Kaiken se kärsii Harry/Draco, S, angst, raapale

[Kata]

Kirjoittaja: Kata
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
Genre: Angst
Disclaimer: En omista hahmoja vaan J.K Rowling omistaa nämä ihanat pojat.
Summary: Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Mutta entä sitten, kun on menettänyt taitonsa rakastaa? On vain tyhjä kuori vailla tunteita tai ajatuksia. Vailla rakastaan.
Varoitukset: -

A/N: Tiedetään, otsikko on tosi käytetty, mutta en keksinyt parempaan. Yöllä sain päähäni tän tyylisen tekstin, mutta ei siitä tullut ihan sellanen, minkä olisin halunnut. En oo vielä niin kokenut kirjoittaja : D Tää on ehkä mun kolmas tai neljäs teksti, toivottavasti se ei karkota lukijoita. Ja kommentoida saa, risut ja ruusut otan vastaan. Ja virheistä ilmotelkaas.

Kaiken se kärsii


Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Mutta entä sitten, kun on menettänyt taitonsa rakastaa? On vain tyhjä kuori vailla tunteita tai ajatuksia. Vailla rakastaan.

Joka kerta, kun istun haudallasi ja lasken kynttilän kahden punaisen ruusun viereen, tunnen samaistuvani siihen pienen pieneen liekkiin. Liekki on heikko, minä olen heikko. Sydänlanka yrittää urheasti pitää valonlähteen steariinin yläpuolella estääkseen sen sammumisen, mutta lopulta kaikki katoaa. Liekki sammuu, kuten jokaisen elämä joskus. Joidenkin aikaisemmin, joidenkin myöhemmin. Steariini jatkaa valumista vielä vähän aikaa, kuivuen lopulta kokonaan. Niin minullekin kävi. Sinä olit minun valoni, minun tukipylvääni. Pidit minut pystyssä, vaikka itselläsikin oli vaikeaa. Rakastin sinua koko sydämestäni, rakastan edelleen ja toivon, että sinäkin rakastit minua. Joskus haluaisin huutaa koko maailmalle tuskani, huutaa kurkkuni kipeäksi niin, että tuntisin olevani edes hetken elossa. Mutta ääneni vain tukahtuu puolessa välissä matkaa, muuttuu pahaksi yskänpuuskaksi, enkä jaksaisi enää vetää henkeä pelastaakseni itseni. Aina kuitenkin jatkan hengittämistä, jatkan siksi, että lupasin sinulle. Lupasin elää, vaikka tapahtuisi mitä.

Minä olen niin väsynyt, Harry.

[Resonanssi]

otsikko houkutteli niin kutsuvasti etten voinut vastustaa tää oli lyyhyydestään huolimatta ihana.

kun Harry on kuollu ja Draco jää yksin.
usein se menee toisinpäin, muttei kuitenkaan aina.

Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
olet tainnut lukea Uma Karman "Kaiken se kestää? kerrassaan ihana kirja jos et, niin suosittelen.

kuvailu oli hienoa, ja vertauskuvat kivoja ehdottomasti.

loppulaise kruunasi kaiken, Draco parka

[Tyynis]

Oih, tykkäsin.
Minun pitäisi kai palata RPF-maailmasta pikku hiljaa takaisin Pottereihin.
Mutta siis itse ficciin. Se oli lyhyt, mutta se ei haitannut yhtään, tämä toimi näin mahtavasti. Pituutta lisäämällä tämä olisi mennyt vain pilalle.
Ja otsikosta. Okei, se on ehkä vähän käytetty, jokainen valitsee tuosta Korinttilaiskirjeen pätkästä omansa (minäkin olen käyttänyt tuon kaikessa uskoo -kohdan : D) , mutta mikä siinä, jos se toimii. Otsikko nimittäin oli suurin syy tämän avaamiseen ja lukemiseen. Eli se toimi.

Pidin todella paljon tuosta kynttilän palamisen kuvaamisesta ja siitä miten se oli rinnastettu ihmiselämän kuvaamiseen, kun menettää lähimmäisen. Kauniisti kirjoitettu.

Minä kiitän tästä ja poistun takavasemmalle.

//Niin ja jos et ole lukenut tuota Resonanssin mainitsemaa Uma Karman kirjaa, aivan mahtava!

[Lauranood]

Oih, sait melkein sanattomaksi.
Jos olisin täysin sanaton sormeni eivät nyt juoksisi näppäimillä.
Rakastuin <3
Ihana ja todella koskettava. Lyhyt ja ytimekäs niin sanoakseni.
Olet hyvä kirjoittaja ja rinnastit kynttilän ihmiselämään kauniisti ja sujuvasti, kuten Tyynis jo ilmoittikin

~Lauranood kiittää

[Kata]

Oih, kommentteja! : D Olin varma, ettei kukaan uskaltaudu kirjoittamaan.

Resonanssi, Kiitos ihanasta kommentistasi! Uma Karman kirjan olen kyllä lukenut, itseasiassa se on minulla tuossa viereisessä laatikossa.  Mutta ton pätkän bongasin raamatusta. Vaikka eihän sillä mitään väliä oo :''D raamatustahan Uma Karmankin pätkä on alkujaan. *selityksenmakua*

Tyynis, Ihanaa, kun sinäkin jaksoit kommentoida. Kiva kuulla, että olen onnistunut sinun mielestäsi saamaan tuon vertauskuvan rinnastettua ihmiselämään, olin hiukan epävarma tämän tekstin suhteen. Kiitos!

Lauranood, Sanattomaksi Uskomatonta. Kiitos kauniista kommentistasi, piristi ihanasti iltaa <3

[Hp-fani4EveR]

Ooh vau. Voisi luulla, että olet kokenut kirjoittaja, niin kaunis tämä oli. Ja sai minut ainakin tosi surulliseksi Dracon puolesta.
Virheitäkään ei ollut, mutta enpä niitä etsinytkään vaan keskityin tekstin sisältöön, joka todella herkisti. 
Toivottavasti Draco kuitenkin jaksaa vielä, vaikka onkin väsynyt.

Kiitos tästä kauniista ficistä 


~Hp-fani4EveR

[Kata]

Hp-fani4EveR, Kiitos piristävästä kommentistasi! On kyllä ihanaa tulla kotiin, avata kone ja lukea mukavia kommentteja <3 Kiitos. Ja kyllä Draco jaksaa, hän on vahva persoona : D

[MISSYOU]

Voi luoja miten sanoinkuvaamattoman kateellinen olen kirjoitustaidoistasi. Itsestäni tuntuu kovin mitättömältä. Kaunista ja pakko mainita nerokas loppu. Kyyneleet olivat lähellä, kiitos siitä, minä kun haluaisin omata taidon itkeä. Kiitos.

[witko]

Luen enää harvoin H/Dtä, koska siitä on vaikea löytää hyviä ficcejä. Tämä oli kuitenkin finin etusivulla viimeksi kommentoidussa ja koska tuo Kaiken se kärsii on mielestäni yksiä kauneimpia otsikoita, niin avasinpa tämän enkä pettynyt, sillä tässä oli jotain erilaista muihin H/Dihin verrattuna, ehkä fakta, että vaikka fic oli lyhyt, sait siihen silti paljon asiaa kauniisti kirjoitettuna. Hieno angstin taidonnäyte, kiitos siitä

[PadfootLover]

Jos toi on sun neljäs teksti, niin sä oot varmasti luonnonlahjakkuus. se on todella hieno. Muistan omat vanhat tekstin, jotkan totaalisia katastrofeja. Tää on tosi kaunis, löytyy tuttuja teemoja, ja klassinen ajatus mutta sait sen toimimaan tois hienosti

kiitän

[millann]

Vau. Tää oli tosi kaunis. Mun mielestä mun kirjotustyyli muistuttaa hiukkasen sun omaa, enkä tiedä oonko väärässä.

mutta pidin, ja ajattelin ilmoittaa lukeneeni, ja lähdenpäs tästä metsästämään lisää kirjoitelmiasi.

millann Kiittää, kuittaa ja kumartaa

[Kata]

Oho, tänne on tullut ihan mukavasti palautetta o,o

MISSYOU, Kiitos ihanasta kommentistasi. Pakko mainita, että suu on melkein korvissa asti, kun luin palautteesi : D

Cassable, Ficci on kyllä täynnä kliseitä, mutta ei niitä aina pysty välttelemään :'> Varsinkaan H/D -ficeissä. Ihanaa, jos olen sinunkin mielestäsi onnistunut tuossa vertauskuvassa *sydän*
Kjäh, kjäh, Harry on kiva tappaa >D No ei vaiteskaan, se nyt sattui menemään näin.
Kiitos mahtavasta ja pitkästä kommentistasi!

Witko, Kiitos sinullekin piristävästä ja kauniista kommentista. Tunnen itseni tyhmäksi, kun en osaa muuta kuin kiittää >.< Mutta kiitos, kiitos, kiitos <3 (Sulla on söpö nimimerkki ^^)

PadfootLover, Uskoisin ainakin, että tää on neljäs xD Kirjoitan hirveen harvoin, koska kyllästyn aina hirveen nopeasti ellen saa jotain kohtaa toimimaan. Kärsimätön kun olen : D
Kiitos.

Millann, Kiitos, että vaivauduit ilmottamaan itsestäsi :> On muuten hyvin mahdollista, että meillä on hiukan samanlainen kirjoitustyyli. Lähdepäs metsästämään, ei niitä taida olla kuin pari täällä : D Kiitos vielä kerran kommentistasi.

[Claire]

Muistan hämärästi lukeneeni tämän pätkän aikaisemminkin, otsikko oli varmaan houkutellut minua sekä itse paritus, niinkuin se teki taisi tehdä tälläkin kertaa. Rakastan Drarrya. Rakastan one shottisi nimeä. Ja tämä todellakin oli lukemisen arvoista. Lie ihme, etten ole vielä kommentoinut tähän.

Alkukappale oli jo kadehdittavan koukuttava, vaikkakin ensimmäinen virke vähän kliseinen, sillä se oli jo käytetty otsikossa. Mutta ei se sitten eteenpäin lukiessa enää häirinnyt, sillä seuraavat virkkeet olivat erittäin mielenkiintoisia;

Mutta entä sitten, kun on menettänyt taitonsa rakastaa? On vain tyhjä kuori vailla tunteita tai ajatuksia. Vailla rakastaan.

Siis... vou. Jotenkin todella runollista ja kaunista. Ei sitä muuta pystykään oikein sanomaan.

Vertauskuvat liekkeinä ja steariinina olivat todella nerokkaita ja teksti muutenkin todella aitoa vai miten sen nyt selittäisi? Tarkoitan, että et vängännyt kaikkea väkisin vaan tekstisi sujui kuin luonnostaan eteenpäin; sujuvasti, verkkaisesti, kaihoisasti ja surullisenkauniisti.

Liekki on heikko, minä olen heikko.

Tämä oli tekstin helmi, upea!

Loppu jätti olon jotenkin kaihoisaksi ja tuli kyyneleitä silmiin tätä lukiessa. Säälin Harrya, säälin Dracoa. Yhy. Luojan kiitos, että Rowling jätti nämä pojat henkiin, en selviäisi, jos en pystyisi ilman ficcejäkin kuvittelemaan näitä kahta yhdessä.

No mutta, tarkoituksenani oli vain sanoa, että tuhannet kiitokset tästä ficinpätkästä, pidin aivan valtavasti!