Nimi: Kylmä talvi.
Kirjoittaja: Kukapa muukaan kuin Bööö.
Oikolukija: Aina ja ikuisesti uskollinen (?) Tuttifrutti.
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Fluffy.
Paritus: Hermione/Draco.
Vastuuvapaus: En omista hahmoja enkä paikkoja. Enkä saa tästä rahaa.
Kirjoittajan kommentit: Kommentoikaa, olkaa kilttejä. En voi korjata/kirjottaa uutta, jo en tiiä teidän mielipidettä. I LOVE YOU!
Omistus: Omistettu Saaralle. ^------^ Kiitos kun jaksoit kuunella mun älyvapaita juttuja
RAKASTAN SUA!
Esinäytös:
Hermione istui yksin järvenrannassa. Oli jo talvi. Puut kantoivat lumitakkaa oksillaan ja ne vähäiset linnut, jotka eivät olleet matkanneet talveksi etelään, lentelivät järven ympärillä, syöden siemeniä joita oli ripoteltu ympäri pihaa. Kyynel vieri tytön poskea pitkin.
Hän ei ollut tulossa. Hän ei ikinä ollutkaan tulossa. Hänelle tämä oli vain viatonta leikkiä, leikkiä hänen sydämellään. En usko tätä. En halua uskoa. Hermione valui pitkin puunrunkoa, aina alemmas, kunnes makasi massa. Kylmä lumi ympäröi tyttöä. Hän värisi, hänellä oli kylmä. Mutta hän ei halunnut lähteä. Hän katseli jäänsinistä vettä ja mietti miltä tuntuisi hukuttautua siihen. Lumi hiutaleet tarttuivat tytön märkiin ripsiin. Hänen päässään pyöri vain yksi asia:
Hän ei ollut tulossa.…
Kylmä talvi:
Draco käveli käytävällä. Hän oli matkalla kirjastoon. Kello oli kymmentä vaille yhdeksän. Hänen piti hakea yksi kirja kirjastosta nopeasti. Hänellä oli kymmenen minuuttia aikaa olla tuvassaan. Voro antaisi varmasti jälki-istuntoa, jos saisi tilaisuuden. Vaikka Voro piti Luihuista enemmän kuin muista, silti hän piti jälki-istunnoiden antamisesta eniten. Hän oli saanut itsekin jo monta jälki-istuntoa, suurin osa Voron toimesta. Hän kääntyi kirjastoon vievälle käytävälle. ”Auts!” Joku älähti.
Oli pimeää, eikä hän nähnyt keneen hän oli törmännyt. ”Mitäs törmäsit.” Draco sanoi venyttäen oikein sanaa oikein halventavasti.
”En olettanut kenenkään olevan liikkeellä enää tähän aikaan.”Noita sanoi
”Hermione?” Draco kysyi hämmästyneenä.
”Draco?” Hermione vastasi. Jokin Dracon vatsassa muljahti ikävästi ja se täyttyi perhosista.
”Malfoy sinulle, halpamainen kuraverinen.” Draco tiuskaisi.
Hermionen silmät kostuivat kyynelistä. Hän nousi pystyyn ja katsoi velhoa suoraan silmiin. ”Granger sinulle.” Hermione sanoi ja sylkäisi lattialle Dracon viereen. Noita kääntyi ja lähti kävelemään pois. Kyyneleet eivät olleet kaukana.
Hitto! Draco ajatteli.
Ei sen näin pitänyt mennä. Miksi en voi puhua Hermionelle edes viittä minuuttia loukkaamatta häntä. Draco hyppäsi pystyyn ja juoksi tytön perään. ”Odota!” Draco huusi.
Hermione pysähtyi. ”Mitä vittua sinä haluat minusta?” Hermione tiuskaisi ja katsoi Dracoa vihaisesti.
”Min…min…minä…” Hermione katsoi velhoa niin halventavasti kuin pystyi ja kääntyi kannoillaan. Velho katsoi kuin noita käveli pois. Yksinäinen kyynel valui Dracon poskea pitkin.
...
”Missä sinä olit?” Ron kysyi heti kuin Hermione pääsi sisälle muotokuva aukosta. Hermione pysähtyi ja katsoi Ronia suoraan silmiin. Tytön kasvoilla oli kyyneliä, hänen silmänsä olivat punaiset ja turvonneet, hänen hiuksensa olivat pörröisemmät kuin normaalisti ja hänen vartalonsa tärisi. Hän näytti siltä, että hän romahtaisi kohta. Ainoa asia joka ei näyttänyt särkyneeltä, oli hänen katseensa. Se oli täynnä uhmaa ja vihaa.
”Hermione? Mitä vittua?” Ron sanoi säikähtäneenä hänen olotilaansa.
”Oletko sinä kunnossa?” Harry kysyi nopeasti. Hermione pudisti päätään. Hän ei voinut kertoa kellekään. Hermione vapisi kovemmin. Hän peitti kasvona käsillään, jotta velhot eivät huomaisi hänen uusia kyyneliänsä.
Tämä oli hänen syytään. Hermione ajatteli.
Mutta silti rakastan häntä. ”Kuka teki tämän sinulle?” Harry kysyi.
”Hermione. Mitä sinulle on tapahtunut?” Ginny huusi hädissään. Hän oli juuri astunut sisään Rohkelikon oleskeluhuoneeseen.
”Kuka tämän teki sinulle?” Harry toisti hieman vihaisena.
”Vittu minä hakkaan hänet!” Ron sanoi.
”Ei! Ei häntä!” Hermione vinkaisi ja hänen poskellensa vieri monta uutta kyyneltä. ”Ei häntä.” Hermione sanoi hädin tuskin kuiskausta kovemmalla äänellä. Hermionen silmistä paistoi puhdas järkytys. ”Rakastan häntä!” Hermione kuiskasi ja romahti maahan. Hän vaipui suosiolla pimeyteen.
…
Ei! Draco ajatteli.
Hermione ei vaan voinut tehdä tätä minulle. Hän ei voinut jättää minua yksin tänne itkemään. Draco lähti kävelemään kohti Rohkelikko tornia.
Hermione ei vain voinut tehdä tätä minulle. Draco sanoi itselleen uudestaan ja uudestaan.
Miksi minä sanoin niin? Mitä minä ajattelin? Draco mietti kyyneleiden valuen poskeaan pitkin.
Olen satuttanut häntä jo tarpeeksi. Ei hän voi hylätä minua. Minä rakastan häntä! Tämän ajatuksen myötä Draco lähti juoksemaan portaita ylös. Hän näki kuinka Weaslyn tyttö meni muotokuvan luokse. Draco pysähtyi nurkan taakse kuuntelemaan.
”Lumihiutale.” Tyttö sanoi ja muotokuva heilahti auki.
Draco kiirehti muotokuvan luokse. ”Lumihiutale.” Draco sanoi hengästyneenä. Lihava leidi mulkaisi häntä epäluuloisesti, mutta heilahti pois tieltä.
Se kaikki tapahtui kuin hidastettuna. Näin kuinka Hermione kuiskasi hennosti; ”Minä rakastan häntä!” Sitten hän romahti maahan. ”EI!!!” Karjaisin ja ryntäsin ottamaan Hermionen kiinni. ”Ei, ei, ei, sinä et voi tehdä tätä minulle!” Draco rukoili Hermione sylissään. Draco silitti Hermionen hiuksia ja nyyhkytti tyttöä vasten.
”Malfoy?” Harry ärähti.
”Mitä vittua sinä luulet tekeväsi!” Ron huusi. Kaikki Rohkelikot kerääntyivät heidän ympärillensä.
”Hermione rakastaa sinua?” Harry kysyi epäuskoisena.
”Niin? Onko sinulla jotain sitä vastaan?” Draco tiuskaisi Harrylle.
”Ei, ei, ei, ei voi olla totta. Hermione on varmasti erehtynyt. Kuka tahansa olisi terveempi vaihtoehto hänelle! Kuka tahansa, kuhan se et ole sinä!” Ron karjaisi.
Draco nousi ylös ja katsoi Ronia murhaavasti. ”Minulle on vitun sama mitä sinä ajattelet!” Draco tiuskaisi ja pudottautui polvilleen Hermionen viereen.
”Hän on varmasti menettänyt järkensä!” Ron sanoi ja katsoi Hermionea säälivästi. ”Miksi muuten hän olisi valinnut Malfoyn.” Ron sanoi.
”Älä vittu pilkkaa Hermionea!” Draco huusi ja veti taikasauvansa esille.
”Mitä sinä ajattelit muka sille tehdä?” Ron pilkkasi.
”Tämän!” Draco vastasi ja loitsi Roniin kokovartalo lukon.
”Harry! Auta vähän!” Ron karjui.
”Enpä taida. Rauhoitu hetken aikaa, sitten voin harkita asiaa uudelleen!” Harry vastasi.
”Ginny!” Ron vikisi.
”Harry on oikeassa. Sitä paitsi tuo on oikein sinulle!” Ginny sanoi ja hyödynsi hetken jona hänen veljensä ei voinut tehdä mitään. Ginny nousi varpailleen ja suuteli Harrya. Harry vastasi suudelmaan ja automaattisesti hän vetäisi tytön lähemmäs. ”Olisin halunnut odottaa että sinä teet tuon, mutta siinä kesti niin hemmetin kauan.” Ginny sanoi ja suuteli velhoa uudestaan.
”Ginny! Harry! Ette voi olla tosissanne! Voitteko lopettaa! Tuo on ällöttävää!” Ron huusi.
”Ron, sitä kutsutaan suutelemiseksi.” Ginny sanoi veljelleen suudelman välistä.
”Oikun kiva että tämäkin tuli selvitettyä, mutta voimmeko keskittyä Hermioneen?” Draco huusi.
Harry irtautui Ginnysta nolona. ”Pitäisikö hänet viedä sairaala siipeen?” Harry kysyi.
”Hermione! Ole kiltti ja herää!” Draco nyyhkytti. Hermione liikahti ja raotti silmiään. ”Hermione!” Draco huusi.
…
Raotin silmiäni. En erottanut mitään. Kirkas valo häikäisi liikaa. ”Hermione!” Kuului ihanan soinnukas huuto jostain kaukaa. ”Draco?” Hermione sanoi juuri ja juuri kuuluvalla äänellä. Hermione räpytteli silmiään. Tyttö nojautui kyynerpäidensä varaan. Hän erotti Dracon hahmon kaikista kirkkaiten
. Hän on kuin enkeli joka on eksynyt maan päälle. Hermione ajatteli.
Ja hän on minun. Kokonaan minun. ”Suutele minua.” Hermione pyysi. Draco nojautui eteenpäin kunnes heidän huulensa koskettivat toisiaan. Hermione vastasi suudelmaan intohimoisesti. Noita vetäisi platinan vaaleahiuksisen pojan päälleen. Hermione vinkaisi pienesti, kun Dracon kieli liukui sisään. Draco pyörähti ympäri lattialla ja veti noidan hänen päälleen. Hermione painautui poikaa vasten intohimoisesti
Tukahdutettu voihkaisu keskeytti heidät ja palautti heidät maan pinnalle.
”Onko teidän pakko tehdä tuota.” Ron valitti.
”Itse asiassa on.” Hermione sanoi ja suuteli Dracoa uudestaan.
”Hermione oletko sinä varma hänestä?” Ron valitti. ”Minä olisin paljon parempi sinulle kuin hän.” Ron mulkaisi Malfoyta. ”Miksi minä en kelvannut?” Ron kysyi.
”Sinulla on Lavender jos muistat.” Hermione tiuskaisi Ronille. ”Sitä paitsi minä rakastan Dracoa.” Hermione sanoi ja katsoi poikaa.
”Minäkin rakastan sinua.” Draco vastasi ja silitti Hermionen poskea. Hän kumartui suutelemaan Hermionea nopeasti suulle.
”Tupalaisesi tuijottavat meitä.” Draco kuiskasi Hermionen korvaan.
”Haittaako se sinua?” Hermione kysyi ja suuteli poikaa.
”Ei paljoa. Mutta olisi mukavampi olla kahdestaan.” Draco sanoi. ”Tapaa minut järvellä noin viiden minuutin päästä.” Draco kuiskasi Hermionen korvaan. Hän nousi ylös, taikoi Ronin lukon pois ja lähti huoneesta.
”Sinä ja Draco vai? Mikset kertonut minulle?” Ginny kysyi ja pudottautui polvilleen Hermionen viereen.
”En ollut varma.” Hermione vastasi.
”Mistä et ollut varma? Siitä että rakastaako hän sinua vai siitä että rakastatko sinä häntä?” Ginny kysyi.
”Kummastakaan.” Hermione tunnusti. Ginny halasi nopeasti Hermionea.
”Hermione. Miksi sinä teet tämän minulle?” Ron kysyi.
”Luulin että sinä rakastat Lavenderia.” Hermione sanoi ivaa täynnä olevalla äänellä.
”Hermione!” Ron valitti.
Hermione ei kuunnellut, vaan lähti huoneesta.
…
Hermione käveli järven rantaan. Oli jo talvi. Puut kantoivat lumitakkaa oksillaan ja ne vähäiset linnut, jotka eivät olleet matkanneet talveksi etelään, lentelivät järven ympärillä, syöden siemeniä joita oli ripoteltu ympäri pihaa. Hermione istui puun juurelle. Hän odotti Dracoa. Dracoa joka ei näyttänyt olevan tulossa. Kymmenen minuuttia meni ja Hermione ei liikahtanutkaan, mutta silti Dracoa ei näkynyt missään. Piha oli tyhjä. Kyynel vieri tytön poskea pitkin.
Hän ei ollut tulossa. Hän ei ikinä ollutkaan tulossa. Hänelle tämä oli vain viatonta leikkiä, leikkiä hänen sydämellään. En usko tätä. En halua uskoa. Hermione valui pitkin puunrunkoa, aina alemmas, kunnes makasi massa. Kylmä lumi ympäröi tyttöä. Hän värisi, hänellä oli kylmä. Mutta hän ei halunnut lähteä. Hän katseli jäänsinistä vettä ja mietti miltä tuntuisi hukuttautua siihen. Lumi hiutaleet tarttuivat tytön märkiin ripsiin. Hänen päässään pyöri vain yksi asia:
Hän ei ollut tulossa.
Hän sulkisilmänsä ja viimeinen kyynel vieri hänen poskeaan pitkin.
”Minuako odotit?” Kysyi tuttu ääni.
”Draco!” Hermione huudahti ja hyppäsi Dracon kaulaan. Hermione kaatoi heidät molemmat lumihankeen.
”Mikä kesti?” Hermione kysyi. Draco pyyhkäisi hiuksen hellästi Hermionen kasvoilta.
”En muista, mutta muistan että se ei ollut sen arvoista.” Draco sanoi. Hän nousi istumaan, selkä puunrunkoa vasten. Hermione painautui Dracon rintaa vasten.
”Tästä tulee vielä kylmä talvi.” Draco sanoi.
”Meidän kylmä talvemme.” Hermione korjasi ja suuteli velhoa huulille.
LOPPU
PS: Teidän lukijoiden harmiksi, tästä ei ole jatkoa. Tää on mun eka fici joten en yhtään tiiä millanen tää on, joten suoraa palautetta ois toivottavissa.
Kommentoikaa. Mä tiiän et te ette jaksais kommentoida, mut kommentoikaa pliis. En voi korjailla enkä kirjtaa uutta,jos en tiiä teidän mielipitteitä!
Rakkaudella: Bööö ^_^
