Title: Vapaita Rakastamaan
Author: Minä, MissWeasley
Beta: Ei vieläkään
Rating: K-11
Genre: Romance kai
Pairing: H/D
Summary: Harry ja Draco paljastavat suhteensa Dracon vanhemmille...
Varoitukset: ei kai...Homofobisille tämä ei kyllä sovi
Disclaimer: Hahmothan kuuluvat J.K. Rowlingille, Jenni Vartiainen omistaa biisinsä Ihmisten edessä, enkä saa tästä rahaa.
A/N: En nyt tiiä voiko tätä sanoo songficiks kun lainasin vaan pari pätkää siitä laulusta, mut kuitenkin
Mun kirjotusohjelma sit korjailee ittestään noita sanoja kuten jästi=jätti jne.
Huomauttakaa virheistä yms ja kommentit on toivottuja
Enjoy!
~*~*~*~
“Draco, minä en ymmärrä.”
Harry oli kumartunut ison nahkamatkalaukun puoleen ja asetti sinne yhtä kauluspaidoistaan, “Miksi meidän täytyy mennä tapaamaan vanhempiasi?”
Draco astui huoneeseen hammasharja kädessään ja tiputti sen oman matkalaukkunsa pohjalle.
“He halusivat nähdä aviopuolisoni”, hän totesi.
Harry kohotti katseensa vaatekaapistaan nähdäkseen Draco Malfoyn, joka viikkasi omia velhonkaapujaan.
“Ja hei eivät tiedä, että -”
“Minä olen rekisteröidyssä parisuhteessa Harry Potterin kanssa? Ei, eivät tiedä.”
Harry nyökkäsi hyväksyvästi.
“Miten he mahtavat suhtautua?”
“Se minua hieman arveluttaakin… Mutta en tiedä kauanko pystyn heiltä tätä salaamaan. Ennen pitkää he kuulevat sen joltain tai lukevat Päivän Profeetasta.”
Draco piti pienen tauon, “Parempi, että he kuulevat sen minulta.”
Sen jälkeen he eivät puhuneet enää mitään ja jatkoivat pakkaamista kumpikin omalla tahollaan.
Veikeä tuuli leikitteli Harryn yhä vain sekaisilla hiuksilla tämän seistessä Dracon vieressä bussipysäkillä.
“Kerros nyt vielä…” Draco sanoi, “…Miksi ihmeessä me menemme bussilla kun voisimme ilmiintyä, lentää luudalla, tai mennä hormipulverilla?”
“No eikös se olisi vähän tungettelevaa jos yhtäkkiä ilmestyisimme heidän takastaan, kun emme edes ole ilmoittaneet mitään tulostamme. Luudalla taas meidät saatettaisiin nähdä täällä jästilähiössä”, Harry totesi ykskantaan.
“No.. joo, mutta entäs ilmiintyminen. Et perustellut…”
Draco ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun kun bussi jo kurvasi pysäkille. Ovi avautui ja Draco kiipesi Harryn perässä sisään. Hän oli seuraamassa Harrya peremmälle bussiin, mutta bussikuskin jykevä käsi pysäytti hänet.
“Aiotko matkustaa jäniksenä?” mies kysyi.
“Jäniksenä?” Draco toisti, “kuulepas, minä en ole animaa --” Dracon lause keskeytyi jälleen Harryn toimesta tämän kääntyessä bussikuskin puoleen.
“Minä maksan hänet. Draco, mene etsimään meille paikka.”
Vaaleaverikkö murahti ärsyyntyneenä ja raahautui matkalaukun kanssa linja-auton keskivaiheille istahtaen ikkunapaikalle.
Harry istuutui hieman hihittäen Dracon viereen.
“Mitä naurat? En minä osaa jästivempaimilla matkustaa!” Draco urahti.
“Et tietenkään.” Harry hillitsi naurunsa ja tyytyi hymyilemään, “rakas”, hän vielä kuiskasi.
Draco nyrpisti pienesti nenäänsä ja kääntyi ikkunan puoleen. Ohi vilahtelevat kerrostalot vaihtuivat pian peltoihin ja laajoihin niittyihin. Draco hivutti kättään hieman Harryyn päin ja asetti sen tumman miehen reidelle. Harry alkoi vääntelehtiä hieman kiusaantuneena ja siirsi sitten Dracon käden pois.
“Mitä?” Draco kysyi hämillään ja hitusen pettyneenä.
“Onko pakko julkisilla paikoilla?” Harry kysyi rypistäen kulmiaan.
“Miksi ei? Olemmehan aviopari!” Draco tiuskaisi.
“Shh, ei niin kovaa”, Harry hyssytteli.
“Pelkäätkö sinä?”
“Mitä! En!”
Draco katsoi tätä merkitsevästi silmiin.
“Okei, okei… Pelkään sitä mitä muut ajattelevat!” Harry viimein parahti.
“Älä viitsi, Harry… Me olemme vapaita rakastamaan”, Draco puuskahti hymyillen ja kääntyi nyt tuolillaan kokonaan Harrya kohden ottaen tätä kiinni vyötäisiltä.
“Älä välitä heistä”, Draco kuiskasi ennen kuin painoi huulensa Harryn huulille. Ja Harry vastasi suudelmaan kiertäen kätensä Dracon kaulalle, välittämättä ollenkaan muista ihmisistä, jotka käänsivät halveksivia katseita heidän suuntaansa.
Sano: Tämä ilta kävellään
Käsi kädessä
Ihmisten edessä.
Älä sinä muiden katseista välitä
Sillä me ollaan yhdessä.
Ne ei tiedä mitään,
Ne ei kuulu tähän tarinaan,
Joka harvoille luetaanHarry painoi bussin punaista stop-nappia, jolloin bussi pysähtyi pysäkille. Harry ja Draco ottivat matkatavaransa ja kävelivät ulos käsikädessä inhoavien ja nolostuneiden katseiden saattelemana. Kadulle päästyään he lähtivät kulkemaan kohti Malfoyiden kartanoa, joka sijaitsi noin kilometrin päässä bussipysäkiltä. Sinne asti ei päässyt bussilla ja lähin kartanoa oleva bussipysäkki oli pysäkki, johon he juuri olivat saapuneet.
Edempänä näkyi pieni nuorisojoukkio ja Harry nielaisi hermostuneesti. Draco vaistosi Harryn pelon ja puristi miehen kättä hieman lujempaa.
Nuorisojoukon kohdalla Harry olisi tärissyt kuin horkassa ellei olisi tiedostanut Dracon kättä omassaan, mutta unohti kaiken pelkonsa siinä vaiheessa kun heidän peräänsä huudettiin.
“Vitun hintit, voisitte vähän rajottaa julkisilla paikoilla!” joku nuorista huusi.
Harryn pinna paloi ja hän tarttui Dracon leukaan vetäen tämän kiihkeään suudelmaan. Silmäkulmastaan mies näki huutelijan ja tämän kavereiden silmien melkein pullistuvan ulos päästä heidän tuijottaessaan suutelevaa paria. Harry sulki silmänsä antautuen täydellä suudelmaan. Kun he lopulta erkanivat toisistaan, Harry kohautti kulmiaan ivallisesti nuorisojoukolle ja lähti sitten jatkamaan matkaansa Dracon kanssa.
“Oikein noille”, Draco hurrasi. Harry vain hymähti.
Kadut täyttyy äänistä,
Joku huutaa meidän perään.
Olet meistä vahvempi,
Kanssasi en pelkää
Kaupungin pimeää.
Ihmisjoukon kohdalla
Pidät kiinni kovempaa
Ja pelkoni katoaa. Harry oli kuvitellut Malfoyiden kartanon aivan toisenlaiseksi. Se oli luonnonvalkoinen, tosin siinä saattoi olla hienoinen beigensävyinen vivahdus. Ovi oli tammea ja ovennuppi ja -kolkutin aitoa kultaa. Kolkutin tietystikin oli käärmeenmuotoinen. He astuivat yhtä aikaa oven eteen ja Draco veti terävästi syvään henkeä. Oli Harryn vuoro puristaa tämän kättä lujempaa.
“Toivotaan parasta ja pelätään pahinta”, Harry kuiskasi.
Draco nyökkäsi ja irrotti oman kätensä Harryn kädestä avatakseen raskaan tammioven. Sisältä talo oli aivan toisenlainen kuin ulkoa. Siinä missä se näytti ulkoa pirteältä ja pehmeältä se oli sisältä masentava ja särmikäs. Eteishallista näki suoraan tummaan olohuoneeseen: tummat sohvat, tumma pöytä, musta takka ja tumma lipasto.
Eteishallissa taasen oli ovea vastapäätä (mikä tuo huonoa onnea) tummakehyksinen peili, tummat seinät, tumma päällysvaatekaappi ja tumma portaikko yläkertaan. Kokonaisuus oli perin… tumma.
Harry kuuli jonkun koluavan portaita pitkin ja näki pian vaalean ja pitkähiuksisen Narcissa Malfoyn astelevan alas hienossa ja kalliissa iltakaavussaan. Nainen ei ensin tiedostanut Harrya ollenkaan vaan riensi poikansa luo suikkamaan suukon tämän kummallekin poskelle.
“Draco rakas! Mitä sinulle kuuluu?” Narcissa huudahti riemastuneena.
“Tuota, minä… Tässä on Harry, varmaan tiedät…” Draco takelteli.
Nainen käänsi kylmäkiskoisen katseensa Harryyn.
“Mitä sinä täällä teet?” hän kysyi hieman halveksivasti.
“Tehän, tuota, halusitte nähdä puolisoni… Tässä on siis aviomieheni Harry Potter”, Draco julisti hiljaisesti ja siirsi katseensa kengänkärkiinsä. Harry katsoi kun Narcissa Malfoy tarttui kädellä sydänalaansa ja alkoi sitten huutaa saaden Harryn säpsähtämään.
“Lucius! Lucius Malfoy! Tule tänne, heti paikalla!” nainen huusi.
Pian Dracon isä ilmestyi portaiden yläpäähän silkkisessä aamutakissa (vaikka oli iltapäivä) ja drinkkilasia pidellen.
“Narcissa kulta, mitä sinä -?” Luciuksen silmät kapenivat viiruiksi tämän huomatessa Harryn.
“Mitä sinä täällä teet?” mies kysyi yhtä jäätävästi hampaidensa välistä sihisten, kuin vaimonsa hetkeä aikaisemmin.
Draco puuttui puheeseen.
“Harry on se henkilö, jonka kanssa olen naimisissa.”
Hetken vallitsi piinaava hiljaisuus, joka viimein päättyi Luciuksen lasin särkymiseen.
“Draco! Mitä -! Selitä, poika!” Lucius huusi.
“Isä sinä ylireagoit! Me rakastamme toisiamme!” Draco huudahti ja tarttui Harrya ranteesta.
“Sinä pilaat Malfoyiden kunnian. Hän ei ole kaunis nainen, eikä edes Luihuinen!” Lucius sihisi myrkyllisesti vetäen taikasauvansa osoittamaan paria.
Draco ehti juuri vetää Harryn ulos ja paiskata oven perässään kiinni, kun Harry kuuli loitsun paiskautuvan oveen.
He eivät lakanneet juoksemasta ennen kuin olivat juosseet ainakin yksi neljäsosa kilometriä.
Raskaasti puuskuttaen he pysähtyivät ja Harry nojautui halaamaan Dracoa.
“Ei se mitään”, Harry huoahti.
Draco tuijotti lasittunein silmin metsään kunnes hän sitten näytti saavansa puhekykynsä takaisin ja irrottautui halauksesta.
“Mennään”, hän sanoi.
“Minne?” Harry kysyi kummastuneena.
“Tässä lähellä on erään tuttuni majoitusyritys. Varasin sieltä jo meille mökin.”, Draco huudahti lähtien kulkemaan eteenpäin hiekkatiellä.
Harry ryntäsi miehen perään.
“Osasit varautua tähän?”
“No, se olisi voinut mennä huonomminkin”, Draco sanoi.
“Huonommin kuin että hän yritti kirota meidät?”
Vaaleaverikkö ei vastannut. Sen sijaan hän kääntyi hymyilemään Harrylle ja pujotti sormensa tämän sormien lomaan.
Harry kiristi hieman pyyhettä lanteillaan ja istahti pienen puisen mökin takapihalla sijaitsevaan pihakeinuun. Ilma oli juuri sopiva rentoutumiseen lämpimän saunahetken jälkeen. Hän oli saanut Dracon kokeilemaan saunomista, vaikka tämä olikin hieman vastustellut.
Takapihalla oli ihanan rauhallista. Ei kuulunut kuin lintujen laulua ja maisemakin oli vain kuusimetsään. Aurinko oli jo painumassa mailleen.
Harry tunsi saunanlämpimän käden olkapäällään ja kun hän kääntyi katsomaan hän näki Dracon pelkkään pyyhkeeseen kietoutuneena. Ylävartalo oli paljas ja siitä tipahteli muutamia vesipisaroita. Draco kiersi keinun ja istui Harryn viereen. Jälleen kerran mies pujotti sormensa Harryn sormien sekaan ja hetken he vain istuivat, nauttien toistensa seurasta ja lämpimästä kesäillasta. Sitten Draco nousi ja istahti Harryn syliin hajareisin kiertäen kätensä tämän niskaan.
“Rakastan sinua”, platinablondi kuiskasi ja painoi huulensa tummemman huulille.
“Minäkin sinua”, Harry mutisi toisen huulia vasten.
He olivat vapaita rakastamaan.
Tämä harvoille luetaan.//Melodie lisäili ikärajan.
