Villasukat (k-11) (deathfic, angst)

[Hucca]

Nimi: Villasukat
Kirjoittaja: Huccaha se
Beta: Narina
Disclaimer: J.K.Rowling omistaa Harry Potter -maailman hahmot ja paikat, minä vain leikin niillä.
Genre: Deathfic, angst
Ikäraja: k-11
Henkilö (t): Sirius ja tekstissä puhutaan jatkuvasti myös Jamesista.
Summary: " Nyt villasukat olivat kuitenkin valmiit. Ne olivat suklaanruskeat, täysin saman väriset kuin Jamesin silmät. "

A/N: Kirjottelin nyt tällässeen sitten aikanu kuluksi. Narina betas ja pyydän anteeks jos onnistuin tässä välissä jo turmelemaan tekstin uudestaa. Ikäraja ei kyllä oo k-13, mutta laitoin varmuuden vuoks ettei tuu valituksii jos on liian angst tai muuta vaikkei oo. Aika lyhyt tästä tuli, tää näytti kauheen paljon pidemmältä käsinkirjotettuna joka on nyt ihan normaaliakin tai sillee. Ja kun tuolla puhutaan tuosta Jamesin täydellisyydestä nii eihä se ollu täydellinen, eikä varmaan Siriuksenkaan mielestä, mutta kun ystävä on kuollut niin eihän siinä tee mieli ajatella virheitä. Ni sitten voi tulla sellane puolustusrefleksi et kyl se oli täydelline tai jotai. ÄHH emmä tiiä, mutta toivottavasti tykkäätte.

VILLASUKAT

Laiha mustahiuksinen mies katsoi itseään suuresta peilistä. Hän antoi pitkien sormiensa vaellella luisevilla, värittömillä kasvoillaan. Hän kavahti hieman tuntiessaan törröttävät leukaluunsa kämmentään vasten. Mies ei ollut syönyt viikkoon; oli vain istunut täsmälleen samassa asennossa kokonaiset seitsemän päivää. Pienikin ylimääräinen liikahdus aiheutti kohtuutonta kipua hänen sisällään.

Miehen silmät olivat punaiset ja turvonneet; poskilta saattoi tarkkaan katsoessa erottaa kuivuneiden kyynelten vanat. Hänen kurkkunsa oli karhea huudoista, jotka olivat yöllä karanneet hänen huuliltaan. Painajaiset olivat täyttä tuskaa ja loputtuaan ne kelautuivat aina alkuun - satuttaakseen häntä aina vain uudestaan.

Mies loi peilin kautta katseensa pienen huoneen lattiaan, joka oli tyhjä lukuunottamatta sängyn vieressä lojuvaa valokuvaa ja villasukkaparia. Mies oli käyttänyt koko viikon villasukkien kutomiseen, koska James - joka oli kuollut viikko sitten - oli sanonut, ettei hän osannut kutoa edes villasukkia.

Nyt villasukat olivat kuitenkin valmiit. Ne olivat suklaanruskeat, täysin saman väriset kuin Jamesin silmät.

Mies kääntyi ja polvistui lattialle. Hän nosti vanhan valokuvan käsiinsä ja antoi ajatustensa soljua omaan tahtiinsa. Kuvassa seisoi kaksi poikaa, jotka olivat kuvanottohetkellä olleet täysin erottamattomat, kuin veljekset. Sirius Musta ja James Potter - Tylypahkan opettajien jokapäiväinen painajainen.

Kuvassa James ja Sirius pitivät käsiään toistensa harteilla ja hymyilivät. Heidän vaatteensa olivat lumenpeitossa äskettäin käydyn lumisodan jäljiltä.

Siriuksen näkö sumentui kyynelten voimasta. Ne valuivat hänen poskiaan pitkin pudoten lopulta kuvan päälle. Hän siveli sormillaan valokuvaa ja sormenpään vihdoin osuessa Jamesin hahmon kohdalle, Siriuksen sisältä kumpusi korvia vihlova huuto:
- Miksi, James, Miksi?!

Hänen järkensä hämärtyi kivusta, jonka kaipuu hänessä aiheutti. James oli jättänyt hänet yksin tähän pimeään maailmaan. Missään ei enään näkynyt valoa tai tuntunut lämpöä, ei enään nyt kun James oli kuollut. Siriuksesta oli tullut täysin tunnoton; hän ei tuntenut nälkää tai janoa, ei edes ruumiillista kipua, koska henkinen tuska vei voiton ja pyyhkäisi muut tunteet pois - hukuttaen ne kiduttavan hitaasti.

Hän laski valokuvan käsistään ja nosti villasukat lattialta tutkailen niitä tarkasti. Niissä ei ollut yhtäkään virhettä, koska Sirius oli heti virheen tehdessään purkanut sukat ja aloittanut alusta. Hän oli halunnut niistä yhtä virheettömät kuin James.

Sirius sujautti villasukat jalkaansa. Ne sopivat täydellisesti; aivan kuin Jameskin oli sopinut. James oli ollut Siriuksen toinen puolisko, hänen paras ystävänsä.

Sirius päästi muistot tulviman yli kipurajan. Teko aiheutti lamauttavan kivun tunteen. James oli sittenkin tehnyt yhden virheen; hän oli jättänyt Siriuksen yksin aivan liian aikaisin.

[nekku]

Tää oli hieno, mutta surullinen ficci  Virheitä en löytänyt. En ole koskaan ennen lukenut Siriuksesta surullisen, mutta tämä oli kerrassaan ihana.

Rakentavaa ei irtoa, mutta kiitos 

[postimyyntivaimo]

Ihanan koskettava fic.  Olen muutenkin itkenyt täällä koko päivän niin tästä sain vähän lisää itkun aihetta.

Minäkin tosiaan mietin nimeä ja luulin jo tämän joutuneen väärälle osastolle, mutta eipä näin sitten ollutkaan. Olit osannut kuvat Siriuksen tuskan erittäin onnistuneesti villasukkien kautta, onnitteluni.

Ainoat kaksi kirjoitusvirhettä, jotka löysin olivat sama sana väärin kirjoitettuna:

Missään ei enään näkynyt valoa tai tuntunut lämpöä, ei enään nyt kun James oli kuollut.

Se kirjoitetaan enää. Vaikka saattaa hassulta kuulostaakin, näin se on. 

Kiitoksia tästä.

♥ mmariaä

[sugared]

Jes, kerrankin ficci, jossa Sirius ja James ovat vain ystäviä. :---D

Tykkäsin tästä. Sirius ja James ovat molemmat sellaisia hahmoja, joista en ole koskaan erityisemmin välittänyt, ja tämä taitaakin olla ensimmäinen teksti, jonka olen heistä lukenut. Olet välittänyt uskottavasti Siriuksen tunteman epätoivon ja kaipuun. Ainut, mikä särähti hieman korvaan (tai oikeastaan osui silmään), oli tuo Siriuksen huuto, joka oli minun makuuni vähän turhan dramaattinen ja klisee. En lukiessani oikein tiennyt, olivatko villasukat suloiset vai vähän turhan huvittavat, mutta päädyin lopulta ensimmäiseen vaihtoehtoon. Olkoonkin, etten osaa kuvitella Siriusta kutomassa.

lumenpeitossa

Erikseen. Ja kuten mmariaä jo sanoikin, oikea kirjoitusasu on enää. Muuten teksti oli virheetöntä ja oikein sujuvaa. Erityisesti tuo viimeinen lause oli hyvin koskettava. Lyhyesti sanottuna kaunis paketti, kiitos!

[Nyyhti]

Minä tartuin tähän ficciin juuri nimen perusteella. Se kiinnitti huomion.

Pidin tästä. Pidin villasukista, siitä, kuinka Sirius kutoi ne vain, koska James oli sanonut, ettei hän osaa. Nimenomaan se oli hienoa, että vaikka Sirius oli istunut viikon tekemättä yhtään mitään, hän oli kuitenkin tehnyt ne villasukat - ja tehnyt niistä täydelliset. Sellaisesta melkein sairaasta fanatismista huomasi heti, että kaikki ei ole ihan kunnossa - ettei tämä suru ole ihan vain pientä.

Loppu oli kuitenkin paras, se, kuinka Sirius huomasi Jamesissa olleen sittenkin yhden virheen. Kun aluksi on toistettu hänen täydellisyyttään, on vain ja ainoastaan sopivaa, että se sitten lopuksi kielletäänkin, vaikkakin jollain tuollaisella.

[Hucca]

Pulina, nekku, mmariaä, sugared ja nominal: Ääretön kiitos, kun olette jaksaneet kommentoida. Kiva kuulla, että ficci kosketti, sehän on tässä olikin tarkoitus

[Peacock]

Voi että, hirmu kaunista tekstiä! Olit tuonut Siriuksen tunteellisen, kituvan puolen hyvin esiin. Omasta mielestäni sanavalintasi eivät olleet kliseisiä, vaan juuri hyviä. Monesti kuolema-aiheesta kirjoitetaan hirvittävän teennäisesti, mutta tässä ficissä kaiken tuskan kertominen oli onnistunut oikein hyvin ja Siriuksen tunteisiin oli helppo samaistua.

Sitten villasukista. :- D Nimi sai minutkin klikkaamaan tämän aiheen auki ja lukemaan ficin. Olit saanut villasukat hyvin mukaan tarinaan ja ne liittyivät tähän aika paljonkin. Ettei jossain kohdassa ollut "ja kun James kuoli, minulla oli ollut villasukat jalassa", vaan ne villasukat kuvasivat Siriuksen ja Jamesin erottamattomuutta - nyt kun James oli kuollut, Sirius tahtoi tehdä villasukat joita James ei ollut osannut tehdä. Ja tuo villasukkien täydellisyys ja Siriuksen niihin kuluttama aika, sai jollain oudolla tapaa kylmiä väreitä menemään selässäni. Nuo villasukat eivät olleet tarinan pieni yksityiskohta, mistä plussaa.

Tahdon kiittää tästä ficistä. Sai tunteet nousemaan pintaan.