Paring: Remus/Tonks
Rating: K-11
Genre: fluffy
Beta: Ei
Summary: Remus ja Tonks ovat eläneet onnellisessa avioliitossa kaksikymmentä vuotta. Heidän lapsensa ovat jo varttuneet melkein aikuisiksi, ja yksi on jo muuttamassa pois kotoa.
A/N: Täällä toivottiin Remus/Tonks ficciä, joten päätin sitten sellaisen kirjoittaa. Tällaista peruskamaa, mutta minä pidän fluffysta. Toivottavasti tykkäätte. Anteeksi huono otsikko, mutta en keksinyt mitään.
* * *
Nymphadora Tonks heräsi auringon ensisäteiden kimallukseen.
Hän raotti vasenta silmäänsä ihmeissään ja tuijotti pilvettömälle taivaalle. Tuntui uskomattomalta nähdä auringon viimeinkin pilkottavan, kaiken sen sateen ja viiman jälkeen. Tonks hymyili ja painautui lähemmäs vahvaa, lämmintä vartaloa. Remus Lupin liikahti, hänen käsivartensa Tonksin ympäriltä kiristyi, mutta mies ei herännyt.
Tonks makasi pää miehen kainalossa ja kuunteli tämän tasaista sydämen jyskettä korvansa juuressa. Tänään oli heidän kahdeskymmenes hääpäivänsä. Tuntui ihmeelliseltä ajatella, että he olivat olleet naimisissa jo kaksikymmentä vuotta. Ajat olivat olleet sekä rankkoja että onnellisia, mutta pääsääntöisesti Tonks oli nauttinut heidän yhteisistä vuosistaan. Hän ei vaihtaisi ainuttakaan hetkeä mihinkään. Hän rakasti aviomiestään yli kaiken ja toivoi, että heillä olisi vielä monta elinvuotta jäljellä.
Tonks huokaisi. Tänään olisi myös heidän vanhimman lapsensa Ericin muuttopäivä. Poika muuttaisi omaan asuntoonsa Viistokujalle, joten heidän pitäisi mennä auttamaan tavaroiden kantamisessa. Eric oli jo kahdeksantoistavuotias. Hän oli vuosi sitten valmistunut Tylypahkasta hyvin arvosanoin ja päässyt opiskelemaan Auroriopistoon. Eric oli ollut jo kauan kiinnostunut aurorin työstä, lähinnä siksi, että hänen molemmat vanhempansa työskentelivät Feeniksin Killan palveluksessa vielä vuosien jälkeenkin. Eric oli täytettyään seitsemäntoista, liittynyt myös killan palvelukseen ja teki nyt koulun ohella hommia järjestölle, jota Harry Potter johti.
Tonks virnisti muistellessaan Harrya ja hänen sekalaista lapsikatrastaan. Harrylla ja Ginnylla oli jopa enemmän lapsia kuin heillä, mutta toisaalta, olivathan he paljon nuorempia kuin Tonks ja Remus. Ginny oli taas raskaana ja odotti kuudetta lastaan. Viimeksi, kun Tonks oli nähnyt heidät, Ginny oli puhunut jotain kaksosista. Ginny ei ollut uskaltanut vielä kertoa uutista Harrylle, koska pelkäsi miehen kauhistuvan. He olivat suunnitelleet saavansa seitsemän lasta, mutta että kahdeksan? Se alkoi muistuttaa jo kaaosta. Toisaalta taas Tonks ymmärsi heitä. Harry ja Ginny olivat molemmat halunneet suurperheen. Tonksille ja Remukselle puolestaan riitti hyvin kolme lasta.
Cade ja Lori opiskelivat vielä Tylypahkassa. Lori oli kuudennella luokalla ja Cade kolmannella. Molemmat asuisivat kotona vielä joitakin vuosia, joten Tonksin ei tarvinnut surra sitä, että kaikki lapset lentäisivät kohta pesästä. Ericin muuttaminen oli sinänsä raskasta. Hänen pojastaan oli tullut aikuinen mies, joka kantaisi pian vastuunsa omista teoistaan. Tonks oli yrittänyt saada Ericiä muuttamaan mielensä muuton suhteen, sillä pojalla oli vielä koulukin kesken, mutta Eric ei ollut kuunnellut. Hän oli välttämättä halunnut oman asunnon, jotta saisi opiskella rauhassa eikä ketään muita olisi häiritsemässä häntä. Eric kaipasi usein omaa rauhaa eikä viihtynyt heidän pienessä asunnossaan Tylyahon liepeillä. Heidän talonsa sijaitsi lähellä metsää.
”Huomenta.” Remuksen käheä ääni sai Tonksin hätkähtämään, ja hän kohotti päätään katsoakseen aviomiestään silmiin. Remus hymyili hänelle lämpimästi ja siveli hänen punaista hiuspehkoaan, joka ei tosin ollut aito. Hän piti punaisesta ja muutti hiuksensa usein sen väriseksi.
”Huomenta, kulta. Hyvää hääpäivää”, Tonks kuiskasi. Remus veti hänet tiukemmin syliinsä.
”Mmm… hyvää hääpäivää sinullekin”, Remus sanoi hiljaa ja kumartui suutelemaan vaimoaan. Heidän suudelmansa oli lämmin ja hellä, ja sähköiset väristykset kiirivät Tonksin selkää pitkin. Tonks huokaisi onnellisena ja painoi leukansa miehen rintaa vasten.
”Olitko jo kauan hereillä?” Remus kysyi.
”Jonkin aikaa. Ajattelin Ericin muuttoa.”
”Älä siitä huolehdi. Kaikki sujuu hyvin, varsinkin, kun Harry, Ginny, Ron ja Hermionekin tulevat auttamaan”, Remus vakuutti. Tonks naurahti.
”Niin, en minä sitä tarkoittanut. Minua vain pelottaa. Kuinka Eric pärjää ilman meitä?” Tonks kysyi ääni värähtäen. Remus silitteli hiljakseen hänen selkäänsä. Yleensä ele rauhoitti Tonksia, mutta ei nyt. Ei tänään.
”Poika pärjää mainiosti. Hän on perinyt kaikki vahvat piirteemme. Uskon, että hän selviää. Eikä hänellä ole aikaakaan asua talossaan kuin kesäisin, sillä hän opiskelee lukuvuodet auroriopistossa”, Remus muistutti. Tonks huoahti.
”Tiedän. Mutta ajatus siitä, että hän muuttaa omilleen, pelottaa silti.”
Remus ymmärsi naista hyvin. Häntäkin pelotti, vaikka hän rohkaisikin vaimoaan. Hän oli puhunut pitkään Ericin kanssa yksinasumisen huonoista ja hyvistä puolista, ja uskoi, että poika pärjäisi. Mutta silti epäilys ja pelko jäytivät hänen mieltään. Mitä jos Eric ei pärjäisikään?
”Pitäisiköhän meidän nousta?” Remus mumisi Tonksin hiuksiin. Nainen hymyili hieman.
”Voitaisiin jäädä sänkyyn koko päiväksi.”
”Mikä ihana tapa viettää hääpäivää”, Remus kiusoitteli.
”Kyllä se muuttohommat voittaa”, Tonks mutisi. Remus virnisti.
”Totta.”
***
”Äiti! Hermione ja Ron ovat täällä!” Lori kiljaisi ikkunan luota ja lehahti olohuoneeseen musta tukka hulmuten. Hänen hiuksensa roikkuivat nyt pieninä kiharoina hartioille. Hän muutteli paljon tyyliään, sillä oli perinyt äitinsä lahjat. Lorista oli mahtavaa olla metamorfimaagi.
"Hienoa, juuri ajoissa! He saavat auttaa minua viemään tavarat Ericin uuteen asuntoon", Tonks sanoi mielissään.
"Minäkin voin auttaa", Lori sanoi.
"Ei, sinä et voi ilmiintyä vielä."
"Mutta..."
Lorin ääni keskeytyi, kun Ron, Hermione ja heidän vanhin poikansa Aidan ilmestyivät huoneeseen. Aidan oli jo kuusitoistavuotias. Lori vilkaisi tätä kerran ja hymyili sitten leveästi huomatessaan pojan. Tonks tiesi, että tyttö oli hieman ihastunut tähän. Aidan oli pitkä ja hieman hontelo, muistutti niin kovin paljon isäänsä nuorempana. Aidan ei tuntunut kuitenkaan huomaavan Lorin innokkaita silmäyksiä.
”Hei”, Hermione sanoi hymyillen. Tonks meni halaamaan heitä. Hermione näytti niin nuorelta ja kauniilta, mutta hän olikin nainen parhaassa iässä. Melkein kolmekymmentä.
”Mukavaa, että tulitte auttamaan”, Tonks henkäisi.
”Tietenkin. Ai niin! Hyvää hääpäivää! Missä Remus on?” Hermione henkäisi. Tonks hymyili leveästi ja sipaisi tällä kertaa mustan hiuskiehkuran otsaltaan. Hän oli värjännyt sen mustaksi kuvastamaan ikävää oloaan. Ericin muutto ahdisti häntä. Sitä hän ei kuitenkaan halunnut näyttää muille.
”Hän on jo Tylyahossa Ericin kanssa. He ovat siellä valmiina ottamaan tavaroita vastaan. Ei tässä oikeastaan paljon ole…” Tonks mutisi vilkuillen ympärilleen. Ron puhahti.
”Ai, ei paljon vai? Ainakin kymmenen laatikkoa!”
”No, useammassa niissä on koulukirjoja”, Tonks huokaisi. Hermione näytti tyytyväiseltä.
”Eric tietää, miten panna asiat tärkeysjärjestykseen. Poika on niin fiksu.”
Ron mutisi jostain, mistä kukaan ei saanut selvää. Lori hihitti.
”Äiti, joko mennään?” Lori kyseli malttamattomana.
”Tietysti”, Tonks suostui.
”Ryhdytään sitten hommiin. Aidan ja Lori saavat ilmaantua paikalle hormipulverin avulla. Me muut ilmiinnymme laatikoiden kanssa”, Tonks sanoi. Lori huoahti.
”No, onneksi minä kohta saan varmasti ilmiintyä, kun täytän seitsemäntoista”, tyttö mutisi astellessaan Aidanin kanssa takan luokse.
”Milloin Ginny ja Harry tulevat?” Hermione kysyi tarttuessaan kahteen painavaan laatikkoon.
”Heidän pitäisi ilmestyä sinne talolle.”
”Siellä sitä tekemistä riittääkin”, Hermione tuumasi.
”Totta. Kaikki paikat pitää vielä siivota.”
”Huh. No, ryhdytään sitten hommiin”, Ron hoputti.
***
Tonks katseli ympärilleen pienessä keittiössä ja huokaisi. Täällä Eric tulisi asumaan usean vuoden ajan – tai ainakin niin kauan, kunnes perustaisi perheen. Talo oli niin pieni, ettei sinne mahtunut kuin hätinä kaksi ihmistä asumaan. Mutta se oli viihtyisä. Kaikki laatikot oli vihdoin saatu purettua, huoneet siivottua ja puunattua, ja nyt kaikki joivat kylmää limonadia olohuoneessa. Tonks sulki hetkeksi aikaa silmänsä. Hän ikävöi poikaansa jo nyt, vaikka tiesi, että näkisi tätä niin usein kuin mahdollista.
”Täällähän sinä olet”, Remus sanoi hiljaa astuessaan keittiöön muki kädessään. Tonks avasi silmänsä ja kohtasi miehensä huolestuneen katseen. Remus tuli hänen luokseen ja veti hänet rintaansa vasten. Siinä, Remuksen sylissä, Tonks unohti hetkeksi aikaa kaikki huolensa.
”Mitä sinä mietit?” Remus kuiski hänen korvaansa.
”Ericiä. Muuttoa”, Tonks mumisi miehen paidanrintamusta vasten.
”Mmm… kaikki tulee sujumaan hyvin. Ja mikäli ei suju, poika voi muuttaa takaisin meidän luoksemme. Ovi on aina auki”, Remus sanoi vakuuttavasti. Tonks katsahti tämän lempeisiin silmiin. Remuksen kasvot näyttivät jo ikääntyneiltä, poskien halki kulki haavoja, jotka olivat jo aikaa sitten parantuneet. Jotkut haavat näyttivät kuitenkin melko tuoreilta. Tonks kuljetti kättään pitkin miehen kaulaa. Siinä kulki pitkä, tuore haava, jonka tämä oli saanut viime täysikuun aikana.
Remus värähti, kun Tonks kuljetti sormeaan pitkin hänen kaulaansa. Hän puristi naista tiukemmin sylissään ja kiitti mielessään luojaansa siitä, että oli saanut tämän ihanan olennon itselleen. Tonks oli hänelle kaikki kaikessa. Hän rakasti tätä niin valtavasti eikä katunut yhtään sitä, että oli mennyt hänen kanssaan naimisiin.
”Illalla voimme sitten vetäytyä omaan rauhaamme juhlistamaan hääpäiväämme. Ostin sitä varten jotain kiinnostavaa, mistä sinäkin saatat pitää”, Tonks kuiskasi. Hän oli melkein unohtanut lahjansa kaiken hälinän keskellä. Hän oli aikonut yllättää Remuksen, mutta nyt sille ei ollut aikaa.
”Ihanko totta? Mitähän se mahtaa olla?” Remus uteli. Tonks hihitti.
”Jotain seksikästä.”
”Ahaa… olet taas käynyt siinä… siinä seksikaupassa?”
”En suinkaan!” Tonks näytti kauhistuneelta, mutta hänen kasvoistaan näki, ettei hän puhunut totta.
”Voi taivas… mitähän sinä tällä kertaa keksit?” Remus kauhisteli.
”Usko minua, sinä pidät siitä.”
”Onko se jokin uusi lelu taas?” Remus kysyi epäillen. Tonks virnisti.
”Ei. Sinä teit vallan hyvin selväksi, mitä mieltä olet sellaisista leluista.”
”Hienoa, että kuuntelit”, Remus puuskahti. Tonksia nauratti.
”Mutta siellä myydään kyllä kaikkea muutakin hauskaa…”
”Voi ei…” Remus huokaili. Hän siveli karhealla kädellään Tonksin pehmeää poskea ja ihmetteli sitä, miten hyvänä iho oli vuosien varrella pysynyt. Tonksin silmät säteilivät kirkkaina. Nainen oli kaunis vielä yli nelikymppisenäkin.
”Äiti, voinko minä mennä Siriuksen luokse?” Cade kysyi ilmaantuen innostuneena huoneeseen. Tonks rykäisi ja vilkaisi miehensä takaa nuorimman poikansa innostuneita kasvoja. Sirius oli Harryn ja Ginnyn poika, ja Caden paras kaveri.
”Mikäli se Harrylle ja Ginylle sopii.”
”Tietysti! He suostuivat jo!” Cade virnisti. Hän näytti hetken mietteliäältä ja sipaisi ruskeaa tukkaansa. Samassa hänen kasvonsa kurtistuivat ja ne muuttuivat platinanvärisiksi.
”Näytät ihan Malfoylta”, Tonks tuumasi. Cade nauroi.
”No, siihen minä pyrinkin”, Cade sanoi naureskellen ja katos keittiöstä. Tonks katsahti miestään hymyillen, ja Remus irrottautui hänestä.
”Mennään takaisin hyvästelemään muita”, Tonks ehdotti ja pujotti sormensa Remuksen sormien lomaan.
***
”Vihdoinkin kahden”, Remus henkäisi pitkän illan päätteeksi. Tonks haukotteli.
”Voitaisiin mennä nukkumaan. Olen ihan puhki.”
”Juksaat. Sinun piti näyttää minulle se yllätys”, Remus huomautti vetäen naisen syliinsä. Tonks nauroi ja heilautti pitkiä hiuksiaan selkänsä taakse.
”Jos sinä välttämättä haluat…”
”Kyllä minä haluan”, Remus sanoi painokkaasti ja suuteli vaimoaan huulille. Tonks irrottautui hänestä kiherrellen ja katosi hetkeksi kylpyhuoneeseen. Remus istahti sängyn laidalle odottamaan. Lori oli mennyt yöksi Ronin ja Hermionen luokse. Heidän tyttärensä Kylee oli Lorin paras ystävä. Kylee oli vain vuoden Loria nuorempi, mutta se ei haitannut kumpaakaan. Cade oli päättänyt jäädä yöksi Siriuksen luokse, mikä oli hyvä juttu. Nyt kaikki lapset olivat poissa kotoa… heillä oli yhteinen yö aikaa juhlia hääpäiväänsä. Nauttia toistensa seurasta ja muistella menneitä aikoja… mikäli ehtisivät.
Remus hymyili. Hän oli saanut uskomattoman upean perheen – ehkä paremman kuin olisi koskaan kuvitellutkaan ansaitsevansa. Hänellä oli upeita ystäviä, vaikka hänen kaikki entiset ystävänsä olivatkin jo kuolleet. Aina, kun hän katsoi Harryn poikaa Siriusta, hän muisteli vanhaa ystäväänsä, jonka oli menettänyt. Harry oli nimenomaan halunnut nimetä yhden lapsistaan kummisetänsä mukaan.
Eikä siinä kaikki. Harrylla ja Ginnylla oli kolme poikaa, joista kaksi muistutti aivan Harrya pienoiskoossa. James oli kuin ilmetty isänsä – tai isoisänsä, jota tämä ei ollut koskaan tavannut. Katsoessaan heitä hän muisti aikoja, jolloin kelmit olivat olleet koolla. Hän muisti naurun ja hauskanpidon – ja joskus hän kaipasi sitä. Joskus hän toivoi, että James, Sirius ja Peter olisivat olleet täällä hänen kanssaan juuri sillä hetkellä.
Mutta yleensä ikävä hellitti, kun hän katsoi perhettään ja vietti yhteistä aikaa Ronin, Hermionen, Ginnyn ja Harryn kanssa. Vaikka he kaikki olivat häntä paljon nuorempia, Remus ei piitannut siitä. Kaikki käyttäytyivät aina kuin hän olisi ollut samanikäinen kuin he, vaikka ikäeroa oli yli kymmenen vuotta. Remus huokaisi kaihoisasti katsoessaan ulos ikkunasta tummenevaan yöhön. Hän oli jo parhaat ikävuotensa elänyt, mutta toivoi voivansa nähdä maailmaa vielä ainakin kolmenkymmenen vuoden ajan. Hän toivoi, että näkisi lastensa kasvavan, perustavan perheen ja jatkavan Lupinien sukua. Vasta sitten hän voisi jättää rennoin mielin hyvästit maailmalle.
Remuksen hivenen synkeät mietteet katkesivat, kun Tonks astahti ulos kylpyhuoneesta. Hänen suunsa loksahti auki, kun hän tuijotti vaimonsa pitsisiä, mustia rintaliivejä ja pienen pieniä pikkupöksyjä, jotka olivat aivan samaa sävyä kuin rintaliivitkin. Tonks asteli häntä kohti lanteet keinahdellen. Hän oli tehnyt jotain hiuksilleen… muuttanut ne violetin väriseksi hiuspehkoksi, jotka kehystivät hänen sydämenmuotoisia kasvojaan. Remuksen suu kuivui hänen katsellessaan vaimonsa upeaa vartaloa. Jokaista kurvia, jokaista kaarta… hänen sormensa syyhysivät päästä koskettamaan naista.
”Mitäs pidät?” Tonks kysyi pyörähdellen ympäri miehensä edessä. Remus nielaisi.
”Näytät… seksikkäältä.”
”Kiitos”, Tonks sanoi hihitellen.
”Tule tänne”, Remus kutsui. Tonks nuolaisi huuliaan.
”Miksi?”
”Jotta voin syödä sinut suihini…”
Tonks nauroi astellessaan Remuksen luokse ja vaipuessaan hänen vahvoille käsivarsilleen. Remuksen sylissä huolet ja murheet pyyhkiytyivät pois eikä Tonks enää ajatellut Ericiä tai sitä, kuinka poika pärjäsi ypöyksin uudessa talossaan… tai ainakaan hän ei ajatellut sitä paljoa. Remus antoi todellakin hänelle kaikkensa, jotta Tonks oikeasti lakkaisi suremasta.
***
Jälkeenpäin he makasivat toistensa käsivarsilla ja katselivat taivaalle ilmestyneitä tähtiä ikkunasta. Tonks ei tuntenut itseään väsyneeksi, vaan tuijotti öiselle taivaalle ajatuksiinsa vaipuneena. Hän tunsi itsensä maailman onnellisemmaksi naiseksi Remuksen sylissä. Mies oli kaikkea, mitä nainen oikeasti kaipasi. Hän oli hellä, rakastava, välittävä… ja pahuksen hyvä sängyssä. Tonks virnisti itsekseen. Oli ollut erittäin hyvä ajatus ostaa paljastavia alusvaatteita. Ehkä hän ostaisi toistekin.
Tonks sulki silmänsä ja kuunteli Remuksen tasaista hengitystä. Huomenna hän menisi Ericin kanssa ostamaan tarvittavia tavaroita pojan uuteen kotiin ja poikkeaisi ehkä Ginnyn tai Hermionen luona kahvilla. Seuraavana päivänä hän menisikin sitten jo töihin varjostamaan velhomaailman rikollisia yhdessä Remuksen kanssa. Ajatus nostatti hymyn hänen huulilleen.
Ja niin hän nukahti rakastamansa miehen sylissä tuhansien tähtien valvoessa heidän untaan.
Fin.
Toivottavasti ei ollut outo
Olen vain yhden ficin kirjoittanut tällä parituksella (muistaakseni), joten anteeksi, jos joissain kohti tökki... kommentit olisi kivoja.
