Muistoista tärkein [Severus/Lily] K-11, FF100, Spurttiraapale

[LordPuhdemort]

Title: Muistoista tärkein
Author: LordPuhdemort
Beta: Kivikausi
Pairing: Severus/Lily
Genre: Fluff, lievä angst, tuplaraapale
Rating: K-11 // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot ja paikat, minä vain lainaan niitä
A/N: Osallistuu FF100:aan sanalla nainen sekä Spurttiraapaleeseen sanalla ajatuseula.
Ficci sijoittuu aikaan, jolloin Severus aloitti opettajana Tylypahkassa.


Severus antoi sormiensa kulkea Lilyn kasvoissa höyhenenkevyesti, seuraten huulten kaarteita. Poika painoi huulensa tytön huulille, tuntien hänen pehmeät huulensa omiaan vasten. Heidän kielensä leikkivät omaa leikkiään kiirehtimättä, antaen tutustumiselle aikaa.

Severus vetäytyi kauemmaksi ja antoi käsiensä hitaasti liikkua Lilyn vartalolla, hiljaisuuden rikkoutuessa tytön huokauksista ja vaimeista naurahduksista, kun sormet kutittivat hänen kylkiään kevyesti.

Poika katsoi Lilya, jonka vartalo hehkui hämärässä huoneessa vaaleana. Severuksen sydän oli pakahtua kaikesta siitä rakkaudesta, jota hän tunsi punatukkaista tyttöä kohtaan. Poika halusi - enemmän kuin mitään muuta - Lilyn tietävän sen.

Heidän kätensä kohtasivat ja sormet solahtivat vastakkain, Severuksen painaessa rakkaudentäyteisen suudelman Lilyn huulille. Se oli hänen tapansa ilmaista tunteensa ilman sanoja, joita ei saanut ulos suustaan.

Heidän sulautuessaan toisiinsa, katsoi kumpikin toista silmiin, haluten nähdä, kuinka paljon hetki merkitsi heille. Severus painautui tiukemmin Lilya vasten tunteakseen hänet jokaisella solullaan, tunteakseen hänen sydämenlyöntinsä.


Severus johdatti hopeisen kuteen ajatuseulan maljaan, joka hohti samansävyisenä hänen mustaa kaapuaan vasten. Nuoren miehen ilmeettömille kasvoille nousi alakuloinen hymy, sillä hän pystyi melkein aistimaan Lilyn hakkaavan sydämen rintaansa vasten. Joitakin asioita ei halunnut unohtaa, vaikka ne olisivat olleet kuinka kivuliaita. Ne antoivat syyn jatkaa eteenpäin, taistella sitä vastaan, joka oli vienyt rakkaimman häneltä. Muistot olivat kuin valo, joka ei koskaan sammuisi.

[Kassandra]

Voi, tämä oli kaunis.

Se, ettei Sev osannut ilmaista tunteitaan sanoin vaan korvasi ne teoilla, oli todella severusmaista ja aitoa. Saatan myös kuvitella kuvaamasi alakuloisen hymyn Severuksen kasvoilla paremmin kuin hyvin. Jäin miettimään mainintoja nuoresta miehestä ja siitä, että Severuksen oli taisteltava sitä vastaan, joka oli vienyt hänen rakkaimpansa. Käsitin asian niin, että fikissä käsiteltiin sitä, kuinka Severus suree sitä, että James vei Lilyn tai vaihtoehtoisesti sitä, että Voldemort tappoi Lilyn (tai sitten minä en ole käsittänyt yhtään mitään tai kaiken ihan väärin). Hups, nyt vasta hoksasin, että fikki sijoittuu aikaan, jolloin Severus aloitti opettajana Tylypahkassa, eli ilmeisesti Lily on jo kuollut, mikäli laskuni pitävät kutinsa. Oli miten oli, luen mielelläni kaikenlaisia romanttisia hömpötyksiä, ja vaikka en tiedä voiko Severuksen muistoja pitää varsinaisena hömpötyksenä, tykkäsin tosi paljon tuosta kursivoidusta osuudesta. (Vastakkain solahtavat sormet, rakkaudentäyteiset suudelmat, Lilyn sydämenlyönnit vasten Severuksen rintaa <3) Ei lopussakaan mitään vikaa ollut, siitä vain jäi haikea olo. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Sev olisi ansainnut Lilyn. Olisi ollut paljon parempi, jos Lilysta ja Severuksesta olisi tullut pari ja James olisi jäänyt rannalle ruikuttamaan tai hankkinut jonkun toisen naisen tai tyytynyt sitten vaikka Siriukseen. Äh, nyt menee ohi aiheen, mainitsempa siis näin lopuksi vielä yhden pikkuseikan joka hieman häiritsi.

Severus antoi sormiensa kulkea Lilyn kasvoissa höyhenenkevyesti, seuraten huulten kaarteita.

Ei tuossa muuten mitään vikaa ole, mutta minun korvaani kuulostaisi paremmalta "Severus antoi sormiensa kulkea Lilyn kasvoilla höyhenenkevyesti, seuraten huulten kaarteita". En ole mikään kielioppimestari enkä halua antaa itsestäni sellaista kuvaa että luulisin olevani, mutta kuten sanottu, omat korvani pitäisivät enemmän tuosta versiosta.

Pidemmittä puheitta, tykkäsin tästä kyllä paljon. Kiitos!