Kiitos hellyyttävästä kommentistasi
Vaarallinen Komentoija 
On mukava kuulla, että olen saanut jonkun hymyilemään ja nauramaan! Lisää tuleepi tässä, kun tuosta kommentistasi inspiroiduin kirjoittamaan
Nimi: Kai niitä vatsapurujakin saa olla
Ikäraja: Sallittu
// Scarlett muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen mukaiseksiGenre: Drama, Raapalesarja
A/N: Raapalehtiseen
1. (200 sanaa)
Haarukka töni muusia ja makkaranpalasia ympäri lautasta, kuitenkaan viemättä mitään pitelijänsä suuhun. Tummatukkainen poika päästi välillä turhautuneen henkäisyn ja jatkoi taas ruuan tönimistä.
“Miksei maistu?”
Poika hätkähti yhtäkkistä kysymystä ja käänsi tummansiniset silmänsä äitiinsä. Naisen tummat ja paksut hiukset kehystivät tämän vaaleita kasvoja. Pitkät elegantit sormet pitivät hopeahaarukkaa kädessään ja lautasella oli enää puolet ateriasta jäljellä.
“Regulus. Minä kysyin sinulta, miksei maistu?”
“Koska Sirius on kipeänä sängynpohjalla”, kahdeksanvuotias vastasi mutristaen huuliaan tyytymättömänä.
Walburga Musta huokaisi ja vilkaisi miestään, Orion Mustaa.
“Miksi sinä nyt Siriusta ajattelet? Sinun pitäisi syödä.”
“Minä ajattelen Siriusta siksi, että hänelläkin on varmasti nälkä, mutta hän ei saa tulla alas, koska on kipeä. Äiti-kiltti, anna minun viedä Siriukselle jotain syötävää.”
“Pylly penkkiin.”
Regulus istahti takaisin tuolilleen, vaikka ei ollut päässyt vielä kunnolla edes seisomaan. Hän tiesi, ettei hänen kannattaisi alkaa vänkäämään vastaan äidilleen.
“Siriuksella on vatsatauti. Sinä vain tartuttaisit sen itseesi, jos menisit sinne nyt. Oljo vie Siriukselle syötävää ja vatsanpuruihin lääkettä. Sinun ei tarvitse huolehtia veljesi olotilasta.”
Regulus tökki vielä hetken ruokaansa, ennen kuin antoi nälän voittaa ja suoranaisesti ahmi lautasen tyhjäksi ruuasta pienisuureen vatsaansa. Perunamuusia mussuttaessaan posket pullollaan hän vilkuili kattoa ja ajatteli hieman surullisena Siriusta. Toinen ei saisi maittavaa perunamuusia ollenkaan tyhmän vatsataudin takia!
2. (150 sanaa)
Lattia narisi pienten askelten alla, mutta kulkija ei antanut sen häiritä itseään. Alakerrasta kuului selkeästi puheensorinaa, mutta sanoista ei voinut saada selvää. Tummat ja karut seinät vangitsivat pienen kulkijan usvaansa, joten kukaan ei voinut edes aavistaa, että erään pojan sänky oli tyhjä. Vaikka pojan äiti oli juuri käynyt katsomassa, että tummatukkainen lapsi oli hyvässä turvassa vällyjen alla.
Nyt sänky oli sekaisin ja Regulus kulki pitkin Kalmanhanaukion käytävää. Kotitonttujen päät seinillä, eivät ehkä olleet mitenkään yöaikaan kahdeksanvuotiaan silmille mitään järkevintä, mutta Regulus oli jo kaikkine yöhiippailuineen ehtinyt tottua niihin. Äänekäs ärähdys sai pojan niskakarvat pystyyn ja käännähtämään kannoillaan nopeasti ympäri. Hän huokaisi helpotuksesta, kun tajusi, että äänen aiheuttaja oli vain heidän vanhimpia taulujansa. Hän vihasi tuota taulua, jos totta puhuttiin. Se säikäytteli häntä vähän väliä ja hän joutui aina olemaan varpaillaan, kun juoksenteli yöllä talossa. Vain ja ainoastaan yhden typerän taulun takia!
Siriuksen oven taakse päästyään, hän pujahti sisään huokaisten helpotuksesta.
3. (100 sanaa)
Sirius käännähti tuskastuneena kyljelleen, kun ovi narahti, kavaltaen sisään kävijän. Hän ei erottanut pimeässä, kuka huoneeseen oli tullut, muttei jaksanut välittääkään. Hän halusi vain nukkua ja saada häiritsijän katoamaan. Sitä paitsi, hänen vatsaansa sattui edelleen ja hän ei ollut saanut syötyä paljoa mitään. Vaikka ruoka olikin näyttänyt herkulliselta.
Regulus hiipi narisevien lankkujen päällä mahdollisimman hiljaa Siriuksen sängyn luokse. Toinen siristeli silmiään ja näytti ärtyneeltä, mutta hän halusi välttämättä nähdä oliko Sirius kunnossa. Toisesta kun ei aina tiennyt varmaksi. Tämä vaikutti vahvalta ja väittikin sitä usein, mutta Regulus oli kuullut Siriuksenkin itkevän joskus. Hän istahti sängylle ja kävi makaamaan veljensä kainaloon.
4. (200 sanaa)
Regulus kuunteli kuinka Sirius tuhisi ja ajoittain vinkaisi matalasti vatsaa kouraistessa. Hän ei pimeässä nähnyt kunnolla Siriuksen kasvoja, mutteivät nekään täysin ilmeettömiksi kivusta jääneet. Regulus oli itse vain kerran aikaisemmin sairastanut vatsataudin ja ei missään nimessä halunnut saada sitä uudestaan, mutta jos hän ei saisi nukkua Siriuksen vieressä hän näkisi taas niitä painajaisia, jossa Oljo ei suostu keittämään hänelle teetä vaan keittää kahvia ja pakottaa hänet vielä juomaan sen! Siriuksen kainalossa nukkuminen poisti pahat unet ja muutenkin Kalmanhanaukion oli pelottava paikka nukkua yksin. Se oli ehkä upea ja kunnossa pidetty hienosto talo, mutta sen kolkontummat värit eivät miellyttäneet Regulusta.
Sirius paransi asentoaan ja kiersi kätensä tiukemmin Reguluksen ympärille. Hän oli jo parissa vuodessa ehtinyt tottua siihen, että Regulus nukkui vähän väliä hänen vieressään. Häntä nauratti ensimmäisellä kerralla, kun Regulus oli kertonut Oljo-painajaisestaan, mutta vaientunut heti, kun oli nähnyt pelon kyynelien tunkevan Reguluksen silmiin. Toisaalta se oli rauhoittavaa, että Regulus nukkui siinä hänen vieressään, hänen unileluna. Ei tarvinnut enää kaivaa kissapehmolelu Töpöä sängyn alta. Hän ei ikinä suostuisi myöntämään, että tarvitsi Töpöä siihen asti kun Regulus alkoi nukkua hänen vieressään. Ja tuhista hänen kaulaansa vasten. Mumista unissaan, kuinka hän halasi liian lujaa tai kertoa unenpöppörössä, kuinka tarvitsisi päästä vessaan.
Höpsö kakara.A/N2: Ja kommenttihan saa laittaa
En mie pure (maistan ehkä vähäsen...)
