Kaksi kyyhkyä, K-11

[Ruskapoika]

// Alaotsikko: Sirius/Remus, angst, K-11, raapale

Nimi: Kaksi kyyhkyä
Kirjoittaja: Börje
Genret: angst, raapale
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Itsetuhoisuus // Beyond lisäsi.
Paritus: Sirius/Remus
A/N:  Ensimmäinen ikinä julkaisemani teksti. En tiedä miten onnistuin tässä, joten olkaa ystävällisiä ja kertokaa se minulle. 

Kaksi kyyhkyä

Istun rantakalliolla. Kyyneleet valuvat pitkin poskiani. Ikävä ja suru ovat alkaneet näkyä minussa. Annoin heidän riistää sinut minulta. Milloin minusta tuli näin heikko? Kyyneleet valuvat poskiltani leuanpäähän ja tippuvat siitä mereen. Ne sekoittuvat tuohon pauhaavaan kauneuteen, niistä tulee yhtä, ne kuuluvat sinne. Minä en kuulu minnekään. Nousen, käännän katseeni taivaalle.
"Minä tulen luoksesi", kuiskaan hennosti ilmaan. Käännyn pois päin ja lähden. Tiedän, että kuulit minut ja lähdit minua vastaan. Saavun hautakivesi luo, kaksi kyyhkyä tanssivat siinä vapaina, ne kuvaavat meitä silloin joskus. Putoan polvilleni, vedän veitsen repaleisen viittani taskusta. Se kimaltelee kauniisti. Painan sen ranteelleni, terä uppoaa helposti lihaani. Kirkkaan punainen veri pulppuaa ulos ja tahrii maata, painan veitsen yhä syvemmälle ranteeseeni. Heikottaa, nostan katseeni hautakiveesi.
"Minä rakastan sinua, Anturajalka."
Tunnen kätesi ympärilläni, hengityksesi niskassani, korvani juuressa. Elämäni lipuu pois, mutta lähden onnellisena, sinun kanssasi.


A/N2: Kaikenlaisen kommentin otan mielelläni vastaan, niin risut että ruusut.   

[Ruskapoika]

Kiitos Mustalupiini <3
Ihanaa että tykkäsit. En ollut täysin varma tulisiko tuo kyyhky-idea toimimaan, mutta ihana että se toimi!
kiitos vielä että tykkäsit ja kommentoit

Börje kiittää ja kumartaa

[Mortti]

Kaunis teksti. Tapahtumat olivat arvattavissa ja hautausmaa ajatuksena kammotti minua. Olen ollut liikaa hautausmaiden lähistössä viime aikoina. Karmaiseva oli myös ajatus Remuksesta joka tekee itsemurhan rakastettunsa hautakivellä. Mainiosti tämä herätti ainakin minussa tunteet esiin.

Tunnen kätesi ympärilläni, hengityksesi niskassani, korvani juuressa. Elämäni lipuu pois mutta lähden onnellisena, sinun kanssasi

Hur! Melkeinpä sait kylmätväreet niskaani. Aivan mahtava lopetus. Tai olisi ainakin ollut ilman tuota viimeistä. Se oli hieman kliseinen. Jokin kylmempi tapa kuvailla elämän loppuminen olisi miellyttänyt minua: esimerkiksi pelkkä Elämäni lipuu pois. Se olisi ollut mainio lopetus.


M

[Ruskapoika]

Kiitos kommentistasi Mortti <3
Hautausmaat jollain tasolla kammottavat itseänikin. Ihanaa että se herätti joitain tunteita esiin.

[Spirit M]

Awws. <3 Jotenkin niin... Kaunista.

Elämäni lipuu pois mutta lähden onnellisena, sinun kanssasi.

Elämäni lipuu pois, mutta lähden onnellisena, sinun kanssasi.

Muuten ei virheitä ja upea teksti. Ihanaa, niin surullisen kauniin kaihoisan suloista. <3

[Ruskapoika]

Ihanaa, että näihin ''vanhoihinkin'' teksteihin tulee kommentteja (vaikka en tätä omasta mielestäni minään parhaana pidä ).
Joten iso kiitos sinulle Spirit M Olet onnistunut piristämään päivääni mukavasti
Hah! Ois pitäny tietää, et siel joku virhe vielä on!

    //Mustalupiini vastaan nyt vähän myöhässä mutta kuitenkin Joskus ne aivot käy vähän hitaalla ja pamauttelee ihme sanoja kesken kaiken Oli hauska kuitenkin kuulla, että luit tuon toiseenkin kertaan.