A/N:Olin aivan unohtanut tunkeneeni ficin tännekin.
Jatkoa on kirjoitettu jo muutaman osan verran ja lisää on tekeillä kunhan saan sen päästäni ulos.
Tässä nyt kuitenkin ensihätään toinen luku.
Anteeksi vielä lukujen lyhkäisyys.
Toivottavasti kelpaa!
~*~*~*~
2. OSA
Kun pojat viimein saapuivat normaalille hengailupaikalleen, erään sillan alle, Alex istahti sanaakaan sanomatta betoniporsaalle ja kahmaisi kasan pikkukiviä käteensä heittääkseen ne veteen. Hän kuitenkin luopui ajatuksesta ja avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta sulki sen sitten katsahdettuaan takanaan seisovaa Tomia. Poika oli heittänyt paitansa pois ja paistatteli päivää loppukesän auringossa. Alex käänsi katseensa nopeasti takaisin veteen ja tällä kertaa hän heitti pikkukivet jokeen. Ropina sai Tomin heräämään haaveistaan ja poika katsahti ystäväänsä.
”Niin oliko sulla mulle jotain kerrottavaakin?” Tom kysäisi ja hieraisi niskaansa.
”Juu siis niin...”, Alex takelteli. ”Siis, kun Viv oli nähnyt meidät lauantaina...”
”Ei kai se vaan kerro sun mutsille?” Tomin äänestä kuului hätäännys. Poika nousi parempaan asentoon ja tapitti ruskeilla silmillä suoraan ystäväänsä.
Alex kääntyi paikallaan ja vastasi Tomin katseeseen. Hetken he vain tuijottivat toisiaan, kunnes Tom rikkoi hiljaisuuden kärsimättömänä.
”No sano nyt, mitä se haluaa. Ei voi olla kovin paha juttu.”
”On se”, Alex huokaisi. Hän käänsi katseensa maahan ja heitti taas kourallisen kiviä veteen. Tom alkoi jo tosissaan hermostua, kun toinen vain vältteli häntä. Yleensä he puhuivat kaikesta, turhastakin, todella avoimesti, mutta nyt kaikki ei ollut kunnossa.
”Nyt perkele kakistat sen ulos”, Tom mesosi.
”Okei, okei”, Alex rauhoitteli ystäväänsä ja käveli ylemmäs rantaa pitkin ja istahti ruohikolle. Tom seurasi häntä ja istahti alas.
”Se haluais, että me... Tai siis, kun se tykkää... Ei, kun se siis...”
”Sano nyt jo”, Tom huokaisi ja tarttui Alexia hartioista. Alex sävähti toisen kosketusta ja nojautui taaksepäin.
”Se haluais, että me otetaan sille meistä kuvia.”
”Kuvia?”
”Niin, kuvia”, Alex huokaisi syvään.
Tom repesi nauruun ja oli tukehtua purkkaansa. Alexin täytyi hakata ystäväänsä selkään.
”Se haluaa siis, että me otetaan itsestämme sille kuvia”, Tom pärskähti yskintänsä lomasta.
”Mitä se niillä kuvilla tekee, kun se sais katella mua ihan livenäkin vaikka kuinka paljon.” Tom kaatui selälleen ja ummisti silmänsä. Alex arveli pojan taas vaipuneen haaveilemaan hänen siskostaan. Eihän siinä ollut mitään vikaa, Vivian kun sattui vielä olemaan harvinaisen kaunis.
”Ei, kun se haluais meistä sellasia homokuvia”, Alex kuiskasi kaksi viimeistä sanaa. Tom avasi toisen silmänsä ja katsahti kysyvästi.
”Siis mitä kuvia?”
”Homo”, Alex toisti.
Tom ratkesi taas riemusta ja nauroi kippuralla maassa. Alex katseli ystäväänsä vihaisena ja risti kädet rinnalleen.
”Sä et nyt vissiin tajua, että miten vakavaa tää on.”
”Mutta kun mä en tajua, että mitä sä tarkotat niillä ’homokuvilla’. Siis pitääkö meidän pukeutua homoiksi tai jotain?” Tom hykerteli itsekseen. Hän ilmeisesti kuvitteli Alexin pukeutuneena tiukkoihin nahkahousuihin. Alex karisti mielikuvan mielestään ja tuijotti vakavana ystäväänsä.
”No ei nyt ihan. Meidän pitäis pussata”, Alex sanoi lopulta vaivaantuneena.
Tom nousi takaisin istumaan. ”Pussata”, hän toisti.
”Niin. Eikä mitään poskipusuja, vaan ihan kunnon limojen vaihtoa. Ja se pitäis kuvatakin koko homma”, Alex selitti vaikeana ja tuijotti suoraan eteensä. Tom nyppi vaitonaisena ruohonkorsia yksitellen maasta.
”Onko sulla kamera mukana?” hän kysäisi lopulta ja katsahti syrjäsilmällä Alexia.
Alex nyökkäsi hiljaisena ja katsahti takaisin Tomiin. Tom mietti vielä hetken ja avasi lopulta suunsa.
”No mennään sit hoitamaan se juttu pois alta”, hän tokaisi lopulta ja nielaisi. Tom nousi ylös ja suuntasi askeleensa takaisin sillan alle piiloon. Kun Alex vihdoin saapui ystävänsä perässä, hän löysi toisen pojan istumasta betoniporsaalta edelleenkin ilman paitaa. Tom nousi ja heidän askeleensa kohtasivat keskellä hiekkaista aluetta.
Alex oli kaivanut kameransa taskusta. Molempien poikien hengitys rahisi ja sydämet pompahtelivat kiivaammin kuin yleensä. Olivathan he ennekin suudellet. Tai siis eivät toisiaan, vaan tyttöjä. Eihän se voisi niin kamalaa olla, piti vain kuvitella, että toinen olikin tyttö. Tom astui viimeiset askeleet heidän välissään ja tunsi pian Alexin hengityksen kasvoillaan. Tom oli jo nojautumassa ystävänsä puoleen, kun tämä yhtäkkiä vetäytyikin kauemmas.
”Odota, mä laitan kameran päälle”, Alex henkäisi ja käänsi katseensa käsissään olevaan kameraan. Tilanne oli jo alkanut ahdistaa häntä ja pian ei enää olisi paluuta. Toivottavasti kukaan ei näkisi. Saatuaan kameran päälle Alex viittasi Tomille, että he menisivät sivummalle istumaan. Lähellä olikin pensas, jonka suojaan he vetäytyivät ja jollei joku tulisi rannalle heidän kohdalleen, heitä ei huomattaisi.
Alex kohdisti taas huomionsa Tomiin, joka istuikin yllättävän lähellä. Hän tarttui kameraan ja suoristi toisen kätensä, jotta he molemmat mahtuisivat kuvaan. Nyt sitä mennään, Alex huokaisi päänsä sisällä. Tom teki taas aloitteen ja kumartui lähemmäs. Juuri kun heidän huulensa koskettivat ja Alex oli nappaamassa kuvaa, Tomin puhelin pärähti soimaan. Alex vetäytyi vaistonvaraisesti kauemmas ja pakotti näin toisen pojan vastaamaan.
Tom lopetti puhelun ja katsahti Alexia, joka istui edelleen paikallaan.
”Faija soitti. Mun täytyy mennä”, Tom nousi ylös, nappasi paitansa ja jäi odottamaan, että Alexkin saisi hilattua itsensä ulos pusikosta. Kun Alex oli saanut itsensä suoraksi ja suurimmat roskat housuistaan irti, pojat lähtivät talsimaan vaitonaisina kohti kotia. Matkan aikana kumpikaan ei sanonut mitään, he tuijottivat vain hiljaa eteensä, välillä vilkaisten syrjäsilmällä ystävänsä kasvoja. Puiston kohdalla pojat erosivat, sanoen vain hiljaisen hein. Alex veti hupun päähänsä ja tunki kätensä syvälle taskuihin. Hän halusi vain olla yksin.
Kotona isosisko käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mutta silti Alex ei voinut olla välillä vilkuilematta siskoaan vihaisesti. Poika hotki ruuan ja säntäsi sitten yläkertaan omaan huoneeseensa, huutaen vielä vihaisen kiitoksen äidin muistutettu siitä. Huoneessaan hän makasi sängyllä ja ajatukset myllersivät hänen päässään. Hän ei mennyt alas edes iltapalalle, vaikka äiti kävi oven takana koputtelemassa. Lopulta Alex vaipui pätkittäiseen uneen ja näki monenlaisia painajaisia, joista suurin osa päättyi raadeltuun Tomin kuvaan.
A/N2: Jos ei jaksa odottaa Finiin tulevia päivityksiä kaksi seuraavaa osaa voi lukea
Minisculesta.
