Kirjoittaja Aihe: Astetta vakavampaa ja hetken huumaa, max. K-11  (Luettu 1967 kertaa)

Eeyore

  • Radamsa
  • ***
  • Viestejä: 1 875
  • Karo-muoks || Ei Eyeore, ikinä.
    • Loista Tähti, loista.
Vastuunvapaus: Kaiken tunnistettavissa oleva kuuluu täti-Rowlingille. Minen tästä saa mitään, olen vain lapsi, joka rakastaa kirjoittamista.

Oma sana: Jep, koska olen osallistunut vuosittaiseen raapalehaasteeseen enkä halua finin täyttyvän minun yksittäisistä raapaleistani, päätin tehdä useampia raapaletopiceja, jonne tulin tasasen epäsäännöllisin väliajoin jotain lisäämään. Täällä on luvassa siis romancea ja fluffya, ikärajaltaan korkeintaan K-13.

***

Nimi: Älä jätä todisteita jälkeesi
Ikäraja: K-11
Paritukset: Lucius/Narcissa
Tyylilaji: Romance, tuplaraapale x3
Varoitukset: Seksistä ja kuvailuista.
Tiivistelmä: Mitään todisteita arkaluontoisista asioistaan ei kannattaisi jättää jälkeensä, varsinkaan jos muut niitä pystyvät käyttämään sinua vastaan.

Oma sana: Näitä julkkisten arkaluontoisen seksivideoiden ja -kuvien "vahinko"vuotoja on sattunut tässä jo sen verran mukavasti, että ajattelin hieman hyödyntää ideaa :D Osallistuu sataseen sanalla 098. Oma valinta - Todiste, esinehaasteeseen kameralla ja vuosittaiseen raapalehaaste kakkoseen.


1.

Narcissa kihersi vasten Luciusta tämän helliessä tyttöystäväänsä paikoista, jonne muilla ei ollut asiaa. Nainen yritti estää miestä liu´uttamasta kättään ympäriinsä, mutta ei tehnyt sitä tosissaan; hän vain halusi antaa poikaystävälleen jotain haastetta ja tämä näytti pitävän siitä.

Lucius yritti päästä Narcissan päälle, mutta tämä oli nopeampi ja keinautti miehen alleen. Lucius antoi naisen ottaa dominoivan asenteen ja kesken läheisen hetken hänelle tuli mieleen idea, jota oli hauduttanut ajatuksissaan jo jonkin aikaa.
"Mm, kuule", Lucius mutisi suudelmien lomasta ja naurahti naisen jatkaessa vimmatusti. "Narcissa, minulla on ehdotus."

Narcissa nosti kiinnostuneena päänsä pystyyn ja ynähti kysyvästi sipaisten hiuskiehkuran korvan taa.
"No, nyt kun olemme kahden teillä... muun perheesi ollessa matkalla muutaman päivän ajan niin eikö nyt olisi hyvä hetki... tiedäthän..."

Narcissa puri huultaan mukamas miettien pitkään. Mies ehti jo luulla, ettei ehdotus kiinnostanut naista, mutta tämä naurahti pian iloisesti läppäisten miestä kevyesti.

"Kuulostaa erittäin hyvältä. Oletko... onko sinulla ne mukana? Ettei satu mitään peruuttamatonta vielä?"

"On, on", Lucius sanoi hivenen häkeltyneenä. "Olen varautunut tähän jo... jonkin aikaa. Jos sinulla olisi tullut se mieleen vaikka ennen minua."

Narcissa hymyili rauhoittavasti ja siveli miehen otsaa. "Oletko sinä siihen valmis? Minä ainakin olen, ennen kuin ehdit kysyä."

Lucius nyökkäsi. "En minä muuten olisikaan ehdottanut moista."


2.

Narcissa oli halunnut valmistautua iltaan paremmin ja Lucius oli mennyt odottamaan toiseen huoneeseen. Itse asiassa hänelle teki erittäin hyvää viettää aikaa jonkin aikaa yksinään ja miettiä tulevaa; olihan selvää, että ensimmäistä kertaa pitäisi odottaa avioliittoon, mutta Luciuksen mielestä se oli hivenen vanhoillinen sääntö. Hän oli varma, ettei nykyisin kukaan tehnyt niin.

Mies ei jaksanut enää odottaa vaan juoksi yläkertaan Narcissan huoneen ulkopuolelle. Hän tarkisti, että suojausvarustus oli taskussaan mukana ennen kuin koputti kevyesti oveen ja astui varovasti sisälle.

Huone oli muuten pimeä, mutta tänä aikana Narcissa oli ehtinyt valaista sen useilla kymmenillä kynttilöillä. Hämyisä tunnelma oli intensiivinen, loistokas ja aisteja herättävä, ja mies ei ensin ehtinyt edes huomata, että nainen seisoi vaatehuoneen oven edessä.
Vaalea alusasu toi sopivan vastapainon kontrastiin ja sopi Narcissan hiustensävyyn. Lucius henkäisi äänettömästi ja naurahti iloisesti.
"Vau, oletpa saanut paljon aikaan tällä välin", hän sanoi vakuuttuneena ja Narcissa asteli hänen luokseen.
"Vain meitä ajatellen", hän totesi pehmeästi ja halasi Luciusta. Tämä tunsi Narcissan vetävän häntä sänkyä kohden, mutta irrottautui suudelmasta naisen hämmästykseksi.

"Minulla itse asiassa oli eräs toinenkin ajatus. Kiinnostaisiko sinua hieman leikkiä?" Lucius kysyi ja alkuhämmästyksen jälkeen nainen taputti innostuneena käsiään.
"Ooh, totta kai! Miten, ja millä?"
Lucius hymyili. "Meidän ei tarvitse tehdä itse mitään."


3.

Pimeydessä räpsähti kirkkaasti, mutta se ei haitannut huoneessa olijoita. Vaalea, jo lämmennyt lakana kahisi vienosti, ja vaalentui entisestään räpsähdyksen kirkastaessa taas huonetta.
Narcissa tuntui jännittyvänsä ja kiihottuvansa entisestään heitä kuvaavasta kamerasta; hän oli ensin luullut Luciuksen idean tarkoittavan jotain lelua, jota käyttää kesken kiihkeimmän hetken, mutta tämän idea olikin ollut parempi.

Kamera otti tasaisen hitaasti kuvia ja lopetti automaattisesti, kun tärisevä pariskunta makasi raskaasti huohottaen sängyllä. Lucius siirtyi pois Narcissan päältä, tarkisti, että kaikki oli ehjänä ja kömpi sitten naisen viereen. Tämä pyörähti kiinni häneen ja laittoi toisen käden miehen rinnalle.

"Sepäs oli..." nainen mutisi ja naurahti. "Saamme nauttia tästä jälkeenpäinkin."
"Niin", Lucius sanoi raukeana ja silitti Narcissan olkapäätä. "Voisithan tehdä ihan kansion, jonka kanteen kirjoitat Ensimmäinen kertamme Luciuksen kanssa."

Narcissa naurahti miehen typerälle idealle ja huokaisi sitten kirkkaalla äänellä.
"Toivottavasti kuvat onnistuivat."
"Sinä onnistut kuvissa aina", Lucius sanoi. "Itsestäni en voisi sanoa samaa."
"Älä höpsi!" Narcissa tuhahti. "Odotas vain, minä todistan sinulle, että näytät kuvissa yhtä komealta kuin luonnossakin."

Nainen könysi peiton alta ja hipsutteli alastomana kameran luo. Hän irrotti sen varovasti jalustasta ja tähtäsi; mies ei ehtinyt varautua kirkkaaseen salamavaloon ja ähkäisten hieroi silmiään sokaistuttuaan vähäksi aikaa.
"Jos kerran otat minusta kuvia niin saat varautua olemaan itsekin mallina."


4.

Narcissa katseli onnellisena saamiaan kuvia; Lucius oli teetättänyt ne heti lähdettyään kotiin ja nainen oli vastaanottanut ne juuri miehen pöllöltä. Se huhuili vielä ikkunalaudalla odottaen palkintoa ja vasta kiljaistuaan kuuluvasti nainen muisti eläimen olevan vielä paikalla. Hän ojensi sille makupalan ja kirjoitti Luciukselle nopeasti vastauskirjeen ennen kuin päästi pöllön ulos.

Nainen palasi vielä katselemaan kuvia; jokainen niistä toi elävästi mieleen heidän ensimmäisen yhteisen hetkensä, ja kuvat naisesta olivat kuin itsensä valokuvaajan ottamia. Mies oli muullakin tapaa osoittanut käsiensä taidon.

Narcissa säpsähti alakerrasta yhtäkkisesti kuuluviin ääniin ja tajusi, että hänen muun perheensä oli saapunut matkalta. Nainen ryntäsi vastaanottamaan heitä eikä huomannut, kun Bellatrix vaivihkaa ryntäsi yläkertaan.

Nyt minulla on tilaisuuteni ujuttaa Narcissan tuliainen huomaamatta hänen huoneeseensa, Bella ajatteli ja pyöritteli puuhelmistä käsikorua kämmenessään. Hän hämmästyy taatusti silmät päästän!
Bellatrix raotti jo valmiiksi avoinna olevaa ovea ja sipsutti sisään; hän oli aikeissa laittaa käsintehdyn korun yöpöydälle, mutta kiinnitti sitten katseensa sängyllä levällään oleviin kuviin.

Toisissaan kiinni olevat Lucius ja Narcissa saivat korun putoamaan ja kädet selaamaan kymmeniä otoksia hämmentyneenä; vai tällaista he olivat harrastaneet heidän ollessa matkoilla! Kummastuksesta avoinna oleva syy vääntyi kuitenkin pian hymyyn ja muutama kuva katosi paidan kauluksesta sisään.

Voi Narcissa. Älä jättäisi todisteita jälkeensä ellet halua niitä käytettävän.
« Viimeksi muokattu: 11.05.2015 13:48:45 kirjoittanut Kaapo »


"Sie oot vähän niinku vähä-älynen pikkusisko, jota miulla ei oo koskaan ollu."
Naakkapuiston istuva päällikkö Märkäpuuma
Lucius/Narcissa | 67/100

Eeyore

  • Radamsa
  • ***
  • Viestejä: 1 875
  • Karo-muoks || Ei Eyeore, ikinä.
    • Loista Tähti, loista.
Vs: Astetta vakavampaa ja hetken huumaa
« Vastaus #1 : 14.08.2010 20:15:03 »
Nimi: Aurori lohikäärmeenkasvattajan otteissa
Paritus: Charlie/Tonks (Tonks/Remus)
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Romance, het, kevyt angst ja humor, tuplaraapale x6
Varoitukset: Alastomuudesta, kevyt viittaus seksiin.
Vastuunvapaus: Leikin vain mielikuvituksellani. Ja tosiaan, Rowlingin ne ovat.
Yhteenveto: Fleurin ja Billin häissä juhlivat muutkin kuin itse aviopari.

Oma sana: Koska Charlie <3 Miun oli saatava parittaa miehelle joku hänen kaltaisensa, tai edes sinne päin, ja Nevilla ehdotti Tonksia. Buujaa, sieltähän se idea tulikin! Tietenkään ei mene seiskakirjan mukaisesti, joten toivottavasti tämä mutkittelu tässä ei haittaa :) Osallistuu het10:n kyseisellä parituksella, kolmen ficin haaste vol. 2:n Bryan Adamsin biisillä Let´s Make A Night To Remember ja vuodenajat-haasteeseen kesällä sekä vuosittaiseen raapalehaaste kakkoseen. Toivotaan, etten kliseillyt liikaa :D


***


Aurinko paistoi kauniisti ja lämmitti koko vehreää puutarhaa. Pikkulinnut lauloivat heleästi musiikin soidessa ja ihmisten tanssiessa yksin tai pariensa kanssa. Kaikilla oli hauskaa - paitsi Nymphadora Tonksilla. Hän oli tullut juhlimaan ystäväperheensä vanhimman häitä ja ilakoimaan, että sodankin keskellä oli jotain, mistä riemuita. Valitettavasti asia oli mennyt mönkään jo sillä, että Remus ei ollut päässyt tulemaan. "Ei ole hyväksi, että menemme sinne", oli tämä sanonut. Tonks oli kuitenkin ollut sitä mieltä, että jos paikalle pelmahtaa parvi ankeuttajia, olkoon se sitten niin. Hän joka tapauksessa menisi juhlimaan.

Jälkeenpäin ajatellen tuleminen oli ehkä sitten ollutkin virhe. Hääseremonian ja lahjojen jaon jälkeen naisen mielenkiinto oli tyssännyt siihen ja nyt hän istui yksinään eräässä erikseen olevista pöydistä.

Tonks oli jo lähes päättänyt, että menisi kiittämään Mollya hyvästä tarjonnasta ja onnittelemaan uutta avioparia, jonka jälkeen lähtisi, mutta kevyt napautus olkapäällä sai hänet havahtumaan.

"Hei, täällähän kuuluisi tanssia, ei näyttää nyreää naamaa."

Charlie hymyili ystävällisesti Tonksille ja nainen naurahti kevyesti.

"Äh, minä en ole tanssijatyyppiä", hän sanoi ja kysymättä Charlie vetäisi itselleen tuolin.

"En minäkään", Charlie tuhahti. "Minulla on kaksi vasenta jalkaa. En kuitenkaan kestä katsoa, kun istut täällä yksin. Jos lupaat vastavuoroisesti tallata minun varpailleni niin voisin viedä sinut tanssimaan."

Tonks naurahti ja suostui ehdotukseen.


***


Charlien puheissa ei ollut ollut mitään perää; tämä oli oiva tanssija. Hän pyöritteli Tonksia tanssilavan keskellä eikä nainen enää muistanut turhautumistaan tai sitä, ettei pitänyt tanssimisesta.

Vaikka Molly olikin käskenyt siistimään Charlien villiä kuontaloa, oli tämä siitä huolimatta resuisen näköinen. Tonks piti miehen tyylistä, siitä ettei tämä kulkenut minkään muodin tai muun linjan mukaisesti vaan oli täysin oma itsensä. Ei lohikäärmeenkasvattajana voinutkaan olla kovin siistin näköinen.

Kun Tonks meinasi horjahtaa ja lysähtää nauramaan tanssilavalle, päätti Charlie, että he voisivat pitää taukoa ja katsastaa herkkupöydän tarjottavat. Tonksia ei tanssin lopettaminen haitannut sen hauskuudesta huolimatta, sillä liikkuessa oli tullut varsin nälkä ja jano.

“Mitä muuten teet täällä yksin?” Charlie kysyi heidän juodessaan boolia. Tonks huokaisi hieman apaattisena muistettuaan taas Remuksen ja nojasi vasten selkänojaa.

“Remus ei halunnut tulla”, hän vastasi. “Muuten kyllä, mutta hän pelkäsi hyökkäystä tänne ja varoitti minuakin tulemasta.” Tonks hymähti. “Sanoin, että minun puolestani kokonainen ankeuttajajoukkio saa hyökätä, mutta minä en halua jäädä pois ystäväperheeni pojan häistä.”

Charlie naurahti ja Tonks sai hymyiltyä hiukan.

“Remus on viime aikoina ollut niin... jäykkä”, nainen jatkoi hiljaisesti. “En ole saanut kosketusta häneen. Kuulemma koko ajan pitää olla varuillaan ja meitä ei kaivata juuri missään. Tahtoisin...”

“Olla edes hetken aikaa vapaa”, Charlie mutisi.


***


Aurinko oli alkanut painua jo hieman mailleen, pikkulinnut hiljentyneet. Kesäinen, lämmin ilma kuitenkin helli vielä jokaista juhlijaa ja valaisi pihaa. Lamput olivat kuitenkin jo syttyneet ja niiden ympärillä pörräsi yöperhosia.

Charlie oli tullut siihen tulokseen, että Tonks tarvitsisi hieman erilaisen ympäristön olla. Tämä oli vihjaissut läheisestä metsälammesta, jossa oli poikasena viettänyt paljon aikaa, ja vaivihkaa molemmat olivat poistuneet läheiselle polulle.
Jalat tömähtelivät kuusenneulasmattoon ja ilmassa tuoksui pihka. Hyttysiä oli metsässä enemmän kuin juhla-alueella ja Tonks sai läiskiä niitä kuoliaaksi jopa Charlien selästäkin.

“Onko lampi kaukanakin?” Tonks kysyi ja loikkari juurakon yli, jonka poikki kulki muurahaisten valtatie.

Charlie nauroi. “Kuulostat ihan pieneltä lapselta, joka tahtoo tietää, milloin olemme perillä.”

“Äsh”, Tonks sanoi ja hänen hiuksensakin punastuivat. “Tarkoitin vain, että...”

“Niin, niin”, Charlie hymyili. “Ei ole, olemme nyt perillä.”

Keskellä metsäaukeaa todellakin oli juuri uimiseen sopiva lampi, jonka pinta väreili hienoisessa tuulessa. Vesikirput liirsivät pitkin pintaa ja rantakaislikko tuoksui raikkaalle.
Tonks huokaisi ihastuneena ja istahti rannalle olevan tukin päälle.

“Se on kaunis.”

Charlie hymyili. “Niin on. Vietin täällä paljon aikaa silloin, kun asuin vielä kotona. Huolet unohtuivat ja kuvittelin aina, että lammesta ilmestyisi vedenneitoja tai vesilohikäärmeitä.”

Tonks kiitti Charlieta tämän huomaavaisuudesta häntä kohtaan ja tämä laski lämpimän kätensä naisen kädelle lempeästi hymyillen.


***


“Mennäänkö uimaan?”

Tonks vilkaisi Charlieta hämmästyneenä.

“Mitä? Nytkö?!”

“Niin”, Charlie sanoi varmana. “Täällä on vielä aika lämmin ja sitä paitsi lammen vesi ei jäädy talvellakaan. Mistä lie lämpimästä virtauksesta johtuvaa, mutta vesi on todella raikastavaa.”

“M-mutta”, Tonks mutisi epävarmana, “minulla ei ole uimapukua...”

“Ei se haittaa”, Charlie sanoi ja nousi riisuakseen paitansa. “Vedessähän me olemme, ja keskenämme. Mitä väliä moisella olisi?”

Tonks joutui myöntämään itselleen, että mies oli oikeassa, mutta väisti kuitenkin katseellaan tämän riisuutuessa täysin alasti. Kiusaus katsoa paljasta vartaloa oli yllättävän suuri ja juuri ennen kuin Charlie sukelsi, Tonks vilkaisi häneen.
Lihaksikas iho oli naarmujen peittelemä ja toisessa kyljessä oli vanha palovamma. Nainen ei ollut tuntenut oloaan pitkään aikaan näin sekaiseksi, näin jännittyneeksi. Tunne sisällä oli samanlainen, kun hän oli tavannut Remuksen ensimmäistä kertaa. Nyt miehen ajatteleminen sai mielen vain tummumaan.

“Tuletko sinä?”

Vain Charlien pää oli vedenpinnan yläpuolella, pohjan täytyi siis syventyä äkkiseltään.

“Joo, minä... selvä.”

Tonks nousi seisomaan ja kääntyi poispäin Charliesta. Vaikka he kuinka olivatkin vain kahdestaan pieni ujous täytti naisen sisimmän.
Charlie katsoi ystävänsä hiuksia, jotka vaihtoivat väriä nopeaan tahtiin. Hän naurahti pinnan alapuolella ja kääntyi toisin päin kunnioittaakseen Tonksin riisuutumista.

Tonks vilkaisi taakseen ja nähdessään Charlien kääntyneen hiipi hän rannalle kokeillakseen vettä varpaallaan.


***


Charlie ei tajunnutkaan, kun Tonks oli hiipinyt veteen hänen taakseen ja puhalsi hänen korvaansa. Mies säpsähti edemmäs ja käänsi katseensa nauravaan ystäväänsä.

“Luulisi sinun olevan valppaampi”, Tonks sanoi kiusoitellen. “Ehket sitten kuitenkaan ole niin kyvykäs, mitä ajattelin.”

Charlie murahti loukkaantuneena. “Minä olen tottunut odottamaan lohikäärmeitä, en pieniä hentoja naisia.”

Tonks pärskähti, hänen jo latvoista märät hiuksensa muuttuivat sinisiksi; todistaakseen vahvuutensa aurori loikkasi vasten Charlien hartioita ja painoi tämän veden alle. Mies räpisteli hämmennyksen ja paniikin sekaisesti, ja yritti päästä takaisin pinnalle. Pienen naisen voimat olivat kuitenkin suurta luokkaa ja tämä piti Charlien pinnan alla vielä jonkin aikaa ennen kuin päästi hänet pinteestä.

Charlie korahti ja yski vettä keuhkoistaan. "Tuota sinä vielä kadut", hän ärähti ja yritti saada naista kiinni, mutta tämä oli liian vikkelä; Tonks sukelsi veden alle näkymättömiin.
Charlie pysähtyi paikoilleen tarkkailemaan ympärilleen. Vesi ei väreillyt enää siitäkään kohtaa, missä nainen oli sukeltanut, eikä sen alla tuntunut liikettäkään. Kuin nainen olisi kadonnut täysin.

Yhtäkkiä Tonks ponkaisi kevyesti kuin joutsen suoraan Charlien eteen. Heidän nenänsä koskettivat ohikiitävän hetken ajan ja kohta nainen sylkäisi vettä miehen kasvoille.

Tonks kikatti Charlien nyrpistäessä nenäänsä; kaunis hymy ja heleä nauru saivat hänet unohtamaan metkun ja hetken mielijohteesta Charlie vetäisi Tonksin pehmeään, karpalolta maistuvaan suudelmaan.


***


Toisessa tilanteessa Tonks olisi saattanut vetäytyä suudelmasta ja läimäistä Charlieta poskelle. Hän oli kuitenkin elänyt jo niin pitkään tunteista kylmän Remuksen kanssa, että Charlien arpiset kädet poskillaan ja pehmeät huulet omillaan saivat haluamaan tätä lisää.

Charlie ei ollut ajatellut, että suudelma veisi sen pidemmälle; sen oli vain tarkoitus hämmentää, jotta hän pääsisi iskemään takaisin. Tonks kuitenkin vastasi hänelle ja yhtäkkiä mies tunsi haparoivat sormet vyötäisillään. Teko oli kiellettyä, vastoin sääntöjä. Nainen oli kuitenkin ollut niin surkeana juhlissa ja joutunut olemaan ilman hellyyttä niin pitkän aikaa, ettei Charlie voinut olla jatkamatta. Hän laski kätensä varovasti pehmeille rinnoille, ja maistaessaan Tonksin hengityksen, tiesi mies tekevänsä oikein.

Tonksista neulastyyny tuntui yllättävän pehmeältä selän alla, kun Charlie laski hänet maahan ja asettui hänen päälleen. Miehen keho tuntui tukevalta ja turvalliselta koskettaa, antaa vietellä. Tonks tärisi pisaroiden viilentyessä hämärässä illassa, mutta Charlien lämpimän kehon hehku rentoutti jännittyneimmänkin lihaksen.

Tuiketähden valoisat siemenet lähtivät hennossa tuulessa lentoon ja kilpailivat loisteellaan Helytoukkien kanssa. Lammen ympäristö tuntui kirkastuneen hetkessä pienten hohtavien valopallojen myötä ja tarkkailevan, mitä sinne joutuneiden henkilöiden välillä tapahtui.
Iltainen kosteus pysyi Charlien ja Tonksin ihoilla, auringon viimeisimmät säteet loivat heidän kehoihinsa pehmeän kultaisen sävyn. Vaikka pian tuli täysin pimeää, ei heillä ollut kiire toistensa luota minnekään.
« Viimeksi muokattu: 11.05.2015 13:48:57 kirjoittanut Kaapo »


"Sie oot vähän niinku vähä-älynen pikkusisko, jota miulla ei oo koskaan ollu."
Naakkapuiston istuva päällikkö Märkäpuuma
Lucius/Narcissa | 67/100