jotenkin aina kun alotan ficin, oletan et tulee oikeen romanttinen, joten pistetään Hunajaherttuaan, mutta sit se loppuukin angstisesti. (Miten niin "Harry Kalkaroksen kaksoset"- muka kuuluisi Pimeyden voimiin? Sehän on ilmiselvää romantiikkaa ficin alusta loppuun saakka!) Muahahaa, epilogista en tiedä vielä, en ole päättänyt. Kiiitos kuitenkin kommentistasi, se piristi iltaani.

[Vaarallinen Komentoija]

Okei, eli tässä on nyt sitten epilogi.

Kymmenen vuotta myöhemmin

 ”Minä ensin!” Kuului tytön kiljaisu Pottereiden takapihalla. Pian kaksikymmentäviisi vuotias tyttö juoksi jo sisälle. Tytön kirkkaanpunaiset hiukset heiluivat hänen juostessaan ja ruskeat silmät tuijottivat eteenpäin. Tytöllä oli päällään vihreäharmaa kaulaliina ja musta toppatakki. Jalassaan hänellä oli tavalliset pillifarkut ja normaalit lenkkarit.

”Ääh! Huijasit taas, Lily!” Kaksikymmentäkuusi vuotias poika protestoi tytölle juostessaan tämän perään.
”Sinä olet vain huono häviäjä, Al”, Lilyksi kutsuttu tyttö hymähti pysähtyen etuovelle. Pottereiden koko perhe oli käynyt hakemassa joulukuusen, jota vanhin poika, James, nimeltään, kaksikymmentäseitsemän vuotias, kantoi taikasauvansa avulla. Kolmikko oli vihdoin sopinut kauan kestäneen riitansa siitä, olivatko luihuiset vai rohkelikot parempia ja olivat jälleen yhdessä. Lily seurusteli Scorpius Malfoyn kanssa ja poika jutteli parhaillaan iloisesti Jamesin ja Albuksen kanssa. James kuunteli vain puolella korvalla, sillä hän jutteli Rose Weasleyn, serkkunsa ja vaimonsa, kanssa. James oli sillä hetkellä mielettömän onnellinen, hän oli saanut sekä tyttöystävänsä että sisaruksensa takaisin. Ja tällä kertaa poika aikoi pitää niistä myös kiinni.

”Scorp, tule tänne!” Lily käski seisoen kädet ristissä etuovella. Scorpius naurahti ja käveli hiljaa tyttöystävänsä luokse.

”Mitä?” poika kysyi.

”Missä minun palkkioni on?” Lily kysyi virnistäen. ”Voitin juoksukisan, minun pitää saada palkkio!” tyttö vaati.

 Scorpius nauroi ja otti tyttöystäväänsä lantiosta kiinni nostaen tämän syliinsä. Scorpius lähti kuljettamaan Lilyä lähimpää lumikinosta kohti. Siinä vaiheessa  Lily tajusi, mitä pojalla oli mielessään ja hän alkoi kiljua ja rimpuilla. Scorpius ei välittänyt tästä vaan heitti Lilyn säälimättä lumikinokseen.

”Siinä sinun palkkiosi!” poika huusi voitonriemuisesti ja lähti juoksemaan takaisin etuovelle. Kun Lily oli päässyt ylös lumipenkasta kaikki olivat jo rauhallisesti sisällä koristelemassa kuusta.

”Minä kostan tämän joskus”, Lily mutisi, mutta meni koristelemaan kuusta ihan sovussa.

 Illemmalla Weasleyt ja Potterit – myös Scorpius Malfoy- istuskelivat kaikki kuusen ympärillä ja tunnelma oli katossa. Kaikilla oli hauskaa. Lily oli saanut paljon lahjoja, mutta Scorpiuksen lahja ei ollut niiden joukossa.

 Illan lopussa, kellon ollessa jotain kymmenen ja kahdentoista välillä Scorpius ilmestyi Lilyn viereen sohvalle.

”Tule kanssani pihalle”, poika pyysi. Tämä otti itsevarmana Lilyä kädestä kiinni ja lähti viemään tyttöystäväänsä pihalle.

 He kävelivät käsi kädessä etupihan terassille. Lily jäi katsomaan hiljaisia lumipisaroita, jotka valuivat taivaalta hänen punaisiin hiuksiinsa.

”Minä haluan kysyä sinulta jotain”, Scorpius sanoi ja polvistui. ”Lily Luna Potter, olemme kokeneet yhdessä paljon niin hyviä kuin huonojakin asioita. Olemme eronneet kerran, mutta löysimme toisemme uudestaan. Olet elämäni valo ja rakastan sinua enemmän kuin ketään muuta. Haluan elää kanssasi kuolemaani saakka ja vielä sen jälkeenkin. Lily Luna Potter, tuletko vaimokseni?”

 Lilyn silmät täyttyivät onnen kyyneleistä. Ensin hän ei saanut sanaa suustaan, mutta lopultta sanat tulivat kuin käskystä.

”Totta kai minä tulen.”


*** MUUTAMAN KUUKAUDEN PÄÄSTÄ ****


 Scorpius seisoi hermostuneena pihalla kaikkien juhlavieraiden edessä. Mieluiten poika olisi juossut pois, mutta pakko oli odottaa Lilyä. Morsian oli myöhässä. Pahasti myöhässä.

”Myöhästynyt morsian ei tuota hyvää onnea”, James kuiskasi Albukselle virnistäen. Scorpius kuuli kuiskauksen ja mulkaisi Jamesia.

”Pää kiinni, Potter”, hän sanoi.

 Vihdoin alkoivat huilut soida ja Lily astui Pottereiden talosta ulos. Nuorella naisella oli päällään valkoinen yksinkertainen häämekko, juuri Lilylle sopiva. Tämän hiukset olivat kauniisti nostettu ylös ja laitettu kimalletta ja paljon pinnejä ja hiuslakkaa. Lily asteli isänsä kanssa puoleen väliin punaista mattoa ja Scorpius käveli Albuksen kanssa heitä vastaan. Kun Harry luovutti tyttärensä Scorpiukselle, heidän katseensa kohtasivat ja Harry katsoi miestä kysyvänä. Scorpius nyökkäsi arvaten hyvin, mitä tällä oli mielessään.

 Pappi alkoi puhua heti, kun Scorpius ja Lily olivat päässeet lavalle, jota korosti kukat ja kynttilät.

”Lily ja Scorpius. Te olette kokeneet yhdessä paljon niin hyviä kuin huonojakin asioita. Tapasitte Tylypahkassa Lilyn ollessa yhdentoista ettekä aluksi edes pitäneet toisistanne. Lilyn veljen avulla tutustuitte ja aloitte seurustelemaan. Ette tienneet silloin, että vielä jonain päivänä seisoisitte tällä lavalla ja omistautuisitte kokonaan toisillenne. Mutta siinä te seisotte, täysin rakastuneina”, velhopappi totesi. ”Scorpius Hyperion Malfoy, tahdotko ottaa Lily Luna Potterin vaimoksesi ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin?”

”Tahdon.”

”Lily Luna Potter, tahdotko ottaa Scorpius Hyperion Malfoyn mieheksesi ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin?” velhopappi kysyi.

”Tahdon”, Lily sanoi pienellä äänellä pyyhkien samalla kyyneliään.

 Huulet kohtasivat toisensa ja aplodit kaukuivat kauas. Kaksi ihmistä olivat nyt yksi ihminen. Periaatteessa.
----------
Kommentteja?

[jadie]

Muahahaa hyökkään kommentoimaan : P
Luin koko ficin läpi, ja jotenkin jäi sellanen tunne, että toi epilogi oli kaikkein paras. Oli jotenkin vaikea keskittyä muihin lukuihin. (Anna anteeksi, mä olen väsynyt, johtunee siitäkin.) Mutta siis, epilogi oli aika sulonen, varsinkin:

Scorpius nauroi ja otti tyttöystäväänsä lantiosta kiinni nostaen tämän syliinsä. Scorpius lähti kuljettamaan Lilyä lähimpää lumikinosta kohti. Siinä vaiheessa  Lily tajusi, mitä pojalla oli mielessään ja hän alkoi kiljua ja rimpuilla. Scorpius ei välittänyt tästä vaan heitti Lilyn säälimättä lumikinokseen.

Awws :3 Se oli vaan niin ihana kohta. Öhmhnm en saa aikaseksi mitään rakentavaa, hyvin kirjotettu ficci. Niin olihan tuolla tuo yksi kohta, Scorpius Hyperion Malfoy. Onko sen toinen nimi oikiasti Hyperion, vai keksitkö sä sen?  ... tuli mieleen joku pokemon. Alko naurattamaan, en millään pahalla. Anteeksi. 
(Mä olen pelannut liikaa^^)
-Snowflakeflies

[Vaarallinen Komentoija]

Snowflakeflies, Kiitti!  Mun mielestä Scorpiuksen toinen nimi on oikeasti Hyperion, Potterwiki sen mulle kertoi. XD. Huvittava kyllä tuo nimi...

[jadie]

Eipä mitään, en nyt jaksais muoksia sitä viestiä, mutta unohtui, että James oli lopussa aivan älyttömän ihana & söpö, kun se kuitenkin katui, että oli kiusannut siskoaan :3 I knew it, he's not evil.
Ja vielä siitä Hyperionista: http://www.serebii.net/pokedex-bw/464.shtml *nauraa* Oli pakko ... Taidankin olla hieman väsynyt..
-Snowflakeflies

[Vaarallinen Komentoija]

Snowflakeflies, Ei juma. Nauroin ihan kunnolla, kun näin ton. :DD Joo, mäkin oon ehkä vähän väsynyt, eikä huominen koulupäivä auta asiaa. Mutta, kiitti.

[Feliicia]

Ooh, tää epilogi oli ihana. Lily sai sitten Scorpiuksensa. James oli ihana kun mulkoili ja kaikkee. Ja Rose ja James naimisissa, onko se ihan laillista???
 Ja muuten tänään on jatko-osien päivä. Hate, Loveen tulee seuraava luku Ei mitään vikkausta ei....

Nyt sul tais olla kaks jatkista lopetettu. Monta vielä jaljellä!

-Feliicia