Instrumentti || Belvina Musta, K-11, angstia, jonkinasteista kauhuakin

[Belsissa]

Nimi: Instrumentti
Kirjoittaja: Belsissa
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Angst, jonkinasteinen kauhukin
Päähenkilö: Belvina Musta
Varoitukset: Itsetuhoisuus
Vastuuvapaus: Belvina on Rowlingin omaisuutta.
Kirjoittajan kommentti: Joo eli Belvina tuskin on kaikille kamalan tuttu hahmo, lähinnä esiintynyt Mustan sukupuun kautta. HP-Lexiconista löytyy lisäinfoa, jos jotakin kiinnostaa.
Ficci osallistuu Kerää kaikki hahmot - haasteeseen Belvina Mustalla, FF50 kohdalla 046. Elämä, sekä Yhtyeen tuotanto - haasteeseen Emilie Autumnin kappaleella 306.

***

Belvina Musta makasi liikkumattomana sängyllään tuijottaen katon koukerokuvioita. Hänen oli kovin ikävä olla siinä vetoisassa ja synkässä kopperossa, johon piristystä toi ainoastaan jo hieman kuihtuvaan päin oleva lemmikkikimppu. Tavarat olivat pelottavankin siistissä järjestyksessä eikä huoneesta löytynyt pienintäkään pölyhiukkasta pilaamasta moitteetonta vaikutelmaa. Kaikki oli niin täydellistä, virheetöntä tai ainakin jokainen erhe oli jotenkin peitetty kuten esimerkiksi vastapäisen seinän pieni halkeama. Sen eteen oli ripustettu isää esittävä muotokuva muistuttamaan asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Samalla tavalla oli piilotettu Belvinan ranteita rumentavat arvet. Huomatessaan mokomat ei äiti ollut kysynyt tytöltä niiden syytä vaan tyynesti todennut hänen tarvitsevan vastaisuudessa pidemmät hihat omaavia pukuja. Aina uudestaan ja uudestaan veren tulviessa kankaan läpi Ursula Musta pyysi viileällä äänensävyllään kotitonttuja uusimaan tyttärensä siteet välittämättä lainkaan siitä, mikä moista väkivaltaa raukalle aiheutti.

Ainoat huomionosoitukset, mitkä äiti tyttärelleen soi olivat satunnaiset kehut tämän ulkonäöstä. Nuoren naisen hoikkuus sai korsetin näyttämään jumalaiselta hänen päällään ja kalpea hipiä korosti entisestään tummanmustia, kiharia hiuksia ja meikkiä. Mutta moni kakku päältä kaunis, mitä löytyykään vaatteiden alta?

Belvinan sattui liikkua luiden hangatessa ikävästi korsettia vasten ja moisen vaatekappaleen puristaessa suoraan sisäelimiä. Hänen voimansa olivat niin lopussa ja keho muuttunut sen verran sairaalloiseksi, ettei liikkuminen luonnistunut tytöltä enää kunnolla, vaan askeleet olivat jäykkiä ja sitäkin kivuliaampia. Mieluiten Belvina makasi, sillä se ei koskenut. Hän ei myöskään kestänyt katsoa kuinka palvelusväki käänsi katseensa pois hänen riisuessaan vaatteitaan. Koskaan kotitontut eivät sanoneet mitään, mutta näiden eleistä huomasi kyllä, että tyttö oksetti heitä. Kerran eräs rohkeimmista oli uskaltautunut esittämään Belvinalle pyynnön syödä enemmän, mutta tyttö oli käskenyt mestauttaa sen. Kotitonttu ei olisi tarpeeksi arvokas moittimaan hänen tapojaan syödä.

Kuten hoikkuus, kalpeuskin kai oli peräisin pienistä ruokamääristä, mutta äiti sanoi että muutama lihanpalanen piti kyllä tytön tarpeeksi terveenä ja samalla kauniina. Nuoren naisen ei kuulunut ahmia hirvittäviä määriä ruokaa, ettei vain pulskistuisi. Se taas karkottaisi kaikki suosijat ympäriltä ja muuttaisi viehättävän neidin vastemieliseksi näyksi.

Belvinan muodonmuutosten opettaja oli kerran käskenyt tytön puheilleen ja kysellyt kovasti hänen kodistaan ja ruokailutottumuksistaan. Noidalle oli kuitenkin opetettu, kuinka vastata tällaisiin kyselyihin, jotka äidin mukaan olivat vain susilampaiden yrityksiä päästä niskan päälle tytön heikkouden avulle. Belvina ei enää jaksanut edes ajatella mitään ja näin luotti äidin sanaan noudattaen tämän laatimaa vastausmallia. Seuraavalla viikolla oli kyseinen opettaja saanut potkut.

Mitä Belvina halusi, oli että ihmiset jättäisivät hänet rauhaan. Hän halusi nyt vain maata sängyllään välittämättä kenestäkään ja kuuntelematta typerien sanojen helskymistä vasten tekohuolehtivaista piparkakkuseinämää. Riutunut neiti ei enää jaksanut tarttua muihin, kun se ei koskaan auttanut mihinkään. Alistuminen olisi vähemmän tuskaista.

[Upsila]

Belvina Musta ei ole minulle ollenkaan tuttu hahmo, en edes tiennyt hänen olemassa oloaan ennen kuin sinä kirjoitit hänestä. Mutta mukavaa lukea erilaisista henkilöistäkin Mustasta sukupuusta.

Tämähän on mielenkiintoista tekstiä. Belvina oli tässä niin hauraan ja särkyvän oloinen tyttö, joka alistuu mokoman äitinsä tahoille ja kiristää vartalonsa korsettiin niin, että hapenpuute alkaa pian vaikuttaa. Kakku on päältä kaunis, mutta sisältä ei niinkään makea sisus. Pienet ruokamäärät, harjoiteltut vastaukset muodonmuutoksen opettajalle, joka vaikutti olevan huolissaan tytöstä. Belvina luotti sitkeästi äitinsä sanoihin, joka ei välittänyt muusta kuin tytön viattomasta kuoresta. Oliko opettaja saanut potkut juuri siksi, että oli kysellyt tytöltä kodistaan ja ruokailutottumuksistaan? Se kuulostaa hieman hämmentävältä, että muodonmuutoksen opettaja saa potkut työstään kyseltyään vain oppilaltaan kodistaan ja ruokamäärästään. Mutta se saattaa olla henkilökohtainen asia, että siitä ei saisi udella.

Jälleen kaunista kuvailua sinulta. Pidin kuinka kuvailit hahmon ajatuksia, pystyin samastumaan hänen surkeaan oloon, ajatuksiinsa ja arkielämään. Hänestä ei välitetty kuin ulkonäöstä ja kapeista muodoista. Väkivallan arveitkin peitettiin vain pitkillä hihoilla. Äiti oli kylmäkiskoinen, ei välittänyt tyttärestään. Aika julmaa. Mutta pidin tästä kovasti. Kaikkien elämä ei ole kudottu iloisilla kukilla ja mustaherukkamehuilla. Belvinaa pakotettiin olemaan täydellinen.

Kiitos todella kauniista tekstistä.

[Belsissa]

Kiitos paljon, Upsila!

Ei hän ollut minullekaan ennen kuin aloin tarkastella enemmän Mustien sukupuuta ja luoda omia mielikuvia jokaisesta hahmosta. Belvina on heistä ehkäpä yksi silmäänpistävimmistä omalta kohdaltani, sillä jostakin syystä kuvittelin hänet heti arvonsa turmelemana, syömishäiriön ja mielenterveysongelmia omaavana raukkana.

Muodonmuutosten opettajasta sen verran, että hän varmaankin sai potkut Belvinan äidin takia. Voin kuvitella tytön kertoneen kotona opettajan kyselyistä jolloin Ursula (äiti) on mahdollisesti vaikutusvaltaisena ja rikkaana naisena käväissyt hieman sen aikaisen rehtorin luona. Uskaltaisinpa epäillä vielä hänellä olleen mukanaan muhkea kultapussukka. Jokainen toki mieltää tekstin miten tykkää. Oma näkemykseni vaan tukisi tekstiä muutenkin, kun ottaa huomioon kotitontun mestauksen. Myös tämä oli hyvää tarkoittaen uskaltanut puuttua Belvinan asioihin ja joutunut kärsimään siitä karvaasti. Tyttöraukka on niin kamalan jääräpäinen, ettei suostu ottamaan apua ja neuvoja vastaan.

Kiitos runsasta analysointia sisältäneestä kommentistasi! =)

[Glorisablet]

Syömishäiriöisistä ja itsetuhoisista henkilöistä kertoviin ficceihin on mahdoton olla törmäämättä. Aa, viiltelyä, itsetuhoisuutta, syömishäiriötä, ajattelin silmäillessäni rivejä alustavasti. Pakkohan tässä on käsitellä asioita erilaisen linssin läpi, koska Belsissa ei ikinä kirjoittaisi perusviilsviils -angstia. En joutunut pettymään. =)

Minäkään en ole ennen edes tiennyt Mustan sukupuusta löytyvän Belvina -nimistä naishenkilöä. Eipä se mitään, ei se mitään. Kunnioitettavaa että ficcari uskaltaa valita ficcinsä päähenkilöksi tuntemattomamman hahmon senkin uhalla, että ficci saattaa jäädä vähemmälle huomiolle. Itsellemmehän me kirjoitamme emmekä pelkästään lukijamassoille.

Huomatessaan mokomat ei äiti ollut kysynyt tytöltä niiden syytä vaan tyynesti todennut hänen tarvitsevan vastaisuudessa pidemmät hihat omaavia pukuja.

Lause ei sinällään ole erityisen tökkivä, mutta selkeämmin ja helpomminkin ilmaistavissa. Uskoisin sinun arvaavan mistä on kyse tämän ja parin muun lauseen kohdalla.

Syvästi masentunut Belvina oli liki yhtä kuihtunut ja lopen uupunut kuin lemmikkikimppu, synkän huoneen ainoa piristys. Ei mainittu suoraan mikä oli saanut Belvina-neidin tarttumaan veitseen ja painamaan sen terän maidonvalkealle iholleen. Hän ei olisi halunnut olla ulkoisesti korea marenkikakku, josta vanhemmat välittävät vain sen verran, että halusivat tyttärensä pääsemään puhdasverisiin ja rahakkaisiin naimisiin. Monien viiltelijöiden tapaan Belvina viilteli pyytääkseen ääneti apua (viiltelyyn on enemmänkin syitä eivätkä kaikkien syyt ole tavallisimmasta päästä) toivoen äitinsä kysyvän, mikä oli ajanut hänet viiltelemään ja näännyttämään itseään hiiren annoksilla.

Viimein viima vei kaikki toivonmuruset jolloin uupumus kaatoi neiti Mustan vuoteelle. Hän ei enää halunnut rakkautta ja huolenpitoa osakseen, vaan halusi vain nukkua. Paeta maailmaa unen helmaan. Suurin osa masentuneista joutuu syömään unilääkkeitä saadakseen edes vähän unta, mutta murto-osa nukkuu kaiken aikaa. (Minäkin nukuin masentuneena, vaikka masennukseni oli lievemmästä päästä.)

Alistuminen olisi saattanut tuntua luovuttamiselta ellei tyttö olisi ollut niin kyllästynyt ja pettynyt maailmaan, että hän olisi myynyt pirulle sielunsa saadakseen elää kurjan elämänsä hiljaisuudessa ja rauhassa.

Kiitän lukukokemuksesta.

[Eeyore]

Täytyy sanoo, että mielenkiinto muihin Mustien suvun henkilöihin nosti juuri häntäänsäkin, sillä tämä ficci loi loistavasti esille erään heistä.
Kävin vilaisemassa tuolta, että kuka tämä Belvina Musta oikein oli ollut ja unohduin lukemaan täysin kaikki henkilöt läpi Kuten muillakin näytti olevan, en miekään edes tiennyt koko hahmosta mitään, mutta jotenkin kirjoituksellasi herätit hänet eloon ja tutustutit hieman (tai itse asiassa aika paljonkin) tuntemattoman henkilön meille. Uhkarohkeaa lähteä kirjoittamaan ihan itselleenkin tuntemattomasta tyypistä, mutta et olisi voinut onnistua siinä paremmin.
Aikakausi näkyy koko ajan ficin tunnelmassa, henkilöissä ja kirjoituksessa, ja Belvinasta sai helposti juuri sellaisen kuvan, minkä hänestä annoit. Tietenkin ulkonäöllä ja käyttäytymisellä tuohon aikaan oli enemmän merkitystä, ei sillä, mitä pään sisällä tai muussa ruumiissa mahdollisesti tapahtui. Mustan suvun ylväys tuli esille heti ensimmäisissä lauseissa:

Tavarat olivat pelottavankin siistissä järjestyksessä eikä huoneesta löytynyt pienintäkään pölyhiukkasta pilaamasta moitteetonta vaikutelmaa. Kaikki oli niin täydellistä, virheetöntä tai ainakin jokainen erhe oli jotenkin peitetty kuten esimerkiksi vastapäisen seinän pieni halkeama. Sen eteen oli ripustettu isää esittävä muotokuva muistuttamaan asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Kaikki elementit Belvinan (meinaan oikeesti koko ajan kirjoittaa Belsissan ) elämässä yrittää puskea "näin sen pitää mennä, tiedät, että tämä on tärkeää, noin ei saa tehdä jne"- ajatusta läpi, jopa tyttö väliin itsekin, vaikka haluaakin tuoda oman pahan olonsa esim. viiltelemällä esille.

Huomatessaan mokomat ei äiti ollut kysynyt tytöltä niiden syytä vaan tyynesti todennut hänen tarvitsevan vastaisuudessa pidemmät hihat omaavia pukuja.

Tää oli jotenkin... täydellisen synkkää. Jotenkin kammottavuudessaan kohahduttava kohta. Kertoo jo siitä, miten oikeasti ulospäin pitää esittää niin kamalan täydellistä. Oh. Ja varsin vaikutusvaltaista, mikä tuosta suvusta olikin tiedossa; ei mitään väärää sanaa tai huolehtivaa elettä kohti tyttöä, muuten joutui suurin piirtein hirteen.
Miusta oli hyvin taidokasta se, miten sait Belvinasta varsin runnellun ja sisältään onton tytön, jonka täytyi koko ajan kuitenkin pitää itsestään pintapuolisesti huolta suvun maineen ja tulevan sulhasen tähden. Ficin nimi kuvasikin tosiaan tyttöä jo hennoksi, muiden ulkopuolisesti palvomaksi, miten epävireiset sävelet päädyttiin korjaamaan pienesti fiksaamalla ja... oh. Mutta sitä viiltelyä ei tosiaan tuotu sillä yhyyangstaanhuomataamut-tyylillä, vaan synkän hienostuneella tavalla.

Alistuminen olisi vähemmän tuskaista.

Totta. Kiitos.

[Belsissa]

Lavinia: Minä en todellakaan ainakaan haluaisi kirjoittaa tavanomaista viilsviilsangstia, sillä suoraan sanottuna se saa minut voimaan pahoin.

Innostuin Mustan sukupuusta kovin ja halusin luoda persoonan myös näkymättömille hahmoille. On hassua, miten jo pelkästä nimestä voikaan välittyä kuva koko henkilöstä!
Ja tuo lause - korjattava! Epäselvä ja hieman raskaskin, kiitos, että huomautit siitä!

Julmaahan tuo menoi on, ei voi muuta sanoa. Pitää vain toivoa, että Belvinalle löydetään aviomies, joka välittää enemmän. (Yhtäkkiä tuli sellainen olo, että voisin kirjoittaa aiheesta ficin Nyt pitää pitää kiinni siitä päätöksestä, etten julkaise edes parin osan pituisia moniosaisia ficcejä ennen kuin vanhoista ainakin puolet ovat valmistuneet.)

Kiitos kommentistasi!

Eeyore: Voi miten mukavaa kuulla, että pidit tekstistäni!

Itsekin olen useaan otteeseen lueskellut läpi Pottereissa pienessä roolissa olleita henkilöitä ja keksinyt heille itse elämäntarinat. Olisi hyvä jos muutkin ottaisivat asiakseen kirjoitella heistä niin tulisi hieman rikkaammin näitä henkilöitä ja parituksia ficceihin.

Hahhah, ei ihme että tuo Belsissa meinaa livahtaa joukkoon - aika samantapainenhan tuo nimi on.

Mutta kiitos kommentistasi!