Nimi: Kipinöitä ja hiipuvia liekkejä
Kirjoittaja: Minä, Mustalupiini
Tyyli: Mietiskelyficlet
Paritus: Sirius/Remus
Ikäraja: S
Summaus: Tuli kiehtoo minua.
Vastuuvapaus: Pottermaailma on edelleen Rowlingin, enkä minä saa tästä mitään taloudellista hyötyä.
Haasteet: FF50 sanalla 002.Puoliväli.
KK: Piti saada kirjoittaa lisää Sirius/Remusta tänä yönä. Gua antoi sanaksi tuli (kiitos), siitä tämä lähti.
Kommenttia otetaan ilolla vastaan.
Kipinöitä ja hiipuvia liekkejä
Istun taas kerran takan edessä ja katselen palavia puita vaikka on jo myöhä. Liekit ovat kiehtovia. Kynttilä, takkatuli, oli mikä oli, niitä voi tuijottaa vaikka loputtomiin. Punertavanoranssinkeltaisten – tai mikäli kyseessä on taikatuli, jonkin muun väristen – liekkien tanssi, tapa jolla ne liehuvat ja suuremmissa tulissa punoutuvat toistensa lomaan ja maalailevat kuvia... Se on yksinkertaisesti lumoavaa.
Tulen luomat varjot ovat myös jotain aivan toista kuin ne, joita muut valonlähteet heittävät ympärilleen. Tulesta syntyvät ovat pehmeämpiä, ystävällisempiä, lämpimiä. Ja tulen poksahtelu ja räiskähtely on yksi suosikkiäänistäni tässä maailmassa.
Siriusta kuvataan usein räiskyväksi persoonaksi. Se on totta, ja minä pidän tavasta jolla Sirius kipinöi. Kai hänen tulisuutensa olikin juuri se asia, joka sai minut lopulta ylittämään puolivälissä olevan rajaviivan ja lähestymään häntä enemmän kuin muita.
En tiedä kuvittelenko minä vain, mutta joskus voisin vannoa Siriuksen hiusten tanssahtelevan liekkien tapaan. Huomaamattomammin, mutta kuitenkin samoja liikkeitä käyttäen, samalla lailla toisiinsa punoutuen. Onhan se hassua ajatella niin, mutta en voi sille mitään. Siriuksessa on paljon samaa kuin tulessa. Minulla ei ole hajuakaan mistä se johtuu, mutta niin se vain on.
”Hei Kuutamoinen. Joko sait tarpeeksesi takkatulen tuijottamisesta?” kysyy taakseni ilmestynyt Sirius hieroen kasvojaan hiuksiini.
”Jo”, minä vastaan hymyillen ja nousen ylös. Liekit ovat kiehtovia, mutta ne hiipuvat aikanaan. Sirius kipinöi aina vaan.
