Taru sormusten herrasta | Punainen kuu [Frodo/Sam] | S

[Fenix]

Nimi: Punainen kuu
Kirjoittaja: Fenix, toisin sanoen minä
Beta: Ei ole
Ikäraja: S, voisi hyvin olla sallittukin, mutta pelataan varman päälle.
Genre: Draama
Vastuuvapaus: Hahmot ja keski-maa kuuluvat Tolkienille. Sekä kursivoidut sanat ovat Rob Thomasin biisistä: Ever the same.
Fandom: Taru sormusten herrasta
Paritus/Hahmot: Frodo/Sam
A/N: Ensimmäinen kirjoittamani Ficci ikinä, muutenkaan en ole paljoa novelleita rustannut. Kielioppivirheitä ja ajatuskatkoja saattaa hyvinkin olla mukana. Teksti saattaa olla sekavaa ja tönkköä, mutta parempaan et pysty keskellä yötä. Rakastan Taru sormusten herrasta trilogiaa, jonka pohjalta ajattelin kirjoittaa, ja tälläinen oneshot siitä tuli.  Jos tahdot, niin kuuntele tätä minun mielikseni samalla kun luet :-) www.youtube.com/watch?v=04Jc4jes9vw

__________________________________________________________________________________________________

Punainen kuu

We were drawn from the weeds
We were brave like soldiers
Falling down under the pale moonlight

Sam istui hiljaa nojaten rosoiseen kiviseinämään. Tuuli kuiskaili ikävästi koloissa ja halkeamissa, se teki Samin olon erittäin turvattomaksi, eikä iljettävän Klonkun hiiviskely lähitienoilla tehnyt tilanteesta yhtään miellyttävämpää. Sam oli tarjoutunut ottamaan vahtivuoron tänä yönä, vaikkakin Frodo oli torjunut ehdotuksen useita kertoja. Hän oli kuitenkin myöntänyt olevansa erittäin väsynyt, mikä oli ymmärrettävää, olihan hänellä kannettavanaan lyijynraskas taakka. Sam oli tietenkin vaatinut, että hänen isäntänsä täytyi oikaista itsensä heti paikalla ja yrittää nukkua. Punertava kuu hohti uhkaavana heidän yläpuolellaan. Väri johtui taivaalla häilyvästä varjosta, joka piinasi Mordorin lähimaita. Vanha kunnon täysikuukaan ei enää ollut katselemisen arvoinen, sillä Samista tuntui että punainen hohde painoi vielä raskaammin hänen niskaansa ajatukset synkästä matkasta Mordoriin, joka heitä lähitulevaisuudessa odotti, valmiina puristamaan viimeisetkin toivonrippeet kahdesta pienestä hobitista, joita maailma oli niin kovalla kädellä koulinut.

Frodo oli jälleen rauhaton, hän pihisi jotakin ja hänen rintansa kohoili kiihtyneesti. Pienen hetken Sam näki huolen uurteita hänen kasvoillaan. Arvata saattoi että sormus ja maailman pahuudet myllersivät hänen rakkaan isäntänsä unissa. Aivan kuin niistä ei tarvitsisi kärsiä tarpeeksi jo valveilla ollessaankin. Heidän koko tehtävänsä lepäsi veitsen terällä, se oli tiedossa jo saattueen lähtiessä Rivendellistä. Silti Samin katsellessa autuaana nukkuvaa Frodoa, hänen kasvoilleen levisi haikea hymy, vaikka toivoa ei koskaan ollutkaan paljon, hän uskalsi uhrata muutaman heiveröisen toiveen paluumatkaan. Jos sormus vielä vajoaisi Orodruinin tuliseen sydämeen, olisi heidän tehtävänsä täytetty ja Sam haaveili pääsevänsä katsomaan Minas Tirithin valkoisina kohoavia torneja, ja näkisi Konnun tutut kummut ja ukon. Sam ajatteli Repunpään tavattoman kaunista puutarhaa ja juhlapuuta sekä kaikkia niitä hetkiä joita sen alla oli vietetty.

Now it's cold and we're scared
And we're both been shaken
Hey, look at us man,
this doesn't need to be the end

 Sam heräsi takaisin todellisuuteen, kaikki ajatukset konnusta ja muusta kauniista karkasivat hänen mielestään niin kuin vesi olisi valunut sormien välistä. Kaikki hyvä tuntui yhtäkkiä epätodelliselta, ja kaukaiselta, Emyn muilin säröiset kalliot piirtyivät Mordorin tuhkan täplittämää punaista taivasta vasten terävinä hampaina, joka runtelisivat kaksi heiveröistä hobittia pois maailmankartalta. Ainut lohtu hänen mielessään oli Frodo joka makasi edelleen sikeässä unessa. Sam silitteli hiljalleen hobitin tummia kiharoita. Mitä kauemmin Sam tuijotti, sitä enemmän hänen teki mieli sulkea tuo syliinsä, ja suojella kaikelta mikä voisi horjuttaa tuon maailmaa. Heidän olisi päästävä kotiin mahdollisimman pian, se oli ilmiselvää.
 Sam ravisteli hellästi, mutta vastentahtoisesti isäntänsä kättä ja sanoi lempeällä äänellä: ''Mielelläni antaisin teidän nukkua pidempään, mutta aurinko ei ilmoita aamunkoittoa näillä main, joten meidän on totisesti lähdettävä jatkamaan matkaa.''

''Seuraa minua Frodo-Herra.''

Call
I'll be here for you
And you'll be there for me
Forever with you
Forever in me
Ever the same.

 Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita

[Rimppakintturohmuli]

Waa, mä olen jo niin pitkään kaipaillut finiin jotain TSH-ficciä ja varsinkin noista kahdesta. Sä kirjoitat älyttömän hyvin, ei uskoisi ekaksi ficiksi. Toi tunnelman kuvailu ol tosi hyvää, ja mun silmiin toi teksti oli aika Tolkienmaista mikä o tosi hyvä juttu. Vaikka tavallaan en parituksista TSH:ssa välitä, niin se on pakko myöntää että Samista ja Frodosta on muodostunut täysin canonia mun päässä, ja varsinkin silloin kun joku näistä näin hyvin kirjoittaa niin mun sisäinen fanityttö nostaa päätään. Mä todellakin toivon että jatkat finiin kijoittelua, ja anteeksi kun ei mitään kovin rakentavaa tullut mun suusta. Kiitän, kuittaan ja poistun takavasemmalle.

[saimaannorppa]

Siis vau. Tämä oli ihana, todella ihana. Tosiaan, tätä ei olisi ikinä voinut uskoa ensimmäiseksi ficciksi, ja kirjoitat minustakin Tolkien-maisesti

Jos sormus vielä vajoaisi Orodruinin tuliseen sydämmeen, olisi heidän tehtävänsä täytetty ja Sam haaveili pääsevänsä katsomaan Minas Tirithin valkoisina kohoavia torneja, ja näkisi Konnun tutut kummut ja ukon.

Se on "Sydämeen" yhdellä M:llä. Tuo on juuri tuo Suomen kielen poikkeus-sana, koska kun sanotaan sydämeen, kuulostaa  että sanottaisiin sydämmeen... Ja muuten, minä pidin siitä, että tässä ficcissä luki "Orodruinin", eikä "Tuomiovuoren". Elokuvissahan sitä kutsutaan aina vain Tuomiovuoreksi, vaikka kirjoissa ei oikeastaan ole niin... Tai siis mitä minä selitän? Tarkoitan että tykkään sanavalinnasta...

Sam ajatteli Repunpään tavattoman kaunista puutarhaa ja juhlapuuta sekä kaikkia niitä hetkiä joita sen alla oltiin vietetty.

Se on oli vietetty. "Olla"-verbihän taipuu passiivissa imperfektissä "oltiin"-muotoon, mutta kun puhutaan pluskvanperfektissä, verbinähän ei ole tuo "olla", vaan ainakin tässä lausessa "vietetty", joten sinne tulee eteen vain tuo "oli", eikä "oltiin". Joo, olen huono selittämään

''Seuraa minua Frodo-Herra.''

Minusta tuon "herran" pitäisi olla pienellä? En ole varma olenko oikeassa, joten tuon voi ihan hyvin pitää tuollaisenakin, ei se varmaan ketään kauheasti haittaa Anyway, sinun valintasi! Muita kirjoitusvirheitä en huomannut Mutta tuo lause oli ihana lopetus <3

Minä pidin myös ficcin nimestä hirmuisesti Yleensähän tälläiset ficit ovat nimeltään jotain perinteisiä "rakastan sinua aina", tai jotain tälläistä. Ovat nekin hyviä, mutta pidin tästä enemmän!

Pidän myöskin kirjoitustyylistäsi. Frodo ja Sam olivat todella suloisia, heistä kirjoitetaan liian vähän! Frodo/Sam on lempi paritukseni, joten siitä on aina kiva lukea - varsinkin nyt, kun ficci oli todella hyvä!

Silti Samin katsellessa autuaana nukkuvaa Frodoa, hänen kasvoilleen levisi haikea hymy, vaikka toivoa ei koskaan ollutkaan paljon, hän uskalsi uhrata muutaman heiveröisen toiveen paluumatkaan.

Ihana lause! Minunkin kasvoilleni levisi hymy, kun luin tätä lausetta <3 Tässä ficcissä onnistui minusta hyvin myös se, että aluksi tulee sellainen haikea olo, sitten hymyilyttää, ja sitten taas haikea olo... TAAS minä selitän jotain outoa! :O

Jatkathan kirjoittamista hobiteista? Minä ainakin luen, ja kommentoinkin! (Jos siis kestät minun kauheita kommenttejani) Ei minusta tämä ficci ollut mitenkään sekava! Ja jos tämä on kirjoitettu yöllä, olet päivällä varmaan vieläkin parempi kirjoittamaan... ja se on sitten jo tosi hyvin!

~Saimaannorppa 

[Fenix]

Rimppakintturohmuli - Kiitoskiitos! Oon ollut kauhean epävarma omien tekeleitteni julkaisemisessa mihinkään, joten piristää todella paljon, että tää on onnistunut. (Tosin se oli melko onnistunut omasta mielestänikin.)

Toi tunnelman kuvailu ol tosi hyvää, ja mun silmiin toi teksti oli aika Tolkienmaista mikä o tosi hyvä juttu.

Voih, kiitos todella paljon!

Komppaan sua siinä asiassa, että parituksella TSH:ssa ei ole minulle kovinkaan paljoa merkitystä. Pidän muutenkin Frodosta ja Samista enemmän ystävinä. jätin kuitenkin tähän ficciin miettimisen varaa siitä miten he suhtautuvat toisiinsa. Enkä lätkäissyt suoraa teksitä siitä, että he olisivat umpirakastuneita tai vain hyviä ystäviä, sillä jokaisellahan on asiasta omat mielipiteensä.

Saimaannorppa - Kiitos paljon kommentista! Ja kiitosta vielä siitäkin, että oot jaksanu noita mun virheistä ilmoitella, korjaan ne tuohon tekstiin ja tästähän sitä oppii. Kielioppi ei ikinä oo ollu mun vahvuus. :-)
Ja kirjoittaessani halusin ottaa mukaan noita nimiä, kun omaan korvaan ''Tuomiovuori'' kuulostaa jotenkin hieman omituiselta, vaikka tottahan toki se on edelleen se sama vuori.. ääh jos ymmärrät mitä tarkoitan!

Tuosta lopetuksesta tuli sellainen mieleen, että oisin hyvinkin saattanut jatkaa tuosta jonkun matkaa vielä, mutta aloin epäröimään ja jätin se sitten siihen ja niin tästä tuli pelkkä tunnelmaficci, ja ilmeisesti onnistuin edes jotenkuten tunnelman välittämisessä.

Lainaamastasi lauseesta sen verran. Toive ja toivo samassa virkkeessä kuulostaa hieman hölmöltä omasta mielestäni, ja monta kertaa harkitsinkin sen pois jättämistä kokonaan, (samaa pähkäilin myös muutaman muunkin kohdan kanssa.) mutta en saanut sitä järkevämpään muotoon vaikka kuinka yritin ja toive kotimatkasta olin jotenkin oleellinen osa sen kannalta, että Sam ei ainakaan ollut luovuttamassa, vaan jaksoi pistää toivoaan myös mahdolliseen kotiinpaluuseen.

Olen ajatellut alkaa kirjoittaa Hobiteista (ja muista hahmoista ) ''what if'' ficin. Siinä siis kertoisin, kuinka asiat olisivat menneet toisin, jos joku asia olisi tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta. Toivottavasti ymmärrät tarkoitukseni.

- Fenix

[Sokerisiipi]

Oi, löysinpä kauniin ficin!! Niin lempeää, kaunista kuvailua ja sujuvaa kieltä, oi, oltiin kyllä niin kirjojen maisemissa ja fiiliksissä. Samin ajatuksissa oli ihanaa herkkyyttä ja tietoisuutta siitä, kuinka raskas ja kamala tämä matka Mordoriin on, etenkin Frodolle. Mutta synkkyydenkin keskellä oli toivoa, ja se on niin Samia! Ja hänen rakkautensa, lempeytensä ja huolenpitonsa Frodoa kohtaan ;__; voi Sam rakas, olet niin suuri- ja hyväsydäminen <3

Kiitos tästä tunnelmallisesta ficistä Samin vakaassa ja lempeässä seurassa keskellä synkkyyttä, pidin kovasti <3