A/N-Narina: Heiheihei vaan kaikille! Istuttiin tänään Miccreenin (= ex-Lupine) kanssa tuntitolkulla koneilla ja kirjoitettiin tätä lukua, jotta nyt sitten vihdoin ja viimein saataisiin tämä tänne teidänkin nähtävillenne. Anteeksi todella, kun tämän kanssa on hieman kestänyt, mutta parempi tämä on julkaista myöhään kuin ei milloinkaan, eikö vain? ;) Tämä luku on nyt hieman pidempi kuin aiemmat, mutta ehkä te senkin osaatte antaa anteeksi... C:
A/N- Miccreeni: Mäki pyyän anteeks siit, et on kestäny nii kauan ja me yritetää saada seuraava luku nopeempaa tänne finii. (Mun kirjotus näyttää nii karult verratuna Narinaan. :P)
Kiitokset teille kaikille ihanille ihmisille, jotka olette kommentoineet!
Ewelyn: Halaus ja kiitos monisanaisesta kommentistasi! Palautteesi oli todella ihastuttavan positiivista ja nosti sellaisen kivan hymyn huulille... Ja tuosta mitä kysyin noista nimistä, niin itselläni on ainakin kolme listaa (naisten ja miesten nimille sekä sukunimille) ja niitä sitten lueskelen ja muodostan noille kirjoittelijoille nimiä... ;) En ole täysin varma, mistä Miccreeni niitä repii, mutta itselläni on ainakin tuollainen käytäntö...
(A/N-Miccreeni: Juu... Mun käytäntö on et kattelen ympärilleni ja väännän nimen jostain asiast mikä nyt mieleen tulee. :D Oon nimittäin tosi huono keksii nimii, välil saattaa mennä 20 minsaa. :P)
MyrsyliiutE_96: Hii, tässähän tämä toinen puolisko... Intona saa olla. ;D
Anaid: Kiitos kommentista! :)
Butterfly: Kiitos kehuista... <3 Idea tähän tosiaankin lähti ihan vain ajatusleikistä; minä ja Miccreeni mietimme, että mitä aineita Houkutus-tyypit opettaisivat, jos olisivat Tylypahkassa opettajina... Ja sitten me tajuttiin, että tästähän voisi tehdä ficin ja tadaa! Tässä sitä sitten ollaan... C:
Deph: Kiitos! C: Pakko mainita, että Michael sattuu olemaan yksi omista suosikkihenkilöistäni... Tässä uudessa luvussakin häntä on aika paljon... :)
Pegasos: Oi, ihanaa jos nauratti. :) Kiitos kommentista!
jennumiu: Kiitos! <3
Kotitonttu: Itse asiassa tuo kuvaamataiteentyö oli poimittu omasta koulustani... x) Ja hauskaa se kyllä olikin. Kiitos kommentista!
minnamoi: Kiitos! PVS on lyhenne sanoista "pimeyden voimilta suojautuminen" ja se on siis kouluaine. :) Ja tässä luvussahan on sitten jonkin verran sitä Emmettiä... ;)
Oblivian: Rakentava on aika veijari karttelemaan meitä kaikkia... ;) Kiitos kommentistasi!
amorgirl: Kiitos! Piristit!
Miimii: Oi, kiitos aurinkoisesta ja ihanasta kommentistasi!
Jasp_: Joo, yhdyssanavirheet täysin mahdollisia ja niitä kyllä varmasti onkin niiden kaikkien muiden virheiden ohella. :) Kiitos kommentista!
Chcy: Veikeä kaveri se rakentava... ;) Kiitos!
Pegasos: Jep - jatkuu jatkuu. ;)
sajusa: Kiitos positiivisuudesta. :) Ja ihan vain muistinvirkistämiseksi: tämä ficci on kahden ihmisten töiden tulos. :)
Beatrize: Hii, kiitoksia kommentista! :J
Blackie: Puhuttiin Miccreenin kanssa, että opettajien suhdesotkuista aletaan keitellä soppaa ensi luvussa... Että sinne asti pitää vielä jaksaa odottaa... ;) Kiitos kommentistasi! Niin ja joo - minäkin pidän peukkuja pystyssä Emilylle ja Michaelille... ;)
Duura: Joo, tämä päivittelyn nopeus taitaakin olla meidän suurin heikkoutemme. Yritämme panostaa siihen... ;) Kiitos kommentistasi!
xxx
Ja sitten mennään. Kolmannen luvun toinen osa, olkaat hyvät. :)
xxx
3. luku: Tutustumista, turhautumista ja naurukuolemia, osa 2
3.9.2019
Hei, onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota siihen, että Tylypahkassa on alkanut näyttää aika likaiselta nyt tässä parin päivän sisällä, kun kotitonttujen työtaakkaa on helpotettu vähentämällä niiden kokkaus- ja siivousvuoroja?
Mainitsin äsken esittelemästäni ongelmasta jästitiedon tunnillamme ja arvatkaapa mitä se Swanin muija teki? Se esitteli meidän luokkalaisille ala-arvoisen hammasharjaluentonsa (pisteet Maggie Fredericksonille, joka tässä pari merkintää sitten morkkasi ihan oikeanlaisella antaumuksella sen ämmän opetusmetodeja!) jälkeen lattiaharjan, joka on kuulemma (suoraa lainausta Swanilta) ”erittäin tehokas työväline lattioita siistiessä”. Sen jälkeen se esitteli meille pölyrätin, jolla kuulemma voi (lainausta) ”pyyhkiä hyllyille lepäilemään laskeutuneita, epätoivottuja pölyhaihtuvia”.
Siis mitä hittoa? Onko meidän oikeasti ihan pakko olla näillä tunneilla koko vuoden? Ja mikä ihmeen logiikka siinä on, että oppilaiden energiaa tuhlataan paikkojen siistimiseen? Eikö meidän pitäisi opiskella eikä luututa lattioita?
Merkinnän kirjoitti Alicia Bettany, viidesluokkalainen luihuinen
3.9.2019
Historiaa Billy Blackin ja seitsemäsluokkalaisten puuskupuh-rohkelikkojen seurassa
”Vuonna 480 eKr. tavattiin ensimmäisen kerran olentoja, joita me kutsumme nykypäivänä vampyyreiksi. Ensimmäiset havainnot kirjoitti ylös kreikkalainen Desdemona-niminen nainen, joka oli ainoa, joka oli jäänyt henkiin vampyyrien naisen kotimaatilalle tekemästä hyökkäyksestä. Nainen kuvaili olentoja yön varjoissa liikkuvina, kaksimetrisinä, sulavaliikkeisinä hirviöinä, joilla oli punaiset hiukset, lumivalkea iho sekä silmät, jotka polttivat jokaisen joka niiden katseen kohtasi. Desdemonan mukaan olennot olivat vahvoja ja imivät verta ihmisestä sisään sieraimiensa kautta. Hän nimesi näkemänsä olennot verihirviöiksi, mutta myöhemmät tutkimukset, joita Taikaministeriön kansainvälisen taikahistorian osaston tutkijat ovat Kreikassa Desdemonan perheen jäännöksille tehneet, ovat osoittaneet, että kyseiset olennot olivat vampyyreita.
Seuraavat havainnot vampyyreista ovat vasta parin sadan vuoden päästä ja tutkijat ovat epäilleet syyksi sitä, että vampyyrit eivät ole jättäneet jälkeensä ihmisiä, jotka olisivat todistaneet heidän rotunsa olemassaolosta.
Vampyyrit alkoivat tuoda itseään taikamaailman tietoisuuteen tieten tahtoen vuoden 1200-luvun lopulla vaatien tasa-arvoisuuslakia itsensä ja muiden ihmiskunnalle vaarallisten olentojen kanssa. Vampyyrit halusivat samat oikeudet, jotka oli myönnetty esimerkiksi jättiläisille ja zombeille, eli asuinalueita, rauhaa ja vapautusta vainoista. Taikaministeriö myönsi nämä oikeudet rodulle samoilla sopimusehdoilla kuin aiemmin mainituillekin lajeille; ihmiset – niin jästit kuin velhotkin – olisi vampyyrien jätettävä kaiken fyysisen harmin tuottamisen ulkopuolelle, ja vampyyrien olisi rekisteröitävä väestökantansa Ministeriön viralliseen vampyyrirekisteriin viidenkymmenen vuoden välein. Vampyyrien ylin neuvosto allekirjoitti sopimuksen syyskuussa 1287, ja kyseinen asiakirja on nähtävillä Saksan kansainvälisessä velhomuseossa.
Kaikki vampyyrit eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä Vampyyrien ylimmän neuvoston sopimukseen, eivätkä olisi halunneet sopeutua ainoastaan ajatustyöskentelyyn kykenemättömien eliöiden verta käsittävään ruokavalioon. 1430-luvulla alkoikin syntyä vampyyrijengejä, jotka nousivat kapinaan vampyyrien valtaväestöä vastaan ja alkoivat rettelöidä ihmismaailmassa. Ministeriö tietenkin auttoi Vampyyrien ylintä neuvostoa panemaan suurimman osan eripuran kannattajista aisoihin, mutta ajatus jäi elämään ja kaihertamaan nuorempaa sukupolvea, ja uusia jengi-ilmentymiä alkoi esiintyä 1470-luvulla.
Kyseiset erimielisyydet vampyyrien ruokavaliosta kasvoivat kansannousun mittoihin ja vampyyrit aloittivat sodan velhoja ja koko muuta taikamaailmaa vastaan aikomuksenaan vallata koko maa ja orjuuttaa ihmiskunta vampyyrirodun henkilökohtaiseksi, mukana kulkevaksi välipalavarastoksi. Vampyyrien verenhimo johti lopulta suuriin vampyyrisotiin, jotka jatkuivat kahden vuosisadan halki aina 1700-luvun alkuun saakka.
(Käsittelemme kyseisten sotien kulkua tarkemmin huomisella tunnillamme.)
1700-luvulle saavuttaessa vampyyrikanta oli romahtanut lähes olemattomiin lukemiin, ja sotia seuraavat suuret vampyyrivainot eivät ainakaan kohottaneet sitä. Veristen, raivoisien sotien seurauksena ihmiskunta ei enää luottanut yön lapsiin ja heidän vertarakastaviin sydämiinsä. Vainot olivat kuitenkin pian ohi, sillä koko taikamaailman oli ryhmittäydyttävä uudelleen valmistautuessaan suureen taisteluun lihansyöjämerenneitojen hyökkäystä vastaan, ja tässä sodassa vampyyrit ja velhot taistelivat samalla puolella. Kun hirviömerenneidot oli tapettu sukupuuttoon, vampyyrien ja velhoyhteiskunnan välille alettiin muodostaa sidettä ja pysyvämpää rauhaa. Erityisesti silloinen taikaministeri Lionel Grayheart käsitteli arkaa suhdetta varmoin käsin, ja häntä kiittäminen on siitä, että seuraavat vuodet kuluivat rauhallisissa merkeissä.
(Kiinnostavana yksityiskohtana on mainittava, että nykyisen taikaministerin, Ronald Weasleyn, uskotaan olevan sukua Lionel Grayheartille suoraan alenevassa polvessa. Osa historiankirjoista on tuhoutunut suuressa tulipalossa, jonka tulikeijut päästivät 1850-luvulla riehumaan Lontoossa, mutta DNA-testien perusteella voidaan aikavarmasti sanoa, että Ronald Weasley voi kutsua Lionel Greyheartia isoisoisoisoisoisoisoisoisoisän pikkuserkun vaimon veljekseen.)
2000-luvun alkupuolella vampyyreja ei enää ainoastaan siedetty, vaan he nousivat lähes legendaariseen asemaan velhonuorten keskuudessa. Joku meni vuotamaan yhden Päivän Profeetan painattaman bestseller-vampyyriromaanin jästikustantajalle, ja niin vampyyrit alkoivat nauttia faniasemastaan myös jästimaailmassa. Huuma ei ole laantunut vieläkään, vaan vampyyreja rakastetaan ympäri maailman ja merien.”
Siis voi juku. Menin tänään historiantunnille jokseenkin nihkeällä mielellä, koska Binns ei ole koskaan onnistunut vakuuttamaan minua siitä, että historia voisi olla jossakin määrin kiinnostavaa. Siksi olinkin ihan sika hämmentynyt, kun Black vaan alkokin saarnata jostain vampyyrisodista sun muista, ja koko luokka – minä mukaan lukien – kuunteli korvat höröllä ja silmä kovana. Pistää vähän miettimään, että sepittääkö Black meille satuja, vai onko historia muka aina ollut näin mielenkiintoista?
Minua alkoi tässä kuitenkin juuri jossakin määrin kiinnostaa koko historianopiskelu, ja onko vähän pelottavaa, kun minä aloin just odottaa huomista historiantuntia… Ja historia kun on aina ollut yksi inhokkiaineistani… (S.U.P.E.R.-aineeksikin valitsin sen ainoastaan, koska äiti on luvannut maksaa jokaisesta S.U.P.E.R.ista, jonka kirjoitan…) Siis apua!
Anthony Rivers, seitsemäs luokka, rohkelikko
3.9.2019
Taikaolentoja taikaprofessori Emmett McCartyn kanssa taianomaisessa riistanvartijan mökin takapihalta löytyvässä ladossa taianomaisen luihuis-rohkelikkoryhmän kanssa
Meillä oli tänään taikaolentojen hoitoa neljännellä tunnilla, ja me tutkittiin aarnikotkia. McCarty ei oikein aluksi olisi halunnut opettaa meille mitään tähdellistä kyseisistä olioista, vaan jätkä kertoili juttuja kaikista niistä kerroista, kun oli paininut aarnikotkan kanssa tai nähnyt aarnikotkien parittelevan… Eli tunti siis alkoi vähän sillä tavoin kyseenalaisesti, ja sitten meidän ryhmän hikipinko Rosamund Drew kyllästyi siihen kyseenalaisuuteen ja päätti, että voisi vähän suunnata meidän professorin juttuja soveliaammille vesille.
”Professori McCarty?” Drew kysyi hymyillen. ”Mikä on aarnikotkauroksen keskimääräinen paino?”
Professori McCarty toljotti Drewta suu auki. Sitten professori tokeni hämmennyksestään.
”Kuinka sinä voit kuvitella että minä tietäisin jotakin tuollaista?” professori kysyi äimistyneenä. ”En minä ole niin viisas kuin miltä minä näytän! Ja sitä paitsi minä olen professori, en mikään kävelevä tietosanakirja, herran tähden!”
Drew mutristi täydellisiä huuliaan. ”Se on aivan perustietoa, professori. Kuinka sinä pystyt opettamaan meille yhtään mitään, ellet sinä tiedä edes –”
Professori McCarty irvisti Drewille erittäin mielenkiintoisella tavalla, ja Drew säikähti ilmettä sen verran, että sulkea napsautti sievän suunsa. Professori katseli tyttöä hetken ajan tyytyväisenä ennen kuin rämähti raikuvaan nauruun.
Selvittyään yksityisestä naurukohtauksestaan, professori jatkoi siitä mihin oli jäänyt: aarnikotkien homoseksuaalisista taipumuksista.
Kynää piteli Edmund Jones, neljännen luokan luihuinen
3.9.2019
Edmund Jonesille: Ihan vain sellainen pienehkö huomautus, että ei kannata haukkua sellaista ihmistä hikipingoksi, joiden huulia pitää täydellisinä tai suuta sievänä. Sen verran minä olen ainakin naispuolisista ihmisistä oppinut, että julkiset loukkaukset eivät auta pääsemään suutelutasolle ihastuttavien neitokaisten kanssa.
Emilylle: Tylyahoon? Kiltti?
Kaikille muille (ettette syyttäisi ”ainoastaan tuntikuvauksia” –säännön rikkomisesta): Kyllä meillä sitten oli hieno loitsujen kaksoistunti: Clearwaterit vaan tappeli keskenään ensimmäisen tunnin ja sitten kun ne oli vihdoin välitunnilla päässyt yksimielisyyteen opetusmetodeistaan, kaikki luokan tytöt keskittyivät kilvan iskemään Seth-professoria. (Siis kaikki lukuun ottamatta Emilyä. Ehkä tämä siis tarkoittaa sitä, että minulla on vielä hiukkanen toivoa, rakas?) Se siitä sitten – hauskaa loppuelämää!
Toivottelee Michael Lawrence, kaikkien rakastama kuudesluokkalainen rohkelikko
3.9.2019
Hyvä Michael,
Emily pyysi minua kirjoittamaan sinulle ja kertomaan, että hän toivoo sinun jättävän itsensä rauhaan. Minun on yhdyttävä kyseiseen pyyntöön, sillä nyt on vasta kouluvuoden toinen päivä, ja Emily on sinun ahdistelujesi seurauksesta joutunut huolestuttavan lähelle hermoromahdusta. Jos et siis halua, että nainen, jota pidät elämäsi suurena rakkautena, joutuu Pyhän Mungon heikkomielisten osastolle, sinuna pysyttelisin taka-alalla. Ja olisitko ystävällinen, etkä kutsuisi Emilyä Emilyksi? Se tuntuu häiritsevän häntä erityisen paljon.
Kiittäen, Amanda Grey, seitsemäs luokka, rohkelikko, Emily Johnsonin paras ystävä
3.9.2019
Amanda Grey: Hahaa! Rikoit ”vain tuntikuvauksia” –sääntöä! Viisi pistettä pois rohkelikolta!
Emily: Kirjoita itse – älä laita typerää kaveriasi hoitamaan likaisia puuhiasi!
Kaikki: Newton on ääliö.
Kirjoitti kaikkien rakastama Michael Lawrence
3.9.2019
Ennustus draama-kuningattaren kanssa… No kuvitelkaa itse.
No ensinnäkin se ämmä tuli tunnille puolituntia myöhässä kantaen jotain ihme veskaa mukanaan. Se ei edes pyytänyt anteeksi myöhästymistään, vaan marssi luokan eteen ja esitti, et mitään ei ollu ees tapahtunu! Sit se alko tiedustelemaan meiltä, että miksi me ei opiskella… Ennusti vieläpä, että joku meistä saa jälki-istuntoa!
No Gregor sitten kysyi ystävällisesti nauruaan pidätellen, että onko arvon neiti Stanley katsonut peiliin tänä aamuna. Koko luokka räjähti tässä vaiheessa nauruun, sillä puolet niistä kahdestakymmenestä mascara-kerroksesta oli levinnyt sen naamalle! Miksi mascara oli levinnyt? Tarjoan vitosen sille joka sen selvittää.
No sehän sai karmeen shokin ja alkoi kaivelee siitä Luxemburgin kokoisesta veskastaan käsipeiliä. Koko linna varmaan kuuli sen kimeän rääkäisyn, Gregor-raukka oli se jolle ennustus kävi toteen kun se ämmä läimäisi sille käteen kahden tunnin pikavoiton, oli kuulemma pilkannut opettajaa.
Mirjam Benedict, kolmas luokka, korpinkynsi (vieressä erittäin tuohtunut kolmasluokkalainen korpinkynsi Gregor Kalin)
3.9.2019
Traumaattista terveystietoa
Elikkä, aluksi haluan sanoo, että en aio kirjoittaa mitään kauheen tarkkaa kuvausta, koska uskon, että jokainen teistä osaa kuvitella, kuinka noloa ja epämukavaa seksuaalivalistus on.
Ensin tuli se kaikki perusasiat, kuten ehkäsy, taudit ja sillee. Sitten kaikkien piti laittaa kondomi sellasen pötikän päälle ja se jos mikä oli noloa ja aina vaan paheni, Norm sai nenäverenvuodon, kun siirryttiin terkkarin meille järjestämään kuvasarjaan. Ja lopussa se piti puheen siitä kuinka se tietää, että monet meidän ikäisemme nuoret ovat jo seksuaalisesti aktiivisia ja, että meidän olisi tärkeää muistaa kaikki nämä asiat. En. Enää. Ikinä. Mene. Sille. Tunnille!
Traumatisoitunut puuskupuh Jack Silver, seitsemäs luokka
3.9.2019
Hullu huispaustunti
No tänään meidän luokalla oli ensimmäistä kertaa huispausta ja Masen alotti tunnin saarnaamalla meille kuinka heikot eivät osaa pelata (tässä vaiheessa mutisi jotain Whitlockista). Se noitu karmeen kasan kiiltäviä upouusia Tuulenvire-luutia ja antoi meille jokaiselle yhden. Me kaikki oltiin ihan innoissaan, lukuun ottamatta paria tyttöä jotka vaan kuolas Masenia (minkä mä täysin ymmärrän).
”Noniin oppilaat, tänään määritämme kuinka monella teistä on tarpeeksi kykyjä tähän vaativaan lajiin.” Masen aloitti jylhästi ja arvelin, että puheesta tulisi pitkä joten, keskityin kuuntelemisen sijasta tuijottamaan Masenin häikäisevää profiilia. Kun se lopetti puheensa tunnista ei ollut enää, kun parikymmentä minuuttia jäljellä, joten otimme perusasiat nopeasti ja sen jälkeen aikaa siitä, kuka kiertää kentän nopeiten. Loppujen lopuksi tunti oli tosi hyvä puhetta lukuun ottamatta.
Mika Morjiso, luihuinen, neljäs luokka
3.9.2019
PVS-tunti, 6.lk, luihuiset vs. rohkelikot
Minä olen aika valmis vannomaan, että Whitlock on jotakin sukua sille alakerran ukolle, jolla on sarvet päässä ja jonka sanotaan asuvan liekkimeressä. Voisin vaikka kirjoittaa aiheesta esseen ja lähettää sen vaikka itsellensä taikaministerille ja yrittää vedota porkkanapääministeriin kauniilla sanoilla, koukeroisella käsialalla ja ylivaikeilla sivistyssanoilla. Ehkä se tötteröpää hämääntyisi niin, että vapauttaisi meidät Whitlockin kammottavien opettamismetodien alta…
Periaatteessa kaikki mitä teidän tarvitsee meidän tunnilta noin niin kuin ylipäätänsä tietää oli se, että se teki Fionan ihan äärimmäisen naurunalaiseksi tytön kysyessä jotakin asiaa, mitä se ei ymmärtänyt. Whitlock joka tapauksessa vastasi siihen jotakin tosi inhottavaa ja nenäkästä, mikä ei sitten loppujen lopuksi auttanut yhtään ketään ymmärtään yhtään mitään. Jos mahdollista, proffa vaan sekoitti meidän kaikkien päitä entistä enemmän. Ilkeetä.
Vielä ilkeempää oli joka tapauksessa se, että tyyppi antoi meille läksyksi kirjoittaa viidensadan sanan pohdiskelevan tekstin otsikolla ”Jos henkilö x piirtää ympyrän, onko ympyrän oltava pyöreä?”. Siis mikä ihmeen vittumainen otsikko sekin on olevinaan?
Ja älkää hyvät ihmiset vaan tulko valittamaan, että sillä on ollut jotain traumoja lapsuudessa, koska siitä lapsuudesta on ollut vähän niin kuin aikaa. Se on päästään vialla ja sillä selvä, ja minä aion hoitaa sen pois tästä koulusta maksoi mitä maksoi!
Teidän, Laura Berkley, luihuinen, kuudes luokka
3.9.2019
Sukunimensä veroinen
Wolfe on ihan ylisiisti jätkä! Se kerto meille ihan ekana metamorfimaageista ja animaageista.
”Metamorfimaagi on henkilö, joka kykenee muuttamaan ulkonäköään tahdon voimalla. Metamorfimaagius on harvinainen taito, jota ei voi opetella, vaan se on synnynnäinen. Kyky myös periytyy vanhemmilta lapselle, ja kaikkein tunnetuimmat metamorfimaagit ovat Nymphadora Tonks ja hänen poikansa Ted Lupin…
Ja Lupinista puheen ollen, te kaikki varmaan tiedätte kuuluisien kelmien tarinan. No, niille jotka eivät tiedä Remus Lupin oli ensimmäinen ihmissusi, joka lynkatropiastaan huolimatta pääsi Tylypahkaan opiskelemaan-” Wolfe selitti
”Mutta professori, eivätkö ihmissudet kuulu PVS-tunneille?” kysyi joku randomi korpinkynsi huvittuneena.
”Olkaa kärsivällisiä. Lupin ja kolme muuta herrasmiestä nimeltä Piskuilan, Musta ja Potter… Tosin nelikko tunnetaan myös nimillä Kuutamo, Matohäntä, Anturajalka ja Sarvihaara. Nimet tulivat heidän animaagimuodoistaan, lukuun ottamatta Kuutamoa. Matohäntä oli rotta, Sarvihaara oli hirvi ja Anturajalka oli koira, tai tarkemmin sanottuna hän näytti enemmänkin kalmankoiralta. Jaksatteko kuunnella vielä hetken? Jos jaksatte, niin näytän teille jotain siistiä.” Wolfe virnisti salamyhkäisesti kaapaten kaikkien mielenkiinnon. Nyökyttelimme innoissamme.
”Animaagiksi tuleminen on hankalaa ja jos se epäonnistuu seuraamukset voivat olla vakavat. Kaikkien animaagien tulee rekisteröityä ministeriössä, jotta heistä voidaan pitää lukua. Animaagius on erittäin arvostettu taito. Ja nyt…” Wolfe piti dramaattisen tauon ja yhtäkkiä Wolfen tilalla oli suuri pronssinvärinen susi.
Tunti oli todella mielenkiintoinen ja vau sille, että professori oikeasti pystyy tuohon!
Hämmästynyt kuudesluokkalainen luihuistyttö Crysantine Whirk
3.9.2019
Musiikkia, musiikkia – kakkosluokka ja Alice/Edward
Piippolan vaaAAriIIlla OoliII taalOO, hiiola-hiiola HEI!
On oikeasti aika loukkaavaa, miten fiksuina meidän uudet musiikin opettajat pitää meitä. Koska ne siis laulatti meillä jotain lastenlauluja koko tuskaisan kaksoistunnin… Siis ei kuolema. Ehkä se kyllä kertookin jonkin verran niiden kahden kykeneväisyydestä normaaliin aivotoimintaan ja erityisesti professori Masen tukee teoriaani siitä, että komeat miehet ovat fiksuja ainoastaan kolmessa tapauksessa sadasta.
Ja jos Masen on älyllisesti vajaavainen niin Brandon on kyllä ihan umpikahjo. Se vähän niin kuin elää jossain ihan omassa maailmassaan ja on tosi säikky ja kaikkee. Kesken tunninkin se vaan jäi ihan liikkumatta seisomaan ja tuijotteli johonkin ultra-avaruuskaukaisuuteen silmät ja monttu auki. Siis ihan seko tyyppi.
Mutta ehkä tämä tästä paranee. Ainakin me oltiin lopputuntiin mennessä päästy ihan totaalisista lastenlauluista laululeikkeihin, eli ehkä me tässä vielä päästään nousemaan pohjamudista ja saadaan meidän opettajien ajatustoiminta normaaleille raiteille. Toivossa on ihan järkyttävän hyvä elää.
Jos sun lysti on, niin kädet yhteen LYÖ! Jos sun lysti on, niin kädet yhteen LYÖ!
Elliot Johnson, toinen luokka, rohkelikko
3.9.2019
Sisustusta… siis mitä kettua?!
Okei ensinnäkään en tiedä miten sisustus voidaan ottaa oppiaineeksi, mutta valitsin tämän koska ei ollut muuta jäljellä. Tää on joka tapauksessa ainakin hyvä paikka tavata tyttöjä, jos tiiätte mitä tarkoitan.
No tunti alko silleen normisti, et eka esittäydyttiin ja sit ne selitti opetus suunnitelman ja silleen. Käytin aikani kattoen, että ketkä kaikki muut joutuu kärsimään tällä tunnilla, ja voin sanoa, että ei lupaavalta näytä, liian moni meistä viattomista viidesluokkalaisista kärsii.
Iowa piilovittuili opettajille minkä kerkesi ja musta tuntu, että niitäkin alkoi vähän ärsyttää kun päästiin kattoo erilaisii tekstiilei ja elementtei niin Iowa istu jonku pöydän päälle ja se hajos (sai muuten puolituntia kattiloitten kuurausta keittiössä siitä hyvästä). Platt alotti kauheen mekkalan siitä; siis hei c’mon se oli vaan yks pöytä, mitä sitte vaik oli antiikkii.
Weber on tosi hiljanen, mut sit kun se puhu, sil on hurmaava ääni ja se aksentti on ihana, mä voisin kuunnella sitä ikuisuuden. Meille tuli läksyksi suunnitella sisustus suureen saliin jouluksi. PLÄÄH!
Jimmy Marble, viides luokka, puuskupuh
3.9.2019
Alice Brandonin tähtitiedettä tähtitornissa puoliltaöin
Tähtöset tuikki, aivot ei toiminut ja kellot jätätti. Kuten Elliot jo totesikin, Brandon oli ja on outo, joten ei siitä sitten sen enempää.
Me katseltiin tähtiä, piirrettiin joku jännä tähtikartta ja saatiin läksyä. Ihan sellaista perussettiä.
Mulle tuli siinä kesken sen tunnin sellainen hullu idea, että voitaisiin alkaa lyödä vetoa siitä, että ketkä opettajista alkaa seurustella ekana! Mä henkilökohtaisesti veikkaan, että Wolfella tulee tulevaisuudessa oleen jotain juttua Weberin kanssa (mä näin ja kuulin kun ne höpötti jotain randomia ranskaa jossain käytävällä) ja sit oon ihan varma, että joku tyyliin Nessie Evenson saa sen hullun Whitlockin sydämen lukittua johonkin ihme häkkiin. Mitäs sanotte?
Joka tapauksessa hyvää yötä kaikille – koettakaa pitää hauskaa tänä vuonna.
Eric Burgess, viidesluokka, rohkelikko
3.9.2019
Hei, Johnson. Michael tässä taas. Musta on aika ilkeää, kun sä et enää edes morjensta mulle käytävässä. Ollaanko jooko pliis edes kavereita?
Mä juttelin sun Elliot-veljesi kanssa ja se sanoi, että sä tykkäät runoista. Siksi mä kirjoitinkin sulle rakkausrunon, joka ilmentää mun emotionaalisen tunneskaalani koko sulkeutumatonta ympyrää.
Eli siis näin se menee (mä voin tehdä tähän sävelenkin, jos sä haluat, niin tästä tulis sit niin kuin meidän oma laulu…):
Oi Johnson, hirtä minut hiuksiisi,
kurista suihkuverholla ja ota omaksesi silmieni värikin.
Katso minuun, unohda kuukin taivaalla
ja kerro, että painut kanssani sinne, missä pippuri kasvaa.
Tule, oi verkkokalvojeni kuningatar,
liimaa huuleni umpeen hunajallasi.
Oi Johnson, sinä olet ikuisuuteni alkuaine.
Että sellaista.
Terveisiä Michaelilta, jota kaikki vain vieläkin rakastavat suloista pikku-Emilyä lukuunottamatta
