Mustat silkkinauhat || Regulus & Sirius, S

[Haava]

Author: Haava
Beta: Ei
Genre: angst, triplaraapale
Pairing: tulkinnanvarainen Sirius/Regulus ja Regulus/OFC
Rating: S
Summary: Joskus minä katselin kuinka Regulus tanssi.
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa maailman ja hahmot, enkä tee tällä rahaa.
Warnings: Viiltelevä anorektikko-Regulus.
A/N: Rakastan balettia ja rakastan Regulusta. Eräänä päivänä (taisi muuten olla eilen) sain typerän päähänpiston yhdistää nämä kaksi ja tässä sitä nyt ollaan. Mietin kauan että kehtaanko edes julkaista koko tekstiä, mutta menkööt nyt. Tykkään kommenteista. (:

Mustat silkkinauhat

Joskus minä katselin kuinka Regulus tanssi. Seisoin hiljaa ja mahdollisimman olemattomana vain pikkuveljeni harrastusta varten kunnostetun suuren peileillä vuoratun salin ovenraossa ja seurasin mustalla katseellani syviä taivutuksia, korkeita hyppyjä, kauas ojennettuja nilkkoja ja tarkkaan aseteltuja ranteita joilla tiesin öisin valuvan ohuita verivanoja jotka aamun tullen huudeltiin pois ja jäljet peitettiin mustien silkkinauhojen uumeniin.

Tyttö, Juliet, kävi meillä harjoittelemassa, he tanssivat hyvin yhteen, Juliet ja Regulus. Yksityinen ja kallis tanssinopettaja oli riemuissaan heistä, oi miten kaunis pari, pääsette varmasti pitkälle kauniit kultahippusrakkaani. Minä vihasin Julieta.

Eikä kukaan muu ulkopuolinen kuin minä tiennyt että Regulus tanssi. Paperinohut kalpea pikkuveljeni, aito Luihuinen ja maailman paras kaikessa ainakin heidän silmissään, eiväthän sellaiset tanssi balettia hänen tupalaistensa mielestä ainakaan. Vanhempamme olivat kuitenkin eri mieltä. Jos minä olisin aikoinani saanut päähäni että tahdon ryhtyä balettitanssijaksi vanhempamme olisivat nauraneet sille pilkallisesti, sanoneet etteivät Mustat tanssi ja kuka hullu muka siitäkin maksaisi mutta eihän Regulukselle nyt niin ikinä. Hänelle sanottiin että voi miten hienostunut idea, tietenkin saat tanssia, miehekästähän se on ja todella arvostettu taiteenlaji. Ostetaan heti tossut ja puku ja se yksi sali jota ei koskaan käytetä sopii siihen tarkoitukseen oikein hyvin ellei täydellisesti, sinne peilit ja tangot ja piano ja opettaja ja joku kaunis tyttö niin hyvä tulee!

Ja minä olin ainoa kuka tiesi mihin baletti Regulusta ajoi, miten hän piilotti ruokia servietteihin ja jos ei onnistunut, oksensi jälkeenpäin, harjoitteli sairaalloisesti, antoi kaikkensa ja kun ei koskaan tajunnut olevansa jo valmiiksi täydellinen, purki ahdistuksena patjan alle piilotettuihin liian teräviin veitsiin. Öiset itkukohtaukset olivat ainoat jolloin minä olin olemassa, kun pidin pikkuveljeäni sylissäni ja kerroin että huomenna kaikki on hyvin, tiedäthän miten kaikki tuntuu pimeässä pahemmalta ja päivänvalossa miettii miten ihmeessä muka jokin niin pieni asia tuntuikin niin suurelta ja kamalalta.

Vain niitä hetkiä varten minä elin ja juuri niiden samojen hetkien takia Regulus olisi halunnut kuolla.

[Claire]

Mitä meinaat, ettäkö et olisi kehdannut julkaista tätä? Ja olisit riistänyt minulta upean iltapalan? No way, älä luulekaan!

Täällä nimittäin on vähintäänkin yksi (varmasti niitä on kymmeniä, satoja, tuhansia muitakin, ettenkö sanoisi) finiläinen, joka todella piti lukemastaan. Otsikko oli houkutteleva, paritus oli houkutteleva, genre oli houkutteleva; rakastan angstia! Rakastan slashia! Rakastan kaikenmoisia raapaleita! Rakastan ongelmia! Siis, no, en oikeastaan, mutta kyllä niiden lukemista.

Kaiken lisäksi itse olen jo pitkään harrastanut balettia (tai no, ainakin yli puolet elämästäni, yhdeksän vuotta) ja siksi A/N:si herätti vielä enemmän mielenkiintoa ficciä kohtaan. Pidän myös Reguluksesta, vaikkakaan häntä ei ole hirveästi kuvattu kirjoissa; siksipä juuri kirjoittaja saa itse kuvittaa oman Reguluksensa, ja voi, tämän tarina Reguluksesta minä todella pidin! Pidän myös äärettömän paljon Sirius/Regulus-parituksesta, joten arvaa vain olinko aivan täysillä mukana ja pidättelin henkeä koko pienen ficin ajan?

pikkuveljeni harrastusta varten kunnostetun suuren peileillä vuoratun salin ovenraossa

Piti muutes lainata tämä yksi kohta keskeltä virkettä, koska täytyy sanoa, että tässä alussa piti vähän pysähtyä; luin tuon kaksi kertaa, hitaasti, jotta ymmärsin lukemani. Okei, tässä ei ole mitään väärin tai mitään aivan absurdisen kauhistuttavaa; ei, ei laisinkaan, mutta jotenkin noita sanoja on vain niin paljon peräkkäin, että tuota lukiessa menee vähän pyöryksiin. Tottakai ymmärrän kuinka kaikki pitää kertoa, mutta jotenkin tuon voisi selittää... yksinkertaisemmin. Okei, olen paha sanomaan, mutta tarkoitan, että tuota oli vain vähän raskasta lukea, kuin ei olisi pystynyt ottamaan henkeä välissä niin, että virkkeen kauneus lopulta jää vähän epäselväksi. Eteenpäin lukiessa tämä ei kuitenkaan enää häirinnyt. Eipä se nyt hirveästi muutenkaan häirinnyt, minä vaan olen tällainen liioittelija näitä virheitä kohtaan yrittäessäni antaa rakentavaa. Olen niin surkea siinä.

Mutta niin. Siinä asiassa en liioittele, että tämä oikeasti oli todella hyvää luettavaa (kuinkakohan monta kertaa olen jauhonut tätä?) ja pidin todella, todella, todella paljon tästä. Ihastuin jotenkin erittäin paljon "paperinohut"-sanaan, nerokasta! Ja varsinkin loppuvirke oli todella kaunis ja kruunasi koko tekstin.

Lempikohtani koko tekstistä taisi kuitenkin olla tämä;

Ja minä olin ainoa kuka tiesi mihin baletti Regulusta ajoi, miten hän piilotti ruokia servietteihin ja jos ei onnistunut, oksensi jälkeenpäin, harjoitteli sairaalloisesti, antoi kaikkensa ja kun ei koskaan tajunnut olevansa jo valmiiksi täydellinen, purki ahdistuksena patjan alle piilotettuihin liian teräviin veitsiin.

Yksi juttu jäi vähän muuten mietityttämään, että pitäisikö tuo olla servetteihin? Saatan olla väärässä enkä aluksi edes kiinnittänyt tuohon huomiota, mutta nyt uudelleen lukiessa osui silmiin. Hih.

Ei, en aio toistaa, että pidin tästä valtavasti, vaikka pidinkin. Se vain kuuloistaisi siltä, että yrittäisin väkertää jonkinlaista kommenttia, vaikka olenkin tekstistäsi täysin sanaton mutta ei, minähän en todellakaan ole sanaton, ehen ja - äh! Olkoon! Sait minut sanattomaksi! Ja minulla taitaa olla täällä jotain oman pääni sisäistä väittelyä, jonka välitän komenttiin... Hohhoi, taidan olla vain vähän väsynyt?

No niin, ehkäpä kannattaa lopettaa tämä kommentointi tähän. Voin vain kiittää sinua tästä erittäin viihdyttävästä ficceröistä. Kiitos!

[Haava]

Herranjumala.

Claire, mun mielestä tuosta tuli vähän turhan outo ja sen takia arastelin julkaisun kanssa, mutta hyvin mahtavaa kuulla että tykkäsit noin kovasti! (Olisi aika pelottavaa jos tuhansia finiläisiä tykkäisi tästä, hui.) Itse harrastin balettia vain kuusi vuotta, lopetin yksitoistavuotiaana ja tällä hetkellä kadun sitä päätöstä hyvin raskaasti kun viime aikoina olen jotenkin onnistunut rakastumaan siihen taas aivan uudella innolla. Mutta jaa, voinhan aina purkaa sitä tällaisiin teksteihin. :'D

Tosiaan, tuo kohta jonka lainasit meni omasta mielestänikin vähän turhan sekavaksi. Salaisuus: siinä on niin paljon sanoja ainoastaan siksi että saisin triplaraapaleen määritelmän, 300 sanaa, täytettyä. Eli kyllä vain, se luultavasti tökki, mutta hyvä ettei kuitenkaan jäänyt ihan kamalasti häiritsemään!

Niin ja servetin oikea kirjoitusmuoto on servietti (perin jännää, eikö), Word alkoi vilkuttaa punaista servetissä joten vaihdoin sen tuohon. Eli siinä lukee ihan niin kuin pitääkin, vaikka itsekin oli aika hämmentynyt silloin joskus kun sain tietää kyseisen sanan oikean kirjoitusmuodon. Hassua. Ja mitä, kehtasitko vielä väittää kommenttiasi jotenkin huonoksi? Merlin sentään, tuo oli ehdottomasti ihanin kommentti minkä olen saanut pitkään aikaan! Kiitos oikeasti ihan kamalasti kauniista sanoista ja kehuista ja kaikesta muusta kivasta, pidän susta oikein kovasti nyt. ♥

[Haava]

Scintilla, apua, toinen kommentti. Mä en ole tottunut samaan kommentteja näin nopeaan. :'D Itse asiassa rinnastin itsekin niiden silkkinauhojen värin poikien sukunimeen, eli ei se nyt ehkä niin kaukaa haettua ollut. Ja joo, mulla on aina se ongelma että teen kamalan pitkiä lauseita, välttelen pilkkuja parhaani mukaan (oikeasti lisään niitä vasta siinä vaiheessa kun Word rupeaa värittämään tekstiä, en tykkää pilkuista kun ne katkoo lauseita) ja nopeasta etenemisestäkin on valitettu tiuhaan, pitäisi ehkä opetella vähän rauhoittumaan. :'D Mutta tosiaan, tämä oli aika lailla pelkkää ajatusvirtaa niin mulle kuin Siriuksellekin ja asiat vain johtivat toiseen ja tämä saattaa sen takia tuntua vähän jotenkin ahtaalta tai jotain.

Itse asiassa mäkin vähän säikähdin koko ideaa pistää Regulusta tanssimaan balettia! Mutta onneksi se ei sitten sun mielestä tuntunutkaan ihan kamalan häiritsevältä tekstissä. Ja pojat voivat olla anorektikkoja ihan yhtä hyvin kuin tytötkin, vaikkei siihen välttämättä niin usein törmääkään kun tyttöihin kohdistetaan niin paljon suuremmat ulkonäköpaineet kuin poikiin ainakin yleensä.

Ja vaihdankin tuon mitä-sanan jotaan, nyt kun ajattelen niin sehän sopii siihen tosiaan paljon paremmin. (: Kiitos sen bongauksesta! Kiva että tykkäsit viimeisestä lauseesta ja että tykkäsit muutenkin, kiitos ihan kamalasti kommentistasi. ♥

[Siisukka]

Hui kamala, tosi... no en sano kaunis, koska se on... tai ei ole... äh, hienoa tekstiä. Pidän otsikosta. Ja vaikka en ihan pystykään kuvittelemaan Siriuksen pikkuveljeä hyppimässä balettipuvussa, voin nähdä sulavasti liikkuvan, tummaan pukeutuneen hahmon silkkinauhat ympärillään hulmuten liitelevän melkein pimeässä salissa. Koska hämärä sen paikan pitää olla. En osaa kuvitella sitä kirkkaasti valaistuna. Hyvä on, luonnon valo sallittakoon.

Juliet on niin balettinimi että. Käy tähän.

En halua edes kuvitella kuinka kamalaa olisi, että rakas - ehkä sitä sisarusrakkauttakin rakkaampi - sisko tai veli hiljalleen kuihduttaisi itsensä perfektionismiinsa, ei tunnustaisi toisen olemassaoloa, häntä ei voisi auttaa, ja varmasti se kaksoiselämän eläminenkin veisi veroa. Hui hyi.

Ihailen vieläkin kuvailuasi, niitä pieniä yksityiskohtia joilla teksti muovautuu sinunlaiseksesi. Olen jopa niin tottunut pilkuttomiin kilometrihirmuihisi, että melkein aina nykyään ymmärrän niiden sisällön kerralla.

[Pixie]

Ihan ensimmäiseksi voisin kertoa, että olin aivan innoissani, kun löysin sun kirjoittaman (joskus olen käynyt kai ylistämässä tyyliäsi) ficin otp-parituksestani. How cool is that! Varoituksetkin vaikuttivat aika kiehtovilta, joten mä olin myyty hetkessä.

Baletti ja paperinohut Regulus ♥ Vaikka ficin idea saattaakin jonkun mielestä kuulostaa vähän kaukaa haetulta, niin musta se elävöittää nuoremman Mustan elämän tarinaa ja juuri sekoitus anoreksiaa ja epätäydellisyyttä onkin yksi niistä näkökulmista, joista pidän. Okei, liian heikko Regulus ei ole kiva, mutta tällaiset tulkinnat on mun mieleen. Tuli heti sellainen olo, että molemmien poikien hahmoissa on paljon syvyyttä, vaikka lyhyt teksti heitä pintapuolisesti käsittelikin. Oikeasti ajattelen välittömästi, että tässä on takana vaikka mitä. Ja juuri sellaisesta pidänkin. Saan alkaa mielessäni kehitellä pieniä kiemuroita juoneen ja kuinka nätisti sä kirjoitatkaan. Sun tyyli on hauskasti sellainen, että se pistää pään vähän pyörryksiin ja jokin kohta pitää aina joskus lukea useampaan kertaan, että jokaisen sanan saa asetettua paikoilleen. Erottuu joukosta ja saa mut palaamaan sun ficcilistaukseen uudestaan.

Yksityinen ja kallis tanssinopettaja oli riemuissaan heistä, oi miten kaunis pari, pääsette varmasti pitkälle kauniit kultahippusrakkaani. Minä vihasin Julieta.

Tämä oli hyvä esimerkki erikoisuudesta. Vähän tuollainen pomppiva rakenne, että ensin hehkutetaan kuinka Juliet on ihanista ihanin ja sitten tulee kylmän rauhallisesti huomautus, että Sirius muuten vihaa häntä. Mm! Ja muutenkin tuo ensin lainattu lause oli hymyilyttävä.

Vain niitä hetkiä varten minä elin ja juuri niiden samojen hetkien takia Regulus olisi halunnut kuolla.

Ja sait sitten yhdessä lauseessa kerrottua kaiken oleellisen ja vielä kauniisti. Täydellinen lopetus. En mä oikeasti osaa lähteä sen pidemmälle analysoimaan mitään, koska tykkäsin vaan kaikesta. Kiitos kovasti!

[Haava]

Whii.

Siisukka, itse asiassa mun oli hirveän vaikea nimetä sitä balettityttöä miksikään muuksi kuin Christinaksi (luin juuri kirjan Hei Sandor, täällä Ida ja sen Christina-hahmo oli jotenkin niin ihana että sain päähänpinttymän siitä että se on ainoa mahdollinen nimi balettitytölle), sitten jostain hyppäsi Julia, josta muotoutui sitten Juliet. Oli ihan pakko kertoa, kun otit tuon nimen puheeksi! Ja hahaa, joku alkaa ymmärtää tekstejäni! Hienoa, hienoa. Ja kiva että tykkäsit, kiitos kamalasti kommentista. :3

Pixie, hihi moi. Oi kamala, ihan kuin tuohon nyt muka osaisi sanoa yhtään mitään järkevää, olen ihan pyörriksissä yltiökivaisasta kommentistasi! Kiitos kiitos kiitos ihan hurjan paljon, ihanaa että tykkäsit ja kommentoit. ♥

[Maggie]

Oikeastihan mä luin tämän silloin kun se ilmestyi ja mulla oli kommenttikin jo aloittamista vaille valmis, mutta sitten se jäi… kuten mun kommenteille nyt tuppaa käymään. Mutta huomasin tässä olevani kauniisti jäljessä 365-haasteesta, joten otetaas nyt kiinni ja korjataan vahinko sen kommentin suhteen.

Mäkin tykkään baletista hirveästi ja mun mielestä se on yksi kauneimmista asioista mitä ihmisvartalolla voi tehdä. Sitten tykkään myös Reguluksesta oikein kovasti, ja onkin aivan loistavaa, että päätit yhdistää nämä kaksi. Lopputulos on tosi kaunis, aivan ihanaa kuvailua ja hyvin haavamaista tekstiä. Tykkäsin tästä erityisesti tuosta tajunnanvirtamaisuudesta ja tavallaan käsittelemättömän oloisista siriusmaisista ajatuksista, ja tuosta huutomerkistä tokavikan kappaleen lopussa.

Ihan ensimmäisellä lukukerralla muistan olleeni vähän hämilläni siitä, että Regulus oli tässä niin herkkä, mutta toisaalta Regs on minusta sellainen hahmo, josta saakin kirjoittaa sopivasti hauraan ja kärsivän, varsinkin jos sen tekee yhtä hyvin kuin sä. Minusta idea pistää Regulus tanssimaan on oikein hyvä ja raikas tuoden uuden lähestymistavan koko hahmoon, kunhan sitä mielikuvaa ensin vain hetken sulatteli. Siriuksen katkeruus ja toisaalta tunteet pikkuveljeään kohtaan värittivät kivasti koko tekstiä ja ensimmäisen lisäksi myös tokavika kappale kokonaisuudessan oli oikein hieno.

tarkkaan aseteltuja ranteita joilla tiesin öisin valuvan ohuita verivanoja jotka aamun tullen huudeltiin pois ja jäljet peitettiin mustien silkkinauhojen uumeniin.

Olen kamala kun lainaan näin kesken lauseen, mutta kun se lause oli pitkä ja haluaisin erityisesti korostaa tätä pätkää tässä, koska tämä oli kaunis ja hätkähdyttävä kohta ja surullinen mielikuva. Niin ja hei täytyy nyt tässä välissä sanoa, että pidin myös otsikosta!

Vain niitä hetkiä varten minä elin ja juuri niiden samojen hetkien takia Regulus olisi halunnut kuolla.

Voi että, tämä loppu oli aivan ihana-kamala jos ymmärrät mitä tarkoitan, hieno lause joka summasi tämän hyvin, mukava kun se oli tuolla tavalla erikseen, pidinpidinpidin.

Kiitokset tästä ficistä, oli hieno! ♥

[Haava]

Maggie, oi, kuolinko. Mä olen itse jotenkin jo aikoja sitten päättänyt unohtaa tän ficin olemassolon joten mulla ei ole enää oikein tarttumapintaa tähän, mutta oli aikas jännää saada tähän silti kommentti. Ja vielä sulta, kirjoitat niin hurjan kivoja kommentteja.

Apua, mitähän mun pitäisi sanoa. Olisi kiva vastata jotain yhtä hienoa kuin tuo kommenttisi oli mutten taida osata. No, olen hurjan otettu että pidit tästä noin paljon ja viitsit kirjoittaa noin hienon kommentin ja tekisi mieli hokea tässä kohtaa lähinnä kiitosta kolmesataa kertaa peräkkäin. Ihanaa että pidit, kiitos. ♥

[Ruskapoika]

Oih. <3 Nimi oli aivan ihana, mikä kiinnitti min huomion heti samantien tuolta. Sitten kun vielä oli vilkaissut, kuka on kirjoittaja nii oli ihan pakko avata. Muutenkin Sirius/Regulusta tai yli päätään heistä jollain tasolla yhdessä kirjoitetaan niin vähän, että olisi suorastaan typerää jättää tämmöinen kaunokainen lukematta.

Kyllä, baletti on kaunista. Se on ehkä upeinta taidetta mihin ihminen kykenee vartalollaan, ja sen liittäminen Regulukseen, yhteen ehdottomaan lempparihahmooni; toimii laittoman hyvin. Varsinkin se, miten osasit kuvailla ne liikkeet, mitä Regulus teki. Kuinka se osas oikeesti tanssia ja muodosti vielä kauniin parin tän Julietin kanssa. Sitten vielä se kuvailu, kuinka Regulus oli paperinohut ja selkeästi syvään masennukseen vaipunut. Vaikka Reguluksesta kerrotaan liian vähän kirjoissa nii tässä oli sellaista samanlaista särmää huomattavissa kuin kirjoissa. Puhdasverinen, ylpeä ja vanhempien suosikki. Eli voisin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että IC:mäisiä piirteitä useita löytyi.

Siriuksen näkökulman ottaminen oli järkevä veto. Se anto semmosen pienen uskaljaan onnellisen säväyksen tonne taustalle. Ja Siriuksesta välitty miusta koko ajan semmonen tunnetila rivien välistä, että se haluais mennä sinne balettisaliin, heittää muut ulos ja pitää Reguluksen itellään. Piilottaa sen kaikelta pahalta ja varsinkin niiltä teräviltä veitsiltä, jotka on piilotettuina sinne patjan alle. Ehkä viedä jopa pojalta severtit, että ruuan piilottelu niihin loppuisi. Samoin siellä oli se veljellinen tunne. Kuinka pikkuveljestä pitää pitää huolta, vaikka se jollain tavalla itseenkin sattuisi.

Vain niitä hetkiä varten minä elin ja juuri niiden samojen hetkien takia Regulus olisi halunnut kuolla.

Minäkin erehdyin rakastumaan tähän lopetukseen. Ehkä juuri tän takia sain sen kuvitelman ja tunteen, että Siriuksella oli enemmänkin tunteita pikkuveljeään kohtaan, kuin veljellisiä. Tosin Regulus/Sirius on kauneimpiin insestiparituksiin lukeutuva, joten se voi olla ihan sitäkin toisaalta, että rakastan kyseistä paritusta.

Nyt oon selittäny puuta heinää Siriuksesta ja Reguluksesta, voin enemmän analysoida tota sin kirjotustyyliä. Se on kaunista. Siellä on semmosia pikkusia kohtia, jotka on aavistuksen enemmän kuvailtuja, ja just ne laittaa lukemaan vaan eteenpäin ja eteenpäin haluamatta, että se loppuu. Kuitenkin tää oli semmonen sopivan lyhyt tunnelmointiin ja katkeruuden esille tuomiseksi. Ei menny jaarittelemiseksi. Ja tätä ei pidä ottaa pahalla, mutta miusta sin tyylis on aavistuksen karua kuvailulta. Se tuo asiat esiin realistisesti, ilman mitään pehmennyksiä. Mikä on vaan hyvä, koska joidenkin asioiden kohdalla se pehmentäminen vois pilata sen aiheen hienouden.

Ainoana moitteena voisin sanoa, että siellä oli pari todella pitkää lausetta, jotka olisi voinut pätkästä ainakin yhdestä kohtaa. Toisaalta ne värittivät hienosti tekstiä, mutta pitkät lauseet ovat joskus todella raskaita lukea.

Kiitos tästä suloisesta.

[Haava]

Ruskapoika, oi apua. Yllätyn joka kerta yhtä pahasti kun joku käy kiskomassa vanhoja ficcejäni esiin ja kommentoi, uaaah. Ja oi, olen kanssasi tismalleen samaa mieltä baletista ja kiva että osasin kuvailla sun mielestä Reguluksen tanssimisen aidosti. Tai siis mähän olen itse tanssinut pienenä jotain kuusi vuotta balettia ja käynyt katsomassa kansallisbalettia ja ties mitä, ehkä se vaikuttaa jotenkin tai jotain. Mutta siis kiva kun tykkäsit siitä balettiosuudesta!

Ja oi (mun pitäisi opetella olemaan sanomatta koko ajan oi), tykkäsin kauheasti tuosta mitä sanoit Siriuksesta, tai siis juuri tuollaisena sen pitääkin tässä olla ja olen aika haltioissani siitä miten onnistuit poimimaan sen juuri oikeanlaisena. Ja mä siis ajattelin koko ajan että Sirius tykkää Reguluksesta vähän syvemmin kuin veljenä, mutta nyt kun ajattelee, niin eipä sitä kyllä kovin suoraan tuolla kerrota, hmm.

Olen aika otettu siitä että sanoit kuvailuani karuksi. Jotenkin... en tiedä, jännää. Tykkään karuista asioista ja en ole koskaan ajatellut tätä itse kovin karuna mutta enpä mä tätä kauheasti kai sitten kaunistellutkaan. Mutta joka tapauksessa, en tosiaan ottaisi tuota pahalla vaikka sen niin sanoisitkin. :'D Ja joo, tiedostan itsekin joidenkin lauseiden olevan ihan liian pitkiä ja yritän nykyään vähän pätkiä niitä selkeämmiksi.

Ja niin, kiitos tosi kovasti kommentistasi! Ihanaa että tykkäsit ja kommentoit ja kaikkea, kiitos. ♥

[mapwe]

Vain niitä hetkiä varten minä elin ja juuri niiden samojen hetkien takia Regulus olisi halunnut kuolla.

meen roskiin itkemään. tää oli ehkäpä helvetin hieno.

[Haava]

mapwe, taisin päästää jonkun epämääräisen kikatuksentapaisen suustani kun huomasin että sä olit kommentoinut tähän, yhtälö oli jotenkin liian jännä. Ja on myös jännää saada vanhoihin teksteihin kommentteja, hui. Ja älä mene roskiin. ;__; Mutta kiva että oli ehkäpä helvetin hieno, kiitän!

[Funtion]

Omg. Viiltelevä anorektikko-Regulus? Miks hajosin. No, sun nimi kuitenkin komeilee tuolla kirjoittajana joten…

Yksityinen ja kallis tanssinopettaja oli riemuissaan heistä, oi miten kaunis pari, pääsette varmasti pitkälle kauniit kultahippusrakkaani. Minä vihasin Julieta.
Just tää sun kirjoitustyylissäs on ihanaa! Miten voit tavallisiinkin lauseisiin ujuttaa repliikkejä ja hajottaa ne vaan pilkulla! Ah mitä kauneutta.

Vain niitä hetkiä varten minä elin ja juuri niiden samojen hetkien takia Regulus olisi halunnut kuolla.
Huh, olipa tää hienosti keksitty lause, sillä tässä oli juuri sitä vastakohtien asettelua mikä toimii loistavasti tehokeinona: eläminen ja kuoleminen. Huisin hienoo!

Kieltämättä mä todellakin suhtauduin tähän varauksella, sillä oikeesti, mitä, viiltelevä anorektikko-Regulus? Joka tanssii balettia, siis balettia? Luulis että tällä idealla lähettäs hakemaan huumoriosastoa… mutta ei, tässä ei ollut mitään hauskaa. Tästä tuli mieleen yks mun lempileffoistani, Black Swan, jossa tanssitaan balettia vähän liikaakin ja oksennetaan silloin tällöin ja jossa on liikaa kylkiluita ja solisluita ja muita luita kuita. Yh, rumaa mutta kaunista, samaan aikaan, hassua. Tää kaikki kuvaa tätä ficciä myös täydellisesti.

Onneksi kehtasit julkaista tämän, vaikka kyllä muakin ois tämmösen julkaisu mietityttänyt, siis nimenomaan tän idean takia. Ehkä sulla se julkaisukynnys ei ollut siitä kiinni mut mut. Upea toteutus, jossa sun kirjoitustyylis taas lumos mut ja pääsi loistavasti esiin. Kiitoksia jälleen kerran! (Pahoitteluni tynkäkommentistani.)

[Haava]

fierté, juuri kun sitä saa vastattua edelliseen kommenttiisi niin on jo seuraavassa ficissä uusi odottamassa! Hemmottelet mut piloille ja sitten taas joudun itkemään seuraavat miljoona vuotta kun en enää saakaan ainuttakaan kommenttia. Höh. (Ei silti tarvitse lopettaa!)

Joo, idea on kyllä ehdottomasti hieman naurettava. :'D Tämä tosiaan on kirjoitettu siihen aikaan kun mulla oli maailman ihannoivin asenne kaikkeen mitä nyt ei välttämättä kannattaisi ihannoida ja tämäkin taitaa olla juuri sellainen teksti, joka antaa epätodellisen kauniin kuvan oikeasti maailman rumimmista asioista. Mutta. Ei voi minkään. Itse asiassa luulin että olen poistanut tämän tekstin täältä, mutta en näköjään ollutkaan. Niin ja baletista vielä, se on mulle suunnilleen yksi kauneimmista asioista ikinä ja olihan se nyt pakko saada joku edes balettia mun ficeissä tanssimaan. Jos sen ajattelee pidemmälle, niin itse asiassa se sopii tähän tekstiin aika hyvin; balettihan on ihan mieletöntä raatamista ja nyrjähtäneitä nilkkoja ja kuolevia varpaita, mutta silti ihmiset monesti näkee siinä vain sen kauniin ja leijailevan puolen. Sama juttu kaikenlaisten syömishäiriöiden ihannoimisten ynnä muiden kanssa. Ja kyllä tätä voisi ehkä tosiaan verrata Black Swaniin, mä tosin piileskelin siitä elokuvasta puolet käsieni takana koska en siedä nähdä niin paljon verta ja kipua ja sairautta, vaikka kirjoitankin sellaista aina silloin tällöin.

Kuitenkin, hienoa että toteutus pelasti epämääräisen idean ja pidit tästä silti, vaikka tästä olisikin saanut myös huumorimateriaalia aikaan. :'D Kiitos ihan hurjasti jälleen kommentista! (Eikä se ollut lainkaan tynkä, ei voinut olla kun mä kerran sain lörpöteltyä siihen vastaukseksi näin paljon kaikkea.)