Fandomit: One Piece & Free!
Disclaimer: En omista hahmoja enkä maailmoja, enkä saa leikkimisestä mitään palkkiota.
Otsikko: Hyvä ankkuri
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Law/Luffy
Ikäraja: K-11
Genre: draama, huumori, crack, mitävittua
Varokaa: ei järjen häivääkään
Summary: Luffy oli vaatinut saada olla ankkuri.
A/N: JUST sitä, mitä mun tänään oli tarkoitus kirjoittaa... tai sitten ei. *facepalm* Olen ilmeisesti ollut lähiaikoina liian vakava, kun oli ihan pakko.
Sarjassamme "todella loogiset crossoverit" esittelemme huikean uimakilpailun.
Hyvä ankkuri
Nami ei ollut ihan varma siitä, oliko tämä uimakilpailu Iwatobin tyyppejä vastaan kovin hyvä ajatus, mutta hän oli jotenkin päätynyt lyömään vetoa Iwatobin managerin Goun kanssa ja nyt voitossa oli kiinni rahaa. Niinpä koitos oli järjestetty.
Puitteet olivat hienot – uima-allas hohteli kutsuvan sinisenä helteisen taivaan alla houkutellen Namia heittäytymään auringonottoon bikineissä, mutta sen olisi odotettava vielä hetki. Paikalla oli reilusti yleisöäkin kisaa seuraamassa, lähinnä kai iwatobilaisten koulukavereita, mutta joka tapauksessa katselijat loivat suuren urheilujuhlan tuntua.
Tai tapahtumaisillaan olevan katastrofin.
Joukkueiden paremmuus mitattaisiin sekaviestillä, joten kummassakin joukkueessa oli neljä jäsentä. Iwatobin porukka näytti ihan oikeilta ja vakuuttavilta urheilijoilta, mikä sai Namin vähän huolestuneeksi hänen katsoessaan Going Merry -tiimiä.
Zoro ja Sanji nyt vielä menettelivät. Oikein hyvinkin, itse asiassa. Vastakkaisen puolen managerikin näköjään ajatteli niin, sillä kuolasi varsinkin Zoron lihaksistoa punastellen ja tähdet silmissä, yritti tarttua pullistelevaan hauikseen ja tökki selkälihaksia. Joo joo, olivathan ne ihan kivasti kehittyneet, mutta ei Nami jaksanut tuollaista intoilua ymmärtää, hän näki ne joka päivä. Ikävä kyllä ne oli myös liitetty täyteen idioottiin. Ainakin Goun käpälöinti näytti kiihdyttävän Sanjin sopivaan tappomielialaan, joten tämän suorituksesta ei tarvitsisi huolehtia ollenkaan.
Saattoi myös toivoa ettei Usopp häviäisi paljon, olihan tämä ihan hyvä uimari ja luova räpistellessään milloin minkäkinlaisessa tukalassa tilanteessa, joten ehkä perhonen sopisi hänelle.
Luffy oli vaatinut saada olla ankkuri. Sinänsä se kävi järkeen, olihan se tärkeä osuus ja Luffy oli kapteeni, mutta kukaan heistä ei koskaan ollut nähnyt Luffyn uivan. Mutta koska hän oli väittänyt että olisi siinä hommassa mahtava, he olivat antaneet hänen pitää päänsä. Mitä muitakaan vaihtoehtoja siinä muka oli, kun kukaan ei voittanut Luffya itsepäisyydessä?
Ainakin Luffylla oli kummallinen tapa pelastaa päivä, joten ehkä tämä toimisi. Ja hän lupaavasti näytti tavanomaisen typerältä patsastellessaan altaan reunalla Nagisa-nimiseltä söpöläiseltä lainaamissaan uimahousuissa, joissa oli pingviinin kuva.
Oli silti ihan rauhoittavaa tietää, että paikalla oli lääkäri. Law istui yleisön eturivissä ensiapulaukku jalkojensa juuressa ja katseli altaalle näyttäen tympääntyneeltä ja häväistyltä, koska joutui osallistumaan tällaiseen perseilyyn. Jos joku loukkaantuisi eikä tajuaisi kuolla heti, Law luultavasti mielellään hoitaisi homman loppuun ja erottaisi kärsivän raukan pään loppuvartalosta.
Hänellä oli miekkansa mukanaan. Iwatobilaiset ja sekalainen yleisö silmäilivät sitä varovaisina ja kyselivät, harrastiko hän replicoita. Kaikeksi onneksi hän ei tainnut pitää yleisöä sen arvoisena, että vaivautuisi demonstroimaan aseen terävyyttä.
Nami kutsui joukkueensa saamaan viimeiset ohjeet ennen kisan alkamista.
"Jos te menette häviämään, joka ikinen teistä torvista maksaa minulle kaksi miljoonaa beriä. Onko selvä?"
Torvikvartetti nyökkäsi ymmärtäneensä ja asettautui valmiiksi. Varsinkaan Zorolla ja Luffylla ei koskaan ollut rahaa, joten heillä ei ollut varaa tumpeloida. Nami rentoutui katselemaan viihdettä hyvillä mielin ja laski jo voittojaan mielessään.
Viesti alkoi lupaavasti joskaan ei kauniisti. Zoron vettä kaikkialle räiskivä kauhonta ei ollut lähellekään yhtä sulavaa ja tyylikästä kuin Makoton, mutta nopea hän silti oli. Hän olisi luultavasti ollut vielä nopeampi, jos olisi onnistunut uimaan suoraan eikä mutkitellut kaistan laidasta toiseen.
Namin oli pakko huokaista touhua seuratessaan. Miksi heidän miehistössään ei voinut olla ketään normaalia, fiksua tyyppiä? Olisi ollut ihan piristävää vaihtelua viettää aikaa sellaisen perusmukavan tyypin kanssa kuin Makoto vaikutti olevan, mutta sen sijaan heillä oli pelkkiä pervoja ja muskeliaivoja.
Hän pieksisi ne pervot ja muskeliaivot, jos he uskaltaisivat hävitä laumalle tavallisia lukiolaisnössöjä.
Sanji ja Nagisa syöksähtivät seuraavalle osuudelle rinta rinnan, mutta pian paljastui, että oli ollut kerrassaan nerokas idea antaa Sanjille rintauintiosuus. Nami ei todellakaan halunnut tietää, mitä Sanji uidessaan ajatteli – erittäin todennäköisesti rintoja, isoja sellaisia ja paljaina, nännit sojottaen – mutta se toimi. Pervovoima oli niin tehokasta, että vedessä torpedon lailla etenevä Sanji oli jo perillä Nagisan vasta kääntyessä.
"Rakastatko minua nyt, Nami-rakas?" Sanji huuteli noustuaan altaasta ja muistutti melkoisesti märkää nuudelia.
Sanjin kiskaiseman etumatkan turvin myös Usopp oli johdossa kolmannen osuuden päätteeksi, mutta ei kovinkaan paljon. Näytti siltä, että voitto ratkaistaisiin ankkuriosuudella, ja Iwatobin edustaja näytti huomattavasti virnistelevää Luffya vakuuttavammalta.
Namin teki mieli sulkea silmänsä, kun Luffy loikkasi altaaseen – nyt oli tosi kyseessä ja rahaa liossa, se oli 'ui tai uppoa' – mutta olihan tämä esitys silti pakko nähdä. Vaikkei oikein olisikaan uskaltanut katsoa.
Luffy hyppäsi kohtalaisen hyvännäköisessä kaaressa, käväisi kerran kurluttaen pinnassa ja upposi. Kuin ankkuri.
Olisi pitänyt arvata.
Law facepalmasi pitkään ja hartaasti, nappasi ensiapulaukun ja miekan käsiinsä ja lähti astelemaan kohti uppoamispaikkaa. Ei oikein osannut arvata, kumpaa kantamuksistaan hän aikoi Luffyyn käyttää.
Haruka huomasi pian kilpailijansa kadonneen ja sukelsi sulavasti noukkimaan Luffyn altaanpohjasta. "Vesi vihaa häntä", hän sanoi, antoi Lawin kiskoa vetelän idiootin altaan reunalle ja jäi itse lilluskelemaan veteen sulkeutuneen oloisena.
Luffyn ympärille kerääntyi pian pieni ihmisjoukko. Iwatobin uimarit näyttivät neuvottomilta ja huolestuneilta, yrittivät kysellä Lawilta oliko tilanne vakava ja tarjota pyyhkeitä. Tiimi Going Merry näytti absoluuttisen murhanhimoiselta, mutta heidänkin mielestään Luffy pitäisi ensin elvyttää ennen kuin olisi lynkkauksen vuoro.
Law oli epäilyttävän innokas antamaan tekohengitystä, kallisti Luffyn päätä lähes hellin käsin ja sinetöi huulensa tämän huulille. Luffy havahtui juuri sillä hetkellä kuin joku hemmetin prinsessa Ruusunen, ja seuraavien pitkien hetkien ajan hän yski vettä sisuksistaan Lawin auttaessa hänet parempaan asentoon.
"Traffy", Luffy rohisi pystyessään taas puhumaan. "En tiennyt että tykkäät minusta."
"En pidäkään. Se ei ollut suudelma, vaan –"
"Olen kanssa halunnut pussata sinua tosi pitkään."
Näytti kuin Lawia olisi läimäytetty, hän räpytteli silmiään tyrmistyneenä, kunnes puhkesi imelään hymyyn joka ei alkuunkaan sopinut hänen kasvoilleen. "Ai", hän lopulta sanoi. "No, ehkä minäkin... vähän..."
Siirappinen silmiinkatseluhetki ei kestänyt kauan, sillä Luffy oli nyt selvästi toipunut riittävästi saadakseen ansaitsemansa läksytyksen. Nami kannusti hiljaa mielessään Zoroa, Sanjia ja Usoppia vetelemään torvea pitkin korvia.
"Joopa joo, rakkaus on ihmeellistä ja kaikkea", Sanji sanoi. "Hienoa teille. Mutta Luffy –"
Zoro naksautti rystysiään ja jatkoi. "Miksi halusit osallistua?"
"Et selvästikään osaa uida!" Usopp lisäsi.
"En tiennyt että pitää osata uida!" Luffy sanoi. "Nami etsi ankkuria. Ja olen siinä tosi hyvä!"
Ilma suorastaan tiheni tiivistyvästä murhanhimosta, Sanjin jalka kohosi aiottuun potkuun, Zoro oli napannut yhden katanoistaan ja Usopp ryhtyi osoittelemaan ritsalla.
"Ei ole kaunista turvautua väkivaltaan", Rei huomautti turvallisen välimatkan päästä.
Law kiskaisi oman miekkansa huotrasta ja katsoi ilmeettömästi uhkaavaan kolmikkoon. "Pahoittelen, mutta en voi sallia teidän antaa hänelle sitä sakinhivutusta, jonka hän epäilemättä ansaitsee. Hän on tällä hetkellä potilaani, kunnes olen todennut hänet täysin terveeksi."
"Olen ihan kunnossa!" Luffy ilmoitti.
"Etkä ole ennen kuin minä sanon niin." Law vilkaisi Gouta, joka oli seurannut tilannetta punastuen jatkuvasti yhä onnellisemmin. "Onko täällä missään yksityistä huonetta? Hän nieli suunnilleen puoli altaallista vettä, joten minun pitäisi suorittaa perusteellinen lääkärintarkastus."
Namin mielestä sanat 'lääkärintarkastus' ja 'pano' eivät olleet koskaan kuulostaneet enemmän synonyymeilta kuin nyt.
Gou taisi olla samaa mieltä ja kannattaa ajatusta täysillä, sillä ryhtyi pulputtamaan reittiohjeita ja tarjoutui näyttämään tietä. Ehkä siinä toivossa, että onnistuisi näkemään jotain. Law kieltäytyi tarjouksesta ja heilautti edelleen aika vetelältä – ja raivostuttavan onnelliselta – vaikuttavan Luffyn hartialleen.
"Tämä on syvältä", Sanji totesi.
Nami ei olisi voinut olla enempää samaa mieltä. He olivat hävinneet kilpailun typerimmällä mahdollisella tavalla ja lisäksi heidän olisi tästä lähtien pakko elää vaaleanpunaisissa pilvissä hyppelevän kapteenin kanssa.
Hän lohduttautui kirjoittamalla torvikvartetille joukon velkakirjoja ja lisäsi Luffyn summaan mukavan bonuksen korvauksena henkisistä traumoista. Oli korkea aika palata Grand Linelle ja löytää kelvollinen aarre, ketä muka kiinnosti jokin urheilu.