Ficin nimi: Jätit jälkeesi vain jääkyyneleitä
Kirjoittaja: Peacock
Tyylilaji: angst, one-shot, deathfic
Ikäraja: S (Epona lisäsi myös otsikkoon)
Paritus: Lily/Severus
Vastuuvapaus: kaikki, mikä on tunnistettavissa Rowlingille, on myös hänen. En rikastu tällä tekeleellä.
A/N: Vau, ensimmäinen kerta, kun kirjoittelen Lilysta ja Severuksesta. Kokeilen myös uutta kerrontatyyliä ulkopuolisena henkilönä. Toivottavasti hahmot eivät ole liian OoF. Kommentointi sallittua. Osallistuu Vuodenaika-haasteeseen talvella.
_________________________________________________________________
Jätit jälkeesi vain jääkyyneleitä
Levitätte viltin jäiselle, lumen peittämälle maalle. Rikotte taas normeja, uhmaatte sivistystä. Sinä avaat korin ja paljastat sen sisällön. Otat esille kaksi syvää mukia, kaakaota ja keksipaketin. Hän näyttää innostuneelta. Kaadat kaakaon puoliksi teille molemmille; katselette hetken ilmaan kohoavia höyryvanoja. Hän asettaa kuppinsa lumeen, nousee ylös ja pyytää sinua tanssiin. Näytät epäröivältä, etkä osaa päättää. Vastahakoisena suostut hänen pyyntöönsä ja ojennat kätesi hänelle. Hän tarttuu siihen - pyörähdätte muutaman piruetin, kunnes kaadut. Ja hän nauraa, vaikka sinuun sattuu. Mutta hän ei tiedä. Sinä loukkaannut, käännät selkäsi hänelle ja lähdet teidän lumimaailmastanne pois, joka hetken oli täydellinen irtaantuminen muusta maailmasta. Mutta et näe sitä, minkä jätit jälkeesi; hänet tanssimaan yksin kuurankukkien keskelle. Yksin, niin kuin hän muka ansaitsisi sen.
* * * *
Hän ojentaa sinulle katulampun valossa pienen punaisen lahjapaketin. Katsot häntä hämmästyneenä, kun otat lahjan vastaan. Avaat sen ja käteesi liukuu tökerösti neulottu kaulahuivi, jossa risteilee kaaosmaisesti punaista ja vihreää. Mumiset kiitoksesi, kun hän hymyilee. Hän näyttää kauniilta taustanaan valkoinen lumimeri. Kun hän kertoo tehneensä kaulaliinan ajatellen sinua, ahdistut. Kävelette rauhaisassa lumisateessa ja sinun poskesi punertavat pakkasesta ja häpeästä. Hän on edelleen kalpea eikä pakkanen pure häntä. Ihmettelet sitä suuresti vaihtaaksesi puheenaihetta, ja hän vastaa naurahtaen:
- Puren sitä takaisin.
Huomaat nyt vasta, että hän johdattaa sinua kohti mistelinoksaa. Pysähdyt nopeasti, oiot neuletakkisi ja pahoittelet, mutta sinun täytyi olla kotona viettämässä jouluiltaa perheesi kanssa. Kun hän ymmärtää, hänen kasvonsa valahtavat hetkessä. Nyökkäät hänelle hyvästiksi ja lähdet taas jättäen jälkeesi turhan monta kertaa rikotun sydämen.
* * * *
Avaat tammikuisena aamuna oven, kun joku on koputtanut siihen. Hän seisoo kynnykselläsi vaikean ja pahoittelevan näköisenä, kun hän antaa sinulle ohuen kaulakorun, jonka päässä on kaunein riipus, jonka olet ikinä nähnyt. Henkäiset ihastuksestasi ja hetki olisi ollut täydellinen, ellei aviomiehesi olisi huutanut sinua ja astellut luoksesi. Ilmapiiri muuttuu hetkessä täysin, kun vanhat vihaajat tapaavat toisensa välissään nainen, joka on heille molemmille rakas. Miehesi aloittaa huutamisen ja hän myös; yrität saada korjattua tilanteen, yrität saada miehet rauhoittumaan, yrität, mutta heidän vihansa on voimakkaampaa kuin toivosi. Kauempana taustalla itkee lapsi, mutta sulhasesi on kiinnostuneempi tulijasta kuin lapsestaan, etkä itse voi liikkua; olet tappelun keskellä. Suljet oven ja luot hänelle ovenraosta pahoittelevan silmäyksen, mutta taas laiminlöit hänet. Hän ei arvosta valintaasi, ei ole koskaan arvostanut.
* * * *
Hän istuu kasvot ikkunaa vasten ilme lasittuneena. Hän seuraa talven tuloa ja odottaa, milloin saisi vaihtaa kalenterissaan kuukauden marraskuuksi. Taivaalta ryöppyää hentoja lumihiutaleita, jotka takertuvat ikkunaan sekunniksi ennen kuin niiden muoto hajoaa.
Hänen nyrkkiin puristuneissa käsissään - valkoiset rystyset suojanaan - on rypistetty pergamentin pala. Hän on lukenut sen turhan monta kertaa; joka kerralla tuska iskee häneen korventavammin polttaen sisuksia ja erityisesti silmänurkkia.
Severus,
lordi Voldemort oli tänä iltana liikkeellä ja hän suuntasi kulkunsa Pottereille. Ainoastaan poika jäi henkiin.
Lily Evans on kuollut. Olen pahoillani.
Albus
Hän kyyhötti tuolillaan liikkumatta, lähes hengittämättä. Hän oli poissaoleva, hän ei ollut täällä, hän ei ollut luonamme, kun sinä olit poissa - ikuisesti. Tällä kertaa olit kääntänyt selkäsi pysyvästi hänelle. Olit jättänyt jälkeesi hauraan ihmisen, jonka sydän oli tuhlattu sinuun.
