Kirjoittaja Aihe: Rose, viides Kelmi [HP, K11]  (Luettu 3255 kertaa)

Rose-Lupin

  • ***
  • Viestejä: 14
Rose, viides Kelmi [HP, K11]
« : 27.07.2011 01:44:05 »


Ficin nimi: Rose, viides Kelmi
Kirjoittaja: Rose-Lupin
Beta: Ei ole, ainakaan vielä
Päähenkilöt: Aluksi Rose, myöhemmin Kelmit
Fandom: Harry Potter
Paritukset: Jenny/Scorpius, James/Lily...
Summary: "Tyttö, joka löysi erikoisen, vuosikymmeniä taaksepäin vievän ajankääntäjän"
Ikärajasuositus: K-11 //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Varoitukset: kuolema, tappelut..
Gerne: Action, Humour,
A/N: Tämä on siis ensimäinen ficcini, ja olen kaksitoistavuotias.En omista pottermaailmaa. Jenny Lupin, Rose Lupin, Bella Zabini ja muutamia muita omistan itse.
Guadaloupe vaihtoi otsikon ikärajan yksinkertaisempaan muotoon; otsikon ikärajaan vain pelkkä luku, ei "nousee" tms. merkintöjä.

1. luku

Syksyisen illan hämärtyessä pieni seitsenvuotias tyttö, Rose Jenny Lupin, istui sänkynsä laidalla omassa huoneessaan, kartanon länsisiivessä. Tyttö nousi ja lähti huoneestaan vaeltelemaan pitkin kartanoa. Hän meni ikkunan luo. Siellä oli pöllö. Tyttö avasi ikkunan ja pöllö lennähti sisään. Pöllö ojensi jalkaansa ja tyttö otti siltä kirjeen. Kirjekuoreen oli kirjoitettu:  Rva. Jenny Lupin ja Hra. Scopius Malfoy, Malfoyn Kartano. Tyttö katsoi kirjettä hetken ja jatkoi matkaa kohti seurusteluhuonetta, jolloin pöllö lehahti ikkunasta ujos. Kun tyttö pääsi seurusteluhuoneelle, hän huomasi, ettei pelkästään hänen äitinsä ollut siellä, siellä oli myös joitain Ministeriön työntekiöitä.

”Hei Rose- kulta”, nainen, Jenny Lupin sanoi tyttärelleen.

”Äiti, pöllö toi kirjeen sinulle ja isälle”, tyttö sanoi etsien katseellaan isäänsä huoneesta, muttei nähnyt.

”Missä isä on?”, Rose kysyi hiljaisella äänellään.

”Isällesi tuli työtehtävä” Roselle vastattin, mutta vastaaja ei ollutkaan Rosen äiti, vaan roteva mies, joku Ministeriön työntekijä.

”Rose, menisitkö nyt jonnekkin? Äidillä on aikuisten asioita Ministeriön setien kanssa”, Jenny sanoi tyttärelleen. Rose ei vastannut, hän ei ollut enää siinä.

Rose juoksenteli pitkin kartanon käytäviä sinne ja tänne, näyttäen siltä, ettei tietäisi mihin mennä, mutta se ei ollut totta. Rose tunsi kartanon salakäytävät paremmin kuin kukaan muu siellä asunut. Tyttö juoksi eteenpäin ja eteenpäin. Kuului askeleita, jotka olivat tulossa kohti. Rose pysähtyi kuin seinään, katseli ympärilleen ja meni erään kuvakudoksen takana olevaan koloon. Askeleet tulivat kohti, menivät ohi ja äänet kaikkosivat. Rose tuli pois piilostaan ja jatkoi matkaansa kohti keittiötä aikomuksenaan pyytää kotitontuilta hiukan jotain syötävää. Keittiöön päästyään kotitontut, Wenla ja Wilma, tervehtivät Rosea.

”Mitä neidille saisi olla?” Wilma kysyi kimeällä äänellään.

”Älä kutsu neidiksi, se saa minut kuulostamaan joltain inhottavalta diivalta...”, Rose sanoi Wilmalle

”Anteeksi neiti, että sanoin sinua neidiksi. Wilma on pahoillaan, neiti” Wilma sanoi.

Rose tyrskähti ja tajusi, ettei tontut oikein tajunneet, eikä maininnut asiasta enää tontuille.

”Wilma, Wenla, saisinko mukillisen kaakaota?”, Rose kysyi tontuilta, jotka alkoivat jo hääriä kaakaota

”Tottakai neiti”, jomman kumman tontun suusta kuului hälinän keskeltä.

Pian Rose saikin kaakaonsa ja alkoi hörppiä sitä ja jatkoi matkaansa kohti omaa huonettaan. Hän oli juuri siinä käytävässä hänen huoneensa sijaitsi, kun hän kuuli äitinsä äänen.

”Rose-kulta, odota! Minulla on tärkeää asiaa!”
Rose pysähtyi ja odotti, että hänen äitinsä tavoitti hänet ja he jatkoivat matkaa kohti Rosen huonetta. Huoneeseen päästyään Jenny ja Rose kävivät istumaan pienen pyöreän pöydän ääreen ja Rose katsoi äitiään odottavasti.
”Rose, tiedätkö, mikä on metamorfimaagi? Jenny kysyi rauhallisella äänellä.

”Eikö se ole se, kun sinä vaihdat hiusten väriä ja pituutta?”, Rose kysyi hiukan arastellen.

”Kyllä, mutta metamorfimaagit voivat muuttaa ulkomuotoaan miten tahansa. ”, Jenny sanoi ja otti sen samaisen kirjeen, jonka Rose oli äidilleen aikaisemmin vienyt. Rose otti kirjeen käteensä. Kirjeessä luki:

Hyvät herra Malfoy ja rouva Lupin, koska suvussanne on aikaisemminkin huomattu metamorfimaagiutta, haluamme selvittää, onko tyttärenne, Rose Jenny Lupin, perinyt metamorfimaagin jalon taidon. Kun asia on selvitetty, lähettäkää paperin alaosassa oleva vastauslomake ja ruksikaa oikea vaihtoehto. Jos vastaus kysymykseen on myönteinen, pyydämme, että saavutte Ministeriöön, jossa asia varmistetaan ja lapsenne kirjataan metamorfimaagi-yhdistyksen kirjoihin.

----------------------------------------------- Leikkaa tästä -------------------------------

Onko lapsellasi metamorfimaagin kyvyt?

Kyllä :


Ei:



Huoltajan allekirjoitus:         

 
Kun Rose oli lukenut kirjeen, hän ojensi sen äidilleen takasin. Hänen äitinsä vilkaisi kelloaan.

”Rose, nyt sinun on mentävä nukkumaan” Jenny sanoi ja Rose käveli suuren pähkinäpuisen pylvässänkynsä luo ja hyppäsi sinne peittojen sekaan. Jenny sulki huoneen valot, sulki oven ja lähti kävelemään kohti seurusteluhuonetta. Myöhemmin takkaan leimahti vihreät liekit ja takkaan ilmestyi keskipituinen ja vaaleahiuksinen mies, Scorpius Malfoy. Hän astui takasta, suuteli vaimoaan ja meni vaimonsa kanssa heidän yhteisen maakuuhuoneeseen.     

A/N2: Toivottavasti kommentteja tulisi. Niin risuja, kuin ruusujakin.
               



// Bbuttis lisäsi alkutietoihin ikärajan ja siirsi Laiturille. Jos ikäraja tuosta nousee, voi pyytää Laiturin modeja siirtämään tän takaisin Saliin.
« Viimeksi muokattu: 03.05.2015 12:32:57 kirjoittanut zougati »
”Mitä neidille saisi olla?” Wilma kysyi kimeällä äänellään.

”Älä kutsu neidiksi, se saa minut kuulostamaan joltain inhottavalta diivalta...”, Rose sanoi Wilmalle

”Anteeksi neiti, että sanoin sinua neidiksi. Wilma on pahoillaan, neiti” Wilma sanoi.

Brangwen

  • ***
  • Viestejä: 472
Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta. Aloitus on söpö, ja söpö on päähenkilökin. Tuo Rosen kommentti:

”Älä kutsu neidiksi, se saa minut kuulostamaan joltain inhottavalta diivalta...”, Rose sanoi Wilmalle

on ihan paras. Samoin tuo "rasti ruutuun oletko metamorfimaagi"-kaavake.

Kirjoitat ikäiseksesi todella sujuvaa ja hyvää tekstiä. Jatka samaan malliin. Jään innolla odottamaan, kuinka tarinasi etenee.
There’s a thin semantic line between weird and beautiful. And that line is covered in jellyfish.
-Cecil Baldwin

Rose-Lupin

  • ***
  • Viestejä: 14
Kiitos kommentistasi! On mukava kuulla, että teksti oli mieluista  ;)
”Mitä neidille saisi olla?” Wilma kysyi kimeällä äänellään.

”Älä kutsu neidiksi, se saa minut kuulostamaan joltain inhottavalta diivalta...”, Rose sanoi Wilmalle

”Anteeksi neiti, että sanoin sinua neidiksi. Wilma on pahoillaan, neiti” Wilma sanoi.

Rose-Lupin

  • ***
  • Viestejä: 14
Rose, viides Kelmi
« Vastaus #3 : 28.07.2011 01:22:13 »

2. luku
Aamulla Rose heräsi, katsoi kelloa ja nousi. Hän lähti seurusteluhuonetta kohti, olettaen äitinsä olevan siellä. Äiti ei kuitenkaa ollutkaan siellä. Pöydällä oli vain lappu. Lapussa luki:

Äidille ja isälle tuli työtehtävä. Wenla ja Wilma pitävät sinusta huolen. Emme tiedä milloin tulemme kotiin, mutta älä huolestu.

Rakkaudella isä ja äiti


Rose luki lapun ja lähti kohti keittiötä kysymään Wenlalta ja Wilmalta jotain aamiaista. Keittiöön saapuessaan Rose huomasi jo aamiaisen valmiina tarjottimella.

”Siinä on neidille aamiainen” sanoi Wenlan kimeä ääni. Tonttu oli tullut Rosen luo ja kantoi käsissään servettejä. Se antoi Roselle muutaman servetin. Rose istuutui pöydän ääreen ja pyysi Wenlankin istumaan. Wenla liikkuttui ja kyyneliäkin oli huomattavissa sen silmissä. Rose oli ainoa perheestään, joka kohteli kotitonttuja ystävällisesti.

Rose söi leipänsä ja joi appelsiinimehunsa rauhassa ja kello kymmenen hän oli lähtenyt keittiöstä.

Iltapäivällä ovikello soi. Rose avasi oven ja siellä oli hänen ystävänsä Bella Zabini. Hän pyysi Bellan sisään ja he menivät Rosen huoneeseen.

”Mikset tullut hormipulverilla, kuten aina ennenkin?”, Rose kysyi ystävältään.

”Teidän talo on nyt suojattu, kun Jenny ja Scorpius eivät ole täällä. Isä kertoi”, Bella vastasi, ja meni istumaan pienen pyöreän pöydän ääreen. Hän huomasi kirjeen, joka oli tullut metamorfimaagi-asioita koskeva kirje. Bella otti kirjeen ja luki sen. Hän kohotti kulmiaan ja katsoi Rosea.

”Osaatko sinä muuttaa muotoasi?”, Bella kysyi.

Rose näytti keskittyvän johonkin äärimmäisen paljon ja yht'äkkiä hänen hiuksensa muuttuivat tulenpunaisiksi. Hän hihkaisi riemusta ja muutti hiuksensa takaisin mustiksi.

”Näitkö, onnistuin!” Rose sanoi riemuissaan ja Bella nyökkäsi.

Hetken he vain istuivat, kunnes Wilma- kotitonttu ilmiintyi paikalle.

”Nyt olisi neitien lounaan aika”, tonttu sanoi ja kaikkoontui poksahtaen.
”No mennäänkö ruokasaliin?”, Rose kysyi ja Bella nyökkäsi. Tytöt noisivat ja lähtivät kohti ruokailutilaa käytävillä vaeltaen. Kun he saapuivat ruokailutilaan siellä odotti jo kaksi tarjotinta, joilla oli molemmilla lautasellinen jotain murekkeen näköistä. Tytöt astelivat pitkän ruokapöydän luo ja he alkoivat syödä annoksiaan. Bella söi koko annoksen, mutta Rosella ei ollut nälkä. Rose vain tökki hopeisella haarukallaan mureketta, eikä ollut aikeissakaan syödä sitä. Hän nousi pöydästä, samoin teki myös Bella. He menivät Scorpiuksen työhuoneeseen, hakemaan paperia ja puukyniä, aikomuksenaan piirtää, kun ovikello soi taas. Rose juoksi Bella vanavedessään ovelle ja siellä oli Bellan isä, Bart Zabini.

”Bella, meidän pitää mennä nyt kotiin. Tänään on tulossa vieraita ja sinun ja laittauduttava oikein nätiksi”, Bellan isä sanoi tyttörelleen.

”Mutta kun minä en halua, hemmetti soikoon!” Bella rähjäsi isälleen. Hänen isänsä katsoi häntä yllättyneesti, Bella ei ollut koskaan ennen huutanut tuolla tavalla, ainakaan isälleen. Enenkuin Bart ehti edes avata suunsa, Bella jatkoi räyhäämistä:

”En halua, sillä siisti! Minä en tykkää niistä hienostelijoista, joita sinä sanot ystäviksesi!” Bella huusi.

”Alahan käyttäytyä! Jos sanon, että tulet, niin sinä tulet!” Bart komensi Bellaa, joka lähti, vaikkakin vastahakoisesti.

Rose sulki etuoven ja lähti kuljeksimaan ympäriinsä kartanoa. Rose meni kirjastoon, otti paksun ja pölyisen kirjan käteensä  ja kantoi sen pöydän ääreen ja aloitti lukemisen. Kirja oli pitkäveteinen, Taikuuden Historian kirja, joka kertoi muunmuossa Maahiskapinoista ja Jättiläissodista. Rose luki ja luki, kunnes nukahti kirjan ääreen.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------A/N: Taas kommentit olis ihan suotavia
”Mitä neidille saisi olla?” Wilma kysyi kimeällä äänellään.

”Älä kutsu neidiksi, se saa minut kuulostamaan joltain inhottavalta diivalta...”, Rose sanoi Wilmalle

”Anteeksi neiti, että sanoin sinua neidiksi. Wilma on pahoillaan, neiti” Wilma sanoi.

Brangwen

  • ***
  • Viestejä: 472
Vs: Rose, viides Kelmi [K13]
« Vastaus #4 : 28.07.2011 13:56:28 »
Hienoa, Rose on kuin onkin metamorfimaagi. Tästä tulee vielä mielenkiintoista.

Kuvaat lasten keskustelua onnistuneesti ja sujuvasti, touhottavat kotitontut ovat ihan loistavia  :D Jossain vaiheessa olisi mukava kuulla, mitä sukua kukakin näistä tutuilla sukunimillä varustetuista hahmoista on canon-hahmoille (Scorpius on tähän lähtöön ainoa bongaamani canon-hahmo tässä tekstissä).

Rose ja Bella vaikuttavat varsin nuorilta, mutta ehkä olisi ihan harkittua jossain vaiheessa kertoa tarkemmin, minkä ikäisiä he ovat.

Tuo Bellan ja Bellan isän välinen kohtaus herätti mielenkiinnon, mitä taustalla oikein tapahtuukaan.

Hyvä, että uskallat ja jaksat kirjoittaa pitkää tekstiä ja keskittyä aloitukseen ja henkilöiden esittelyyn kunnolla kiirehtimättä asioiden edelle. Jatka samaan malliin! Innolla odottelen, mitä tuleman pitää.
There’s a thin semantic line between weird and beautiful. And that line is covered in jellyfish.
-Cecil Baldwin

Rose-Lupin

  • ***
  • Viestejä: 14
Vs: Rose, viides Kelmi [K13]
« Vastaus #5 : 28.07.2011 14:28:52 »
Kiitos kommentista. Rose ja Bella ovat siis seitsemänvuotiaita. Jenny on Teddy Lupinin tytär =) Kun taas Bart Zabini on Blaisen poika. :D

Julkaisen kolmannen luvun, kun kommentteja on kolmelta eri henkilöltä  ;D
”Mitä neidille saisi olla?” Wilma kysyi kimeällä äänellään.

”Älä kutsu neidiksi, se saa minut kuulostamaan joltain inhottavalta diivalta...”, Rose sanoi Wilmalle

”Anteeksi neiti, että sanoin sinua neidiksi. Wilma on pahoillaan, neiti” Wilma sanoi.

Rose-Lupin

  • ***
  • Viestejä: 14
Vs: Rose, viides Kelmi [K13]
« Vastaus #6 : 28.07.2011 17:14:56 »

3. luku
Rose heräsi, kun joku ravisteli häntä melko kovakouraisesti. Oli aamu ja se joka ravisteli, oli Rosen isän joku työtuttava Ministeriöstä. Rose mietti, mitä mies teki siellä.

”Mitä sinä teet täällä ja missä vanhempani ovat?”, Rose kysyi unisesti, mutta silti sellaisella seitsenvuotiaan innokkuudella.

”Vanhempanne ovat joutuneet vakavan hyökkäuksen kohteiksi ja ovat saaneet surmansa”, mies sanoi vakavalla äänellä ja hyvin nopeast. Sitten hän jatkoi:

”Sinun täytyy tulla minun mukaani, ja äkkiä!”, mies sanoi taas hyvin nopeasti ja otti kevyen tytön syliinsä. Tyttö ei vastustellut, niin uninen hän vielä oli. Mies etsi tien kartanon ulko-ovelle ja lähti pihatietä pitkin porteille.

 Kuolonsyöjiä oli kaikkialla. Vaikka Pimeyden Lordi Voldemort oli kuollut, uusi pimeyden ruhtinas oli ottanut hänen paikkansa. Entinen Kuolonsyöjä,  . Kuolonsyöjien kirouksia sateli ympäriinsä, mutta mies, joka Rosen oli tullut noutamaan, torjui ne kaikki. He pääsivät Rosen kanssa porteista ulos ja kaikkoontuivat Ministeriöön, Atriumiin. Mies jatkoi matkaansa tottuneesti, kunnes löysi sen huoneen, jota etsi. Ministerin huoneen. Hän koputti Ministerin oveen ja sieltä kuului myöntävä vastaus. Mies avasi oven ja harppoi sisään huoneeseen.

”Päivää Ministeri ja anteeksi häiriö. Toin surmattujen Jenny Lupinin ja Scorpius Malfoyn tyttären tänne.”, mies sanoi, ja vasta nyt Rose huomasi hänen rintapielessä olevan nimikyltin, jossa luki: Albus Potter, Auroriviraston työntekijä

”Kiitos Potter, ottaisitko tytön mukaasi Auroriviraston päämajaan, niin alan etsiä tytölle adoptiovanhempia”, Taikaministeri,  John Kissimyyr, sanoi rauhallisella äänellään.

”Kyllä, herra Ministeri” Albus Potter sanoi ja lähti huoneen ovesta ulos Rose edelleen sylissään. He jatkoivat matkaa hisseille ja astuivat yhteen hissiin sisään.  Hissi lähti liikkeelle. Se pysähtyi ja naisääni kuulutti:

” 2. kerros Aurorien päämaja, taikalainvartijaosasto, taikuuden sopimattoman käytön virasto sekä Velhojen neuvoston hallintopalvelut”

Mies, Albus Potter, astui hissistä muutaman muun kanssa ja jatkoi erään työtoverinsa kanssa Aurorien toimistoja kohti. Albus kanoi Rosen eräästä ovesta sisään. Se oli melko suuri työhuone, jossa oli suuri tammipuinen työpöytä, joka oli aika sekalainen, kolme suurta kirjahyllyä, josta kirjat meinasivat pursua pois, nurkassa oli mukavan näköinen sohva ja huoneen vasemmalla seivustalla oli ovi, joka vei asuntotiloihin. Albus käveli suoraan asuntotilohin vievälle ovelle ja astui sisään. Ensimäinen huone oli jonkimoinen seurusteluhuone, jossa oli suuri tulisija, kaksi suurta ja upottavan näköistä nojatuolia, sekä samaan sarjaan kuuluva sohva. Sohvan edessä oli tumma, puinen sohvapöytä, jolla lojui jotain pergamenttikääröjä. Albus heilautti taikasauvaansa ja pergamettirullat lennähtivät tulisijan vieressä olevan lipaston ylimmäiseen laatikkoon. Albus laski Rosen toiselle nojatuolille ja huomasi tytön katseen vaeltelevan hiukan pelokkaan näköisenä ympäri huonetta.

”Ei sinulla ole mitään hätää. Asut täällä minun asunnossani, kunnes sinulle läydetään uusi perhe. Tuosta ovesta, joka on tuolla huoneen toisella puolella, pääset käytävään. Ensimäinen ovi vasemalla on vessa, ja toinen vasemalta on keittiö. Oikeanpuolimaisista ovista ensimäinen on se, joka on sinun käytössäsi ja toiseen oikeanpuolimmaisista et saa mennä, se on minun makuuhuoneeni.”,
Albus sanoi ja Rose nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi. Tyttö käpertyi kerälle nojatuoliin ja Albus meni työhuoneeseensa, hänen täytyi tehdä vielä paperitöitä.

Kun Albus oli saanut ne tehdyiksi, hän palasi seurusteluhuoneeseen, hön huomasi Rosen nukahtaneen nojatuoliin. Albus otti taikasauvansa ja leijutti tytön vierashuoneeseen, jossa oli peti valmiiksi sijattuna. Albus lasku tytön sängylle ja peitteli tämän untuvapeitolla.

Albus sammutti huoneen valot ja meni itsekin nukkumaan.
”Mitä neidille saisi olla?” Wilma kysyi kimeällä äänellään.

”Älä kutsu neidiksi, se saa minut kuulostamaan joltain inhottavalta diivalta...”, Rose sanoi Wilmalle

”Anteeksi neiti, että sanoin sinua neidiksi. Wilma on pahoillaan, neiti” Wilma sanoi.

Frederica

  • ***
  • Viestejä: 1 147
Vs: Rose, viides Kelmi [K13]
« Vastaus #7 : 28.07.2011 18:40:26 »
Voi, voi. Nyt näyttäisi Rose olevan pulassa. :(

Rose on suloinen pieni metamorfimaagi (ihanaa, että hän peri sukunsakyvyn!), ja minä ainakin haluan tietää kuinka hänelle käy (toivottavasti hyvin). ;D

Kaksi ensimmäistä lukua esittelit hienosti henkilöitä. Mukava, että heihin sai rauhassa tutustua. :D Kotitontut ovat mainioita, pidän heistä todella paljon ja toivon, että hekin selviävät kuolonsyöjien iskusta. Tässä kolmannessa luvussa on paljon toimintaa, liikutaan nopeasti paikasta toiseen, ja tavataan uusia kasvoja. Pakko sanoa, että pidän siitä miten olet käyttänyt kirjoissa mainittua Kissimyyrien sukua. :D Albus Potter vaikuttaa hyvältä aurorilta, pistihän hän monelle kuolonsyöjälle kampoihin. Oliko Albus Scorpiuksen ja Jennyn ystävä, koska lähti heti hakemaan heidän tytärtään? Minusta olisi mielenkiintoista muuten kuulla, että miten Jenny Lupin ja Scorpius Malfoy ovat päätyneet yhteen?

Hahmosi ovat todella mielenkiintoisia. :D Pidän todella paljon Rosesta, ja Bella on mielenkiintoinen pikkutyttö, jolla tuntuu olevan melkoisesti tahdonvoimaa ja periaatteita. Tietysti Jenny ja Scorpiuskin ovat hieno pari, ja toivon, että heistäkin voisi vielä saada jotain tietoa. Jenny ja Scorpius vaikuttivat niin suloiselta parilta, että en haluaisi vielä luopua heistä, mutta ymmärrän tietysti, että he jäävät pakostakin pienemmälle huomiolle, kun tässä on niin paljon muita mielenkiintoisia henkilöitä, joista haluan myös tietää lisää. ;D

Kerronta etenee hyvin. Toiminta kohtaus on huikean jännittävä ja sitä lukiessa tulee itsellekin hengästynyt olo. Pidän myös kahden ensimmäisen luvun rauhallisemmasta tahdista, hahmoihin tutustumisesta ja kartanon kuvailusta. Näissä kolmessa luvussa on siis hyvässä tasapainossa vauhtia ja rauhallisuus, hyvää työtä. :) Myös lasten keskustelun kuvaus on oikein onnistunutta, Rose ja Bella kuulostavat suloisilta pikkutytöiltä. :D

Jatkahan Rosen tarinaa. Odotan innolla mihin kaikkeen tässä vielä päädytään, ja kenestä tulee Rosen holhooja?
wooooop
Ava: Ingrid

Rose-Lupin

  • ***
  • Viestejä: 14
Vs: Rose, viides Kelmi [K13]
« Vastaus #8 : 28.07.2011 22:32:44 »
Frederica : Kiitos pitkästä kommentistasi. On mukava huomata, että lukijoita on. Juu onhan se Albus Jennyn ja Scorpiuksen ystävä. Ja olihan osa auroreista tietysti tapahtumapaikalla ja kun Albus tajusi, ettei Rose ollut siellä oli hyvä syy käydä Malfoyn kartanolla pikkuisen kylässä ;)
”Mitä neidille saisi olla?” Wilma kysyi kimeällä äänellään.

”Älä kutsu neidiksi, se saa minut kuulostamaan joltain inhottavalta diivalta...”, Rose sanoi Wilmalle

”Anteeksi neiti, että sanoin sinua neidiksi. Wilma on pahoillaan, neiti” Wilma sanoi.

Bizzarre

  • Pässinpää
  • ***
  • Viestejä: 53
  • Mulle ei vittuilla, perkele!
Vs: Rose, viides Kelmi [K13]
« Vastaus #9 : 28.07.2011 23:44:45 »
Tää on ok tarina mut olis helpompi lukea normifontilla. Kirjoitusvirheitä en oo bongannu, mutta vähän toistoa ja vaikeasti tajuttavia lauseita.

Tykkään ideasta ja henkilöistä, tää onkin jo joku neljäs sukupolvi, ohhoh! Tavallaan outoa et on joku pimeyden uusi lordi, joka myös käyttää kuolareita.

Mä voisin alkaa sulle pieneksi betaksi, tekstin sujuvuutta parantamaan.  :)

Bizza
Tämä ei ole mikä tahansa turha kirjoitus, tämä on taidetta!

Rose-Lupin

  • ***
  • Viestejä: 14
Vs: Rose, viides Kelmi [K13]
« Vastaus #10 : 29.07.2011 11:04:48 »
Joo, kiva ,että voit alkaa betaamaan. Lähetänkö tekstin esmes sähköpostii?
”Mitä neidille saisi olla?” Wilma kysyi kimeällä äänellään.

”Älä kutsu neidiksi, se saa minut kuulostamaan joltain inhottavalta diivalta...”, Rose sanoi Wilmalle

”Anteeksi neiti, että sanoin sinua neidiksi. Wilma on pahoillaan, neiti” Wilma sanoi.

Rose-Lupin

  • ***
  • Viestejä: 14
Rose, viides Kelmi Neljäs luku![K13]
« Vastaus #11 : 06.08.2011 23:42:42 »
4.luku
Aamun vasta sarastaessa Rose heräsi, hän ei aluksi muistanut missä oli ja miksi, mutta sitten hän muisti, hänen vanhempansa olivat kuolleet ja hän asuisi Albuksen luona, kunnes uusi perhe löytyisi. Hän kuuli pannujen kalistelua ja lähti laahustamaan kohti keittiötä, jossa Albus jo väsäsi aamiaista Roselle ja itselleen.


Ai, sinä heräsit jo”, Albus sanoi huomattuaan Rosen keittiön ovella. Rose asteli huoneeseen sisään, kävi pöydän ääreen istumaan ja odotti, että aamiainen olisi valmis. Kun Albus sai munat ja pekonit paistettua ja leivät paahdettua, hänkin istu pöydän ääreen ja he alkoivat aterioida. Kun aamianen oli syöty katsahti Albus Roseen.

”Mennäänkö tänään Viistokujalle, ostamaan sinulle uusia vaatteita? Eihän sinulla ole nyt mitään muita vaatteita, kuin ne, jotka sinulla on päälläsi. Tarvitset ainakin vapaa-ajan asuja ja yöpuvun”, Albus sanoi Roselle. Tyttö näytti olevan aivan omissa maailmoissaan, mutta havahtui kun kuuli Albuksen sanat.

”Kyllä kai se käy”, tyttö sanoi hiljaisella äänellä vastaukseksi.
Hän nousi pöydän äärestä, kiitti aamiaisesta ja meni sijaamaan vuoteensa, vaikkei Albus edes pyytänyt. Tyttö on ainakin kasvatettu hyvin, Albus ajatteli, ehkä hiukan huvittuneesti.

Albuskin nousi ja käveli oman makuuhuoneensa ovelle, avasi oven ja asteli sisään. Huone oli sisustettu tummalla puulla ja Rohkelikko- tuvan väreillä, eli punaisella ja kultaisella. Huoneen oikeassa laidassa oli suuri, tumma ja puinen sänky, jossa oli Rohkelikon lakanat. Huoneen vasemmassa laidassa oli suuri vaatekaappi, joka oli myös tummaa puuta. Ikkuna oli ovelta katsottuna huoneen perällä. Ikkunaverhotkin olivat Rohkelikon sävyillä kirjaillut. Lattialla oli suuri matto, jossa oli Rohkelikon leijonan kuva. Albus käveli sänkynsä luo ja heilautti sauvaansa. Vuode petautui kuin itsestään.

Albus ei ollut huomannut Rosea joka oli kävellyt huoneen ovelle ja kiinnitti Albuksen huomion koputtamalla oveen. Albus katsoi ovelle varautuneesti, mutta rentoutui lähes silminnähden huomatessaan Rosen. Hän katsoi Rosea, joka oli harjannut mustat hiuksensa siististi sivulle. Tyttö katsoi Albusta odottavasti ja Albus muisti, että heidän piti mennä Viistokujalle.

”No, oletkos valmis?”, Albus kysyi tytöltä, joka ainoastaan nyökkäsi vastaukseksi. He menivät seurusteluhuoneen tulisijan luo ja Albus otti hormipulveria kukkaruukusta, tulisijan reunalta. He astuivat suureen tulisijaan vierekkäin kun Albus heitti pulverin ja sanoi selvällä äänellä:

”Viistokujalle!”
He pyörteilivät tulisijoissa, kunnes saapuivat määränpäähän, Vuotavaan Noidankattilaan. He astuivat tusijasta ulos ja menivät pubin takaovesta piha-alueelle, jossa oli ainoastaan tiiliseinä ja roskapönttö. Albus otti taikasauvan kaapunsa taskusta ja naputteli muutamaa tiiltä seinästä ja ovi vetäytyi sivuille päin. Sen takaa paljastui pitkä katu, jonka varrella oli jos jonkinmoisia kauppoja ja kojuja. He kävelivät Matami Malkinille ja Rosen piti nousta jakkralle seisomaan kaapujen mittausta varten. Kun kaksi kaapua oli sopivan kokoisia, Albus näytti Matmi Malkinille jotakin lappua, eivätkä he maksaneet mitään.

”Miksi et maksanut Malkinille kaavuistani?”, Rose kysyi Ablukselta hitunen toruvaa sävyä äänessään.

”Ministeri antoi erikoisluvan ostaa sinulle tarvikkeita ilman maksua”, Albus sanoi ja virnisti.

”Ministeri antoi sinulle myös erikoisluvan taikasauvaan. Sinä tarvitset sitä ja aijon opettaa sinut kaksintaistelemaan, niin pärjäät elämässä paremmin”, Albus jatkoi selostamistaan. Sillä välin he olivat kävelleet jo hyvän aikaa ja olivat Ollivanders- nimisen kaupan luona. Näyteikkunassa oli erinäköisiä taikasauvoja ja jokaisen edessä pieni kyltti, jossa luki, mitä puuta sauva oli, sekä mikä oli ytimenä. He astuivat kauppaan sisään ja herra Ollivanders oli siellä. Ollivanders näytti ikivanhalta.

Albus ojensi Ollivanderssille Ministerin erikoislupalapun, Ollivander luki sen huolellisesti ja ojensi Albukselle takaisin.

”Kumpi on sinun sauvakätesi?”, Ollivander kysyi Roselta.

”Olen molempikätinen, eli en ole ihan varma kummalla kädellä kannattaisi harjoittaa sauvallista magiaa”, Rose virkkoi tietäväisesti.

”Uskon, että kannattaa harjoitella oikealla kädellä sauvallinen taikuus, sillä silloin sinua on helpompi ohjeistaa esimerkiksi loitsujen tunnilla”, herra Ollivander sanoi hetken mietittyään.

”Hyvä on”, Rose sanoi hiukan pelokkaasti ja näki kun mies meni ottamaan eräästä hyllystä sauvan ja ojensi sitä Roselle.

”Kokeile tätä. Vaahteraa ja feenikslinnun sulka. Yksitoista tuumaa. Mukava ja nuortea”, Ollivander sanoi ja Rose otti sauvan ja huitaisi. Oven vieressä oleva hento muovituoli, jossa Albus istui, hävisi tuhkaksi. Albus tömpsähti kovaäänisesti lattialle ja nauroi.

”Ei, ei, ei... Liian vahva ydin... No entäs tämä. Piikkipaatsamaa ja yksisarvisen häntäjouhi. Kolmetoista tuumaa. Erittäin kimmoisa. Kokeile tätä, rohkeasti vain”, Ollivander sanoi ja ojensi hyllystä taas yhden paketin, otti taikasauvan sen sisältä ja ojensi Roselle, joka otti sauvan jo rohkeammin kuin aikaisemman. Hän huitasi sitä ja se räjäytti kukkaruukun, joka oli yhden korkean hyllyn päällä.

Rose kokeili sauvoja toistensa jälkeen, kunnes:

”No entäs tämä... Pyökkiä ja lohikäärmeen sydänjuurta. Kaksitoista tuumaa. Mukava ja joustava. Kokeile tätä!”, Ollivander sanoi ja näytti jo melkeimpä varmalta, että sauva olisi Roselle oikea. Hän ojensi sauvan ja Rose tarttui siihen. Hän huitaisi ja hänelle tuli yht'äkkisen lämmin tunne, kuin oli hypännyt lämpimään veteen. Sauvasta tuli kultaisia ja punaisia kipinöitä.

”Bravo, bravo! Tämä on juuri sopiva sinulle. Käytäthän sitä hellävaroen ja harkiten?”, Ollivander enemmänkin muistutti kuin kysyi. Rose nyökkäsi vastaukseksi ja otti sauvan, jonka Ollivander oli laittanut takaisin pakettiin. Rose kiitti Ollivanderssia ja lähti Albuksen kanssa liikkeelle. Albus pysähtyi juttelemaan jonkun tuttavansa kanssa, mutta Rose ei huomannut ja jatkoi matkaansa. Albuskaan ei ollut huomannut Rosen katoamista.

Rose käveli sokkeloita katua eteenpäin ja kääntyi jollekkin sivukadulle. Samoihin aikoihin Albus huomasi, että Rose puuttui. Hän lähti juosten etsimään Rosea ja kysyi muutamilta vastaantulijoilta, ovatko he nähneet tyttöä. Hänet neuvottiin aivan sinnepäin, missä Iskunkiertokuja oli. Albuksen sydän tuntui jyskyttävän todella kovaa. Hän pelkäsi Rosen puolesta. Kun hän pääsi Iskunkirtokujalle, hän näki Rosen, jota kolme kuolönsyöjää tähtäsivät taikasauvoillaan. Rose oli naarmuinen ja hänen vasenta kyynärvarttaan koristi syvä avohaava. Satutu- loitsu, olettaisin, Albus ajatteli, hän vetäisi taikasauvansa, jolloin Rose menetti tajuntansa. Albus yritti tainnuttaa kuolonsyöjät, jotka päättivät kaikkoontua paikalta. Albus nosti Rosen tärisevillä käsillä ja ilmiintyi aivan Pyhän Mungon luo. Hän asteli ovista sisään ja etsi parantajan käsiinsä. Parantaja ilmoitti, että Rose tulisi viedä tehohoito- osastolle.
”Mitä neidille saisi olla?” Wilma kysyi kimeällä äänellään.

”Älä kutsu neidiksi, se saa minut kuulostamaan joltain inhottavalta diivalta...”, Rose sanoi Wilmalle

”Anteeksi neiti, että sanoin sinua neidiksi. Wilma on pahoillaan, neiti” Wilma sanoi.

Frederica

  • ***
  • Viestejä: 1 147
Vs: Rose, viides Kelmi [K13]
« Vastaus #12 : 08.08.2011 10:21:00 »
Tässä tuntuu nyt riittävän vaarallisia tilanteita!

Meno on melkoisen hurjaa. Näillä kuolonsyöjillähän on uusi Lordi, olisi mielenkiintoista kuulla hänestäkin, ja saada tietää miksi kulonsyöjät kävivät Rosen kimppuun. Tunnistivatko he hänet aurorien lapseksi vai onko tässä kuviossa jotain muuta taustalla, hmmm? Kamalaa, kun Rose on koko ajan pulassa. :(

Albus on melkoinen Rohkelikkofani. ;D Hän on muuten ihanan pihalla tässä aina välillä Rosen kanssa, minulle tuli tunne, että Albus on tottunut asumaan ja toimimaan yksin, ja että hänellä on hiukan hankaluuksia sen takia, kun hän esim. ei huomaa, että Rose jatkaa matkaa ja kun Rosen pitää ilmestyä paikalla ennen kuin Albus muistaa, että heidän piti mennä Viistokujalle. Mielestäni tämä tekee Albuksesta varsin mielenkiintoisen ja tavallaan toivoisin, että hänestä tulisi Rosen huoltaja, koska sitten hänen pitäisi opetella toisen ihmisen huomioimista uudella tapaa (en siis tarkoita, että Albus olisi jotenkin töykeä tai mitään, vaan että hän on tottunut tekemään asioita itsekseen).

Tuo Rosen sauvan hankinta oli hyvin kuvattu ja on jännittävää, että Albus lupaa opettaa Roselle kaksintaistelua. Rosesta taitaa tulle melkoinen noita. :D On muuten mielenkiintoista, että Rose on molempikätinen, useimmat velhot ja noidat taitavat olla yksikätisiä, kuten Dumbledore.

Toivottavasti Rose tulee Pyhässä Mungossa kuntoon. :)

Jatkoa odottelen. :D
wooooop
Ava: Ingrid