Osa 5. Sirius seisoi ikkunalla, nojasi kädellään seinään ja katseli ulos kadulle. Ihmisiä ei näkynyt missään suunnassa. Pakkanen tuntui kiristyvän entisestään. Ulkona oli yhtä viileää ja hiljaista kuin ennenkin. Mutta aivan yhtä hiljaista oli olohuoneessakin. Miranda istui kuin halvaantuneena paikoillaan katse lattiassa. Hän ei saanut sanaa suustaan. Hänen huulensa väpättivät, kun hän vihdoin uskalsi avata suunsa.
”Miksi sinä kerroit minulle tuon?”
Sirius ei hievahtanutkaan, kun hän vastasi:
”Millä muulla keinoilla olisin saanut sinut lopettamaan?”
Miranda puri huultaan. Hänen itkunpuuskansa oli lähellä. Miten Sirius oli noin kylmä? Miksi hän oli tuollainen? Miranda ei mitenkään voinut uskoa entisen poikaystävänsä sanoja. Silloin häneen iski kamala ajatus.
”Sirius?”
”Mitä?”
”Onko… Tai siis… Onko sinulla…. joku?”
Tyttö tuntui pyörtyvänsä. Hän ei uskaltanut katsoa Siriukseen. Sillä sekunnilla hän katui, että oli ikinä kysynyt sitä. Sirius ei hievahtanutkaan. Miranda toivoi, ettei poika olisi kuullut kysymystä ja pyytäisi Mirandaa toistamaan sen. Mutta niin hän ei tehnyt. Hän käänsi päänsä hitaasti Mirandaan päin ja katsoi häntä jotenkin surullisesti. Mirandan vatsassa muljahti.
”Kuka se on?”
*****
James ja Lily olivat kierrelleet lähikorttelia jo puolisen tuntia. Lily silmäili taivaalle, ja sanoi yllättäen:
”Toivottavasti ei tule myrskyä. Palellumme kuoliaiksi.”
James katsoi Lilyä yllättyneenä ja sanoi:
”Luulin, että toivoit kunnollista lumimyräkkää.”
”Kohtuus kaikessa,” Lily virnisteli. ”Tietysti lumi on ihanaa, mutta en minäkään mistään paukkupakkasista nauti. Halusin vain valkoisen joulun, en muuta.”
James hymyili.
”No, onhan tässä vielä aikaa. Kyllä se lumi vielä tänne tulee.”
”Niin kai. Mutta James, käteni ovat aivan jäässä. Emmekö voisi palata kotiin? Eiköhän se nuoripari ole kuherrellyt jo ihan tarpeeksi.”
”No palataan sitten,” James vastasi.
Toisaalta hän toivoi, että Sirius ja Miranda istuisivat sylikkäin olohuoneessa, mutta vaikka Siriuksen onni oli hänellä etusijalla, ei hän kestänyt katsoa Siriusta jonkun toisen kainalossa. Olisiko Miranda jo palannut kotiin..?
Kun kaksikko vihdoin oli taas Evansien talon kohdalla, James vilkaisi ikkunaan ja huomasi Mirandan, joka nojasi ikkunalautaan ja näytti tuohtuneelta. Silloin tyttö nosti katseensa ja huomasi tulijat. Hän nousi nopeasti, marssi pois ikkunalta ja rynnisti ovet paukkuen ulos. James ja Lily pysähtyivät ja katsoivat, kun Miranda marssi suutuspäissään heitä kohti.
”Senkin kiero paskiainen!” Miranda huusi yllättäen ja Jamesin kohdalla läimäytti tätä poskelle.
Aika tuntui pysähtyvän. Joka iikka seisoi paikoillaan; James horjahtaneena lyönnin jäljiltä, Miranda käsi pystyssä ja Lily tuijottaen äimistyneenä tapahtumia. Kun James vihdoin sai ajattelukykynsä takaisin, hän kääntyi takaisin katsomaan Mirandaa poskeaan pidellen ja kysyvä ilme kasvoillaan. Tyttö tuijotti Jamesia vihaisena ja sihisi:
”Sirius kertoi minulle kaiken. Kuinka julkesit huiputtaa minua, senkin hintti?! Esitit ystävää ja väitit olevasi pelkkä kaveri Siriuksen kanssa! Mutta te kaksi vain nauroitte minulle selkäni takana vai mitä?!”
Lily puuttui puheeseen:
”Miranda, mitä sinä oikein hourit?! James ei ole ikinä --”
”Pysy sinä erossa tästä!” Miranda tiuskaisi Lilylle, joka vaikeni.
Sitten hän kääntyi taas Jamesiin puoleen ja sanoi:
”Teidän suhteellanne ei ole tulevaisuutta. Jos jatkatte samaan malliin, te vain satutatte toisianne. Sitä paitsi; minä en aio luopua Siriuksesta!”
James, joka piteli yhä poskeaan, hämmentyi. Miksi Miranda puhui tuohon sävyyn? Mitä hän tarkoitti, että Sirius oli kertonut hänelle kaiken? Ja ettei hän aikoisi luopua Siriuksesta?
”Joten älä enää ikinä mene Siriuksen lähelle!” Miranda tiuskaisi vielä ja kääntyi kotiin päin.
Lily ja James tuijottivat vielä pitkään Mirandan perään. Lily harppasi Jamesin viereen ja kysyi tältä:
”Oletko kunnossa?”
James nyökkäsi. Lily näytti vihaiselta ja vilkaisi Mirandan perään.
”Mitä ihme häntä riivaa? Marssii vain tänne hakkaamaan muita ja sitten vielä syyttelee! Tuolla tytsyllä täytyy olla ongelmia!”
”Lily, etkö kuullut mitä Miranda sanoi? Sirius kertoi hänelle kaiken… Mitä hän tarkoittaa?”
”Mistä minä tietäisin. Ehkä hän on homofoobinen. Sirius varmaan möläytti, että pidät pojista.”
”Mutta miksi hän sanoi, ettei aio luopua Siriuksesta? Ei kai Sirius vain sanonut,e ttä olen ihastunut häneen?”
”Mennään kysymään”, Lily sanoi ja lähti sisälle.
James harppoi hänen perässään ja toivoi, että olisi tapahtunut väärinkäsitys. Kun kaksikko pääsi sisään, he eivät nähneet Siriusta missään. He tutkivat koko alakerran, mutta eivät löytäneet tätä. James nousi hitaasti portaat ylös ja koputti Siriuksen huoneen oveen. Hän jäi odottamaan, mutta kun vastausta ei kuulunut, hän avasi oven varovasti. Silloin hän huomasi Siriuksen istumassa kirjoituspöydän ääressä raapustamassa jotain. Poika käänsi katseensa ovelle ja huomasi Jamesin.
”Ai moi. Tulittekin takaisin.”
”Niin… Tuota Sirius… Törmäsin ovella Mirandaan. Ja hän sanoi, että… Että olit kertonut hänelle kaiken. Mitä hän tarkoitti sillä?”
Sirius katsoi pitkään Jamesia, kääntyi takaisin piirustuspuuhiinsa ja sanoi:
”Väitin, että olemme yhdessä. Tiedän, mitä ajattelet, mutta se oli ainoa tapa päästä hänestä eroon.”
James henkäisi. Sitäkö Miranda oli tarkoittanut? Hän luuli Siriuksen ja Jamesin olevan yhdessä. Sirius haroi tukkaansa ja sanoi:
”Anteeksi, James. En olisi saanut väittää niin, mutta hän ei suostunut jättämään minua rauhaan. Vain sillä keinoin hän suostui lähtemään.”
”En olisi siitä niinkään varma…”
”Miten niin?”
James huokaisi:
”Kun törmäsin häneen ulkona, hän löi minua poskelle ja sanoi, ettei aikoisi luopua sinusta noin vain…”
Sirius kääntyi katsomaan takaisin Jamesia ja näytti suuttuneelta.
”Mikä sitä narttua vaivaa?!”
”Sirius, älä sano noin tyttöystävästäsi!”
”Hän ei ole tyttöystäväni! Ei enää! Ja mikä sinuakin vaivaa? Sinähän se tässä olet minuun ihastunut! Tämä on sinun syytäsi!”
”No anteeksi etten voi tunteilleni mitään!”
Sirius ponkaisi pystyyn ja marssi raivoisasti alakertaan huutaen:
”VOI SAAKELI TÄTÄ ELÄMÄÄ!”
James jäi ensin paikoilleen seisomaan, mutta valui lopulta lattialle. Hän kuuli ulko-oven äänen alhaalta. Sirius oli lähtenyt.
*****
Lily juoksi säikähtäneenä yläkertaan ja huomasi Jamesin lattialla Siriuksen huoneessa. Hän tajusi, mitä oli tapahtunut. Hän asteli varovasti huoneeseen, laskeutui Jamesin viereen ja kietoi kätensä tämän ympärille.
”James, ei se ole sinun syysi. Sirius on niin äkkipikainen. Älä huoli, kyllä hän tulee takaisin pian.”
”Hän vihaa minua… Hän kertoi, että sanoi sen vain saadakseen Mirandan pois luotaan.”
Lily katsoi häntä kummissaan.
”James. Tiedän, että sinulla on vaikeaa mutta et saa luovuttaa. Vaikka Sirius ei vastaakaan tunteisiisi, sinun täytyy taistella. Et voi noin vain heittää ystävyyttänne pois!”
”Mutta minkä minä sille voin? En minä voi yhtäkkiä tytöksikään muuttua.”
”En minä sitä tarkoittanutkaan! Kuule, tehdään näin; minä soitan Mirandalle ja juttelen hänen kanssaan. Kerron hänelle totuuden.”
James katsoi Lilyä järkyttyneenä.
”Ei käy! Silloin hän ei ainakaan jätä Siriusta! Hän ei luovuta ennen kuin Sirius taas vastaa hänen tunteisiinsa!”
”James-kiltti. Anna minun edes yrittää puhua hänelle. Olenhan nainen, kyllä minulla keinot on.”
Lily näytti viekkaalta. James epäröi silti. Voisiko hän luottaa siihen, että Lily saisi Mirandan pään kääntymään? Mutta koska muita vaihtoehtoja ei ollut, hän suostui. Niin kaksikko palasi takaisin alakertaan ja Lily näppäili lankapuhelimella Mirandan serkkujen numeron. Hän sanoi ottaneensa sen talteen kaiken varalta. James odotti jännittyneenä, kun Lily seisoi paikoillaan luuri korvaansa vasten. Sitten hän sanoi äkkiä:
”Lily Evans tässä päivää. Olisiko Miranda tavoitettavissa..? Hienoa, kiitos!”
Lily iski Jamesille silmää ja jäi hiljaa odottamaan. Jamesin sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Lopulta Lily sanoi taas:
”Hei, Miranda. Lily tässä. Ei, odota! Älä sulje luuria! Minun täytyy sanoa eräs asia… Kyllä… Halusin sinun vain tietävän, että se mitä Sirius sanoi, ei ollut täyttä totta… Niin… Katsos, asia on niin, että James on tässä se, joka rakastaa Siriusta… Ei… Juuri niin… Mitä..? Kyllä, hän on tässä… Ai, no hyvä on…”
Lily kääntyi katsomaan yllättyneenä Jamesia, ojensi hänelle luurin ja sanoi:
”Hän haluaa puhua kanssasi.”
James otti luurin kummissaan käteensä ja sanoi:
”James tässä.”
”
Hei James”, kuului Mirandan ääni toisesta päästä. ”
Onko se totta, mitä Lily sanoi?”James nielaisi.
”Tuota… on se.”
Miranda mietti hetken.
”Hmm… Taisin erehtyä suhteesi. Olisihan minun pitänyt tietää, ettei Sirius ole sellainen. Mutta ei sillä ole väliä.””Mitä tarkoitat?”
Kesti hetken ennen kuin Miranda huokaisi ja sanoi:
”Sirius oli täällä. Hän tuli pyytämään anteeksi. Sanoi haluavansa yrittää vielä. Hän lähti juuri äsken.”Jamesin sisällä muljahti.
”Siis mitä?”
”Halusin kuulla totuuden myös sinulta. Onko sinulla jotain yhteen palaamista vastaan? Tehän ette seurustele.”James löi luurin Mirandan korvaan. Lily katsoi kummissaan häntä. James hengitti raskaasti ja kääntyi nopeasti katsomaan Lilyä.
”Missä Mirandan serkut asuvat?”
”Öö… Keskustassa… Sen pankin vastapäätä. Miten niin?” Lily kysyi.
James nappasi kengät jalkaansa ja veti takin kiireesti niskaansa. Sitten hän rynnisti ulos ovesta eikä välittänyt vaikka Lily huusi hänen peräänsä. Pelästynyt tyttö tarttui uudestaan luuriin ja näppäili uudestaan Mirandan numeron.
Eipä James ehtinyt juosta kortteliakaan, kun hän näki tutun hahmon edessään.
Sirius… Hän huusi jo kaukaa:
”Sirius! Pysähdy!”
Sirius huomasi vastaantulijan ja pysähtyi niille sijoilleen. Hän katsoi kummissaan, kun James saavutti hänet ja alkoi paasata:
”Sirius, nyt kuuntelet minua! Tiedän, että et pidä pojista, mutta se ei estä minua rakastamasta sinua! En kestä jos joku muu saa sinut! Tiedän, että se kiero Miranda on taas kanssasi, mutta minä en luovuta!”
”James, mistä sinä nyt puhut?”
”Suu kiinni!” James huusi ja syöksyi yllättäen suutelemaan Siriusta.
Sirius seisoi hölmistyneenä paikallaan eikä liikuttanut sormeaankaan. James ei jäänyt odottelemaan vaan irrottautui kotvasen kuluttua Siriuksesta ja sanoi:
”En halua, että palaat Mirandan luo. Tämä kuulostaa tyhmältä, mutta minä aion pitää pääni. Koska minä rakastan sinua!”
Sirius ei sanonut mitään. Hän vain tuijotti Jamesia pitkään. Lopulta hän hymähti ja sanoi:
”Milloin minä ikinä sanoin palanneeni Mirandan luo?”
”Minä soitin hänelle äsken… Ja hän sanoi, että menit hänen luokseen ja sanoit haluavasi yrittää uudelleen.”
”James, en ole käynyt Mirandan luona. Kiertelin vain lähikorttelia.”
James katsoi hölmistyneenä Siriusta. Oliko häntä vain vedetty nenästä? Hän punastui häpeästä ja laski katseensa maahan. Sitten hän mumisi:
”A-anteeksi, Sirius… Nyt sinä ainakin vihaat minua… Ei minun olisi pitänyt…”
”Olet söpö, kun punastut”, Sirius hymyili ja astui askeleen lähemmäs.
James ehti juuri nostaan katseensa, kun Sirius painoi huulensa pojan huulia vasten. James oli ensin yllättynyt, mutta vastasi sitten suudelmaan. Hän sulki silmänsä ja toivoi, että hetki kestäisi ikuisuuden.
*****
Lily ja Miranda olivat matkalla Lontoon juna-asemalle. Tällä kertaa he eivät olleet menossa laiturille 9 ja ¾ vaan Miranda aikoi palata takaisin Liverpooliin. Tytöt eivät olleet sanoneet toisilleen pitkään aikaan mitään. Ulkona oli yhtä kylmä kuin edellisenä päivänä. Lily auttoi Mirandaa laukun kannossa, mutta juuri ennen kuin he lähtivät sisään, Lily pysähtyi ja sanoi:
”Oletko okei tämän asian kanssa?”
Miranda kääntyi katsomaan Lilyä.
”Miranda… Sinä teit sen tahallasi vai mitä?”
Tyttö laski laukun kädestään ja huokaisi:
”Sirius ei voisi ikinä olla onnellinen minun kanssani.”
”Luulin, että rakastat häntä.”
Miranda hymyili.
”Niin rakastankin. Mutta paras tapa osoittaa se, että välitän hänestä, on antaa hänen olla. Haluan, että Sirius on onnellisin ihminen koko maailmassa.”
Lily katsoi ilmeettömänä Mirandaa. Jollain tavalla hän sääli tyttöä. Mutta näin oli kaikkien kannalta paras. Ja Jameskin oli vihdoin onnellinen. Ja varmasti oli myös Sirius. Silloin tytöt kohottivat katseensa ylös ja huomasivat harmaiden pilvien peittävän taivaan. Samalla hetkellä lumisade alkoi.
A/N: All right.. tää oli siis viimeinen osa
Pidittekö? No, pidittepä tai ette, antakaahan kommentteja
Ja anteeksi ku saitte odottaa näin kauan!
