Author Wilwarin
Ikäraja K11
Genret Fluffy.
Paritukset Glorfindel/Erestor, Elrohir/Legolas
Omat hahmot Saribol oli joskus jossain ficissä Rivendellin pääparantaja, ja Atharaen puolestaan on myös poimittu jostakin ficistä ainakin ajatuksena, mutta nimi on vissiin kokenut jotain muutosta meikäläisen kynsissä. Kummankaan keksijästä valitettavasti ei ole tietoa. Googlaamalla se salaisuus kuitenkin varmasti ratkeaa, joten propsit kyseisille kirjoittajille. Hálwen ja Elion ovat oman mielikuvituksen tuotoksia.
Summausta Kesäjuhlat.
A/N Glorfindel/Erestor on vuosien ajan ollut rakas asia, ja olen itsekin sitä jonkin verran tehnyt.
Tämä on vähän tällaista testailua, koepala, että pitäisikö minun julkaista muitakin ficcejä kyseisestä fandomista - ja parituksesta.
Vastakohdat”Tämän kentän suloisin pari?” Elrohir toisti pikkusiskonsa kysymyksen, katsoen edessään avautuvaa niittyä Legolaksen kädet ympärillään, muidenkin arvioidessa kymmeniä pareja katseillaan. Yhtä aikaa kaikkien katseet osuivat samaan kaksikkoon, hymyjen kaartuessa huulille. ”Aivan. Minä valitsen Glorfindelin ja Erestorin.” Virnistyksiä vaihdettiin, ja muut nyökkäsivät vahvistuksen.
”Eittämättä”, Arwen hymyili silottaen hamettaan.
Kyseessä olevat haltiat seisoivat puun alla puhumassa Saribolin ja Lindirin kanssa – tai Erestor puhui, ja Glorfindel seisoi hänen takanaan kädet tiukasti tumman haltian vyötärön ympärillä, kuljettaen välillä huuliaan tämän kaulalla. Erestoria se ei näyttänyt haittaavan; hän hymyili pienesti jättämättä kuitenkaan keskusteluaan.
”Mutta, me voimme varmasti puhua tästä paremmin sitten työaikana”, Erestor virnisti lopulta, ja pääparantaja ja bardi nyökkäsivät nauraen. Glorfindel tuhahti, tiukentaen otettaan omistavasti.
”Viettäkää mukava iltapäivä”, Lindir sanoi iskien silmää, ennen kuin jatkoi matkaansa Saribolin kanssa.
”Tietysti!” kultahiuksinen vanya huusi heidän peräänsä, suudellen sylissään kääntynyttä Erestoria hellästi. ”Eihän sinun kanssasi voi olla kuin mukavaa”, hän virnisti, näykäten tämän alahuulta. ”Itse asiassa ’mukava’ on laimea ilmaus: minä käyttäisin ennemmin esimerkiksi ’täydellistä’!” Erestor virnisti halaten haltiaa takaisin. He seisoivat hetken hiljaisuudessa, tumman haltian nojatessa päätään Glorfindelin hartiaan, tarjoten näin hymyilyttävän näyn muille.
He olivat itse asiassa aika lailla vastakohtia; Glorfindel oli pitkä, kultahiuksinen vanya, joka vastasi laakson puolustuksesta ja sotilaskoulutuksesta. Tämän takia hän oli luonnollisesti lihaksikas, ja ulkona vietetyn ajan takia ruskettunut. Erestor taas oli tummahiuksinen haltia, jonka suonissa virtasi noldorin veri hiukan sekoittuneena. Hän oli kalpea sisällä viettämänsä ajan takia, sillä hänen vastuunsa oli papereissa, neuvostoissa ja johtamisessa. Pitkä hän kyllä oli, eikä mikään ruipelo: olihan hän entinen tiedustelija. Erestor oli syntynyt Ost-in-Edhilissä, ollen nelisen vuotta Elrondia nuorempi. Glorfindel taas oli… no, Glorfindel. Syntynyt Valinorissa Laurelinin ja Telperionin valaistessa vielä maailmaa säteillään.
Eroistaan huolimatta he sopivat yhteen lähes saumattomasti, täydentäen toisiaan. He rakastivat toisiaan yli kaiken, mutta he eivät todellakaan kumarrelleet toisilleen – kumpikaan ei itse asiassa kumarrellut kenellekään. Erestor laukoi sarkastisia kommenttejaan Glorfindelille, ja tämä kiusasi tummaa haltiaa armottomasti. He osasivat kuitenkin lopettaa, ennen kuin todellisia suuttumisia tapahtui. Tai ainakin yleensä osasivat.
”Minä haluaisin juotavaa”, Erestor huokaisi, ja Glorfindel nyökkäsi auringonsäteiden kimallellessa kultaisissa hiuksissa.
”En minäkään pahakseni pistäisi.” Hän teki vaistomaisen liikkeen nostaakseen toisen syliinsä, mutta Erestor tarttui hänen ranteisiinsa.
”Miksi me teemme tämän aina näin päin?” Glorfindel kohotti kulmaansa, jähmettyen.
”Ei.”
”Miksi ei?” Sinä ajattelet, etten minä jaksa kantaa sinua?” Erestor mutristi huuliaan juuri sopivasti, ja toinen yritti keksiä jotain sanottavaa.
”Ei – totta kai sinä jaksaisit, mutta…”
”Säästä minut tuolta”, Erestor puhahti, ja hyökkäsi vanyan huulten kimppuun. Intohimoinen suudelma hämäsi vanhemman haltian, eikä tämä tajunnut kallistuvansa, ennen kuin Erestor pyyhkäisi häneltä jalat alta.
”Hei –!”
”Hyvänhän tämä käy. Samalla tavalla kuin toisinkin päin”, neuvonantaja irvisti, ja kultahiuksinen huokaisi, kietoen kätensä toisen kaulaan, ennen kuin pyristeli alas.
”Selvä, ymmärsin. Sinä et halua tulla kannetuksi ympäriinsä.”
”En, jos minä en saa kantaa sinua.”
”Tasa-arvo”, Glorfindel virnisti, kääntäen heidät niin, että hän oli selin puuhun. Erestor virnisti vastaan, työntäen rakkaansa kevyesti vasten vanhaa tammea, nostaen tämän syliinsä. ”Eiköhän se toimi jo kohtalaisen hyvin”, kultahiuksinen pohti kietoen jalkansa hoikalle vyötärölle.
”Ehkä”, Erestor mutisi hengittäen kuumaa ilmaa hänen kaulalleen, ennen kuin vangitsi virnuilevat huulet suudelmaan. ”Minä tosin haluaisin tasoittaa sitä vielä vähän.”
”Oh”, Glorfindel huoahti, silittäen peukaloillaan toisen kauniita poskipäitä. ”Varmuudeksi?”
”Varmuudeksi”, Erestor varmisti kuiskaten, ja vanhempi haltia nosti leukaansa, sallien perhosenkevyet suukot.
”Joko tänä iltana..?”
”Ehdottomasti, kultaseni”, Erestor virnisti niin petomaisesti, että Glorfindelin selkäpiissä kulki odottava väristys.
”Tämä on julkinen paikka”, Legolaksen ääni kuului heidän vierestään, ja vanya kohotti kulmaansa.
”Entä sitten?” Erestorin hampaat nipistivät hänen ihoaan niin, että siniset silmät sulkeutuivat hetkeksi mielihyvästä.
”’Entä sitten’? Hankkikaa huone!” Elrohir tokaisi, istuen alas Legolaksen asettuessa halaamaan häntä. Erestor huokaisi, ja kääntyi laskeutuen istumaan Glorfindel yhä sylissään. Tämä asettui parempaan asentoon, hajareisin toisen syliin, nojaten päätään tämän hartiaan. Erestor hymyili, kietoen kätensä löyhästi hänen ympärilleen.
He istuivat siinä hiljaisuudessa, kaikki neljä, kunnes Atharaen harppoi heidän luokseen.
”Fin!”
”Mitä?” Glorfindel käänsi päätään silmäilläkseen saapuvaa haltiaa.
”Minulla on asiaa.”
”Liittyykö se minun vastuualueeseeni?”
”Liittyy – ”
”Uhkaako jokin meitä?”
”Ei varsinaisesti.”
”Ylittääkö se sinun käsitys- ja harkintakykysi?”
”Ei”, ruskeahiuksinen haltia virnisti. ”Selvä, minä hoidan sen.” Glorfindel nyökkäsi.
”Minun vapaapäiväni ovat sen verran harvassa”, hän huokaisi, ”että anna minun nauttia niistä, ole kiltti.” Erestor nauroi, painaen suukon kultaisiin hiuksiin.
”Minä aion pitää hänet vielä huomisenkin!” hän huusi kävelemään lähteneen toisen kapteenin perään. Atharaen kääntyi.
”Huomisenkin?” hän toisti silmät suurina.
”Raen, sinä olet täysin pätevä pyörittämään sitä teidän sirkustanne yksinkin”, neuvonantaja tokaisi, muiden nauraessa. ”Luottaisit vain itseesi.”
”Toki”, kuului lyhyt vastaus, joka oli yhtä aikaa sekä huolestunut ja epäuskoinen, että huvittunut ja kauhistunut. Glorfindel nauroi, kääntyen.
”Muista lähettää Lindonin delegaatiolle saattue”, hän huikkasi. ”Ja järjestää partiovuorolistat uudestaan, Elion ei pääsekään omiinsa ensiviikolla. Haldir odottaa yhä virallista vastausta, muista muotoilla ja lähettää se hänelle. Tulevien noviisien harjoitusmiekat täytyy tilata myös, Hálwen oli tappaa minut viimeksi, kun jätin sen niin viimetinkaan. Ja pukuhuoneiden – ” Vastaus oli lentävä käpy, joka napsahti sievästi Glorfindeliä otsaan. Legolas, Elrohir ja Erestor nauroivat vedet silmissä Atharaenin ilmeelle.
”Minä syytän sinua, jos en muista kaikkea!” tämä huudahti, käännähtäen ja harppoen pois.
”Kiittämätön”, Glorfindel mumisi otsaansa hieroen, virnistäen sitten leveästi. ”No, hän ainakin hoitaa minun työni koko tulevan viikon ajalta.”
***
A/N2 Löytyy vasta-avatusta blogiarkistosta monen muun ficin ohella,
wilwarinficci.blogspot.com! Kommentteja kehiin.
