Ficin nimi: Keskeneräinen evoluutioteoria taikamaailman olioista
Kirjoittaja: Nukkemestari
Tyylilaji: Oneshot
Ikäraja: S
Yhteenveto: Mistä taikuus tuli?
A/N: FF100:seen sanalla 001. Alku
Yöllä tunnetusti saa parhaat ideat, ja nyt se idea oli ”hei, kirjoitanpas evoluutioteorian taikaotuksille”. Asia oli helpommin sanottu kuin tehty, joten tuloksena on keskeneräinen evoluutioteoria taikamaailman olioille. Tiede vs. taikuus? Ei, kyllä taikuuttakin voi käsitellä tieteellisestä näkökulmasta
Keskeneräinen evoluutioteoria taikamaailman olioista
Parahin professori,
Aloin tässä joitakin aikoja siten pohtimaan mistä taikuus syntyi. Kukaan ei osaa antaa tähän vastausta, joten lähdin omin päin tutkimaan. Te varmaan tunnette myös jästien evoluutioteorian, mutta jos ette, kehotan lainaamaan koulun kirjastosta D. Arwinin teoksen ”Jästien luonnontiedettä taikuudenharjoittajille”. Joidenkin todisteiden valossa loin seuraavanlaisen, vaikkakin keskeneräisen ja lisää tutkimusta vaativan teorian:
Vain hiukan sen jälkeen kun ensimmäinen jästisolu eli tässä tapauksessa taikomavoimaton solu syntyi myös taikavoimainen solu. Tämä solu ei omannut minkäänlaisia taikavoimia, ei edes omannut sellaista luonnolle yksinkertaista ruuan houkuttelua tehostavaa voimaa. Mutta nämä ainekset oli kylvetty sen sisään.
Solun seuraajat kehittyivät vuosimiljoonien aikana yksinkertaisiksi organismeiksi, kun monisoluisuuden takia solut alkoivat erikoistua eri rooleihin, ja täten myös taikuus alkoi kehittyä. Tällaisia yksikertaisia eliöitä oli esimerkiksi fletkumato (joka silloin vielä uiskenteli meren pohjamudissa ja merilevää syöden) ja suojaavan kuoren sisässä oleva, mm. tuliravunkin esi-isä, kuikerorapu, jonka kehittyneet sieppaajaulokkeet pystyivät kirjaimellisesti venymään maagisiin mittoihin.
Kun elämä oli kuhissut meressä tarpeeksi monia miljoonia vuosia, oli sen aika nousta maalle kenties hiukan salamanterin näköisten otuksen jaloin, jotka pystyivät taikomaan päänsä päälle kuplapääloitsun – tosin vesikuplana, eikä ilmakuplana.
Yllättävästi evoluutio oli luonut myös jästisolun jälkeläisille keinon selviytyä maalla, mutta maa oli autio ja tyhjä, joten molemmille haaroille löytyi oma ekologinen lokero eli paikka lajien muodostamassa kokonaisuudessa. Elo kehittyi ja myös ilma vallattiin hyönteisten lisäksi mm. keijujen ja cornwallilaisten ilkiöiden esi-isien toimesta.
Ilman valloituksen jälkeen, joka tässä tapauksessa tarkoitta miljoonia vuosia, saapui joukkosukupuutto, jossa noin 90 prosenttia niin taika- kuin jästieliölajeista kuoli.
tämä kuitenkin antoi uusille eliölajeille tilaa ja ensimmäiset lohikäärmeet kehittyivät. Toisin kuin dinosaurukset, ne eivät kuolleet kun seuraavassa joukkosukupuutoaallossa, sillä ne viihtyivät erityisesti maan sisällä, suurissa luolissa, eivätkä täten kuolleet meteoriitin iskeytyessä maahan.
Ongelmana tässä teoriassa on velhojen ja noitien syntymän, sillä olemmehan samaa sukua jästien kanssa. Tämän takia olen miettinyt, että evoluutio on ”jästihaarassa” huomannut, että taikuus olisi kätevä ihmisilläkin, ja täten osalle ihmisistä on ilmaantunut taikavoimia – ja lopuille ilmaantuu vuosituhansien päästä. Tätä teoriaa tukisi myös se, että täysin jästisuvuistakin tulee uusia taikavoimia omaavia.
Ystävällisin terveisin,
L. Scamander
Ps. Kuten sanoin, tutkimukseni on yhä kesken, joten olisin kiitollinen jos kommentoisitte sitä. Tuntuiko tämä oikealta? Vai olenko täysin hakoteillä?
