Nimi: Lasienkelit ei lennä karkuun
Kirjoittaja: Ruskapoika
Beta: Micrsoft Works
Ikäraja: Sallittu
Paritus: yksipuolinen Draco/Ron
(tähän voi ajatella melkeistään minkä parin tahansa, mutta menee sataseen niin siksi itsellä tuo)Genre: Angst, Romance jotenkin ajattelussa, PoV
Haaste(et): Satanen 010. Vuodet (3/100) & Angst25 10. Lasi (2/25) & Raapalehtinen
Vastuuvapaus: En valitettavasti omista ketään näistä hahmoista, vaan he kaikki kuuluu muun Potterversumin kanssa jumalaiselle naiselle nimeltä J.K. Rowling. Minä ainoastaan leikin ja omistan juonen.
A/N: En oo täysin varma kuuluuko tää tänne osastolle, mutta kun en osaa lukee tosta muuta kun Angstin päägenrenä niin ajattelin laittaa tänne.
Idea lähti lukiessa yhtä runoa netistä, jota en valitettavasti enää löydä :'< Mutta siinä puhuttiin lasienkeleistä ja unelmista, pienistä hymyistä ja hymykuopista. Oli aivan ihana ja nyt itken täällä. Olisin niin mieluusti laittanut teidät kaikki lukemaan sen! Mutta toivattavasti ficci miellyttää
Kommenteilla saa viskellä jos haluaa ja jaksaa<3
1. (150 sanaa)
Lasienkeli katsoi minua tänään. Enkelini ei hymyillyt, muttei kääntänyt katsettaan pois inhoavana. Lasienkeli on kiltti, hän hymyilee enkelin hymyä, mutta se hymy ja kiltteys ei ole minulle tarkoitettu. Lasienkelini on vahva kuin kallio, mutta samalla hauras kuin maailman ohuin lasilevy. Jos koskettaa liian kovaa hän särkyy.
Lasienkelini ei välitä vaikka tuuli sekoittaa hänen hiuksensa, vaikka syksyn värjäämät lehdet tippuisivat hänen päälleen, kun hän lukee kirjaa vanhan tammen alla järven luona. Lasienkelini huomaamatta tuuli varasti tänään kirjanmerkkinä käytetyn pergamentinpalan.
Hyviä lukuhetkeä!
Toivottavasti koulu on alkanut hyvin.
Rakkaudella, äiti.Seuraavassa hetkessä Lasienkeli oli surullinen, kun oli hukannut pergamentinpalasensa. Hymy ei yltänyt kauniisiin silmiin. Pujotin pergamentinpalan hänen taskuunsa suurilla ovilla ihmismassassa. Lasienkeli näytti kummastuneelta huomattuaan pergamentinpalan taskustaan ruokailussa, ja minä seurasin sivusta, kuinka hymy ulottui taas silmiin saakka. Lasienkelin ystävä sanoi jotain hänen viereltä saaden Enkelin nauramaan paljastaen suloiset hymykuoppansa.
Tuokaan hymy ei ole tarkoitettu minulle. Ei nyt. Ei vuoden kuluttua. Vaikka haluaisin.
2. (100 sanaa)
Kesälomilla en näe Lasienkelini hymyä tai kuule hänen nauruaan. En näe niitä pieniä hymykuoppia tai innosta sädehtiviä silmiä. Kesä on jo pitkällä. Mitä Lasienkeli mahtaa tehdä? Nauttia kesätuulesta kasvoillaan, tai syödä jäätelöä hymyillen ystäviensä kanssa. Nauraa heleää ääntään kesätuuleen.
Hymyn joka ei kuulu minulle…Näe kuinka Lasienkelin sormet koskettavat kirjojen sivuja. Kuinka kieli työntyy hieman esiin huulien välistä hänen tehdessä läksyjä kirjaston huonosti valaistuissa pöydissä. Näe kuinka luultavasti kieli keskellä suuta riipustat koukeroista käsialaasi.
Milloin näen seuraavan kerran hymysi, Lasienkeli?
Hymyn joka ei ole tarkoitettu minulle.
Koska näen katseet, jota jaat muille, muttet minulle?
Kaipaan sinua, Lasienkelini. Vaikket sitä tiedä.3. (100 sanaa)
Aseman vanhanaikaisuus, ja rappeutunut olemus saa Lasienkelin loistamaan. Lasienkeli erottuu kevyesti joukosta äänekkään heleällä kiherryksellänsä. Jos kohtelisin muita yhtä mukavasti, kuin sinä loistaisiko hymysi minullekin, Enkeli? Saisinko ne hymykuopat esiin vielä joskus, vain tulemalla näkökenttääsi?
*
Ruokailussa en jaksa keskittyä mihinkään. En uusiin ensiluokkalaisiin, en ruokaan, vaan ja ainoastaan sinuun. Innostuneeseen olemukseesi, ja tuikkiviin silmiisi, sievä Lasienkelini.
*
Hän nauraa, hän hymyilee. Lasienkeli on harvoin surullinen. Kun Enkeli suuttuu hän huutaa. Silmät lyövät palavaa tulta. Silloin hän on pelottava. Lasienkeli on särkymäisillään, enkä tiedä mitä voisin tehdä.
Kaikki jatkuu näin, enkä voi asialle mitään. En nyt. En ensi viikolla. En vuoden päästä.