Sherlock Holmes, Kosketus ~ S

[Penber]

Title: Kosketus
Author: Penber
Fandom: Sherlock Holmes
Rating: S
Pairing: Holmes/Watson (Mary/Watson maininta)
Genre: fluff, oneshot
Disclaimer: Conan Doyle omistaa Holmesin ja kumppanit.

Summary: When everything's made to be broken I just want you to know who I am.

A/N: Hyvin löyhästi ja jotenkin pitäisi olla kytköksissä Goo Goo Dollsin kappaleeseen Iris. Osallistui tuolla sellaiseen haasteeseen kuin Oi Doris – eli lauluista teksteihin. Osallistuu myös Genrehaaste vol kakkoseen (genrellä fluff) ja OTPkymppiin (H/W). Ja sitten FFviiteenkymppiin (025.Tunto.).




Puhisin pienoisesta kiukusta, kun kaivelin taas jälleen kerran laastareita lääkärilaukkuni pohjalta. Sherlock Holmes oli mies, joka osasi löytää hankaluuksia, edes niitä oikeastaan etsimättä. Olin jälleen kerran tullut hänen luokseen ja löytänyt ruhjottuna tuon valppaan Scotland Yardin vainukoiran.

Mutta Holmes vain nauroi. Hänestä oli hassua, miten minä kaakatin hänen ympärillään kuin mikäkin kanaemo.

“Tohtinenko edes sanoa, kuinka ärsyyntynyt olen”, tiuskaisin Holmesille. Hän katsahti minuun suurilla, kysyvillä silmillään kuin pieni koiranpentu konsanaan, enkä osannut olla enää vihainen.

“Olen kiitollinen sinulle, tohtori”, Holmes yllättäen tokaisi ja irvisti, sillä haava jota puhdistin oli syvä. “Tiedän, että sinun pitäisi olla kotona vaimosi luona. Mutta siitä huolimatta..”

Pysähdyin. Katsoin Holmesin kirkkaisiin silmiin ja tunsin oudon muljahduksen sisälläni. Rakas vaimoni ei ollut edes käväissyt mielessäni. Ainoana päässäni oli ollut tuo edessäni istuva, itsekeskeinen etsivänero.

Olin alkanut viettää yhä useammin aikaani Baker streetillä. Sen tuttuun, hentoon tuoksuun oli aina helppo sujahtaa. Rouva Hudsonin lämpimät tervehdykset ja Sherlock Holmesin ainaiset puuskahdukset, saivat minussa syttymään jotain, mistä en itse ollut vielä aivan varma, mitä se oli.

“Holmes”, huuliltani pääsi kuin itsestään. Kumarruin miehen puoleen, painaen kasvoni hyvin lähelle hänen omiaan. Hengitimme ilmaa toistemme kasvoille. Kuulin kuinka sydämeni kiivas rummutus kaikui korvissani kuin bongorumpu. Sherlock Holmes lähestyi minua, mutta väistikin lopulta painaen poskensa minun poskeani vasten.
“Tiedän, Watson. Minä tiedän.”
Sitten hän nousi ja hamuavin askelin hiippaili omaan huoneeseensa.

Minä seisoin yksin. Tunsin kuinka puna levisi kasvoilleni. Hän tiesi.


A/N2: Heittäkää saappaalla.

[Penber]

Ohho! : D Olitpas sinä nopea! Kiitos, Pyhimys ja tietenkin ole hyvä! C;

Kaikkien tulisi tutustua tähän paritukseen ;>.

[Kaarne]

Oh, olipas tämä suloinen. Tykkäsin kovasti tunnelmasta ja kuvailusta, siitä, miten Watson tuntui olevan itse vielä vähän epävarma omista tunteistaan ja siitä huolimatta Holmes tiesi, ehkä jopa ennen häntä. Niin holmesmaista! Ylipäätään tämä oli hienosti rakennettu, tuollainen melkein-suudelma viehättää minua lähes aina. Ilmaan jää sellainen hienoinen haikeus, entä jos-tuntu.

Olit maininnut itse genreksi fluffin, mutta kyllä tässä minusta on myös ainakin häivähdys angstia, ellei sitten enemmänkin. Fluffiin sekoittuneena, tosin. Mutta tuo loppu, kun Holmes lähtee eikä suutelekaan, on tavallaan kuitenkin aika surullinen.

Ihana fic. En osaa oikein sanoa enempää, mutta pidin tästä kovasti. Lyhyydestään huolimatta tämä saattaa hyvinkin olla suosikkini Watson/Holmes -ficeistäsi.

[Luci]

Itselläni myös ensimmäinen kokemus Holmes/Watsonista ja heti sytytti! Leffaa katsoessa mielessäni käväisi ajatus tästä parista, mutta se unohtui melkein heti. Nyt heräsi semmoinen fiilis, että voisi tonkia jostain lisääkin tällaista luettavaa!

Tykkäsin tästä tosipaljon ja tuota noin, en oikein keksi mitään rakentavaa sanottavaa. Rakentavan palautteen nukkumaanmenoaika on kahdeltatoista ja siitä syystä kommentti jää hieman lyhyeksi.
Mutta kumminkin, tämä oli oikein miellyttävä iltasatu, lyhyt ja hyvä. Täydellistä.

Että kiitosta vain, Luci käy tämän saattelemana untenmaille :-D

[jossujb]

Ai jestaa, meikäläinen kuolee, en tainnut hengittää ollenkaan tätä lukiessa, varsinkin tuossa suudelmaa-jota-ei-tulekaan edeltävässä kuvailussa sydän oli itsellänikin niin kurkussa, että olo tosissaan oli kuin Watson-paralla. Niin tosiaan, mitä Holmes ei tietäisi kaikkia muita ennen!

Jotenkin hassua, että vaikka minulla ei ole yhtikäs mitään Watsonin vaimoa Marya kohtaan, tai että minusta Holmes/Irene Adler on oikein mielenkiintoista, niin minä ainakin kätevästi unohdan mitään naisia ollenkaan keskittyessäni Holmes/Watsoniin. Näenkö maailman slash-lasien takaa? Ahkä. Eipä sen väliä.

Tähän mennessä kaikessa lyhykäisyydessään Holmes-ficeistäsi olen pitänyt eniten tästä. Tosin en ole vielä kaikkea lukenut, niin en voi ihan niin tarkasti sanoa, mutta iih. Tällainen lyhyt tunnelmapala vain sulattaa sydämen. On jotenkin niin vaikea löytää Holmes/Watson ficcejä jotka edes kiinnostavat, jotenkin siinä on niin paljon tasapainoteltavaa hahmojen luonteiden ja aikakaudenkin kanssa, että pienet asiat voivat muuttaa lupaavasti alkaneen ficin turn-officksi. Siksi olenkin erityisen ihastunut siihen, että näissä sinun ficeissäsi on tunnelma jonka haluaisin itekin kopioida ja varastaa <3 Ehkä se on siksi että me molemmat olemme tällaisia Brett-fanityttöjä, että ollaan ainakin samalla aaltopituudella

Josta piti sanomani vielä, että avattaresi on aivan ihana <3 Haluan piirtää Holmesin kaulaliina kaulassa heti <3)

Kiittäen: jjb

[Penber]

Omg, kommentteja! :o

Nevilla: Kiitos kommentista! ^^ Tässä tosiaan saattoi olla pienoinen angstin poikanen. Itse kun olen niin tottunut angstin kirjoittaja, etten välttämättä sitä aina itsekään enää tunnista, ellei se näyt tekstissä kovin vahvana :'D.

Luci: Uu, kiitoksia, kiitoksia ja sinullekin ole hyvä. Olen taas selkeästikin onnistunut jossain, kun saan ihmisiä tekemään uusia aluevaltauksia ;D.

jossujb: Aw, kiitos <: Ei minullakaan tosiaan mitään doylen tekemiä naisia vastaan ole, ne on vaan niin helppo jättää aina jostain syystä pois :'D. Taitaa täälläkin olla yks, jolla noi slash-lasit on! ;> Ja itsekin tosiaan pidän tuosta avastani. Harmi etten voi ottaa krediittejä sen tekemisestä <: Nappasin sen nimittäin täältä.

[Jini]

Oi Doris -haasteen ylläpitäjänä (mainostus! ) päätin tulla tsekkaamaan tämän. Oli kyllä ihana, vaikka en ole kuin lukenut Baskervillen koiran, enkä siis tiedä paljoakaan tästä fandomista. Mutta voisi tutustua tähänkin fandomiin paremmin! Kiitoksia tästä! ^^

[Anhaedra]

Minullekin tämä oli itseasiassa ensimmäinen kokemus tästä parituksesta (tai edes tästä fandomista!). OTPkympin listoja päivitellessäni ajattelin uteliaisuudesta vilkaista tätä, ja täytyy kyllä sanoa että tykkäsin. (: En siis tosiaankaan ole ennen tämän fandomin ficcejä lukenut ja muutenkin tämä on minulle melko tuntematonta hienoutta, eli en osaa sanoa mitään esim. hahmojen aitoudesta tai muusta sellaisesta. Mutta tunnelmasta tykkäsin, se oli sellainen ihanan lempeä ja rauhallinen, (sopii mun tän hetkiseen fiilikseen) mutta myös hivenen surumielinen lopussa. Tuo melkein-suudelma oli ihana. Hihih. Anteeksi, olen kamalan sekavalla tuulella tänään. Muttakun kevät! <3

Ei tullut rakentavaa täältä päin, mutta tykkäsin kovasti! (:

[Penber]

Jinmaru-Chan: Kyllä sitä vähän pitää päästä mainostamaan! ;> Ja kiitos näin kommentistasi! Hyvä, että eksyit hieman vieraamman fandomin pariin. Baskervillen koira on kyllä yksi parhaimmista Holmes-tarinoista.

Anhaedra: Oih, kun olen otettu! Kiva, että eksyit näinkin vieraan kaverin pariin ^^. Kiitos kommentistasi, oli piristävä.

[Nukkemestari]

Ahihihi, täällä minä olen, kommentointi kierroksella nyt. Ahihihi.
Musta tuntuu etten ole vaan tarpeeksi järkeväl päällä kommentoidakseni. No yritetään.

Tämä oli mielestäni sujuvaa, nättiä tekstiä ja ehkäpä parhaita Holmes-ficcailuja sinulta. Nyyh, ei tullut pusua... no, toisaalta se teki tästä omaperäisemmän!

[Penber]

Nukkemestari: Ihihihi *w* Kommenttikierros! Kivaa! Tämä kiittää nöyränä.

ps. IHANA toi sun ava :3

[Fell]

A/N2: Heittäkää saappaalla.

Missäs mun saappaat on... No en varmana heittäisi, vaikka muistaisinkin, että missä ne kenkulit on! >: O

Tarvitseeko edes mainita, että tämä oli ihan älyttömän söpö ja että rakshutan kirjoitustyyliäsi ja Watsonia? Holmes on tuollainen kylmä kala, mör >:,( Vaikka kieltämättä se oli aika söpö kun painoi poskensa Watsonin poskelle ja sanoi, että tietää ♥

Öörgh, en mä keksi taaskaan mitään järkevää, ilmotan vaan tykänneeni taas ihan syntisen paljon ♥