Nimi: Ajetaan me tandemilla
Kirjoittaja: onkonälkä
Genre: Adventure/humour
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Percy/Kyyry
Ajetaan me tandemilla
Sen punaisen tandem-moottoripyörän kuuli jo kaukaa. Sen moottori hurisi kuin lohikäärmeen ja kissan risteytys, jonkin sortin mutantti tai Hagridin kuorsaus jos tarkkoja ollaan. Sen selässä parta hulmuten ratsasti aivan liian suurissa ajolaseissa Albus Dumbledore. Hänen kaapunsa oli kerätty syliin, jolloin kalpeat reidet saivat nauttia auringosta ja ruskettua Saivartelijan haastattelua varten, eihän tuollaiseen laatulehteen kuvattavaksi sopinut mennä kalpein reisin. Varsinkaan jos hän aikoi pukeutua uuteen lappuhaalariinsa, jonka lahkeet oli trendikkäästi revitty aivan liian lyhyiksi Dumbledoren luisevalle varrelle.
Kyydissä pitkäpartaisella herralla oli mahdollisesti epäloogisin henkilö, jonka kuvitella saattoi. Nimittäin Barty Kyyry. Albus oli lupautunut kuljettamaan tämän Belgian halki Euroopan laajuiseen taikaministeriksi pyrkijöiden kokoukseen, vaikka ei itse sinne matkalla ollutkaan. Belgiasta vain sai parhaat neuleohjelehdet ja pitsiliinojen postimyyntikuvastot. Heidän perässään oli koko matkan riippuliitänyt salakavalasti Percy Weasley, harvinaisen eksyneen näköisenä ja tuulentuivertamana mutta silti niin kovin rakastunut ilme kasvoillaan, olihan hän jatkuvasti kivenheiton päässä herra Kyyrystä. Ei sillä että hän koskaan Kyyryä kivellä heittäisi, ei kävisi mielessäkään. Paitsi jos tämä veisi taikaministerin viran ennen Percyä.
”Albus, minä en vieläkään ymmärrä. Miksi sinulla on pinkki hiusdonitsi päälaellasi?” Kyyry kysyi ihmetellen.
”Se on fuksia, ei pinkki, Barty senkin aberdiitti!” tuo miehinen mies huusi loukkaantuneella äänellä.
”Jos vielä sekoitat ne, loitsin sinuun omakehittelemäni absessikirouksen!”
Albus oli harjoitellut koko alkukesänsä sivistyssanoja ja viljeli niitä ahkerasti. Tutuksi olivat tulleet hedonistiset laryngaalit
(intohimoiset kurkunpää-äänteet) ja eksistenttiset pendelit
(olemassa olevat heilurit) joita molempia hän oli jo ehtinyt kokeilla tavallisessa arjessaan, jokseenkin onnekkaasti. Osalle oppimistaan sivistyssanoista hän oli kehittänyt jopa loitsun!
Matka kuitenkin jatkui tuolla upealla burgundynpunaisella vempeleellä. Kokous järjestettiin Belgian itäosassa, joten matkaa oli taitettava vielä paljon. Maisemat muuttuivat metsistä pelloiksi ja kaupungeiksi, vastarakastuneiden parien ensiasunnoiksi ja vanhojen avioparien maatiloiksi. Albus alkoi tuntea suurta haikeutta siinä körötellessään ja katsellessaan muiden rakkauden kukoistusta tulppaaneina pihoilla ja viskipulloina vanhojen miehien kainalossa ja tahroina rinnuksilla. Haaveiluistaan hänet keskeytti vain suuri sivuvaunuun kopsahtanut, punakarvainen olio, joka oli hautautunut mustaan riippuliitimeen.
”Ah, Wesselby! Siinähän sinä. Toithan muistiinpanoni ja kaavioni? Lisäksi tarvitsen vielä täyden matkaraportin kulujen korvausta varten ja taikaministerille poissaolon selityksen, jottei hän tajua minun havittelevan hänen työtään. Saitko kaiken ylös, Wasabi?”
”Toki, tietysti herra Kyyry, Sir.”
Oikeasti Percyn aikaansaannos oli vain vihainen, erittäin paljon pääjalkaista ituperunaa muistuttava piirros, jonka päästä nousi tornado ja alla teksti;
Herra Kyyry haisee pissalle! Percy alkoi katua piirrostaan saman tien aivan suunnattoman paljon ja tirautti muutaman kyynelen. Tuhma assistentti, tuhma! Hän nosti kuvan Kyyryn silmien tasolle, tosin joutui sitä varten seisomaan sivuvaunussa varpaillaan. Kyyry oli kuitenkin uppoutunut tandem-moottoripyörän musiikkiominaisuuteen.
”Se saa mun levikset repeemään kun se tyttö teki sen frontside ollien!” tuo mies lauloi omistautuneesti, silmät ummessa ja hassut, sienimäiset johtoihin kiinnitetyt tapit korviinsa sullottuina.
”Bisarreja nämä jästien laitteet.” Albus Dumbledore tuhahti pitkän tauon jälkeen ja notkealla ninjapotkulla hipaisi Bartyn vatsaa ilman minkäänlaista syytä.
Illan saapuessa kolmikko leiriytyi suuren kuusen alle, kun eivät hämäytysloitsuista huolimatta päässeet jästirahan puutteessa hotelliin, motelliin, bordelliin tai majataloon. Percy levitti liitovarjonsa herra Kyyryn päälle ja katseli tätä rakastavasti.
”En voisi koskaan viedä työtä jota tavoittelet, herra Kyyry.”
”Kyllähän minä sen tiedän, Waxbee. Eivät sinun sipulin kokoluokkaa olevat aivosi sellaiseen riittäisi.”
”Eivät, eivät todellakaan!” Percy sanoi ja punastui. Herra Kyyry oli niin viisas ja nokkela! Ja aina niin oikeassa.
”Dumbledore kaivoi sivistyssanakirjansa kaapunsa alta ja alkoi lausumaan sanoja. Joka ainoa ilta ennen nukkumaan menoa hän lausui kirjan kolmesti läpi, jotta varmasti muistaisi seuraavana päivänä kaiken.
”Daami, dadaismi, dakryo-, daktylo-, daktyloskopia, daktyyli, dalton, damaski.”
Ja niihin ääniin Belgian metsä vaikeni yöksi.
Percy ei koko yönä nukkunut. Hän katseli Barty Kyyryn ihania, kapeita pensseliviiksiä ja silmien päälle kopsahtanutta hattua. Hänen teki niin mieli silitellä miehen rintaa, poskea ja leukaa, mutta ei hän millään viitsinyt, se olisi nimittäin häirinnyt herra Kyyryn omaa rauhaa, jonka Percy ehdottomasti halusi suoda hänen kauneusunilleen. Poika pörrötti unelmoivasti hiuksiaan ja kuunteli Dumbledoren unista selostusta sivistyssanoista, joita hän tällä hetkellä luetteli kirjaimella R. Aamunkoitteessa matka jatkui. Puolenpäivän aikaan moottori alkoi kuitenkin yskimään, joten kolmikko joutui hylkäämään suuren ihmettelyn jälkeen tandem-moottoripyöränsä koskettavien jäähyväisten kera Belgialaiselle mekaanikolle. Matkaa oli vielä jäljellä 58 kilometriä, jota varten he saivat haalituksi kasaan hyppykepin, pulkan ja puolitoista tehosekoittimen moottoria. Taikavoimin he liimasivat moottorit hyppykeppiin ja pujottivat pulkannarun hyppykepin ympäri. Percy vaati saada kuljettaa suurinta roolimalliaan, joten hän hyppi ensin.
Kuusi kilometriä ja valtaisa määrä kummaksuvia katseita myöhemmin tuli Dumbledoren vuoro hyppiä. Percy hyppäsi riemuissaan herra Kyyryn syliin pieneen punaiseen pulkkaan ja nojautui tämän rintaa vasten.
”Voi, ilmanpaine pakottaa minut ihan teihin kiinni, etenemme niin nopeasti!” Percy huokaisi. Tosiasiassa pulkka eteni viiden kilometrin tuntivauhdilla alamäkeen.
Näin jatkui monen monta tuntia. He hyppivät yli yön ja yli päivän. Ja kun he lopulta olivat kokouspaikalla, olivat kaikki kolme niin kumman väsyneitä, ettei yksikään astunut sisään. Barty nukahti pulkkaan, Percy kerälle hänen rintansa päälle ja Dumbledore nojaten niskansa pulkan reunaan. Ohikulkijat viskelivät näitä Belgialaisella jästirahalla. Pitivät näitä kai seonneina, juoppoina ja kaiken lisäksi pähkähulluina. Nukkuivathan nämä aivan keskellä autotietä. Ja kun he viimein heräsivät, oli kokous päättynyt jo päiviä aiemmin.
A/N:
Jos haluat tietää, minne Tandem-moottoripyörä päätyi
