You fucking love it - Tom Valedro, S, FANFIC100

[thirdy]

Title You fucking love it (001 alku)
Author: Rosetta, thirdy, minä.
Genre angst (?)
Rating Öö S? ei?.. sovitaanko (kaikkia sääntöjä vastaan siis), että k-189 jos kestää veren.
Summary "...Pelastus, jota ihmiset, joissa virtaa kylmän punainen kuolematon totuuden ja puhtauden veri, eivät tarvitse."
Disclaimer Minä lainaan pikkuista Tom Valedroa ilkeältä Rowlingilta. Saan tottakai rahalliset korvaukset ja etc.
A/N Tämä on Fanfic100 haasteeseen sanaan 001 alku, ensimmäinen yritys, joka on kirjoitettu 3.9, it's would be niiiiiice. Tein tämän joskus aamuyöllä, silmäni harittivat ja sitä rataa. Tämä on vissiin jotain tuplaraapaleen ja ficletin väliltä, dunno, morjens. Älyttömän lyhyt, ja jotenkin.. töksähtävä. Jostain sitä on kuitenkin aloitettava? (En edes tiedä onko oikealla osastolla, olen huono tälläisissä)



[size=200]001 alku - you fucking love it [/size]




Oli helpottava olla piilossa.
Piilossa anteeksiannolta.

Sanalta, jota käytetään kuiskaten.
Teolta, joka tehdään tarkoittaen.

Anteeksianto on syntisten apu ja pelastus. Pelastus, jota ihmiset, joissa virtaa kylmän punainen kuolematon totuuden ja puhtauden veri, eivät tarvitse. Se tarkoittaa alkua, uutta vaihetta elämässä, niin, anteeksianto, helvetin pyhä tapahtuma.

Veri valui vuolaana alas kielekettä. Se leikitteli vaalealla iholla tehden pieniä polkuja, satutti ohutta pintaa, ja kuivui. Se tahtoi olla kuin sateen aiheuttama hetkellinen virtaus kapealla hiekkatiellä. Kuivua kun aurinko jälleen nousisi, kuivua sen aiheuttamasta lämmöstä. Se ei kuitenkaan voinut. Iho, jolla veri virtasi oli kylmempi kuin talvi, jäisempi kuin luistinrata, elämätön, kuolematon, tyhjää täynnä. Punainen vesi itki hiljaa, itki kunnes kuolema koitti ja se pyyhkäistiin märällä paperilla unohduksiin.

Hiukset peittivät puolet pojan kasvoista, pojan, jonka sormesta pulppusi ohutta verta valppaina kyynelvirtoina. Poika katseli veren leikkiä hymynkare huulillaan, ja kasteli taskustaan kaivamansa nenäliinan vesilätäkössä. Hän heilautti vettä tihkuvaa paperia sormensa päällä, ja veri katosi.

”Tom, mitä sinä teet?”
”Yritän keksiä loputtoman elämän.”

Tomin päässä jyskytti hiljaa, ja hän taisteli ajatuksiaan vastaan. Hän ei hyväksynyt elämäänsä, eikä sitä, miten se oli saanut alkunsa. Tom päätti aloittaa alusta. Aloittaa, ja syntyä uudelleen. Hän tahtoi saavuttaa jotain, mitä kukaan muu ei ollut koskaan saavuttanut. Jotain, mitä ihmiset pelkäisivät, jotain, mikä saisi kostonhymyn vääntymään pojan täydellisille huulille. Hän halusi kostaa isälleen, ja koko maailmalle kurjan olonsa. Poika tahtoi kostaa, ja tiesi, ettei kostoon liittyisi yhtäkään anteeksipyyntöä, ei yhtään vihaa peittävää tunnetta, eikä missään nimessä armoa. Tom haroi mustia kiiltäviä hiuksiaan, ja oli vihdoin tyytyväinen päänsä sisässä tapahtuvaan maratonjuoksuun. Hän käänsi selkänsä kirkkaana loistavalle vesilätäkölle, maahan tippuneille veripisaroille ja koko maailmalle.

Se oli alku.
Suloista.

[Sakura]

Mä melkein en olisi uskonut, että koskaan kosken fikkiin, jolla on englanninkielinen nimi vaikka se on suomeksi kirjoitettu, mutta tässä sitä ollaan ^^ Enkä kadu että avasin topikin ja luin tämän, en, sillä tässä englanninkielinen otsikko todella toimii. Asennetta, mahdollisesti vähän sarkasmia ja pilkkaa, tai niin mä ainakin kuvittelen, ja se antaa sille aivan erilaisen ulottuvuuden. Kuten myös koko tekstille. Ja mä luulen, että jos otsikko olisi jokin suomenkielinen angstiväännös, tämä fikki ei olisi enää ollenkaan sama.

Kappalejako on melkein parasta tässä: kahden rivin pätkät alussa ja lopussa ryhdittävät, kiusoittelevat, ja kaksi repliikkiä tuolla välissä ravistelevat mukavasti varautumaan loppuun. Verta myös kuvaat ihanasti, vau:

Punainen vesi itki hiljaa, itki kunnes kuolema koitti ja se pyyhkäistiin märällä paperilla unohduksiin.

Kuten oikeastaan kaikkea muutakin, kuvaat ihanasti siis. Tuntuu, että teksti ei varsinaisesti virtaa vaan pujottelee kivikon lomassa kuin kiemurainen kapea puro, ja se on hyvä. Erilaista välillä. Harkitunoloinen myös, kylmä ja loppuun asti hiottu. Vain kolmannessa kappaleessa mua häiritsee tuo jota - joissa -kuvio, se tökkii, vaikka on siinä tiettyä voimaakin, mietipäs sitä kaksi kertaa -tunnetta. Pituutta ei muuten tarvitsisikaan olla yhtään enempää, eikä edes saisi! Tämä on oikea juuri näin, ja mä pidän siitä, että on lyhyitä lauseita, paljon pisteitä ja pilkkuja.

Lopusta mun ei enää kannatakaan sanoa mitään, ei muuta kuin että sulla on käsissäsi hieno alku FF100-taipaleellesi :)

[thirdy]

Jostain syystä suomenkielisten otsikoiden keksiminen minulle on tuskaa, ja luovuus on siinä suhteessa ihan nollassa. Olen erittäin kiitollinen, että periaatettasi (huono sanavalinta?) vastustaen luit kuitenkin tämän <:. Heh. Kiitän ihan mahdottoman paljon kun vaivauduit, ja palautteesi on mucho codiciado (paljon toivottua). En edes osaa vastata sillä tavalla (enkä ainakaan käytä paljoa aikaa miettimiseen, ehheh, olen vain super hidas), miten haluaisin. Siinä suhteessa olen todella huono.

Gracias!

(Ps, minun toinen fikkini ffsataan taitaa kusta aika pahasti. Voi ei.)