Mihin me jäimmekään…? E/B
- Author: Mao-chan
- Pairing: Edward/Bella
- Rating: K11
- Fandom: Twilight
- Genre: olisiko one shot/romance
- Disclaimer: En omista hahmoja kautta paikkoja vaan ne kuuluvat Stephenie Meyerille
- Summary: Edward saa Bellan lintsaamaan kanssaan, mutta mikä onkaan syy...?
- A/N: Edward ei ole ihan samanlainen kuin kirjoissa ja tämä on ensimmäinen kunnollinen ficcini, joten lopputuloskin on varmaan sen mukaista
.
//Firdilien muokkasi fandomin otsikkoon Astuin matematiikan luokasta ulos. Katselin molemmille sivuilleni, mutta hetken päästä huokaisin pettyneenä. Hän ei ole tullutkaan. Edward. Ajatukseni keskeytti luokasta ulos tuleva Jessica, joka törmäsi minuun. Kömpelö kun olin, tietysti horjahdin ja juuri, kun olin varma lyöväni pääni lattiaan, kylmät kädet tarttuivat minua vyötäröstä ja nostivat minut seisaalleen. Näin Jessican katsovan minua anteeksipyytävästi ja hän oli sanomaisillaan jotain, mutta taivaallisen pehmeä ääni sai sanat tarttumaan hänen kurkkuunsa.
“Jatkankin tästä Bellan kanssa, jollei teitä haittaa”, Edward sanoi ja hymyili vastustamattomasti.
Jessica vain nyökkäsi ja astui sivuun kun Edward kantoi minua kohti ruokalaa.
“Edward kiltti, voisitko päästää minut alas. Kaikki tuijottavat”, yritin vikistä, muttei Edward kiinnittänyt siihen mitään huomiota.
Yhtäkkiä Edward pysähtyi ja meni viereisestä ovesta sisään minä mukanaan. Huone oli vessa.
“Um… Edward mitä me teemme täällä”, kysyin epäilevästi.
“Eihän vampyyrien tarvitse käydä…”. olin sanomassa vessassa, mutta Edward katsoi minua äkillisesti ja unohdin mitä olin sanomassa.
Hän laski minut lavuaarin viereen pöydälle ja painoi kylmät huulensa kaulalleni. Hän liu’utti huuliansa ensin pitkin kaulaani, sitten leukaa ja viimein hänen huulensa koskettivat omiani. Katselin häntä hämmentyneenä ja sain takelleltua hänelle kysymyksen.
“Hmm… O- oliko sinulla jotain asiaa”, takeltelin
“Pitäisikö olla”, hän kysyi ja alkoi hellävaroin työntää meitä erilleen.
Tartuin hänen paitaansa ja kiskoin itseni takaisin hänen kylmää marmorinkovaa rintaansa vasten.
“Ei, tämä on hyvä”, sain henkäistyä samalla kun tunsin hänen huulensa korvallani.
“Ainiin, tosiaan meidän pitäisi mennä ruokalaan, koska sinulla on varmaan nälkä”, hän kuiskasi korvaani.
“Ei, ei minulla ole nälkä”, sanoin itsepäisesti päätäni pudistellen.
Takerruin hänen kuparinruskeisiin hiuksiinsa ja tunsi hänen käsiensä hierovan selkääni. Livutin kättäni hänen paitansa napeille ja aukaisin muutaman ensimmäisen napin. Samassa kellot pärähtivät soimaan ja ehdin jo ajatella lintsaavani, mutta siinä samassa olinkin jo käytävällä.
Kävelimme hiljaisuuden vallitessa biologian luokille käsikkäin. Istuuduimme paikoillemme ja hetken päästä opettaja Banner tuli luokkaan työntäen harmaata hyllyä, jonka päällä oli vanha TV ja videonauhuri. Hän laittoi filmin pyörimään ja sammutti valot. Ensimmäisinä kertoina Edward oli istunut jäykkänä vieressäni ja mahdollisimman kaukana minusta. Mutta tilanne oli muuttunut, sillä nyt hän istui rentona ja mahdollisen lähellä pitäen minua kädestä. Huomasin Edwardin tulevan lähemmäs vino hymy huulillaan.
“Bella, voisitko sanoa opettajalle, että sinulla on huono olo, että voisitko lähteä jo kotiin” Edward kuiskasi korvaani. Hymyilin ja nyökkäsin vastaukseksi. Viittasin ja opettajan huomattua hän käveli pöytäni viereen.
“ Opettaja voisinko lähteä jo kotiin, koska minulla on hieman huono olo” sanoin mahdollisimman heiveröisellä äänellä.
Se ilmeisesti tepsi, koska hetken mietittyään opettaja käski Edwardin viemään minut kotiin. Nousimme tuoleiltamme ja Edward tuki minua hämäykseksi. Sitä ennen meidän piti käydä kansliassa, mutta siihen ei mennyt kauaa, joten olimme jo kymmenen minuutin kuluttua hänen harmaan Volvonsa kyydissä.
“Edward, oliko sinulla jokin syy lähteä jo nyt koulusta kesken tunnin?” kysyin häneltä ihmeissäni.
“Halusin vain olla kaksin kanssasi ilman, että meillä on ketään kotona” hän sanoi pitäen katseensa yhä tiessä. Punastuin. Edwardin ajotavan ansiosta olimme jo 15 minuutin kuluttua heillä.
Alice, Jasper, Rosalie ja Emmet olisivat vielä kaksi tuntia koulussa, Carlisle tulisi takaisin vasta viideksi. Esme oli todennäköisesti mennyt metsästämään, koska häntäkään ei näkynyt
Tajutessani sen sydämeni alkoi hakata hullun lailla. Edward nosti minut syliinsä ja kantoi minut huoneeseensa silmänräpäyksessä. Hän laski minut sängylle ja ennen kuin huomasinkaan hän kävi sulkemassa oven ja istui jo vieressäni. Hän otti minut tiukkaan syleilyyn ja kuljetti huuliaan pitkin kaulaani edestakaisin. Hengitykseni alkoi muistuttaa läähättämistä, kun Edward alkoi suudella minua. Vetäisin aina välillä henkeä, mutta hän käänsi pääni aina hetken päästä takaisin. Laiton käteni hänen hiuksiinsa ja hän huokaisi. Hän vei huulensa korvani viereen ja huokaisi nimeni. Siinä vaiheessa muutuin ihan punaiseksi ja hän naurahti. Edward kaatoi meidät sängylle itsensä päälleni. Avasin hänen paitansa napit ja hän veti minun paitani pääni yli. Ihmettelin, että miksi Edward nyt yhtäkkiä antoi tämän mennä näin, koska aiemmin hän ei olisi tällaista sallinut. No eihän tämä muutos minua haitannutkaan… Hän suuteli alavatsaani ja yritin käännähtää hänen päälleen. Hän antoi ihmeekseni periksi. Olin kontillaan hajareisin hänen yllään ja hänen kätensä olivat selässäni. Hän alkoi suudella minua intohimoisesti. Juuri kun hän oli käännähtämässä takaisin päälleni Alice, Jasper, Rosalie, sekä Emmet törmäsivät ovesta sisään. Jasper ja Emmet katsoivat meitä silmät pyöreinä. Tunsin punastuvani ja samalla Edward asetti minut makaamaan viereensä ja vetäisi paitansa päälleni. Alice ja Rosalie alkoivat hihitellen ja anteeksi pyydellen töniä poikia pois huoneesta. He sulkivat oven nopeasti perässään.
“Jatkakaa vaan ihan rauhassa mihin jäitte” Emmet huusi ja vislasi oven toiselta puolelta. Edward murahti. Edward nousi sängyltä ja ojensi paitani. Hän katsoi minua anteeksipyytävästi.
“Rosalie ja Alice ovat ärsyttäviä” ja “ Minun olisi pitänyt kuulla heidän tulevan” hän mumisi juuri niin kovaa että myös minä kuulin.
“ Mikset sitten kuullut” kysyin punastellen ja loin katseeni alas.
Edward nosti peukalollaan leukani ylös ja katsoi minua silmiin.
“ Pystyin ajattelemaan vain sinua” Edward sanoi ja sydämeni oli pakahtua.
Hän tarttui minua vyötäröstä ja veti lähelleen ja hän kumartui suutelemaan minua. Sen jälkeen kiiruhdimme olohuoneeseen, jossa kaikki muut jo istuivat. Mulkaisin heitä ja Alice katsoi minua anteeksiantoa anoen. Silloin huomasin matkalaukun, joka oli hänellä kädessään.
“Anteeksi se äskeinen Bella, soitin Charlielle ja kysyin voisitko jäädä tänne yöksi ja hän suostui. Ja sanoin myös, että nukkuisit minun huoneessani” Alice sanoi ja iski silmää.
“Me muut menemme metsästämään koko yöksi, joten saatte olla rauhassa” Rosalie jatkoi. Emmetillä ja Jasperilla näytti olevan todella hauskaa, joten mulkaisin heitä vihaisesti. Kiitimme heitä yhdessä Edwardin kanssa. Kuuli Emmetin kuiskaavan Jasperille jotain ja he purskahtivat nauruun. Rosalie kivahti heille ja molemmat hiljenivät. Edward antoi suukon huulilleni ja sanoi lähtevänsä metsästämään pariksi tuntia. Sillä välin muut pitivät minulle seuraa.
Edward palasi nopeasti ja heti kun hän tuli, muut lähtivät metsälle. Edward nosti minut (taas) käsivarsilleen ja kantoi minut huoneeseensa.
“Mihin me jäimmekään” hän kysyi virnistellen.
Toivoisin kovasti kommentteja!
// Guadalupe poisti kysymysmerkin otsikosta
