Takaisin luoksesi, näkemään hymysi (K-11 Songfic, Angst)

[Marja Tyrni]

// Alaotsikko: Coldplay - The Scientist

Title: Takaisin luoksesi, näkemään hymysi
Author: Tyrninmarja
Rating: K-11
Pairing: "Minä" ja "Sinä"
Beta: Ei.
Genre: Angst, Songfic
Disclaimer: Sanat näiden pätkien välissä ovat Coldplaylta, enkä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Coldplay - The Scientist
A/N: Sain inspiraation kuunnellessani Coldplayn The Scientistia ties kuinka monetta kertaa ja päätin väsätä tälläisen ficin. Ja voit kuunnella samalla itse kappaletta: http://www.youtube.com/watch?v=EdBym7kv2IM

Takaisin luoksesi, näkemään hymysi

Come up to meet you, tell you i’m sorry

Kävelen sateisessa yössä ja tumppaan tupakan takkiini. Henkäisen ja kyyneleet valuvat pitkin kasvojani.
“Menetin hänet iäksi”, sanon hiljaa ääneen ja lähden kävelemään pimeässä yössä sateen piiskatessa minua. Laitan kädet takkini taskuun ja katson haikeana taivaaseen, joka on nyt tummansininen. Jatkan matkaani hiljaa hengittäen. En ole olisi saanut sanoa niitä asioita, mitä sanoin. Se oli todella kamalaa, raivokohtaukseni. Sen päivän jälkeen en ollut nähnyt sinua, sen hirveän päivän jälkeen, milloin se tapahtui. Ei, minä korvaan tämän sinulle, varmasti, lupaan sen. Kuulen kolinaa kujalta, käännähdän, mutta näen vain mustan kissan roskiksessa.

You don't know how lovely you are

Muistan lämpöisen sylisi, kun painauduin sinun povellesi, ne ihanat hetket puistossa, muistot ravintoloissa. En osannut arvostaa niitä muistoja, ennen kuin nyt, kun olet poissa. En tainnut koskaan muistuttaa tarpeeksi sinulle siitä, että kuinka ihana ja kuinka paljon sinua rakastankaan. Ei sillä enää väliä ole, nyt olet poissa. Jatkan kävelemistä ja näen jo sinun talosi häämöttävän edessäni.

I have to find you, tell you i’m need you

Minun on löydettävä sinut, en kestä elämää ilman sinua, sinä olit elämäni kun tulin töistä, valoni synkkiin päiviin ja olit aina tukenani ja nyt tarvitsen sinua enemmän kuin koskaan. Haluaisin kertoa sen sinulle, mutta olet jo kaukana jossain. Silti jatkan matkaani talollesi ja pian olen ulko-ovella.

Tell you i set you apart

Tiedän, mitä tapahtui. Jo ennen raivokohtaustani, olin muuttunut etäiseksi ja työnarkomaaniksi. Jätin sinut syrjään, en ottanut huomioon sinua, niin kuin sinä olit ottanut minut kun sinulla oli kiireitä. Haluaisin pyytää anteeksi, mutta olet poissa. Ovesi on auki ja astun sisään eteiseen.

Tell me your secrets and ask me your questions, oh let's go back to the start

Tiedän kuitenkin, että sinullakin oli salaisuuksia. Mutta meillä kaikillahan niitä on. Olisin ymmärtänyt sen ja sinä väitit etten minä kerro mitään. Olisit kysynyt mitä vain, olisin aina vastannut kysymyksiisi, mutta et koskaan tajunut kysyä niitä. Pääsisinpä helpommalla tavalla takaisin alkuun, päivään jona tapasimme. Mutta en pääse ja minun on tehtävä tämä. Menen olohuoneeseesi ja katson pimeää huonetta.

Running in circles, coming up tails, head on a silence apart

Juoksemme ympyrää, tiedän että sinäkin jahtaat minua jossain, ehkä koitat estää minua tai et, mutta sillä ei ole väliä. Otan  kolikon käteeni ja heitän sen ilmaan. Jos tulee kruuna, niin rikomme yhdessä talon hiljaisuuden, jos klaava, jatkan kärsimystäni. Katson surullisena kolikkoa ja näen, että se on kruuna. Kyynel tipahtaa kolikon päälle, jonka jälkeen tiputan sen lattialle.

Nobody said it was easy, it's such a shame for us to part, nobody said it was easy, no one ever said it would be this hard

Kukaan ei koskaan sanonut sen olevan helppoa, tiesin sen, mutta jotenkin en vain ymmärtänyt sitä, en ymmärtänyt. On niin harmi, että meidän pitää erota, mutta lopulta tapaamme taas. Kukaan ei sanonut sen olevan näin vaikeaa, odotin jotain paljon helpompaa, mutta näin vaikeaa. Näin ei voi olla, ei voi. Heittäydyn sohvalle istumaan.

Oh take me back to the start

Vie minut takaisin alkuun, tiedän mieleni sopukoissa ettet voi, mutta toivon sitä silti. Muuten joudun tekemän sen itse.

I was just guessing, at numbers and figures, pulling your puzzles apart

Olen viettänyt lähtösi jälkeen ajan selvittäen arvoituksiasi, kuviasi ja numeroitasi. Miksi teit näin, miksi kidutat minua palapeleilläsi. Lopulta kuitenkin ratkaisin sen ja nyt olen tässä. Nyt minun on tehtävä se. Nousen takaisin pystyyn ja katson synkkänä ulos.

Questions of science, science and progress, do not speak as loud as my heart

Kanssasi selvitin tieteen kysymyksiä ja edistyimme hurjasti. Lähtösi jälkeen, mikään ei ollut enää samaa. Lopetin työni heti kun lähdit, en voinut muuta. Sydämmeni puhui kovempaa kuin työni ja tiedän mitä sydämeni sanoo, toivottavasti tapaamme vielä.

Tell me you love me, come back and haunt me, oh and I rush to the start

Oi kuinka kaipaan sitä, kun kerroit että rakastat minua. Vaihtaisin kaiken siihen, että saisin kuulla sen vielä kerran. Kunpa voisit tulla tapaamaan minua, tulla takaisin luokseni, mutta tiedän ettet tule enää luokseni. Kiirehdin alkuun ja nopeasti, on tullut sen aika. Otan taskustani hopeisen pistoolin ja laitan sen pöydälle.

Running in circles, chasing our tails ,coming back as we are

Juoksemme ympyrässä, kuulen jo melkein äänesi kun sanot, että pärjäät ilman minua. ”En pärjää”, kuiskaan hiljan ääneen ja pyyhin kyyneleet kasvoiltani. Jahtasimme onneamme ja saimme sen, mutta menetimme sen aivan liian pian. Toivottavasti me tulemme takaisin samanlaisina. Otan aseen pöydältä ja pidän kättäni rinnallani.

Nobody said it was easy, it's such a shame for us to part, nobody said it was easy, no one ever said it would be this hard

Kukaan ei koskaan sanonut sen olevan helppoa, mietin taas mielessäni, kun myrsky raivoaa ulkoa. Me jouduimme eroamaan, mutta toivottavasti tapaamme vielä. MIKSI, miksi kukaan ei sanonut että tämä olisi näin vaikeaa, mutta pystyn siihen silti. Laitan aseen kärjen suuhuni ja pidän sormeani liipaisimella.

I'm going back to the start

Menen takaisiin alkuun, luoksesi näkemään hymysi.

Laukaus.

** Kommentteja kiitos?

[Presto]

Ensin otsikko. Se tosiaan kiinnitti huomioni omaperäisyydellään, eli pisteet siitä. Tuli jo otsikosta semmoinen angst-fiilis päälle, ja se vain paheni tekstin aikana. Kuitenkin se oli sellainen hyvä angst-fiilis, olit oikein hyvin kuvannut päähenkilön tunteita.

Joitain kirjoitus- ja pilkkuvirheitä löysin armottomalla pilkunviilaajasilmälläni, mutta ne eivät häirinneet juuri ollenkaan tekstin kulkua. Lainaan nyt yhden esimerkin ihan lopusta:

Menen takaisiin alkuun, luoksesi näkemään hymysi.

Teksti kulki hyvin eteenpäin, ja kappaleet sopivat hyvin noihin edeltäviin laulunpätkiin. Tuo alun lause "Menetin hänet ehkä iäksi" sopii ihan hyvin tuohon, mutta itse ainakin ottaisin "ehkä"-sanan pois, sillä epävarmuuden ja pelon tunteissa ei yleensä käytetä ehkä-sanaa... ymmärrätkö mitä tarkoitan? :p

Lopun kappaleessa häiritsi hiukan tuo "noniin". Se ei oikein sopinut tekstin angstiseen sävyyn. Jotkut muutkin sanavalinnat olivat ehkä hieman outoja, mutta eivät kuitenkaan häiritsevän outoja.

Loppu oli kyllä ehdottomasti paras kohta. "Laukaus". Jää niin tyhjä ja surullinen olo tuosta, varsinkin kun on eläytynyt tekstiin. Hyvä hyvä, hieno teksti oli kaiken kaikkiaan, aito ja eläväinen! : )

[Saizzle]

Voi miksi voi miksii? Kaikki aina päättyy itsariin. Tottahan toki mullakin oli synkät aikani ja jokasessa tarinassa päähenkilö teki itsarin. Aina joko hyyppäämällä sillalta tai veitsellä tosin.

Kirjotit hyvin toden tuntusesti. Heti tuli sellanen ihme fiilis, niinku sillonku ite kirjotin noita. Sellanen tyhjä ja surullinen olo, tieksä mitä tarkotan. Ei tohon edellisen kommenttiin mitään lisäämään. Samaa mieltä.

Eiku pitäähän lisätä, tuo; "Kruuna tuli" Ei sopinut angstiseen sävyyn. Sen olisi voinut kirjoittaa esim.; "Katsahdin kolikkoon. Kruuna"

[Marja Tyrni]

Mm, kiitos molemmille kommenteista.
Itsekin pidin tuosta lopusta, siis jollain tasolla. Tiesin jo kyllä aloittaessani, että viimeinen sana olisi "laukaus".

Vielä kiitoksia teille ja näitä kommentteja olisi kiva saada lisää.
Ja en tiedä, olisinko päättänyt tätä itsemurhaan, jos laulun sanat eivät olisi siihen rimmanneet..
Menen takaisin alkuun, hyvin sopii.

Hienoa myös, että oli todentuntuinen.