Elements K-11

[Xyam]

// Alaotsikko: Adventure/Romance/Fantasy, Oc/Oc

Nimi: Elements
Kirjoittaja: Xyam
Ikäraja: K-11
Paritus/Henkilöt: Adrianne Holt/Yuki Nagoya, Julie Richard ja Mathias Walker
Genre: Adventure, Romance, Fantasy
Yhteenveto: Maapallon tasapainoa on ylläpitämässä neljä henkimaailmasta häädettyä luonnonhenkeä: Terra, Ventus, Aestus ja Aqua. Yllättäen nämä neljä kuitenkin alkavat heikentyä ja koko maa on vaarassa. He kuiskivat salaisuutensa neljän kuuntelijan korviin ja lähettävät nämä kohti henkimaailmaa. Eriasia on, että pääsevätkö he edes porteille.
Varoitukset: Kliseinen juoni, luonnonhenkien nimissä pieniä virheitä, aloitteleva kirjoittaja
A/N: Kyseessä on ensimmäinen julkaisemani ja samoin ensimmäinen pidempi ficcini, jonka olen kirjoittanut, joten arvostelua sen mukaan. Uskoisin, ettei osia kuitenkaan tule kovin montaa, alle kymmenen, luultavasti. Julkaisemis- ja kirjoitusvauhdista en oikein osaa sanoa vielä mitään, sillä koulu alkaa muutaman päivän päästä ja se hidastaa jonkin verran.

Prologi

Adrianne

 Jälleen kerran juoksin metsässä, kohti suurinta tammea. Tuuli leikitteli pitkillä, vaaleilla hiuksillani ja kehotti minua juoksemaan nopeampaa, jotta se pääsisi kuiskimaan sanojaan korviini. Se saattaa kuulostaa oudolta, mutta minä voin puhua tuulen kanssa. En ole koskaan tajunnut syytä siihen, mutta totta se on, joka sana. Kun saavutan tammen, alan oikopäätä kivuta sen paksuja oksia ylöspäin. Päästyäni suosimani oksanhaaran kohdalle, istun sille ja aukaisen korvani kaikelle mahdolliselle. Ensin tuulen ujellus kuulostaa ihan tavalliselta, ennen kuin tunnen sen muuttuvan. Lakkaa tuulemasta ja viereeni alkaa muodostua utuinen hahmo, joka muistuttaa siluetiltaan ihmistä.
 ’’Adrianne…’’, ääni on heikko, mutta silti se kuulostaa etäisesti nuorelta mieheltä.
 Olen jo tottunut ääneen, mutta en tuohon heikkoon sävyyn. Se ei ennen ole ollut tuollainen, vaan täynnä vahvuutta ja vapauden halua.
 ’’Oletko kunnossa?’’ ulkopuolisen korvissa saattaa kuulostaa typerältä puhua Tuulelle samaan tapaan kuin ihmiselle, mutta minä olen tottunut siihen.
 ’’Joku häiritsee meitä luonnonhenkiä… Myös sisareni ja veljeni ovat heikentyneet…Eikä tämä tunnu ihmisten aikaan saannokselta, sillä silloin Aestus olisi kunnossa… Mutta nyt hänkin...’’, Ventus köhisi.
 Nyt aloin todella huolestua. Viimeksi kun Ventus oli huonona, syynä oli ihmisten ilman saastuttaminen. Myös Aqua ja Terra ovat olleet huonoina suunnilleen samoista syistä, mutta Ventus ei ole koskaan maininnut mitään vastaavaa Aestuksesta. Kaikki neljä luonnonhenkeä ovat sisaruksia keskenään ja ilmeisesti jokainen myös puhuu ainakin yhdelle ihmiselle. Kaikki käyttävät latinankielisiä nimiään, vaikka Aestus ainakin on jonkinlainen synonyymi sanalle tuli. Ventus sanoi kerran, että alkuperäinen sana oli hänen mielestään liian pitkä.
 ’’Pitäisikö minun tehdä jotain?’’ kysyin aidosti huolestuneena.
 ’’Siitä minun pitikin puhua… Puhuimme kaikki neljä keskenämme ja tulimme siihen tulokseen, että Incipio-vuorella on jotain tekemistä tämän kanssa. Mutta se sijaitsee henkimaailmassa, jonne me emme voi astua’’, Ventus selitti.
 ’’Mutta tehän olette henkiä. Miksette siis…’’, aloitin, mutta minut keskeytettiin.
 ’’Kerran, juuri kun maapallo sai alkunsa, meidän äitimme Regina kuvitteli, että me saattaisimme kääntyä häntä vastaan. Hän hallitsee luultavasti vieläkin henkimaailmaa, kuten silloinkin ja hän hääti ja kirosi meidät. Me emme voi poistua maasta, emmekä palata sinne. Ratkaisu johon päädyimme, on ainoa keino, vaikkei kukaan Aestusta lukuun ottamatta siihen mielellään suostunutkaan’’, Ventus piti tauon, ennen kuin jatkoi ’’Anteeksi, mutta me päädyimme siihen, että lähetämme teidän henkimaailmaan.’’
 Sydämeni jätti muutaman lyönnin välistä. Henkimaailmaan? Onko ihmisen edes mahdollista mennä sinne? Ja miten kaikkien neljän heikentymisen edes voisi estää. Ja ketkä ovat ’’me’’? Kysyin viimeisen kysymyksen ääneen Ventukselta.
 ’’Sinä ja ne kolme, jotka kuulevat sisaruksiani. Mutta älä huoli… Annan osan voimistani sinulle ennen lähtöä, vaikka se heikentääkin minua, ja opastan porteille asti.’’

 Comments, please?

 Pahoittelen Prologin lyhyyttä.

[Xyam]

Luku 1.

 Yuki

 Se tuntui monessakin mielessä typerältä. Siis että neljä ihmistä juoksisi henkimaailmaan, aivan noin vain, ja lähtisi sitten päihittämään joitain ihme henkiä. Miksi niiden edes piti sopia paikaksi juuri Saksa? Onnea vain niille, jotka asuvat Euroopassa. Onnekseni olin juuri silloin kun Terra kertoi tästä hauskasta retkestä Kiinassa, joten matka on vähän lyhyempi, mutta kuitenkin, minun piti ratsastaa Kiinasta Saksaan. Vielä enemmän tympi Siperia, Venäjän Aasian puolella oleva alue, jossa ei ole mitään muuta kuin pakkasta.
 Tällä hetkellä olen kuluttanut matkaan viikon verran ja varmasti ainakin puolikas mokoma menee vielä tämänkin jälkeen. Olen jo aika lähellä Venäjän rajaa ja tapaamiseen on aikaa enää kolme päivää, joten pitäisi kulkea entistä nopeammin, mikä saattaa olla hyvinkin vaikeaa väsyneen hevosen ja huonosti nukuttujen öiden takia.
 ’’Yuki... Ventus alkaa tuntumaan entistä voimakkaampana’’, kuultavan ruskeana vieressäni istuva Terra sanoi naisellisella, vaikkakin heikolla äänellä ja katseli kaukaisuuteen.
 Terra oli viimeisten tuntien aikana huomauttanut useampaan otteeseen Tuulen lähestymisen, joten yksi meistä olisi varmasti pian täällä. Olen oikeastaan kiinnostunut selvittämään, millainen hän on.
 ’’Kuinka kauan?’’ kysyin, kuten jokaisen vastaavan huomautuksen jälkeen.
 ’’Ei enää kauaa… Voin auttaa heitä niin, että he pääsevät tänne hieman yli kymmenessä minuutissa’’, Terran rauhallinen ääni sanoi.
 ’’Entä kuinka kauan jos et auta? Heikkenet vain entisestään’’, huomautin.
 ’’Voisin arvella jopa muutamaa tuntia. Maasto on yllättävän vaikeaa Ukrainan seudulla’’, Terra mumisi ja tuntui sitten keskittyvän johonkin, joten en ottanut asiakseni häiritä häntä.
 Kymmenen minuuttia… Sitten voisin nähdä yhden meistä ja yhden luonnonhengistä. Terran kyvyt ovat kuitenkin uskomattomat.

 Tuntui siltä, että olisi kulunut ikuisuus, kun metsän suojista alkoi pikkuhiljaa erottaa kavioiden kopinaa ja pian esiin ilmestyi hevonen, selässään ratsastaja. Saatoin erottaa nuoren naisen vaaleat, pitkät hiukset ja punaisen paidan jo kauempaa, mutta kun hän lähestyi pystyin tutkimaan häntä entistä tarkemmin. Punaisen paidan lisäksi vaatetukseen kuului mustat, lyhytlahkeiset housut ja ruskeat, juoksemiseen soveltuvat kengät. Eniten minua hämmästytti se, että hän oli kanssani suunnilleen saman ikäinen.
 Pian hän sitten pysähtyi ja hyppäsi alas tumman ruskean hevosen selästä, enkä ihmettelisi, vaikka se olisi ollut yhtä uupunut kuin omani. Tyttö tutkaili minua hetken aikaa, ennen kuin käänsi päätään sivuun. Siihen muodostui silmänräpäyksen aikana samanlainen, läpikuultava hahmo kuin Terra, tosin se oli väritön ja selvästi miespuolinen.
 ’’Kiitän avustasi Terra. Mikähän hinku sinulla ja Aqualla on aina olla auttamassa?’’ hahmo, ilmeisesti Ventus sanoi.
 Äänessä ei ollut yhtään samanlaista rauhallisuutta ja harkintaa kuin Terralla, ennemmin juuri päinvastoin. Vaikka se olikin yhtä heikko, oli siinä hieman seikkailun tahtoa ja vapautta.
 ’’Olen Adrianne Holt, hauska tutustua’’, tyttö avasi suunsa ensimmäistä kertaa ja esitteli itsensä meille.
 Nousin ylös kiveltä jolla olin istunut ja hymyilin hänelle, en tosin mitenkään leveästi ja ojensin käteni. Hän tarttui siihen ilman pienintäkään epäröintiä.
 ’’Yuki Nagoya’’, sanoin oman nimeni ja Adrianne nyökkäsi pienesti.
 ’’Tiedätkö miten Aqualla ja Aestuksella menee?’’ Ventus kysyi Terralta ja käänsimme Adriannen kanssa huomiomme heihin.
 ’’No, Aestuksen Kuuntelija asuu Ranskassa, eli aika lähellä Saksaa. Aqua puolestaan kannattelee seuraajansa meren yli Amerikasta, joten luultavasti kummatkin pääsevät perille’’, Terra selitti.
 ’’Pitäisi Aquaakin kiittää, jälleen kerran. Hän piti vedet myötäisinä’’, Ventus sanoi ja käänsin huomioni jälleen Adrianneen.
 ’’Mistä muuten olet kotoisin? Jos siis tulit merta pitkin?’’ kysyin häneltä.
 ’’Australiasta’’, hän vastasi yksitoikkoisesti ja oli varmasti lähellä, ettei silmäni pullahtaneet ulos päästäni.
 Ja minä luulin, että Kiinasta oli pitkä matka, mutta Adrianne on Australiasta! Eikös se ollut toisella puolella maailmaa?

 ’’Meidän pitäisi jatkaa matkaa, jos aiomme olla ajoissa, eikö?’’ Adrianne kysyi kulma kohollaan Ventukselta, jonka läpikuultava hahmo nyökkäsi ja haihtui sitten. Terra oli pysynyt tuossa muodossa koko matkan ajan. Miksi Ventus siis lähti?
 ’’Hän ei lähtenyt, Yuki’’, Terra sanoi kärsivällisesti, kuin aavistaen ajatukseni. ’’Kuten me muutkin, Ventus voi olla tuulena missä päin maailmaa tahansa. Nytkin hän saattoi lentää Espanjaan tai Intiaan. Mutta näissä hahmoissa voimme vain kuulla kaikkia maailmalta. Ventus luultavasti lähti katsomaan veljeämme ja sisartamme. Hän tulee, jos kutsumme häntä.’’
 ’’Eli, jos sinä haluaisit, niin voisit lähteä vaikka heti toiselle puolelle maailmaa?’’ kysyi häneltä.
 ’’Kuta kuinkin. No, jatketaan me matkaamme’’, Terra sanoi.

 //Joudun jälleen kerran pahoittelemaan lyhyyttä, mutta tässä olisi kaksikosta kuvat.

 Adrianne: http://cdn.teenhollywood.com/inline/13118f.jpg
 Yuki: http://cdimg3.crunchyroll.com/i/spire1/02282008/7/0/b/0/70b0a12a0d9dd0_full.jpg

[Kamelipullakaulin]

oho, eikö kukaan muu olekkaan kommentoinut tätä? No minä pelastava enkeli kommentoin!
Kirjoitusvirheitä en löytänyt, tai ainakaan silmiin ei pompannut teksti oli sujuvaa ja mielenkiintoista ja ah olen koukussa
Tosi mielenkiintoisen oloinen! Haluaaa lisää
no siis en ole kovin hyvä kirjottaan mitään hienoja viestejä niin joo kunhan nyt ilmoitan että sinulla on kommentoiva lukija joka on kiinnostunut!

-kpk

[Xyam]

Kamelipullakaulin: Mukavaa, että joku eksyi kommentoimaan ja lukee tätä pidemmällekin. Pelastit todella päiväni. Mutta mutta... Älä huoli, en minäkään mikään mestarikommentoija ole.  Olen kuitenkin iloinen, että pidit.

Luku 2

 Julie

 Sanon suoraan, että vihaan hevosia. Likaisia otuksia, joilla ratsastaminen on hyvin epämiellyttävää. Varsinkin, kun Aestus oli vaatinut, että ratsastaisin miestensatulalla, enkä saanut edes pitää kalliita pukujani. Se haaskaisi kuulemma liialti aikaa. Ja pyh, sanon minä. Toki luotin Aestuksen arviointi kykyyn, mutta hänhän ilmoitti minut tälle retkelle kysymättä minulta mitään. Minulta on aina kysytty kaikki! Toki hän oli, vaikka se kirpaisikin myöntää, paljon korkeammassa asemassa kuin minä. Hänhän oli luonnonhenki.
 ’’Julie, ajatuksesi harhailevat. Ja ratsastat jälleen väärään suuntaan’’, Aestuksen ääni oli yhtä aikaa heikko ja vahva.
 Sitä oli oikeastaan vaikea kuvailla. Sen kykeni ymmärtämään vain, kun itse kuunteli. Olin häkeltynyt hänen heikosta tilastaan jo aikaisemmin, mutta silti hänen äänensä tietynlainen vahvuus ei ikinä kadonnut. Eikä luultavasti katoaisikaan, ellemme sitten epäonnistuisi. Sen verran minunkin piti tehdä, vaikken siitä nauttinutkaan. Ja kolme muutahan olivat mukana. Tosin kaikki olivat luultavasti jotain alempaa ryysyläiskansaa.
 ’’Aestus, olen jäänyt miettimään erästä seikkaa. Miten me neljä voisimme koskaan mennä henkimaailmaan tai auttaa teitä?’’ tiedän, että puheeni saattoi kuulostaa, no, liiankin arvokkaalta.
 Sillä tavoin minut oli opetettu puhumaan ylempiä kohtaan, enkä ollut siitä koskaan luistanut. Isäni ei tuskin sallisi sitä. Tosin, ei hän oikeastaan sallinut tätä matkaakaan, vaan karkasimme. En voisi kuuna päivänä kertoa, että puhun Tulelle. Hänhän luulisi minua hulluksi!
 ’’Selitän sen myöhemmin, kun kaikki ovat koolla. Mutta en minäkään tästä nauti’’, Aestus vastasi.
 No, viimeisen osan paikkaansa pitävyydestä voin olla varma. Aestus oli aina ollut taistelunhaluinen, eikä heikkous ollut hänen mieleensä. Niin kuin ei minunkaan.
 ’’Etkö tosiaan? Sinähän se olet aina halunnut heikentää meitä muita. Eikö vain Aestus?’’ hätkähdin hieman.
 Lähistöllä ei ollut Aestuksen kuvajaisen lisäksi ketään. Lisäksi ääni oli kuulostanut oudolta… Kuin pelkältä tuulahdukselta, jonka sanat ovat selvästi erotettavissa. Pian Aestuksen viereen kuitenkin alkoi ilmestyä samankaltainen, utuinen hahmo, tosin läpikuultava.
 ’’Ventus, luuletko todella, että minä pidän tästä?’’ Aestus sihahti. ’’Asiaa helpottaa ainoastaan se, että te kolme olette samassa veneessä.’’
 ’’Aina yhtä jäykkä, vai mitä?’’ Ventus kysyi, ennen kuin käänsi katseensa minuun. ’’Olet siis Julie, vai?’’
 ’’Mistä sinä sen tiedät?’’ kysyin hieman töykeänoloisella äänellä.
 ’’Pikkulinnut lauloivat’’, Ventus sanoi hymyillen hieman.
 ’’Taas noita laimeita vitsejäsi. Mitä sinä edes teet täällä, etkä… Mikä hänen nimensä olikaan? Adrianne, eikö? Sen Adriannesi kanssa?’’ Aestus kysyi.
 ’’Hän on Terran seurassa ja oli pakko päästä katsomaan, että ehditte perille ajoissa’’, Ventus myhäili.
 ’’Sinun on turha huolehtia minun asioistani! Ja jätit Terran lapsenvahdiksi vai?’’ Aestus sähähti. ’’Julie meidän kannattaisi jatkaa matkaa.’’
 Nyökkäsin vastaukseksi ja olin jo lähtemässä liikkeelle, kun Ventus pysäytti minut. ’’Aestus on vain kateellinen, kun minä olen se vahvin ja hän heikoin.’’
 Sitten hän katosi ja Aestus vaikutti olevan yllättävän huonolla tuulella. No, jos minun kunniaani loukattaisiin, saisi toinen siitä maksaa. Ja miten niin Aestus oli heikoin? Kysyin asiaa häneltä ja hän huokaisi hieman luovuttaneen oloisena.
 ’’Teoriassa hän on oikeassa. Tuli on elementeistä se heikoin. Vedelle minulla ei ole pieniäkään mahdollisuuksia. Jos tuhoan metsiä, saa Terra vain ravinteita kasvattaa uutta tilalle. Ja no, Tuulta voisi korkeintaan saastuttaa ja täyttää savulla, mutta hän puhaltaa ne pois’’, Aestus myönsi.
 Hän vaikutti… No, masentuneelta. Toisinaan henget siis olivat meidän kaltaisiamme. Heillä oli selvät tunteet. Ventuksesta en kyllä pitänyt ollenkaan. Ja kerran Aestus sanoi, että me Kuuntelijat, tai millä nimellä hän meitä kutsuikaan, olisimme paljolti henkien kaltaisia. En siis pitäisi tästä Adriannestakaan, se olisi varma se. Toivottavasti kaksi muuta olisivat edes hieman siedettävämpiä. Ja jos ei, niin olihan minulla Aestus. Joskus tosin mietin, että olinko minä hänelle kuitenkaan mitään. Olinko vain välikappale, jolla hän saisi pelastettua itsensä. Oliko minulla mitään arvoa hänelle?

 //Taas lyhyt osa, mutta nämä pitenevät reilusti sitten kun pääsen vauhtiin. Näin aluksi kirjoitan vain jokaiselta päähenkilöltä yhden osan matkasta.

[Kamelipullakaulin]

tämäkin luku hyvä
sulla on jotenkin sujuvaa toi teksti ja sitä on kiva lukee. Meinaan että se ei töki, oo liian sekavaa tai mitään vastaavaa
ja odotan innolla neljännen henkilön esiin tuloa !
Ja sitten ku innostut kirjottaan aivan hulluna ja ku juoni pääsee kunnolla vauhtiin niin tulee ehkä, sekavia, tunteikkaita ja hieman pidempiä kommentteja minultakin en siis tarkoita että nää hieman lyhyemmät kappaleet olisivat huonoja, päin vastoin, minusta tämä on hyvä kun jokaisesta on kerrottu tällein erikseen (: mutta tiedätpähän varautua niihin hieman sekavampiinkin viesteihin

jatkoa odotellen

-kpk

[Saizzle]

Ihana <33 niinku normaalistikki rakentava lentää ku tuhka tuulen mun lukiessa jotain hyvää : ) Mikä kuvailee tätä lukua hyvin Asia on niin, että jos tä ois huono mul ois vaik mitä sanottavaa. Mut tä on hyvä. Ja sry tätä mun sekavaa kirjotus tapaa mut' minkäs sille voi : D

Vaikutan iha bimbolt täsä kommentissa...

[Xyam]

Kamelipullakaulin: Ei siinä kolmannessa osassa kovin kauaa pitäisi kestää... Paitsi etten jostain syystä osaa kuvailla Mattia... Matt on vaikeaselkoinen persoona. Mutta on hauskaa, että tästä pidetään. Ja kyllä minä ne sekavatkin kommentit kestän. Kiitos kommentista.

Saizzle: Jo toinen kommentoja! *Hyppii seinillä* Siis joo... Ei se sekavuus mua haittaa, eikä itsellänikään ole yleensä mitään kovin rakentavaa palautetta, joten en ala tuomitsemaan. Mutta mukavaa, että pidät.