Kului päivä [S, angstisuutta]

[Melodie]

Nimi: Kului päivä
Kirjoittaja: Melodie
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: Angstisuutta ja mitälie
Paritus: Tulkinnanvarainen!
Vastuuvapautus: Hahmot Rowlingin; minä vain leikin. Teksti itsessään on silti minun.
Tiivistelmä: Mustasukkavaarnoja.

Alkusanat: FanFic100:n sanaan (007)päivät.

-

Kului päivä


Kului päivä, kului toinen, viikot punoutuivat toistensa ympärille ja kiertyivät kerälle.
Kului hetki, kului toinen, pieni tuskainen ikuisuus, hiljaisuudessa tippuva yksittäinen vesipisara – psyykkisen kidutuksen korkeimpia muotoja.

Kului tunne ja toinenkin, paloi tuhkaksi takassa hiilipiirrosten seassa.

Regulus rakasti Jamesia ensimmäisestä silmäyksestä.
Regulus vihasi itseään samasta,
ja Sirius näki tunteet pohjattomissa kaivoissa silmien pohjalla ja vihasi hänkin, mutta enimmäkseen itseään.

Mustasukkaisuudella on tapana hakata vaarnoja ihoon, ja Siriuksen se raateli vaatteiden alta. Kukaan ei nähnyt tai ollut huomaavinaan ainakaan, eikä Sirius ollut varma, kummasta oli mustasukkainen kun äsähti toiselle ”mitä sä siitä puhut?”

Kului päivä ja se toinen, kului hetki kun Siriuksen oli pakko tehdä valinta.
Hän pyyhkäisi Reguluksen hiukset poskipäiltä liimasta, mietti että niin sen täytyi päättyä: erillään he olivat aina olleet, hänen oli pakko repäistä loppuun koska sakset olivat hukassa.

Regulus ei koskaan ajatellut Jamesta ilman katkeruutta. Kului päivä ja toinen, lyönti ja kolmas, ja hän uskoi että jos, jos vain Sirius; kaikki olisi ollut paremmin.
Kului päivä, kului toinen ja Sirius painoi Reguluksen mielensä matalimpaan koloon, sinne missä ajatukset eivät tunnu.

Kului päivä, kului toinen, ja vasta monen vuoden jälkeen James uskalsi ajatella voittaneensa.

[Eeyore]

Pidin tämän pätkän angstimaisesta runollisuudesta. Tuo kului aina eri kohdissa oli ihana, pidin siitä jatkuvuuden virrasta, mikä tässä oli- päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet. Niinhän se menee. Ja miulle tuli tästä mieleen hieman Raamattu tuon ajan kulkemisen vuoksi.

Regulus ei koskaan ajatellut Jamesta ilman katkeruutta. Kului päivä ja toinen, lyönti ja kolmas, ja hän uskoi että jos, jos vain Sirius; kaikki olisi ollut paremmin.
Kului päivä, kului toinen ja Sirius painoi Reguluksen mielensä matalimpaan koloon, sinne missä ajatukset eivät tunnu.

Tuo on merkillinen paikka tuo, mihin ajatukset ei tunnu. Se on jotenkin vaikea edes ajatella olevaksi ja on myös vaikea hahmottaa, että miten sinne mitään voi laittaa. Ehkä se pitää tiedostaa ennen kuin sinne mitään voi pistää.

Kului päivä, kului toinen, ja vasta monen vuoden jälkeen James uskalsi ajatella voittaneensa.

Lopetus oli hyvä, sellainen, että vihdoin uskaltaa rentoutua niin monen vuoden jälkeen ja niiden hetkien, joita pelkää.
Mukavan synkkä, mutta runollisesti kaunis ficci Kiitos

[magrat]

Vau!

Menin kyllä hiljaiseksi tämän luettuani. Huh, todella vaikuttava.

Vaikka toistoa oli paljon, se todella toimi.
Tämä oli lyhyt ja raskas ja pidän siitä yhdistelmästä. Tämä herätti niin paljon mielikuvia, eikä selittänyt mitään että olo on tavallaan ahdistunut, sellainen että on pakko päästä liikkeelle tai kaikki katkenneet ajatukset tukahduttavat. Haha, vaikea kuvailla, mutta siis todella vaikutti muhun.

Taidan ottaa projektikseni lukaista kaikki sinun Regulus fikkisi, mutta täytyy hetkeksi hengähtää, ennen kuin uskallan käydä käsiksi seuraavaan.

Kiitos tästä!