Sherlock Holmes, Vaikea yhtälö (aka Kolme lyhyttä Holmes-tarinaa) ~ S

[Penber]

Title: Vaikea yhtälö (aka Kolme lyhyttä Holmes-tarinaa)
Author: Penber
Raiting: S
Genre: Draama, suttu-juttu
Fandom: Sherlock Holmes
Pairing: Holmes / Watson
Disclaimer: Arthur Conan Doyle omistaa hahmot.

Summary: Holmes/Watson ja jotain siltä väliltä.

A/N: Nonii. Tämä siis osallistuu Shuffle-haasteeseen. Siksi nuo tekstitki... no on mitä on :'D. Pikkuisia suttuja! Öö. En tiedä, tarvitseeko noita nyt niin avata? Kysykää sit vaikka jälkikätee, jos joku oli epäselvää :'DDD. Voi kökkö. Viimeinen kappale osallistuu myös Yhtyeen tuotanto-haasteeseen. Eipä tässä muuta. Koittakaa kestää.

Jeanette - It’s not ok

Olin tuntenut Maryn jo vuosia. Tiesin hänen hyvät sekä huonot puolensa. Mutten koskaan uskonut hänen murtuvan niin totaalisesti kuin silloin. Juuri sillä hetkellä kun hän oli nähnyt rakastamansa miehen toisen käsivarsilla. Kai se romuttaa kenen tahansa maailman.

Henkilökohtaisesti voin sanoa, ettei John Watson koskaan ansainnut häntä. Ja minä pidän huolen siitä, että Mary Morstan voi kävellä pää pystyssä vielä jonakin päivänä.

~

Three Days Grace - Bully

(John Watson Pov)

Sherlock Holmes ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa ja voin myöntää, etten ollut itsekään. Vasta kun sisäoppilaitoksen rehtori oli sen itse meille kertonut, oli asia uskottava.

Kymmenen oppilasta oli saanut surmansa keskellä kirkasta päivää erään nuoren opiskelijan kädestä.

Holmes oli kuunnellut tapausta rauhallisena ja taputellut hajamielisenä polviaan.

“Holmes!” minä huudahdin. “Tämä on vakavaa!”

“Tiedän, rakas Watson”, vastasi Holmes. “Mutta kuka olikaan todellinen uhri tässä tapahtumaketjussa?”

~

Three Days Grace - Let it die

(J. Watson PoV)

Olin kyllästynyt, väsynyt ja nääntynyt. Kaikki vuodet vilisivät ohitsemme jokaisen lauseen myötä. Kuin se olisi ollut minun vikani! Holmesin äänetön katse oli pahempi kuin tuhat sanaa. Kaikki muu tuli minulta.

Raivo, epätoivo.

Huusin tuskaani ja sanoi niin kuin asiat ovat. Minä en jaksa, minä luovutan.

Siihen pisteeseen ehkä päädyimme, vaikkei meistä kumpikaan sitä  toivonut.

Rakas, Holmes. Anna anteeksi, ettei sydämeni tunne enää mitään.


A/N2: Pyydän tuhannesti anteeksi. Hoi.

[Fell]

Hui kamala 0__0

Ensimmäisen raapaleen jouduin lukemaan kahdesti ennen kuin tajusin, ettei kertoja ollut Watson (ihan mun omien oikosulun kärsineiden aivojen vika :,3)

Juuri sillä hetkellä kun hän oli nähnyt rakastamansa miehen toisen käsivarsilla. Kai se romuttaa kenen tahansa maailman.

Hihihi, ketäköhän se Watson halaili? n__n Watson/Morstan on tavallaan aika suloinen pari, muttei voita mitenkään Holtsonia ♥ Tää ensimmäinen tekstinpätkäle jätti aika paljolti tulkinnan varaa - kuka kertoja oli ja eihän sitäkään suoraan kerrottu, että ketä se Watsu halaili : O Tosin kun pairingissa kerrotaan paritus aika selvästi, niin jälkimmäistä ei välttämättä voi kauheasti spekuloida...

Vai voiko kummiskin? Voisihan sen ajatella niinkin, että Holmes oli kertoja, Watsonilla oli joku OoC-seurustelukumppani ja Holmes oli katkera siitä ja halusi tukea Morstania... On tää vaikeeta n___n

Henkilökohtaisesti voin sanoa, ettei John Watson koskaan ansainnut häntä. Ja minä pidän huolen siitä, että Mary Morstan voi kävellä pää pystyssä vielä jonakin päivänä.

Paljon oli dramaattisia lauseita tässä pätkässä kyllä juu, tykkäsin :3 Osittain noi ensimmäisen kappaleen lyhyet lauseet lisäsivät sitä dramatiikkaa ja sitten vielä pisteenä iin päälle toi toinen ja viimeinen kappale oli tavallaan hieno. Fell tykkää draamasta ja dramatiikasta n___n

Sitten toisesta pätkäleestä tykkäsin myös kovasti, Holmes oli ihan IC :3 Kivaa kun osaa viimeinkin sanoa, ovatko hahmot OC:ita vai IC:itä ja kaikkea muuta kun on Holmuja lukenut :,D

Tästä pätkästä en keksi mittään enemmän tai vähemmän järkevää, mutta tykkäsin tästäkin kovasti n___n

Kolmas oli ehdoton suosikkini näistä kolmesta heti ensimmäisellä lukukerralla, vaikka parin kerran jälkeen eka ja tokakin alkoivat avautua jo enemmän. Yleensähän näissä sun ficeissäsi Holtsonilla on onnellinen loppu - enkä kyllä valita - joten häkellyin hiukan kuinka jo kolmannessa virkkeessä tajusi, että tällä kertaa niillä ei mennytkään kovin hyvin : O

Minä en jaksa minä luovutan.

Pilkku väliin ;>

Ihan älyttömän hienoja raapaleita kaikki, eritoten kolmas ♥ Hihi, sultahan tulee hyviä ficceröisiä kun on parin minuutin deadline : D Tyksäsin tosi paljon ♥

Ei, en oo huumeissa tai humalassa, muuten vain hiukan... sekaisin juuri nyt :,3 Pahoittelen pitkähköä jaaritteluani ja jätän sut rauhaan väliaikaisesti : D ♥

[Penber]

Fell: Aijai! Kiitos ihanan pitkästä kommentista! n___n<3 Itse ajattelin lähinnä ton ekan olleen jonku Maryn ystävän näkökulmasta kerrottu stoori... Mut toisaalta jokainen saa kuvitella siihen kenet haluaa. Näitä pitää kyllä tehdä lisää! Oli aika hauskaa nimittäin!

[A.M.Charlotte]

Hauskoja tarinoita. :3 Mutta ei sellaisia, jotka olisivat naurattaneet, mutta kun nämä olivat niin lyhyitä ja parissa minuutissa kirjoitettuja. Nopeasti luettavia, mutta koko ajan piti miettiä mitä kerrotaan, sillä näissä ei paljoa paljasteta. Etenkin ensimmäisen jouduin aloittamaan moneen kertaan, ennen kuin sisäistin lauseen.

“Tiedän, rakas Watson”, vastasi Holmes. “Mutta kuka olikaan todellinen uhri tässä tapahtumaketjussa?”

Jätti miettimään, mitä Holmes tarkoitti. En varmaan koskaan keksi sitä. Arvoituksia, arvoituksia..

Ihania ja hurmaavia nämä olivat, mutta hyödyllistä kommenttia et saa! >]

Kiitos, A.M.C. lopettaa! ^^
A.M.C.

[Dria]

Juuri sillä hetkellä kun hän oli nähnyt rakastamansa miehen toisen käsivarsilla

Rakastan tällaisia ficcejä ^^ Niin, kuinkakohan Mary reagoi...

Toinen oli niin tyypillinen Holmes. Ihan varmasti Sherlock oli jo ratkaissut koko arvoituksen...

Kolmas oli surullinen. Tämä kohta varsinkin oli ihana.

Anna anteeksi, ettei sydämeni tunne enää mitään.