Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä. Tässä ficissä on kuitenkin mukana myös omia hahmojani.
Otsikko: Silminnäkijä
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Hahmot: hyvin sekalainen joukko henkilöitä.
Ikäraja: S
Genre: Action, angsti, kauhu
Varoitukset: Ihmisiä kuolee.
Summary: Viime yönä noin kahden aikaan hyökättiin erään jästiperheen kotiin Liverpoolin taajama-alueella.
A/N Elokuvarepliikki-haasteeseen menee tämä. Kursivoitu repliikki on peräisin leffasta Päätön ratsumies. Ja osastohaasteessa Pimeyden voimat.
Oli harvinaisen ikävä ficci nimettäväksi, mutta menköön nyt tällä. Saatan hyvinkin kirjoittaa Jenniferistä lisää, yksi idea on muhimassa.
Silminnäkijä
1.
Talo oli täysin äänetön, kun Tabita avasi sen oven Alohomoralla. Mutta tyhjä se ei ollut. Perhe oli vain nukkumassa, ja jos Voldemortin suunnitelma onnistuisi, he eivät koskaan heräisikään.
Hän availi ovia ja löysi lastenhuoneen, jossa arviolta kuusivuotias tyttö tuhisi vuoteessaan. Ennen tytön herättämistä hän kietoi tämän vaiennusloitsuun, jotta tämä ei huutaisi ja paljastaisi kuolonsyöjille, että jotakin tapahtui.
Tabita nosti järkytyksestä suurisilmäisen lapsen syliinsä ja kantoi tämän äänettömän rimpuilevana kasana talon takaovelle. Hän avasi sen ja tyrkkäsi tyttöä selkään osoittaen toisella kädellään suurta, sotkuista marjapensaikkoa. "Mene, lapsi. Pysy poissa. Pysy poissa, kuuletpa mitä tahansa."
Oven suljettuaan Tabita meni huolehtimaan lapsen vanhemmista.
2.
Jennifer ei käsittänyt, minkä takia tuntematon täti oli herättänyt hänet ja heittänyt takapihalle. Hän olisi halunnut kysyä sitä, mutta jotenkin hänen kurkustaan ei ollut kuulunut minkäänlaista ääntä, ja siinä hän nyt seisoi. Ovi oli jo vedetty uudelleen kiinni.
Ehkä hänen pitäisi mennä marjapensaikkoon kuten oli kehotettu? Mutta se näytti niin kovin synkältä pimeässä yössä. Hän päätti ryömiä mieluummin talon seinää vasten kasvavien koristepensaiden lomaan. Päästyään vanhempiensa makuuhuoneen ikkunan alle hän kurkisti varovasti sisään verhonraosta.
Huoneessa oli useita mustakaapuisia hahmoja. Jenniferin herättänyt nainen seisoi heidän ja parisängyn välissä jonkinlainen keppi kädessään.
Yhden mustakaapuisen valkoinen käsi nousi ja vihreä valo sokaisi Jenniferin.
3.
Viime yönä noin kahden aikaan hyökättiin erään jästiperheen kotiin Liverpoolin taajama-alueella. Herra ja rouva Gate saivat hyökkäyksessä surmansa samoin kuin eräs noita, jonka paikalla oloa ei ole pystytty selittämään.
Tapauksella oli silminnäkijä, hivenen juovuksissa ollut nuori jästimies. Hänen kuvauksensa perusteella oletamme, että Tiedätte-kyllä-kuka oli itse paikalla. Emme tiedä syytä tähän. Nuorukaisen muisti pyyhittiin hänen kertomuksensa kuulemisen jälkeen.
Hyökkäyksen vuoksi orvoksi jäänyt Jennifer Gate on kadoksissa. Hän on kuusivuotias, ikäisekseen pitkä, harmaasilmäinen. Hänen leukaperässään vasemmalla on luomi, ja vaaleanruskeat hiukset ylettyvät yläselkään. Päivän Profeetta tekee yhteistyötä taikaministeriön kanssa hänen löytämisekseen, joten mikäli tiedätte hänestä jotakin, ottakaa välittömästi yhteys Päivän Profeetan toimitukseen.
4.
”Onko jälkiä löytynyt?” Dedalus kysyi nojautuen vasten Alastorin työpöytää.
Alastor hieroi punertavia silmiään. Hän oli ollut töissä aamuyöstä lähtien, mutta kuolonsyöjät olivat jälleen kerran kadonneet jäljettömiin. ”Ei vähäisintäkään. Eikä mitään vihjettä siitä, minkä takia heidät murhattiin.”
Dedalus pudisteli päätään. ”Ja Tabita... minkä takia hän ei odottanut muita kiltalaisia?”
”Sen kun tietäisi.” Alastor hörppäsi taskumatistaan jotakin, minkä pistävä haju täytti koko pienen työhuoneen. ”Se talo... Vaikuttaa siltä, että Tabitan he tappoivat ensin, nopeasti – pois tieltä. Hänen kuoltuaan jästit eivät pystyneet puolustautumaan mitenkään. Heillä oli... leikitty. Joka paikka oli veressä.”
Puistatus ravisteli Dedalusta.
”Ainut hyvä puoli on se, ettei tyttö ollut paikalla.”
