Kirjoittaja: Keren
Ikäraja: K-11
Fandom: Nälkäpeli
Paritus: Katniss/Peeta, tosin vain hyvin ohimennen
Vastuuvapaus: Nälkäpelimaailman omistaa Suzanne Collins, kiitos siitä hänelle. En saa tästä rahaa.
Varoitukset: Väkivaltaa, tosin valjusti kuvailtua sellaista. OC-hahmo.
Tiivistelmä: Neljä voittajaa, kolme taloa. Katniss päättää kysyä Haymitchilta, missä Vyöhykkeen 12 ensimmäinen voittaja on.
A/N: Issy on pyörinyt mun mielessä jo pitkään Vyöhykkeen 12 ekana voittajana. Moniosaisen ficin kirjoittaminen tuntui kuitenkin liian vaikealta, joten ajattelin aloittaa näin one-shotista.
”Se on vähän ikävä tarina”, Haymitch toteaa. Hänen äänensä on kuiva laskuhumalasta, ja voin haistaa viinan hänen henkäillessään tarinaa huuliltaan. ”Hänen nimensä oli Issy. Kahdentoista ensimmäinen voittaja ja ensimmäinen ammattilainen. Hänestä ei juuri puhuta, vaikka hän oli pirun hyvä taistelija. Sisukas. Päätti voittaa neljännenkymmenennentoisen pelin vaikka väkisin. Hän oli kaupungista”, Haymitch lisää, ikään kuin se selittäisi kaiken. Issyllä on varmasti ollut ruokaa enemmän kuin kenelläkään vyöhykkeemme tähänastisista tribuuteista, jos hänellä on kerran ollut voimia toimia ammattimaisesti.
”Issy hämmästytti kaikkia niin Vyöhykkeellä kuin sen ulkopuolellakin. Hänen avajaisseremoniansa ja haastattelunsa sujuivat keskinkertaisesti, mutta koulutuspisteet – hän sai niitä kymmenen – puhuivat puolestaan. Capitolissa oltiin hyvin vaikuttuneita hänen taistelutaidoistaan. Hän pani vastaan itseään neljä kertaa isommille tribuuteille ja tappoi suurimman osan ammattilaisista omin käsin. Petti liiton ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan, ensimmäisenä yönä.” Tuntuu uskomattomalta kuvitella, että kukaan Vyöhykkeeltä 12 liittoutuisi, vieläpä ammattilaisten kanssa. Toisaalta mikäli Haymitchin sanoihin on uskomista, Issy halusi vain päästä pois areenalta ja taistella voitosta. Ihan niin kuin me kaikki muutkin. On silti vaikeaa mieltää itsensä yhtä kylmäveriseksi, vaikka todellisuudessa toimin itse areenalla aivan samalla tavalla – tiputin ampiaspesiä, ammuin jousella ja taistelin henkeni puolesta, tosin yksin. Vain Peeta onnistui puhaltamaan minuun edes jotain inhimillisyyttä. Mietin hiljaa, olisinko saanut yhtään lahjaa ilman näyteltyä romanssiamme.
”Loppuajan hän vain odotti, että jäljelle jääneet tribuutit taistelivat toisensa hengiltä. Hänellä oli pieni telttansa ja riittävästi ruokaa ja lämpöä, kiitos liiton jäljelle jääneiden varastojen, eivätkä edes pelinjärjestäjät voineet mitään hänelle, kun hän tajusi haudata omaisuutensa tarpeeksi syvälle maahan suojaan pedoilta, tulvilta ja tulipaloilta. Ehkä siksi areenan maaperä on nykyisin niin usein niin ohutta. Kallio tulee vastaan, kun vähänkin kaivaa.” Haymitch näyttää siltä, että hänellä on kokemusta asiasta. Mietin, onko joku tribuuteista yrittänyt samaa uudelleen, kenties Haymitch itse.
”Viimeisen taistelun alkaessa Issy oli lähes samassa kunnossa kuin areenalle tullessaan, ainakin fyysisesti. Kaksi viimeistä tribuuttia olivat täysin hänen armoillaan. Issyn kunniaksi tosin täytyy sanoa, ettei hän koskaan mieltynyt kiduttamiseen – hän tappoi ihmiset reilusti, samalla tavalla kuin metsästäjä tappaa saaliinsa. Ne kaksi lasta pääsivät kotivyöhykkeilleen suorastaan loistavassa kunnossa verrattuna moniin edeltäjiinsä.” Värähdän muistellessani niitä lukuisia tribuutteja, joista jäi jäljelle vain irrallisia ruumiinpalasia. Tiedän kuitenkin, että jotain vielä pahempaa on tulossa, kun Haytmich ottaa tavallista pidemmän huikan viinapullostaan, madaltaa ääntään ja luo katseensa maahan. ”Huhutaan, että itse Snow mieltyi häneen ja kosi häntä heti pelin päätyttyä – tyttöparka. Hän teki itsemurhan kuusi tuntia sen jälkeen, kun Capitolin väki oli lähtenyt. Hän ei halunnut olla Capitolin tuote, sellainen kuin Enobaria, hän halusi olla rauhassa. Hän puhui televisiossa paljon kotiinpaluusta. Sääli, ettei hän koskaan todella saanut palata."
”Vyöhykkeellä ajateltiin, että Issy petti meidät – hän paitsi haukkui vyöhykettä melko voimakkain sanankääntein, myös tappoi vasta kolmetoistavuotiaan vyöhyketoverinsa. Sauman poikia, Briar Rofe. Leevyn sukulaisia, itse asiassa. Vaikka Issyn vanhemmat vietiin tietysti Capitoliin ja heille tehtiin herra ties mitä.” Haymitch huokaisee. Ei ole vaikea arvata, miten innoissaan presidentti on ollut päästessään rankaisemaan ihmisiä, joiden tytär pääsi lähes riistämään Capitolilta mahdollisuuden muistuttaa vyöhykkeitä niiden alisteisesta asemasta. Värähdän tajutessani, mitä äidille ja Primille voitaisiin tehdä koska hyvänsä minun marjatemppuni takia. Kiitän kuitenkin onneani siitä, että minulla on Peeta ja että olemme molemmat hengissä. Ainakaan en voi tulla kosituksi Capitolin suunnalta. Enkä tule tarvitsemaan sijaiskärsijöitä.
”Eikä Capitol tarjoa pakettejaan vyöhykkeelle, jonka voittaja ei ole elossa”, Haymitch päättää hymyillen surumielisesti. Hän ottaa huikan pullostaan, joka alkaa tyhjetä uhkaavasti, ja näyttää tyytymättömältä. ”Uusi petturuudenilmaus vyöhykkeen mielestä, vaikka eihän Issy siitä etukäteen tiennyt. Veikkaan, ettei hän olisi silti miettinyt uudestaan. Hänen kohtalonsa ei olisi ollut kovin kaunis toisellakaan tavalla. Kuten sanottu, surullinen tarina. Pelit tekivät hänestä pahemman hirviön kuin millaiseksi hän olisi ikinä voinut kuvitella tulevansa.”
A/N: Arvostaisin kommentteja kovasti! Tämä oli ensimmäinen ficcini jonka itse kirjoitin...