Kirjoittaja Aihe: Milloin me ajauduimme eroon toisistamme? Sallittu, Regulus, Sirius, Angst  (Luettu 3441 kertaa)

Ruskapoika

  • Kivikuorinen
  • ***
  • Viestejä: 1 539
  • Mock me.
Kirjoittaja: Börje
Henkilöt: Regulus, Sirius
Genret: Angst
Ikäraja: Sallittu
Vastuuvapaus: Rowling omistaa Potteriin liittyvät asiat, mie vaan leikin :)
yhteenveto: "Milloin me ajauduimme toisistamme eroon, pikkuveli?"
A/N: Osallistuu FF10 sanalla 4. Milloin?

Milloin me ajauduimme eroon toisistamme?

Jos joku olisi puoli vuotta sitten tullut väittämään minulle, että tulen istumaan Siriuksen kanssa saman pöydän ääressä, sulassa sovussa, olisin lähettänyt tämän suoraan Pyhään Mungoon. Mutta täällä me istumme, Kalmanaukio 13. Edessämme höyryävät teemukit. Miksi aina keitetään teetä kun aijotaan puhua vakavista asioista? Tai enhän minä tiedä mistä Sirius aikoo puhua. En edes olisi uskonut, että hän palaa vielä lapsuuden kotiinsa. Paikkaan, jossa häntä vain halveksittiin ja kohdeltiin kaltoin.

"Miksi liityit heihin?"

Siriuksen kysymys palauttaa minut pois mietteistäni. Niin, miksi liityin kuolonsyöjiin? Siksikö koska se teki vanhempamme ylpeiksi? Vai omaa tyhmyyttäni?

"En minä tiedä. Koska kaikki muutkin liittyivät. Koska se teki äidin ja isän ylpeiksi."

Kuulen oman ääneni vastaavan mutta kerrankin siitä puuttuu se ylimielisyys ja piikikkyys. Sirius tuhahtaa huvittuneesti vastaukselleni. Hyvähän hänen on. Sirius ei koskaan yrittänytkään miellyttää sukuamme. Nuorempana hän vain kohelsi menemään sen Potterin pojan kanssa. James Potter, poika jolle menetin veljeni. Poika jolle tulen olemaan aina kateellinen.

"Regulus, milloin teimme viimeksi yhdessä jotain tyhmää ja hullun hauskaa?"

Siriuksen kysymys saa minut hetkeksi hölmistyneeksi. Valun taas muistoihini ja hellä, hiukan surumielinen hymy kariutuu huulilleni. Muistan kuinka me Siriuksen kanssa jekutimme Oljoa ja kävimme vohkimassa tältä milloin mitäkin herkkuja. Kuinka pukeuduimme äidin ja isän juhlakaapuihin -vaikka he olivat nimen omaan kieltäneet sen- ja leikimme, että oikeasti pääsisimme joihinkin hienoihin juhliin. Miten maistoimme salaa viisi-vuotiaina sitä ainetta mitä isä aina joi heidän riideltyään äidin kanssa, toisin sanoen tuliviskiä. Silloin se oli vielä pahaa, nykyään siihen on helppo hukuttaa surunsa. Ei se nykyäänkään mitään hyvää ole mutta ainakin parempaa kuin 12-vuotta sitten.

"Milloin me ajauduimme toisistamme eroon, pikkuveli?"

Katseemme kohtavat. Pikkuveli, sillä nimityksellä hän ei ole minua aikoihin kutsunut. Mutta miksi sen täytyy tulla sillä surullisen kaihoisalla äänellä? Ennen kuin pystyn estämään itseäni -enkä tiedä halusinko edes estää- vastaan yhtä surullisella äänellä;

"Niin, milloin?"

A/N2: Kommentit ois ihan kivoja ja toivottuja :)
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 18:33:16 kirjoittanut zilah »
Hei homepää! Leikitäänkö sanahippaa, jos saatais aikaan tarinoita?

Ruskapoika

  • Kivikuorinen
  • ***
  • Viestejä: 1 539
  • Mock me.
Vs: Milloin me ajauduimme eroon toisistamme?
« Vastaus #1 : 31.08.2010 22:03:42 »
Katoin ihan silmät pyöreinä, kun tätä oli kommentoitu. Sen verran vanha teksti, että pelotti hieman avata ja katsoa mitä oli kommentoitu, mutta onneksi uskallauduin.

Olen täysin samaa mieltä, Regulus ja Sirius ovat ihania hahmoja. Varsinkin kun heistä saa kirjoitettua mitä milloinkin. Välillä vallitsevaa suhdetta saa väännellä ja käännellä suuntaan ja toiseen, ja melkein aina siitä voi saada jopa todellisen tuntuisen. Ja joo, mie kirjotan aika paljon Reguluksesta ja Siriuksesta, koska molemmat ovat sellaisia hahmoja, joista kirjottaa helposti. Niin yhessä kuin erikseen.

Finistä ei taida löytyä montaakaan ficciä (jos yhtäkään tämän lisäksi), jossa Sirius ja Regulus tapaisivat sattuman varaisesti tai tarkoituksellisesti sen jälkeen, kun kaikki tavallaan loppui heidän väliltään. Asetelma on miusta siinä mielessä kiehtova, että kummankin ajatukset on kuitenkin jonkun verran muuttuneet sen jälkeen, kun Sirius on asettunu vankasti valon puolelle ja Regulus liittynyt kuolonsyöjiin. Suurimmaksi osaksi tuon takia silloin kirjoitin tämän.

Lainaus
Vaikka noista Reguluksen ajatuksista tulikin vähän sellainen fiilis, ettei hän enää ollut niin vankasti Pimeyden lordin ja tämän kannattajien takana.
En mie tiiä miks, mutta miulla on aina ollut semmonen ajatus Reguluksen suhtautumista Pimeyden lordia kohtaan, ettei se koskaan oo ollu sille täysin lojaali ja, että se on liittyny siihen vaan, koska se on tehny vanhemmat tyytyväisiksi. Reguluksela kuitenkin oli kovat paineet täyttää veljensä töppäilyt. Orion ja Walburga on varmasti asettanu jotain vastuuta ja odotusta Reguluksen harteille, kun Sirius on pettäny niiden odotukset.

Meijän ajatukset kohtaa myös tossa, että Sirius ja Regulus olisivat olleet lapsina hyvin läheisiä. Koska mie en ymmärrää miksei pojat ois olleet läheisiä, koska ei Sirius voinut olla syrjitty perheessään koko lapsuuttaan ennen Tylypahkaan menoa ja tullessaan lajitelluksi Rohkelikkoon. Eihän Walburgalla ja Orionilla oo ollu ennen sitä mitään syytä lähtee suosimaan Regulusta ennen sitä. Miun mielestä siitä vasta poikien vaikeudet lähtis, jos pitkää stoorii siitä siitä lähtisi kirjoittamaan.

Oli aivan ihana kuulla, että pidit<3 Sait hymyn nousemaan korviin asti kommentillasi. Isommat kiitokset siis kommentistasi.
Hei homepää! Leikitäänkö sanahippaa, jos saatais aikaan tarinoita?