Author: Nani
Beta: ei ole
Raiting: S
Pairing: Harry/Draco
Disclaimer: Draco ja Harry, eikä muut Potteriin kuuluvat hahmot ole minun. Samoin kappele kuuluu oikealle omistajalleen, eikä siis oli minun käsialaani.
Summary: Tämä seuraa siitä, kun Harry ei kuunnellut Dracoa.
A/N: Kuuntelin tätä kyseistä biisiä (30 Seconds to Mars - Hurricane feat. Kanye West... niin tämähän on songficci
) ja idea syntyi siinä. Ficci kerkesi hetken aikaa lojua ulkosen megamuistissa, mutta sieltä sitten taas löytyi.
Juoni on hyvin avoin ja niin sen halusinkin tehdä. Kysymyksiä varmasti herää ja voin kertoa että ei edes minulla ole vastauksia kaikkiin. Lukijana sinulla on nyt oikeus keksiä omasta mielestä paras syy-seuraus suhde kuinka tähän kyseiseen tilanteeseen jouduttiin. Hyvin epätodennäköistä on, että tähän tulisi minkäänlaista jatkoa tai 'tapahtuiaikaisemmin'-tekstiä. Haluan jättää tämän näinkin avoimeksi ja salaperäiseksi. ^^
Enjoy ^__^
___________________________________________________________________
Oksat iskivät mustahiuksisen miehen kasvoihin tämän juostessa metsän halki. Mies ei tosin välittänyt. Hän oli omasta mielestään ansainnut ne. Hän ei ollut kuunnellut. Ei ollut kuullut toisen sanattomia avunhuutoja.
No matter how many times that you told me you wanted to leave Hän oli aina vain sanonut ”älä huolehdi, minä hoidan kaiken”, mutta oliko hän? Ei.
Toinen oli ollut koko ajan oikeassa. Tiennyt ettei mikään ollut ohi tai muuttunut. Tiennyt että Hän oli vielä elossa ja nyt hänellä oli Draco.
No matter how many breaths that you took you still couldn't breathe Ne yöt jotka toinen oli joutunut valvomaan. Pelkäämään. Ja mies itse ei ollut tehnyt mitään. Kääntänyt kylkeä ja kehottanut toista jatkamaan uniaan.
No matter how many nights that you lied wide awake to the sound of the poison rain Harry pysähtyi hengästyneenä. Hänen oli pakko nojata polviinsa ja tasata hengitystään. Miehen sydän hakkasi raivoisasti tämän rinnassa. Jokainen lyönti oli tuskaa, eikä se johtunut pelkästään hengästymisestä.
Where did you go? where did you go? where did you go? Nyt paniikki valtasi entistä enemmän alaa miehen ruumiissa. Hänellä ei ollut aavistustakaan missä he saattoivat olla? Missä hän itse oli?
Äsken vielä hänellä oli ollut jonkinlainen päämäärä. Nyt mies ei muistanut mikä?
Heart beat, a heart beat, I need a... heart beat, a heart beat... Harry nielaisi tuskastuneena ja katseli ympärilleen. Oli jo hieman hämärää ja auringon viimeiset säteet kajastivat puiden lomasta. Se sai maiseman näyttämään veriseltä ja murhanhimoiselta.
Tell me would you kill to save for a life? Mies otti askeleen eteenpäin. Hänen oli pakko jatkaa, mutta minne? Oikea nyrkki puristui tiukemmin taikasauvan ympärille. Miten ihmeessä hän ikinä löytäisi toisen? Kauanko hänellä olisi aikaa?
Tell me would you kill to prove you're right? Yhtä kysymystä mies ei suostunut ajattelemaan. Olisiko jo liian myöhäistä? Kyynel vierähti silmästä poskelle. Se tuntui polttavalta. Syyttävältä.
Crash, crash, burn let it all burn Harry parahti ja lähti juoksuun. Hänestä tuntui kuin joku olisi hengittänyt hänen niskaansa. Ja se jokin oli syyllisyys. Jos hän olisi vain kuunnellut. Vienyt heidät turvaan kauas pois. Aivan kuten Draco oli toivonut. Anellut.
This hurricane is chasing us all underground. Harry kerkesi kuulemaan vaimean poksahduksen vieressään ja kääntämään katseensa, kunnes mies makasi jo maassa.
Ilmat pakenivat miehen keuhkoista ja turhaan Harry yritti haukkoa henkeä.
No matter how many deaths that I die, I will never forget Hän kääntyi kyljen kautta mahalleen ja yritti saada henkeä. Ivallinen nauru kuului vierestä ja muutama poksahdus lisää. He olivat löytäneet hänet.
”En olisi uskonut että sinä pakenet”, ääni sanoi vain muutaman metrin päästä hänestä.
No matter how many lives I live, I will never regret Paeta? Kuka tässä muka pakeni? Miten hän muka voisi paeta tätä?
Harry yritti saada puhuja näköpiiriinsä, mutta kaatuessaan oli lasit pudonneet pois miehen päästä.
”Mitä tarkoitat?” Harry henkäisi tuskissaan. Hänestä tuntui kuin hänen sydämensä räjähtäisi kohta.
There's a fire inside this heart and a riot about to explode into flames ”Tätä. Sinun päätöntä juoksua ympäri metsää. Mitä muuta se voisi olla?” Ääni oli kylmä ja mies kyllä tiesi kenellä se kuului.
”Minä en pakene!” Harry puri hampaitaan yhteen ja kohottautui kontilleen.
Where is your God? Where is your God? Where is your God? ... ”Niinkö?” Valedro sanoi ja kyykistyi Harryn viereen. Hän nosti miehen lasit maasta ja ojensi ne toiselle. Harry ei edes jaksanut ihmetellä toisen ’kiltteyttä’.
Do you really want? ”Mitä haluat?” Harry murahti samalla kun laittoi lasit päähänsä. Sauva oli yhä tiukasti hänen kädessään.
”Sinut”, Voldemort vastasi tyynesti.
Do you really want me? ”Entä Draco? Missä hän on?” Harry tiuskaisi.
”Tuossa noin”, nyt äänessä oli vivahde iloisuutta. Harryn katse lennähti ylös ja hän näki vaaleahiuksisen miehen. Miehen, jonka katse oli täynnä surua ja tuskaa. Katse, joka huusi apua Harryltä. Katse, joka lasittunut ja tyhjä.
”Ei”, Harry huokaisi.
Do you really want me dead? ”Jälleennäkemisen ilo on sitten kaunista”, Voldemort naurahti ja nousi ylös. Liioitellun hitaasti hän käveli Dracon ja tämän vieressä olevan kuolonsyöjän luo.
”Eikö olekin Lucuis?”
Or alive to torture for my sins? Dracoa vahtiva kuolonsyöjä laski huppunsa ja sen alta tosiaan paljastui Lucius Malfoyn kasvot.
Lucius tuijotti vihaisena Harryyn. ”On, herrani”, Lucius lausui kunnioittavasti, mutta samalla jäätävästi.
Do you really want?
heart beat, a heart beat
Harry ei tiennyt mitä ajatella. Miten Lucius voi tehdä tuon? Draco oli hänen poikansa.
”Näytät yllättyneeltä Harry. Aivan kuten isäsi, huomatessaan kun tulin kaksikymmentä vuotta sitten vierailulle”, Voldemort naurahti jälleen ja käveli taas maassa olevan Harryn viereen.
Do you really want me? Ei, Draco ei voinut olla… Lucius ei olisi voinut…?
Pelko ahdisti miehen rintaa, kun tämä lähti kontaten Dracoa kohti. Hän painoi kätensä maassa makaavan miehen rinnan päälle.
I need a.. heart beat, a heart beatHarry tunsi helpotuksen aallon pyyhkäisevän ylitseen, kun hän tunsi Dracon sydämen lyövän.
”Hän elää, toistaiseksi”, Voldemort kuiskasi Harryn korvan vieressä.
Do you really want me dead? Harry katsahti kauhuissaan tuohon käärmemäiseen mieheen.
”Mitä tarkoitat?”
”Tarkoitan että jos et tee niin kuin sanon. Rakas Dracosi kuolee”, Voldemortin äänessä oli silkkaa omahyväisyyttä.
Harry katsoi kysyvänä Luciukseen. Kuinka tuo salli tämän? Draco ei saisi kuolla. Hän ei saisi jättää Harryä yksin.
you know I gotta leave, I can't stay, ”Hän on poikasi”, Harry henkäisi. Lucius sen sijaan vain tuijotti jäätävästi takaisin.
”Minun poikani ei ole tuollainen”, Lucius sylkäisi. Harry tiesi mitä se tarkoitti.
”Joten siksi annat hänen kuolla. Vain koska hän rakastaa minua?” Harry tuhahti. Lucius ei tosin kerinnyt vastaamaan kun Voldemort räjähti nauramaan.
I know I gotta go, I can't stay”Rakkaus. Mikä typerä asia”, Voldemort nousi ylös ja kiersi kehää miesten ympärillä.
”Tiedätkö Harry, miksi en ole vielä sinua tappanut, vaikka olisin sen tänään monta kertaa jo voinut tehdä?” Voldemort pysähtyi ja kallisti päätään Dracoa kohti.
”Hän teki saman minkä typerä äitisi teki kaksikymmentä vuotta sitten”, miehen äänestä oli kuultavissa halveksunta ja silkka viha asiaa kohtaan.
Or alive to live a lie? ”Erona tosin oli se, että tällä kertaa… Osasin odottaa jotain tällaista”, Voldemort hymähti tyytyväisenä itseensä. ”Joten en tappanut häntä suoraan, vaan kidutin kunnes hän menetti tajuntansa. Poika parka. Tässä näkee mitä joutuu rakkauden eteen kärsimään”, ivallinen nauru nostatti Harryn niskavillat pystyyn.
Tell me would you kill to save a life?
”Draco on siis vain tajuton?” Harry henkäisi katsoen Voldemorttia.
”Tavallaan ja tavallaan ei”, mies naurahti ja kyykistyi nyt Dracon toiselle puolelle.
”Sanotaan että hän on lähempänä Longbottomien kohtaloa kuin tajottomuutta”, Voldemort hymyili.
Tell me would you kill to prove you're right? Harry tunsi sydämensä halkeavan. Draco olisi… Ei, sehän tarkoittaisi että? Draco ei tuntisi häntä enää ollenkaan? Kyyneleet alkoivat tipahdella Dracon valkoiselle kauluspaidalle.
Crash, crash, burn let it all burn ”Ei”, Harry tärisi. ”Peruuta se. Mitä sinä haluat? Peruuta se!” Harry huusi Voldemortille. ”Teen mitä ikinä haluat, mutta PERUUTA SE!”
This hurricane's chasing us all underground Voldemort vain hymyili. Hän oli täynnä voitonriemua. Harry heittäytyi Dracon rinnan päälle.
”Draco, kuuletko sinä? Tule takaisin. ET SAA JÄTTÄÄ MINUA!”
”Kuinka suloista”, Voldemort naurahti ja nousi ylös. ”Valitettavasti se ei ole peruutettavissa.”
”Ei, sinä olet väärässä. On oltava keino!” Harry huusi raivon vallassa, pidellen samalla Dracoa sylissään.
You say you wrong, you wrong, I'm right, I'm right, you're wrong, we fight ”Harry. Kokoa itsesi”, Voldemort kuiskasi tyytyväisenä. Harryn reaktio oli parempi mitä hän olisi osannut kuvitella.
Lordi Voldemort oli osunut Harry Potterin heikoimpaan kohtaan.
Ok, I'm running from the light, running from the day to night ”Draco, tule takaisin. Ole kiltti ja tule takaisin”, Harry itki. Hän ei välittänyt vaikka kymmenet kuolonsyöjät ympäröivät heidät. Hän ei kerta kaikkiaan välittänyt.
Oh, the quiet silence defines our misery Kaikkialla oli hiljaista. Ei edes tuuli humissut puissa. Linnut eivät laulaneet. Ei mitään.
The riot inside keeps trying to visit me Draco tuijotti tyhjin katsein Harryä ja ahdistus valtasi yhä enemmän miehen mieltä. Tämä ei voinut loppua tähän. Se ei vain voinut!
No matter how we try, it's too much history Ei näin. Ei nyt. Ei sen takia että Harry ei vain ollut kuunnellut. Ei hänen virheestään. Mies ei voisi ikinä antaa sitä itselleen anteeksi.
Too many bad notes playing in our symphony
”Sen ei kuulunut mennä näin”, Voldemort lausahti. Harry nosti kysyvän katseen tuohon mieheen. Katuiko toinen?
”Mutta tämä on paljon parempaa”, mies hymyili ivallisesti. Ei, Voldemort ei katunut ja Harryn viha leimahti taas täyteen liekkiin.
So let it breathe, let it fly, let it go Harryn ei tarvinnut sanoa yhtään mitään, sillä Voldemort pystyi lukemaan kysymyksen toisen kasvoilta.
”Halusin tappaa sinut, kostoksi, mutta… satuttamalla häntä”, Voldemort osoitti nyt Dracoa taikasauvallaan ja Harry puristi miestä lähemmäs itseään. ”Satutin sinua pahemmin kuin että olisin itse asiassa tappanut sinut”, Voldemort nauroi, kuten myös muut kuolonsyöjät.
Let it fall, let it crash, burn slow Voldemort oli oikeassa ja väärässä. Hän tosiaan oli satuttanut Harryä pahimmalla tavalla mitä voi kuvitella. Ja samalla myös tappanut.
Harry oli kuollut sisäisesti.
And then you call upon God ”En aio tappaa sinua, en siksi etten pysty siihen taaskaan, vaan myös siksi että en halua”, Voldemort nauroi ja kyykistyi Harryn eteen.
Oh you call upon God ”Näin saan viestini paremmin perille. Kun muut näkevät mitä sinulle tein? Millaiseen kuntoon sinut sain? Kukaan ei kyseenalaista minua”, Voldemort nauroi ja nousi ylös.
”Näkemiin Harry ja pidä huoli Dracosta. Hän ei siihen itse enää pysty”, mies nauroi ja katosi vaimeasti poksahtaen.
*
Tell me would you kill to save a life?
Tell me would you kill to prove you're right?
Crash, crash, burn let it all burn
This hurricane chasing us all underground Harry käveli valkoisen sairaalan käytävää eteenpäin. Ihmiset tuijottivat häntä jälleen kerran. Velhomaailma oli mennyt kokonaan sekaisin. Ministeriö ei tiennyt mitä tehdä. Dumbledore oli kuollut ja nyt vielä he olivat menettäneet Harry Potterin, velhon jonka piti olla ainoa joka voi tuhota Voldemortin.
This hurricane...Harry käänsi huoneen 371 ovea ja astui sisään. Sängyllä makaava mies nukkui tai siltä ainakin näytti.
Do you really want? Harry laski tuomansa pienen rasian pöydälle sängyn viereen ja tarttui sängyllä makaavan miehen käteen.
”Draco?” Harry sanoi ja silitti miehen poskea. Harmaat silmät paljastuivat silmäluomien alta ja tuijottivat Harryä.
Do you really want me? ”Hei”, Harry sanoi hiljaa hymyillen. Draco kohottautui istumaan ja veti kätensä pois. Vaaleahiuksinen tuijotti otsa rypyssä sänkynsä vierellä olevaa miestä. Sitten tämän katse alkoi kierrellä huonetta kysyvänä.
Do you really want me dead? Se sattui Harryyn joka kerta yhtä paljon. Draco ei tiennyt kuka hän oli. Missä oli, saati sitten kuka itse oli. Dracolle ei yksinkertaisesti ollut mitään muistikuvaa tai tietoa mistään.
Or alive to torture for my sins?
Harry puri huultaan. Tämä kaikki oli hänen syytään ja juuri siksi Voldemort oli jättänyt hänet eloon. Heidät molemmat. Harry joutuisi kärsimään koko loppuelämänsä ja näkemään mitä oli Dracolle aiheuttanut.
Do you really want?
Do you really want me?
Do you really want me dead?
Or alive to live a lie
Harry tarttui uudestaan Dracon käteen, mutta mies veti sen jälleen pois katsoen tätä murhaavasti. Harry ei kestänyt tätä. Se oli liikaa. Draco ei tulisi ikinä enää muistamaan häntä. Heillä molemmille olisi parempi jos he eivät näkisi enää.
Harry otti väkisin Dracon käden omiinsa ja katsoi miestä silmiin.
”Draco. Sinä et ymmärrä tästä yhtään mitään, mutta sanon tämän silti”, Harry tunsi kuinka kyyneleet valuivat poskia pitkin.
”Rakastan sinua yli kaiken, mutta en voi jäädä tänne. Sinun parempi jos en käy täällä ja niin myös minun”, Harry itki nyt jo aivan avoimesti, eikä välittänyt siitä että Draco tuijotti tätä vihaisena ja yritti vetää kättään pois.
”Et muista minua huomenna ja niin on hyvä. Olen pahoillani kaikesta Draco. Olen niin pahoillani”, Harry parahti ja kääntyi pois.
Hän juoksi ulos huoneesta ja koko sairaalasta. Hän juoksi ilman päämäärää. Hän pakeni. Pakeni ja kirosi itseään.
Hän oli pelkuri.
Running away from the night, running away from the light
Running away to save you're life…________________________________________________________
Nani kiittää ja kumartaa, jos jaksoit lukea loppuun asti ♥