Kirjoittaja: Salla
Beta: Servetti
Ikäraja: S? tai jotain...
Paritus: Seamus/Dean
Yhteenveto: Jostain syystä juuri tuon kuvan ottamistilanne oli syöpynyt aivan erityisen hyvin mieleeni, varmaankin siksi, mitä sen jälkeen tapahtui. En voisi koskaan unohtaa sitä hetkeä.)
A/N: Eli Deaniksi olen sen toisen kuvitellut, mutta kai se voi olla joku toinenkin. Lukija saa itse päättää. Biisi on J. Karjalaisen
Telepatiaa. Ainut mitä pyydän on kommentit
Mä uskoin ihmeisiinMuistan kuinka hiivimme
ylös vuokrahuoneeseen
Älä herätä mummoa, sä sanoit
jätä kengät eteiseen
Ja sä keitit meille teetä
itämaiseen tapaan
Uskotko yliluonnolliseen, sä kysyit
uskotko telepatiaan
Olit jo pitemmän aikaa ollut mielessäni. Sitten sattumalta löysin vanhan valokuva-albumin kouluajoilta. Kannessa luki: "Hyvää syntymäpäivää, Seamus! Toivoo Neville, Harry, Ron ja Dean." Ja heti ensimmäisellä sivulla oli kuva meistä kahdesta pelaamassa sakkia. Jostain syystä juuri tuon kuvan ottamistilanne oli syöpynyt aivan erityisen hyvin mieleeni, varmaankin siksi, mitä sen jälkeen tapahtui. En voisi koskaan unohtaa sitä hetkeä.
Tähtilampun alla
siinä sängyn laidalla
kun me kerran suudeltiin
oi mä uskoin ihmeisiinPäätin ottaa selvää, missä nykyään oleilit ja kenen kanssa. Joskaan en ollut kovin varma, olisinko kestänyt kuulla sitä, että sinulla jo oli joku toinen.
Joka tapauksessa, löysin sinut aivan sattumalta, sinä kesäiltana Sianpäässä. Oli kulunut jo monta vuotta siitä, kun olin nähnyt sinut viimeksi, silloin vuosi Taistelun jälkeen. Silloinkin Sianpäässä. Silloinkin olit jonkun naisen kimpussa. Et silloinkaan huomannut minua.
Mutta tällä kertaa minä toimin. Odotin kärsivällisesti, että sait naisesta tarpeeksesi. Autoin sinut pystyyn. Maksoin vuokrahuoneen. Valvoin vuoteesi vieressä ja vahdin, ettet lähtisi pakoon kun heräisit.
Kuuntelimme ääniä
radion kohinasta
ja koitimme siirtää pöytää
ajatuksen voimalla
Seinän takana mummo
jatkoi yskimistään
Meillä oli yliaistit
hän ei kuullut yhtään mitään
Tähtilampun alla
siinä sängyn laidalla
kun me kerran suudeltiin
oi mä uskoin ihmeisiin
Etkä sinä paennut. Se saattoi johtua osin siitä, että olit pahassa krapulassa aamulla, tai siitä, ettet tajunnut muutenkaan juuri mitään. Mutta sillä ei ollut minulle mitään merkitystä. Sinä et paennut minua.
Oksennettuasi suurimman pahan olosi pois mutisit, ettet muistanut edellisillasta mitään. Niinpä kerroin sinulle kaiken. Kuinka olin hoivannut sinut nukkumaan kuin pienen lapsen. Kuinka olit noussut yöllä useaan otteeseen seisomaan ja kironnut minut alimpaan helvettiin. Ja kuinka minä olin jälleen rauhoittanut sinut ja laittanut yhä uudelleen nukkumaan.
Kuuntelit ihmeissäsi ja silmissäsi paistoi puhdas kiitollisuus siitä, etten ollut jättänyt sinua oman onnesi nojaan siinä kunnossa. Sanoin, että mitäpä tuosta, kaveria ei jätetä. Kohotit kulmiasi.
"Ollaanko me pelkkiä kavereita?"
Mistä muistin sinut nyt
niin monen vuoden jälkeen
Käsivoiteesi tuoksun
kai tunsin jostain leijailleen
Vai tapahtuiko kenties jotain
elämää suurempaa
Muistatko kun leikimme
telepatiaaOlin tietenkin pakahtua onnesta. Ei, emme me olleet koskaan olleet pelkkiä kavereita. Tulit aivan eteeni. Haistoin laventelintuoksuisen käsivoiteesi. Hiuksesi kutittivat otsaani kun suutelit minua. Jokin loiskahti sisälläni ja tartuin tilaisuuteen kuin leijona lihanpalaan.
Tähtilampun alla
siinä sängyn laidalla
kun me kerran suudeltiin
oi mä uskoi ihmeisiin