Nui. Yritän nyt kommentoida mahdollisimman monia ficejä, ja koska tämä oli ensimmäinen, aloitan siis tästä.
Sirius on mielenkiintoinen hahmo, ja vaikka Siriuksesta ja kuolemasta onkin kirjoitettu paljon, tämä oli silti erilainen. Ehkä tosiaan hieman pohtiva, enemmänkin keskittynyt siihen, mitä Siriukselta jäi jälkeen, ja mitä hän ei saanut. Asetelma oli siis kiintoisa, hieman erilainen kuin yleensä. Parituksena vihaan Remusta ja Siriusta, mutta pidin kuitenkin siitä katkerasta ajatusmaailmasta ja tunnelmasta, joka tässä aika hyvin pysyi mukana loppuun asti. Toisaalta silti lopun onnellinen säväys oli suloinen, ja vaikka tunnelma tosiaan keikahti aika nopeasti, toimi tuo lopetus minusta ihan hyvin.
Kokonaisuudessaan lyhyt, kivasa makupala ja lukemisesta jäi hyvä mieli (vaikka angstia olikin). Ehkä enemmän sellaista soljuvaa kuvailua ja kerrontaa olisi saanut olla, plus kirjoitusvirheitä hyppi aika paljonkin silmiin. Pilkkuja puuttui, ja noi repliikit oli myös ainakin yhdessä kohtaa kirjoitettu väärin. Siis:
”Kuoleman jälkeiseen elämään,” Sanoin ja painoin silmäni kiinni.
”elämään”, sanoin.. kuuluisi olla.
Mutta juu, kiitoksia lukukokemuksesta!
