Nimi: Susityttö
Kirjoittaja: Irkku
Beta: Ei
Ikäraja: S
Fandom: Twilight
Tyylilaji: Angstiromance
Paritus: Jacob/Bella (E/B)
Vastuunvapautus: Hahmot kuuluvat Meyerille, minä vain lainaan!
Summary: Edward jätti minut. Jätti minut, eikä koskaan palaa.A/N: Sadastuhannes versio samasta aiheesta. Toivottavasti onnistuin edes vähän! Alku on mielestäni vähän tönkköä, loppu onnistui paremmin! Kommentteja otan vastaan, niin risuja, kuin ruusujakin!
SusityttöAurinko pilkottaa puiden takaa ja valaisee kalpeat kasvoni. Ilmassa tuoksuu kevät, lämmin, kirpeä tuoksu. Mieleeni tulvahtaa muistoja. Muistoja meistä. Muistoja yhteisestä ajastamme. Se aika oli liian lyhyt. Mutta vain minusta. Sinusta aika oli vain... uusi kokemus. Mutta minä rakastin sinua. Minä rakastan sinua. Rakastan sinua edelleen. En voi sille mitään. Mutta meitä ei oltu luotu yhteen. Olimme liian erilaisia. Eri maailmoista. Etkä sinä et rakastanut minua. Ja silti, sanoit minun iloksesi tuntevasi samoin minua kohtaan. Mutta se oli vale. Se oli julma vale, joka haavoitti minua kuultuani totuuden.
Luulin sinua täydelliseksi. Täydelliseksi jumalolennoksi. Jumalolennoksi, joka oli minua varten. Mutta en ollut tarpeeksi hyvä sinulle. Olin vain ihminen, joka rakastui sinuun. Sinä olit täydellinen, ainakin ulkoisesti. Mutta vasta nyt olen ymmärtänyt, ettei kukaan ole täydellinen. Et edes sinä.
Olen iloinen puolestasi, jos löydät onnen. Toivotan sinulle paljon onnea ja toivon, että unohtaisit minut. Olet jo varmaan unohtanut. Minäkin haluaisin unohtaa. Unohtaa kaiken yhdessä kokemamme. Mutta en voi. En osaa unohtaa. En osaa unohtaa elämäni parasta aikaa. Aikaa, kun uskoin sinun rakastavan minua. Aikaa, kun uskoin, että jonakin päivänä minusta tulisi kaltaisesi. Silloin todella uskoin niin. Mutta nyt tiedän totuuden. Enkä enää edes haluaisi sinun kaltaiseksesi. En, kun en voi olla kanssasi.
Minun kuuluisi vihata sinua. Vihata sydämmeni pohjasta olentoa, joka haavoitti minua. Mutta en pysty vihaamaan sinua. En, vaikka kuinka yritän. Mutta lupaukseni olen jo rikkonut. Niinkuin sinäkin rikoit omasi. Rikoit sen heti antaessasi.
Mutta nyt tiedän, että elämä voittaa. En enää vello kurjuudessa. Kurjuudessa takiasi. Vaan olen aloittanut elämäni uudestaan. Olen löytänyt onnen. Olen löytänyt oman aurinkoni, joka pitää minusta huolta ja joka inhoaa sinua minunkin puolestani.
Olen samalla vaihtanut puolta. Puolta vihollistesi leiriin. Minusta, joka ennen oli vampyyrityttö, on tullut susityttö. Susityttö, joka nukkuu oman lämpöpatterinsa kanssa pehmeällä nurmella. Lämpöpatterin, joka vetää sinua tiukemmin kylkeensä ja kuiskaa samalla käheällä äänellään:
”Bella, sinä olet minun. Ikuisesti minun.”
