Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: vähän fluffy ja romance, osin draama
Paritus: Severus/Luna
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Lunan ja Severuksen kohtaamisia ja Severuksen aatoksia niistä.
A/N: Tää menee
Artelle, joka heitti mulle idean, että kirjoita Luna/Severusta <3 Idea lähti tosiaan
tästä kuvasta, ja no, niin. Ei kai tässä muuta voi sanoa. Vika raapale osallistuu myös Spurttiraapaleeseen sanalla viimeinen.
Rare10 - koska rare on rakkaus #2 Aakkoshaaste III Vuosi raapalehtien VSpurttiraapale IV (Kierros 1, sana 1. viimeinen)
Oravuokot
1
“Neiti Lovekiva, mitä sinä mahdat kuvitella tekeväsi?” Tylypahkan liemimestari tiedustelee viisitoistavuotiaalta nuorelta, joka näyttää tekevän kaikkea muuta kuin sitä, mitä kyseisellä tunnilla pitäisi tehdä. Hänen liemiainespullossaan ei suinkaan ole hopeanhohtoista nestettä, jota siinä on aivan varmasti ollut vielä hetki sitten, vaan sen sijaan siinä komeilee nyt yksi oravuokoista, joiden terälehdet oli tarkoitus murskata kurjankuolujuomaan. Myös muut pöydällään olevat pullot Luna on täyttänyt puolilleen vedellä ja tiputellut niihin aineksina käytettäviä oravuokkoja.
“Tämän taikajuoman energia on paha, joten päätin olla tekemättä sitä”, Luna vastaa ja poimii yhden vuokoista sormiinsa ja nuuhkaisee sitä.
“Sinä… mitä?” Professori Kalkaros kysyy hämmentyneenä.
“Niin, sillä on paha energia. Mutta sen sijaan tämä kukka sopisi oikein hyvin hiuksiisi”, Luna vastaa hymyillen ja ojentaa kukkaa professori Kalkarokselle, joka ei saa sanaakaan suustaan. “Se karkoittaa rikkokirejä, tiesitkö, että ne eivät pidä oravuokkojen hajusta?” Luna kertoo.
Ennen kuin tyttö ehtii selittää enempää rikkokireistä tai pahoista energioista, Kalkaros haihtuu hiljaa pois paikalta.
2
Kun Luna leikkaa hiirilehden juuret kuutioiksi uhmaten Kalkaroksen ohjeistusta leikata ne suikaleiksi, tulee liemimestarille mieleen hänen omat kouluaikansa. Eihän hänkään ikinä tehnyt niin kuin ohjeissa sanotaan, jos koki toisen tavan jollain tapaa paremmaksi.
Niinpä Lunan pilkkoessa kirukoin siipiä terävällä veitsellä ohjeistetun tylpän sijaan (nesteet siivistä irtoavat paremmin tylpällä veitsellä pilkottaessa), Kalkaros kävelee vienosti hymyillen vain ohitse, antaa tytön kokea itse parhaimman tavan keittää taikalientään. Hän kuitenkin pyyhkii hymyn naamaltaan heti kääntyessään takaisin luokkaa kohden - eihän hän ole hymyillyt oikeasti vuosiin, eikä hän tiedä, miten tämä nuori tyttö sai hänet tekemään niin.
“Kaksikymmentä minuuttia”, hän toteaa ja paneutuu tarkastamaan luokan ainevastauksia.
3
“Ole hyvä, Kalkaros”, Luna sanoo laskiessaan pullon kirkkaankeltaista nestettä liemimestarin työpöydälle palattuaan lomalta.
“
Professori Kalkaros”, mies korjaa ja nostaa pullon silmiensä tasalle. “Mitä tämä on?” hän kysyy kiinnostuneena, vaikka koettaakin yhä säilyttää hillityn olemuksensa. Luna hymyilee, sillä hän tietää, ettei Kalkaros voi vastustaa taikajuoman herättämää uteliaisuutta.
“Se lievittää stressiä. Tein sitä isälleni joululomalla, ja ajattelin tuoda teillekin, professori”, Luna vastaa ja laskee kaunokirjoituksella täytetyn pergamentinpalan Kalkaroksen pöydälle. “Tässä, voit tehdä sitä itsekin. Sekoita sitä iltajuomaasi kolme tippaa iltaisin, niin viikon päästä olet kuin uusi ihminen”, Luna kertoo. Tahtomattaankin Kalkaros nyökkää.
“Menes nyt siitä”, hän toteaa. Miten Luna tiesi hänen iltajuomastaan?
4 viimeinen
Viimeisenä iltana ennen kesälomaa Kalkaros pysäyttää Lunan ennen kuin tyttö ehtii poistua liemiluokasta. Hänen kätensä koskettaa hentoa olkapäätä ja heti, kun tyttö kääntyy, hän vetää sen vaistomaisesti pois, jottei kosketa liian pitkään.
“Kiitos”, mies toteaa hiljaa, kääntyy sitten, odottamatta Lunan vastausta. Ei hän edes muista, milloin on viimeksi kiittänyt jotakuta. Mutta jokin siinä tytössä sai hänet muistamaan nuoremman, elämäniloisemman itsensä, sen, joka hän joskus vuosia sitten oli.
Painaessaan työhuoneensa ovea kiinni, hän kuulee hennon kuiskauksen kiirivän luokseen.
“Ei kestä, Severus.”
Ehkä se on pelkkä tuulenpuuskan henkäys, ehkä Luna on jo lähtenyt luokasta. Mutta sillä on selvät sanat, selvä viesti Severukselle.