Title: Yön kylmä syleily
Author: Forlorn
Pairing: H/D
Raiting: S
Genre: Angst, draama, tuplaraapale
Disclaimer: En omista hahmoja, enkä (valitettavasti) saa tästä rahaa.
A/N:Taika-ankka luki tämän ystävällisesti läpi ja antoi parannusehdotuksia.
Halusin kirjoittaa jotain, mutta koska aivoni jumittavat, sain vain tämän aikaan.
En osannut tuota ikärajaa päättää k-7 ja S:n väliltä, joten laitoin tuon.
Perustuu Uniklubin biisiin
Hetki hiljaisuutta.
”Mä rakastan sua”, Harry sanoi ja suuteli Dracon pehmeitä huulia. Draco ei vastannut mitään, hän nousi sängyltä Harryn vierestä.
”Rakastatko sä mua?” Harry kysyi Dracolta ahdistuneesti, sillä hän ei ollut koskaan kuullut Dracon sanovan, että rakastaisi häntä.
”Mun pitää mennä”, Draco ilmoitti, ”älä valvo mun takia. Mä en tiedä koska mä tuun.” Draco lähti ja jätti Harryn yksin. Draco tiesi, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Eikä myöskään viimeinen, Draco ajatteli kun hän paineli ahdistuneena pihalle.
”Sä tukehdutat mut”, Draco sanoi hiljaa ulko-ovelle, johon osuivat puiden varjot. Sitten hän kääntyi ja kulki läheisen puiston keinuun istumaan. Kylmä tuuli viilsi kuin puukko ja pilvet alkoivat kerääntyä Dracon ylle. Jossakin kaukana jyrisi, mutta se ei peittänyt Harryn ääntä, joka Dracon ajatuksissa kysyi: ”Rakastatko sä mua? Haluatko sä olla mun kanssa loppuelämäsi ajan?”
Draco ei ollut koskaan vastannut mitään, kiertänyt vain ovelasti Harryn kysymyksen. Draco tiesi, että hän ei kohdellut Harrya oikein, hän pakeni totuutta. Dracon tunteet eivät vain enää olleet samoja kuin jokin aika sitten.
Yleensä Dracon palattua sisälle, Harry oli jo onnellisessa unessa, missä kaikki oli hyvin ja oikean maailman kauheuksista ei ollut tietoakaan.
Tällä kertaa Draco ei lähtenyt sisälle, vaan istui yön keinussa ja nukahti lopulta kylmään ja katkonaiseen uneen.
A/N2: Kommenttia olisi todella mukava saada