Tittle: Kultasieppi
Author: Siunsäe
Genre: romance, drama, one-shot
Ikäraja: S
Paring: Scorpius Malfoy / Dominique Weasley
Summary: On loppukesä. Dominique ja Scorpius ovat rakastavaisia. He ovat myös juuri valmistuneet Tylypahkasta, ja suunnittelevat nyt tulevaisuuttaan. Yhteistä, vaiko ei? Se on tällä hetkellä suurin kysymys ja vaivaa molempien mieltä. Varsinkin, kun Scorpiuksella on elämäänsä mullistavia uutisia kerrottavanaan...
A/N: Kirjoitin taannoin pitkän jatkoficin nimeltään Kiveen kahlittu koira. Tässä lempiparituksekseni ajan myötä nousi kuudesluokkalaiset Scorpius/Dominique, enkä olisi millään halunnut jättää heidän paritustaan sikseen. Lisäksi asetin tämän vuoden HeHe-tavoitteekseni kirjoittaa kaikkien muiden tekstien lisäksi uuden HP-ficin. Maistelin ideaa jonkin aikaa, ja tässä tämä nyt olisi. Päivän myöhässä, mutta kuitenkin. Käytössä siis lempihahmoni, ja oi kuinka helppo heistä oli kirjoittaa jälleen. Tässä heidän suhteensa on kasvanut ja kypsynyt jo jonkin verran, mutta yhtään helpommalla he eivät vieläkään pääse. Tulista ihastusta siis luvassa. :3 <3
__________________________________________________________________
Kultasieppi
Dominique Weasley seisoskeli auringon kultaaman metsäaukion laidalla. Orava hyppeli vähän matkan päässä ruohikolla tammenterho suussaan. Hän seurasi otuksen puuhia aikansa kuluksi. Jalassaan hänellä oli turkoosit balleriina-kengät, joissa oli niin ohut pohja, että hän tunsi ruohikon epätasaisuudet jalkapohjissaan. Orava löysi viimein oman pesäpuunsa ja katosi terhonsa kanssa runkoa pitkin piiloon oksiston siimekseen. Kaikkialla oli aivan hiljaista. Dominique vilkaisi pilvetöntä taivasta ja pöyhi pitkiä, vaaleita hiuksiaan ajatuksissaan. Hän tunsi olonsa hiukan hermostuneeksi.
Silloin syvältä metsiköstä alkoi kuulua viuhuvaa ääntä. Kuin joku olisi liikkunut todella nopeasti. Ääni voimistui ja se läheni metsäaukiota hetki hetkeltä. Dominique kääntyi kummastuneena äänen tulosuuntaan. Mikä ihme metsästä rynnisti tuollaista vauhtia?
Samassa jokin viuhahti salamannopeasti tytön ohitse niin, että hänen hiuksensa hulmahtivat ilmavirran voimasta. Hän katsoi taivaalle ja näki aukiolla yläilmoissa jonkin lentävän olennon. Samassa hän tajusi, että luudalla lensi poika, joka teki juuri parhaillaan taidokkaan kiepin hänen yläpuolellaan. Sitten Scorpius Malfoy vilkutti tytölle ja teki äkkikäännöksen. Poika lensi hymyillen häntä kohti, mutta Dominique oli kaikkea muuta kuin iloinen. Hän oli suunniltaan.
”Oletko ihan hullu? Kuka vain jästi olisi voinut nähdä sinut!” Dominique huudahti, kun Scorpius liisi hänen luokseen.
Scorpius hyppäsi alas luudaltaan ja heilautti kättään huolettomasti. ”Hei, Ranskatar, koitahan rauhoittua.”
Sitten hän kaappasi Dominiquen syliinsä ja suuteli häntä suulle. Dominique unohti siinä silmänräpäyksessä ärtymyksensä ja vingahti mielihyvästä painautuessaan Scorpiuksen vahvaa rintaa vasten. Scorpiuksen toinen käsi puristi luutaa ja toinen hyväili Dominiquen vaaleita, suoria hiuksia. Dominique maisteli pojan huulia nautinnollisesti. Hänestä tuntui, ettei voisi koskaan saada niistä tarpeekseen. Scorpius suuteli liian taitavasti. Silloin Scorpius tukisti hänen hiuksiaan napakasti ja veti heidät hitaasti erilleen.
”Hmm... Pidän näistä. Älä koskaan leikkaa näitä lyhyemmiksi”, hän totesi kieputtaessaan tytön hiussuortuvaa nyrkkinsä ympärille.
”En leikkaisi, vaikka haluaisit.”
Scorpius katsoi häntä merkitsevästi. ”Nytkö jo alat vaikeaksi?”
Dominique vain virnisti pirullisesti. Sitten hän astui askeleen kauemmaksi.
”No, mikäs saa sinut noin innokkaaksi?” Dominique kysyi ja istahti kivelle ristien säärensä sirosti.
”Liittyy tähän”, Scorpius sanoi ja ojensi luutaansa virnistäen. ”Tänään oli alustavat maajoukkuekarsinnat, ja arvaa kuka pääsi läpi!”
”Ai.” Dominiquen sisällä putosi kivi. Hän nielaisi.
”Minut kutsuttiin kahden viikon valmennusleirille Belgiaan. Siellä valitaan Britannian maajoukkuepelaajat ensi kaudelle! Siellä on vain kaksi etsijää minun lisäkseni, joten mahikset ovat tosi hyvät! Eikö ole coolia?” Scorpius huokui innostusta.
”Onhan se...” Dominique sanoi purren huultaan. Hän katsoi muualle ja hieroi toisella kädellä kyynärpäätään vaivautuneena.
Scorpius kurtisti kulmiaan ja tuli lähemmäs tyttöä. ”Hei, mikäs nyt on? Etkö ole yhtään onnellinen? Minusta voi tulla maajoukkuepelaaja!”
Dominique kohtasi Scorpiuksen katseen. Pojan silmät tuikkivat, ja hänen teki äkisti pahaa katsoa niitä. ”Scorp, olen tosi iloinen puolestasi. Unelmasi toteutuu vihdoinkin, ja se on mahtavaa. En itsekään jättäisi tilaisuutta käyttämättä...”
”...Mutta?” Scorpius kysyi huolestuneena.
”En suoraan sanottuna tiedä, mitä meille käy, jos sinusta tulee ammattiurheilija”, hän kakisti ahdistavat sanat ulos, eikä pystynyt enää katsomaan poikaa, vaan laski katseensa murtuneena.
Scorpius tuijotti häntä silmin nähden hämmästyneenä. ”Mitä oikein tarkoitat?”
”Sitä, etten minä jaksa odottaa sinua loputtomiin. Haluan olla kanssasi... Tai en ollenkaan”, Dominique tuijotti maassa olevaa pikkukiveä ja puhui ääni hiukan väristen, kyyneleitä vastaan taistellen.
Scorpius hieroi ohimoitaan huokaisten syvään. ”En minä ole sinua unohtamassa.”
”Et vielä. Mutta entä Belgiassa? Siellä taika on ihan erilaista.”
”Sinun taikaasi ei voita mikään.”
Hänen sanansa saivat Dominiquen hymyilemään, muttei hän silti tuntenut oloaan yhtään toiveikkaammaksi. ”En halua, että kumpaankaan meistä sattuu.”
Scorpius katsoi häntä neuvottomana. ”Mitä voin tehdä, ettei niin käy?”
Älä lähde. Älä jätä minua.
Dominique huokaisi. ”Tiedätkös, Malfoy, välitän sinusta ihan liikaa. Välillä vihaan sitä tunnetta ja se saa minut raivostumaan sinulle.”
Silloin Scorpius polvistui ruohikolle ja pudotti luudan kädestään. Hän painoi heidän otsansa hellästi vastakkain ja henkäisi: ”Domie, olet kaikkeni.”
Dominique naurahti ilottomasti. ”Kultasieppi on kaikkesi. Minä olen vain ajanviete siinä sivussa. Minun nappaamiseni on paljon helpompaa.”
Scorpius tuijotti häntä järkyttyneenä. ”Älä sano noin. Jos asia olisi noin, en todellakaan olisi tässä ja anelisi sinua epätoivoisesti mukaani.”
”Mitä?”
”Kyllä vain. Draco lupasi maksaa matkasi. Haluaisin, että lähtisit mukaani Belgiaan.”
”Miksi?”
”Hölmö”, Scorpius hymähti ja silitti Dominiquen poskea. ”Koska sinä olet minun kultasieppini.”