Kirjoittaja Aihe: Marian suuri suru Remus/Maria/Joe, S, angst, one-shot, songfic.  (Luettu 4103 kertaa)

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Tekijä:Minä.
Beta:Ei olla.
Paritus:Remus/Maria/Joe
Ikäraja:S
Varoitus:Ööh...ei taija ollla.
Summary:Maailmassa oli tärkeintä vain rakkaus.
A/N: Noh tekasin tän äsken ja haluan kommentteja. Biisi on Tässä talossa, mutta en kuollakseni muista minkä bändin :)
Vastuuvapaus:Kaikki minkä luette kuuluvan J.K.Rowlinille kuuluu myös hänelle aj luonnolllisesti loput minulle,.

                     Marian suuri suru.

kylmä keskiviikko
sadetta ja harmaata
keittiön ikkunasta
mä tuijotan tunteja
kun tyhjälle paperille
kirjoitan sanoja
kuinka eilen vielä mut
onnelliseksi teit

Maria istui yksinään pihalla ja katsoi menneisyyteen. Menneisyyteen johon Remus kuului. Menneisyyteen johon kuului kaikki Tylypahkan ilot ja surut. Menneisyyteen johon kuului Marian paras kaveri Lily Evans. Tai oikeastaan Lily Potter tätä nykyä. Kaikille muille oli käynyt hyvin. Paitsi hänelle ja Remukselle.

  tässä talossa
näissä huoneissa
on ikävällä sun nimesi
tässä talossa
näillä muistoilla
on jokaisella sun kasvosi

Maria katsoi takanaan olevaa kaunista taloa. Talo oli punainen. Seinät olivat tehty laudoista ja tiileistä. Maria muisti aina sen hetken, kun he olivat aloittaneet talon maalaamisen Remuksen kanssa.
Remus nauroi hänelle ja otti pensselin.
”Etkö osaa edes taloa maalata?” Mies oli kysynyt leikkisästi.
”Hyvä on. Maalaa sinä talo niin minä teen ruokaa,” Maria oli nauraen luovuttanut. Hän oli painellut sisälle hymyillen Remukselle, joka oli näyttänyt hölmistyneeltä.
 Puolen tunnin kuluttua he olivat kuitenkin selällään nurmikolla. Kumpikin oli unohtanut päivän työn. Maailmassa oli tärkeintä vain rakkaus.
Marian poskelle valui yksinäinen kyynel kun hän jatkoi lauluaan:
            kyllähän mä myönnän
et sulle väärin tein
mut huomaat sä huomaat sä
kuinka väärin tuomitsit
kun oven kiinni heitit
avaimenkin hävitit
vaikka äsken vielä mulle
sä hymyilit

Hän oli luullut ettei Remus olisi koskaan saanut tietää sitä. Sitä kuinka hän oli pettänyt tämän.
 Maria oli ollut surullinen tuona iltana, kun Remus oli huutanut hänelle ja lopulta hän oli vihoissaan mennyt baariin ja tavannut siellä Joen.
 Joe oli ollut Marian entinen poikaystävä. Maria oli  rakastanut Joeta, kunnes kaikki oli ollut ohi.
 Baarissa Maria kuitenkin tunsi edelleen rakkautta entistä kihlattuaan kohtaan, joten hän oli syöksynyt tämän syliin ja suudellut suoraan suulle. Sattumalta juuri silloin oli Remus ilmestynyt baariin.

      mä soitin ja koitin
sulle selittää
mä mietin ja tiesin
kuinka vaikeaa
sun ois anteeksi antaakaan
mä soitin ja koitin
sulle sopertaa
ei se ollut mun vikakaan
mä mietin ja tiesin
et tää ikävä
mulle silmiini jää

Nyt kyyneleet valuivat jo maahan asti, sillä Maria oli polvistunut. Hän ei vain jaksanut enempää. Kaikki oli ohi. Hänen rakkautensa oli ohi. Hän ei voisi enää koskaan rakastaa ketään. Sen hän tiesi.

tässä talossa
näissä huoneissa
on ikävällä sun nimesi
tässä talossa
näillä muistoilla
on jokaisella sun kasvosi.

-----------------
Tässä. Kommentteja??
« Viimeksi muokattu: 29.08.2010 14:35:04 kirjoittanut Vaarallinen Komentoija »

Feliicia

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 817
  • Hobitti
Ihana, surullinen ficci.  :'(Onnistuit tekemään tästä surullisen


ava by Raitakarkki
banneri by Pyry

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
HarryPotterFan4Ever, kiitti paljon. Minulle ei ole kovinkaan suuri haaste tehdä jostain ficistä surullista :)

Kukkamaaria

  • ***
  • Viestejä: 346
  • Keisarinna
Tämä oli kyllä surullinen :'( jäi häiritsemään mikä biisi tässä on, jos sen laittaisit vielä tuonne alkuun näkyviin :) vaikkakin tiedän tuon biisin, mutta enhän minä sitä nuhassa jaksa ajatella :D
But hey, isn´t it fun at the end of the day,
When everyone looks like me?
-Sonata Arctica -Cloud Factory

Tales By Kukkamaaria

Ava by Dolls

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Kukkamaaria, laitoin sen biisin nyt alkutietoihin sehän on Tässä talossa, mutta en vain satu nyt muistamaan minkä bändin huonomuistinen kuin olen ::) . Kiitos kommentistasi. Olet oikeassa, eihän sitä nuhassa kaikkea jaksa ajatella :D