Nimi: Rarrypussailua ullakolla Ullakkojuhlat
Kirjoittaja: pihlajanmarja
Paritus: Ron/Harry
Tyylilaji: huumori, draama, AU (koska ei oo sotaa ja kaikki on ilosina kotona eikä jahtaamassa hirnyrkkejä)
Ikäraja: K-11?
Pituus: 1043 sanaa
Tiivistelmä juonesta: Ron ja Harry viettävät Harryn seitsemäntoistavuotissyntymäpäivää Kotikolon ullakolla kera tuliviskipullon. Ulkona myrskyää.
A/N: Osallistuu FF100:n sanalla 070.Myrsky.
Hämärällä ullakolla istui kaksi poikaa kynttilän valossa. Ullakko oli pölyinen ja pieni, ja poikien yläpuolella kohosi harjakatto. Kaatosade hakkasi peltikattoa ja katto rämisi vähän väliä tuulen voimasta. Välillä kuului ukkosen jyrinää. Pojat eivät näyttäneet välittävän tästä. He istuivat ohuella retkipatjalla vierekkäin huopa ympärillään ja kertoivat kummitusjuttuja. Oli kolmaskymmenes päivä heinäkuuta, ja oli Harry Potterin seitsemästoista syntymäpäivä. Jos et sattunut tietämään, velhomaailmassa seitsemästoista syntymäpäivä on todella tärkeä juttu. Kun täyttää seitsemäntoista, on velholakien mukaisesti täysi-ikäinen. Harryn isä ja tämän ystävät olisivat olleet varmasti hyvin pettyneitä, jos olisivat tienneet, ettei Harry järjestänytkään mitään jättimäisen suuria syntymäpäiväjuhlia, vaan istui sen sijaan ullakolla parhaan ystävänsä kanssa ja kertoi kummitusjuttuja. Kyllä heillä oli sentään pullollinen tuliviskiä lämmittämässä, mutta siitäkin Harry sai kiittää kummisetäänsä. Harry oli täysin tyytyväinen tähän juhlimistapaan. Hänen päässään keinui mukavasti ja hän sai hyvän tekosyyn siirtyä vähän lähemmäksi Ronia, kun ulkona jyrähti taas. Ron oli juuri kertonut mainion kauhutarinan, ja siinä oli tarpeeksi syytä pelätä jotakin niin tavallista kuin ukkosta.
"Ei ukkosella pitäisi olla näin kylmä", Harry sanoi ja tarttui tiukemmin kiinni huovasta. "Nyt on sitä paitsi kesä, ei nyt pitäisi olla ollenkaan kylmä!"
"Ota huikka", Ron sanoi ja tarjosi Harryn omaa pulloa hänelle. "Se lämmittää varmasti."
"Voi jos Hermione näkisi meidät nyt, hän nauraisi niin paljon."
"Ei tiedä mistä jää paitsi. Mitäs tuli kipeäksi", Ron mumisi ja painoi päänsä Harryn olkapäätä vasten. "Minua väsyttää."
Harry taputti kömpelösti ystäväänsä olkapäälle ja mietti, että oli ihan mukavaa, että Ron oli niin lähellä. Mikseivät he olleet tehneet tätä jo aikaisemmin? Nyt hän ei edes muistanut niitä lukuisia kiusallisia hiljaisuuksia, joita heidän välillään oli ollut jo monta kuukautta aina silloin, kun Hermione ei ollut paikalla puhumassa. Harry oli ollut itse asiassa vähän huolissaan siitä, että Hermione oli saanut flunssan eikä päässyt paikalle, koska se oli tarkoittanut sitä, että Harryn ja Ronin täytyi viettää aikaa kahdestaan. Jostain syystä se ei enää toiminut niin luontevasti kuin joskus. Mutta nyt Harry oli ihan tyytyväinen, eikä kaikki tyytyväisyys johtunut pelkästään tuliviskipullosta.
"On ihan mukavaa, ettei Hermione ole täällä", Harry sanoi, koska hänellä nyt oli tapana sanoa, mitä hän ajatteli, kun hän oli humalassa. "Mukavaa olla näin kahdestaan välillä."
"Minä luulin, ettet pidä siitä, että olemme kahdestaan", Ron totesi ja nosti päätään. Hänen silmänsä harhailivat hetken, ennen kuin hän kohdisti katseensa Harryyn. He olivat ehkä liian lähekkäin vain ystäviksi, mutta kumpikaan heistä ei sillä hetkellä ajatellut asiaa sen tarkemmin.
"Totta kai minä pidän siitä, kun me olemme kahdestaan."
"Miksi olet sitten vältellyt minua?" Ron kysyi. Ei hän yleensä kysellyt tuollaisia kysymyksiä, hän vain hautoi kaiken aina mieleensä sanomatta mitään, mutta tänään hän oli erilaisella tuulella. Ja humalassa.
"Koska sinä tuoksut hyvältä", Harry sanoi ensimmäisen asian, joka tuli hänen mieleensä. Eikä se edes ollut totta. Ei Harry edes tiennyt, miltä Ron tuoksui! Ron tuntui välttelevän suihkua aika usein, luultavasti hän yleensä vain haisi lievästi hieltä. Mutta nyt Harry päätti, että oli hyvä aika kokeilla, miltä Ron tuoksui, tai haisi. Niinpä hän painoi nenänsä siihen kohtaan, missä Ronin kaula kaartui kohti olkapäätä, ja nuuhkaisi. Ei Ron tuoksunut oikeastaan miltään.
"En minä tiedä, tuoksutko sinä hyvältä", Harry totesi. Hän puhui vasten Ronin olkapäätä, koska ei ollut jaksanut nostaa päätään pois. Se tuntui jotenkin turhalta. Ulkona tuuli todella lujaa nyt, Harry melkein tunsi kuinka ullakko tärisi. Kotikolo näytti niin huteralta ulospäin, että Harry ei voinut olla miettimättä, miten helposti tuuli voisi viedä katon mennessään.
"Ei kovin helposti", Ron sanoi kun Harry ilmaisi huolensa (puhuen yhä Ronin olkapäähän). Hän oli näyttänyt jo unohtavan koko jutun siitä, miten Harry oli sanonut, että hän tuoksui hyvältä, ja sitten perunut asian. Sen sijaan hän pelkäsi, että Harry nukahtaisi vasten hänen olkapäätään. Ron oli aikeissa juoda taas vähän tuliviskipullosta, mutta se oli jo tyhjä. "Joimmeko me jo kaiken?" hän ihmetteli ääneen. Harry vain hengitti raskaasti vasten hänen olkapäätään, ja Ronin oli pakko tönäistä poikaa vähäsen.
"Hei, nyt on sinun syntymäpäiväsi. Et sinä voi sammua ensin!"
"Eikö sen pitäisi olla syntymäpäiväsankarin etuoikeus?" Harry mumisi. Hän oli kuitenkin taas avannut silmänsä ja nostanut päätään ylemmäksi, ja hän yritti pitää ajatuksensa kirkkaina. Se ei ollut oikeastaan kovin vaikeaa. Hän näki Ronin kasvot hyvin lähellä omiaan ja hyvin kirkkaasti hän tajusi, että olisi aika helppoa suudella Ronia. Ei ollut suuria mahdollisuuksia osua väärään paikkaan, kun huulet olivat niin lähellä, ja olihan hän suudellut Ronia ennenkin, Ronin syntymäpäiväjuhlissa, jotka oli pidetty Rohkelikkotornissa edellisenä lukuvuonna. Ei Harry tosin ollut myöntänyt suudelmaa syntymäpäivien jälkeen, mutta nyt tuntui oikeastaan ihan luonnolliselta, että kun kerran oli hänen oma syntymäpäivänsä, hän voisi ihan hyvin suudella Ronia uudestaan, ilman, että siitä seuraisi mitään vakavampaa. Ja ainakin hän osasi tekniikan, joten siitä ei tarvinnut huolehtia.
Ron tunsi olonsa epämukavaksi Harryn tuijotuksen alla, ja hän yritti liikahtaa vähän kauemmaksi, mutta huopa esti hänen liikkumistaan. Niinpä hän tuijotti takaisin. Jotenkin Harryn käsi oli hänen polvellaan, mutta ei se siinä mitenkään haitannut. Ron oli nyt siinä humalatilassa, jossa hän yleensä halasi kaikki huoneen ihmiset läpi ja sanoi heille: "Olet tosi hyvä tyyppi" hymyillen leveästi. Nyt paikalla ei kuitenkaan ollut kuin Harry, ja tuntui vähän turhalta sanoa hänelle, että hän oli tosi hyvä tyyppi. Kyllä Harry sen jo tiesi, ja myös sen, että Ron oli sitä mieltä. Eivät kai he muuten olisi istuneet siinä ja viettäneet Harryn syntymäpäiviä, jos Ron olisi ajatellut, että Harry oli aivan kamala tyyppi.
Hetkessä Ron unohti mitä ajatteli, ja yritti etsiä käsilleen sopivaa paikkaa. Hänen oma polvensa näytti olevan hyvä paikka pitää kättä, joten Ron laski toisen kätensä Harryn käden päälle. Nyt oli paljon parempi. Harry räpytteli silmiään ja huojahti vähän lähemmäksi Ronia, jos se oli enää edes mahdollista. Heidän nenänsä osuivat yhteen ja he molemmat nauroivat.
"Olet hyvä tyyppi", Ron huomasi sanovansa. No, kai sen sai joskus sanoa ääneenkin, mitä väliä sillä oli, että Harry tiesi asian jo? Harry hymyili ja Ron puristi hänen kättään. Ei kai tässä enää ollut muita vaihtoehtoja, kun he olivat kolhineet jo nenänsäkin. Ron hengitti sisään ja yritti sitten nojautua sulavasti eteenpäin toivoen osuvansa Harryn huuliin omillaan. Hänellä oli hyvä tuuri, ja hän päätyi suutelemaan Harrya. Heidän tasapainonsa ei ollut mitenkään vakaalla pohjalla, ja suudelma maistui alkoholilta, mutta se oli silti hyvä suudelma. Se loppui kyllä vähän yllättäen, kun Harry nojasi vahingossa väärään suuntaan ja kumpikin heistä kaatui lattialle. Ulkona myrskysi vieläkin, ja ihan kunnolla. Ron ajatteli, että oli kai ihan sama, jos hän nukahtaisi tähän. Harrykaan ei jaksanut nousta, ja niin pojat pikku hiljaa ajelehtivat uneen.
